Turku KV- koiraharrastusvuoden aloitus

Tammikuun loppu tarkoittaa meille uuden näyttelykauden alkamista ja Turkuun suuntaamista. Voisihan tietysti vuoden aloittaa hiukan vaatimattomammin kuin kansainvälisellä näyttelyllä, mutta toisaalta on mukavaa tavata "kaikki" koiraihmiset, joita ei pienemmissä näyttelyissä välttämättä näe. Kuten EDELLISESSÄ postauksessa mainitsin, siitä onkin hieman aikaa, kun viimeksi pyörähdimme Sagan kanssa kehässä. Piti oikein kerrata säännöt ja näyttelyjutut omassa mielessä ennen lähtöä, ettemme täysin nolaisi itseämme Sagan kanssa.

 *tammikuu vai lokakuu?*

Tänä vuonna näyttelyn teki ainutlaatuiseksi se, että olin ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen kahdestaan Sagan kanssa eli ilman lasta miestä ja koko perhettä! Koko matkan ajan olin aivan varma unohtaneeni jotakin, ei voi olla mahdollista matkustaa vain yhdellä kassilla ja koiran kanssa...! Maan pinnalle minut kuitenkin palautti se seikka, että pikku-M tietysti oli valvottanut äitiä yön aikana, joten parin tunnin ajomatka suoraa moottoritietä ei oikein houkuttanut. Hereillä pysyin onneksi koko matkan ja pääsimme turvallisesti paikalle.

Joko olen ollut liian kauan poissa näyttelyistä, tai sitten flattien halli oli tavallista ahtaampi. Ensimmäinen ajatus mikä iski, kun koiran ja häkin kanssa yrtin löytää oikean kehän, että hallissa oli kamala tungos, huono ilma, likaista ja järkyttävä määrä porukkaa. Kotiäiti täällä moi...! Alkushokista selvittyäni laitoin leirin pystyyn kehän lähelle. Totesin kehän alkuun olevan vielä hyvin aikaa, joten ehdin hyvin käydä ostamassa Naturis treeninameja ja teekupin itselleni (läheltä liippasi, että oli tarve ostaa elämän toinen kahvikuppi).

Flatteja oli ilmoitettu 44 kappaletta, josta narttuja oli 26. Tuomarina oli Ruotsista kotoisin oleva Joakim Ohlsson. Seurattuani kehää totesin huojentuneena, että tuomari oli suht ripeä. Juuri ennen valioluokan alkua suihkautin liukuestonestettä Sagan tassuihin ja sitten kehään. Neiti esiintyi kokoomakehässä hieman tylsistyneenä, ikään kuin olisi odottanut jotain hauskempaa kuin näyttelyä. Häntä heilui ja juoksi hyvin, muttei ollut niin ripeä kuin yleensä.

Ennen yksilöarvostelua Saga moikkasi lempi-ihmistään Mariannea, joka oli kehän laidalla, ja johan muuttui ääni kellossa! Kehään mentiin loikaten kaikilla neljällä tassuilla ja neiti esiintyi iloisesti ja energisesti. Juostessamme ympyrää sain jopa hieman hidastaa, ettemme kaatuisi kulmissa. Iloksemme saimme ERIn. Kilpailuluokassa pysyin hädin tuskin Sagan formulavauhdin perässä juoksussa, mutta muuten neiti esiintyi reippaasti häntä heiluen. Yllätykseni oli suuri, kun huomasin meidän olevan jatkossa ja lopulta kolmansia valioluokassa SA:n kera! Tämän jälkeen neiti oli omasta mielestään tehnyt oman osuutensa työstä, ja singahti häkille ruokapalkan toiveessa. Pettymys oli iso, kun kerroin, että vielä pitäisi poseerata paras narttukehässä.

PN kehässä olikin koiria melkein tungokseen asti, ja saimme juosta ympyrää kahdessa ryhmässä. Juoksu meni hyvin, mutta seisoessa Saga ei oikein jaksanut keskittyä, vaan pomppi minua vasten useasti namipalkan toivossa. En siis yllättynyt, kun meidät käteltiin kehästä pois ilman sijoitusta. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen neidin esiintymiseen varsinkin yksilöarvostelussa. Arvostelussa mainittiin hienot linjat ja liikkeet, erinomainen turkki ja käytös. Miinuspuolella oli ainoastaan hieman vaaleat silmät. 

Ei muuta kun tavarat kasaan ja kotia kohti. Nyt ei ole näyttelyitä vähän aikaan tiedossa, sillä Vaasan KV näyttely jää tänä vuonna väliin flattien TOKO viikonlopun takia. Tavoitteena olisi startata ainakin Sagakin kanssa siellä.