Laatuaikaa tokoillen

Äitiysloma on parasta aikaa treenata koiria, sanotaan. Kun vauva nukkuu, äidit treenaavat koiria. Niin, jos se vauva nukkuisi... Meidän tokotreenit ovat jääneet vähäiseksi koska pikku-M ei ole halunnut nukkua öisin, eikä päivisin. Nyttemmin yöt ovat onneksi alkaneet sujua paremmin, mutta päiväunet jäävät helposti lyhyiksi heti kun vaunut ovat paikallaan. Tästä syystä tuntui mielettömän luksukselta, kun hallikausi ja yhteiset treenit treeniporukan kanssa taas alkaa. Sain pakata koirat autoon ja tokoilla rauhassa koko illan, pikku-M:n jäädessään kotiin isänsä kanssa. Koska kyseessä oli ensimmäinen treenikerta muutamaan viikkoon ja ensimmäinen hallikerta otimme aika rauhallisesti koirien kanssa. Koitimme pitää hauskaa ja vireen korkealla. 

Simo teki takaapäätreeniä muun muassa peruuttaen A-esteelle. Tätä pitäisi tehdä paljon enemmän, sillä Simo heittäytyy helposti hieman laiskaksi sen asian suhteen. Ensiksi Simo ei millään halunnut peruttaa, mutta monen toiston jälkeen hän sai ideasta kiinni, ja alkoi nostella takajalkoja oikealla tekniikalla.

Tämän jälkeen teimme siirtymisiä ja kontaktia. Simosta huomasi heti, että hallissa on eri häiriöitä kuin ulkona. Tämän lisäksi treenikaverimme treenasi samaan aikaan omaa koiraansa, joka oli Simolle aluksi iso häiriö. Palkkasin tiheästi alussa joka kontaktinotosta, joka auttoi Simoa muistamaan mitä treenikentällä oikein piti tehdä. Häiriöherkkä hän oli vieläkin, mutta kontakti ja keskittyminen pysyi paremmin tehtyämme tätä muutaman kerran. 

Olen pyrkinyt palkkaamaan Simoa enemmän lelulla ja leikillä namien sijaan koska huomaan, että Simo palkkaantuu niillä paremmin. Hieman oppimista siinä on ollut itselle ollessani tottunut, että Sagalle ei kelpaa muu kuin nami. Mutta pikkuhiljaa meikäläinenkin kai oppii ja Simosta huomaa, että vire pysyy paremmin yllä, kun saa leikkiä palkaksi.

 

Sagalle vähäinen treenimäärä on tehnyt oikein hyvää, sillä motivaatio ja innokkuus on noussut paljon. Korkeampi vire on aiheuttanut muun muassa sen, että seuruussa takapää ei ihan pysy mukana vaan avautuu sivulle koska odottaa niin kovasti palkkaa. Niinpä keskityimme ensiksi Sagan kanssa käännöksiin ja seuruun asentoon. 

Kokonaisina liikkeinä teimme luoksetuloa ja ohjattua noutoa. Luoksetulossa on hieman alkanut ennakoimaan pysähdystä, joten täytyy ottaa enemmän läpijuoksuja. Ohjatussa noudossa ohjaaja näytti ensimmäisen noudon aivan liian isolla käsiavulla, jolloin koirakin, ihan oikeutetusti, juoksi 90 astetta oikealle etsien jotain noudettavaa. Ohjaajan saatua kädet ja avut hallintaan, Saga nouti hyvällä vauhdilla innolla, joskin neidin mielestä liike loppuu heti siihen, kun hän on antanut kapulan suustaan pois. Muutaman kerran teimme vain loppuosan liikkeestä ja pidensin odotusaikaa lopussa, jolloin lähti heti sujumaan paremmin. 

Molemmista koirista huomasi treenaamattomuuden siten, että tekivät mitä pyydettiin, mutta vähän sinnepäin ja suurin piirtein. Millimetrintarkkuudesta täytyy aina huomauttaa. Mutta muuten sekä koirilla, että ohjaajalle jäi hyvä mieli ja motivaatio tulevasta hallikaudesta ja nauttivat täysin siemauksin yhdessä tekemisestä!

Onko teidän hallikautenne jo alkanut? Onko sinulla antaa vinkkejä takapään käytön treenaamiseen? Otamme mielellään eri liikeideoita vastaan!