Kolme askelta kohti kehitystä

Edellisessä postauksessa kirjoitin minun ja Simon ongelmista tokon suhteen. Vire oli matala ja koira laiskan puoleinen, eikä innostunut oikein mistään. Nyt olemme pari viikkoa treenanneet itse, jolloin olen ollut tarkkana erityisesti kolmen asian kanssa.

Ensimmäiseksi, kentällä tehdään vire ja motivaatio katossa. Olen palkannut heti koiran osoittaessa aktiivisuutta minua kohtaan. Liian matalasta vireestä olen viheltänyt pelin poikki, tehnyt temppuja, juossut karkuun ja kaikin tavoin yrittänyt aktivoida koiraa. 

Toiseksi olen pitänyt treenikerrat todella lyhyinä. Simo on saanut tulla kentälle, tehdä muutaman jutun ja sitten takasisin tauolle, ennen kuin minkäänlaista väsymystä tai tylsistymisen merkkiä ehtii tulla. 

Kolmanneksi tehdään tekniikkatreenit kotona. Perusasennon paikka, kontaktit, maahanmenon napakkuus ja mitä näitä nyt on. Kaikkea "pientä näpertämistä" missä matalampi vire ei haittaa, olemme tehneet joko kotona sisällä tai takapihalla. Näin koira saa tekniikkatreeninsä, mutta pitää vireen korkealla kentällä.

Miten tämä sitten on toiminut?

Teknisesti meillä on vielä paljon tekemistä Simon kanssa, mutta perusilme kentälle tultaessa on kuin eri koiralla. Alkuviikosta treenasimme koutsimme valvovan silmän alla, ja jo Simon tullessa autossa pois hän totesi, että Simo tulee nyt kentälle ihan eri asenteella kuin edellisellä kerralla. Treenasimme noin tunnin verran ja vielä tunnin lopussa Simo jaksoi olla aktiivinen ja motivoitunut. Treeneissä saimme apua etenkin muutamaan vauhtiliikkeeseen ja seuruuseen;

Ruutu:

Simo lähtee ruutuun kovaa mutta vauhti hiipuu matkalla, oli ruudussa mikä palkka tahansa. Menee laukalla loppuun asti, mutta ei täysillä. Kokeilin kilpailla sen kanssa pallolle ruutuun, mikä hiukan antoi lisäpotkua. Lopuksi otimme Sagan avuksi. Marianne piti Sagaa pannasta ja minä pidin Simoa ihan ruudun vieressä. Saga lähetettiin pallolle ruutuun, ajatuksena että nappaa pallon juuri Simon nenän edestä. Ja tämähän toimi! Simo lähti kuin tykin kuulasta ruutuun ehtiäkseen pallolle ennen Sagaa. Tästedes teemme siis tehokuurin kisaamista ruutuun, jonka jälkeen koitan ylläpitää samaa vauhtia ilman Sagan kanssa kisaamista.

Luoksetulo ja nouto:

Luoksetulossa Simo tulee hyvällä vauhdilla nähdessään lelun, mutta ilman lelua tulee maitolehmän laukalla. Muutaman vauhtipalkkauksen jälkeen kokeilimme ns. yllätyspalkkaa. Kutsun luokse tavallisen tapaan, mutta kesken liikkeen lähden juoksemaan pois, ja heitän lelun koiran lähestyessä. Poisjuokseminen tapahtuu välillä melkein heti koiran lähdettyä liikkeelle, välillä keskellä ja välillä liikkeen lopussa. Ideana on ylläpitää yllätyspalkka, eli koira ei koskaan tiedä missä vaiheessa palkka lentää.

Teimme saman asian noudon kanssa paitsi, että välillä pyysin Simoa hyppimään minua vasten kapula suussa. Kapulan Simo tiputti herkästi hyppiessään minua päin, mutta tässä vaiheessa emme kiinnittäneet siihen huomiota. Vauhti kuitenkin parani huomattavasti molemmissa liikkeissä.

*Helmikuu 2020...*

Seuruu:

Simon tekniikka tokossa seuraa aika lailla ajatusta "melkein-mutta ei kuitenkaan". Seuruussa tämä tulee hyvin esille. Kontakti on Simolla parantunut huimasti meidän tehotreeniviikkojen aikana ja seuraa liikettä, mutta jää auttamattomasti liian taakse liikkeessä ja on väljä. Olen yrittänyt vahvistaa oikeaa paikkaa palkan eri suunnalla, eri palkalla ja kaikilla kikka kuutosilla mitä olen keksinyt, mutta kuitenkin seuruupaikka on liian takana. Treeneissä kokeilimme kahta eri tekniikka, jotka sekoitettuani luulen auttavan Simoa. 

Ensiksi peruutan ja palkkaan Simon seuratessa namikättä ja pään ollessa oikeassa kohdassa. Ajatuksena "seuraaminen takaperin". Tämän jälkeen käännetään koira lennosta normaaliin seuruuseen. Aluksi palkka heti käännöksestä, mutta tulevaisuudesta muutaman askeleen jälkeen. Näin saan koiran aktiivisemmaksi seuruussa. 

Toisena ideana on pudottaa nami kainalosta. Periaatteessa sama asia mitä moni tekee lelulla, mutta namilla koska näin saamme enemmän toistoja, eikä liike katkea pallon heitosta yms. Tätä tehtiin aluksi vain kontaktin otosta paikalla, jotta oppisi palkan suunnan. Tällä saamme seuruupaikan tiiviimmäksi. Sekoittamalla näitä "aktiivisuus" ja "nami kainalosta-tiivis seuruu" treenitekniikoita toivon asennon parantuvan.

Tuntui todella hyvälle huomata koiran toimivan paremmin ja tiedostaa tehneensä oikein treeneissä. Nyt voimme jo ottaa seuraavan askeleen leikistä kohti "oikeaa tokoa". Paljon on vielä tekemistä tuon koiran kanssa, enkä ikinä uskonut pentuaikana meidän olevan tässä tilanteessa, missä joudun tekeväni kaiken aktivoidakseni Simoa. Mutta sitä ne leikkaukset teettävät, ja nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä. Itselle on tärkeää muistaa pitää treenit tarpeeksi lyhyinä ja välttää tekniikkaa ja pikkuviilausta kentällä, niin emmeköhän tällä vuosituhannella pääse tunnelista pois.