Uusi TOKOtyyli

Tokavika TOKO kurssikerta! Ja just alkoi tuntua siltä että nyt vihdoinkin päästään homman ytimeen neidin kanssa. Valitettavasti ei hovikuvaajani N ole muutamaan kertaan päässyt paikalle kuvamaan treenejä, joten saatte tyytyä tämän päivän ottamiini kuviin!

Tosissaan niin eilen oli tokavika TOKO kerta. Ja kerrankin meidän neitikin jaksoi vähän keskittyä. Sitä edellinen kerta olikin meidän puolesta täysi katastrofi. Yritin ehdottaa meidän pikku neidille että nyt oikeasti panostettaisiin tähän TOKOon. Hän taas oli sitä mieltä että tottelevaisia koiria on satoja, duracellflätti Sagoja vain yksi. Eli panostetaan siihen. Oman teoriansa mukaan hän siis harjoittikin tätä duracellflätin teemaa treenissä, mikä osoittautui pomppimiseksi ja vinkumiseksi kaksi tuntia putkeen, pikkupentujen totellessa mainiosti…

                                           

Uusi keskustelu siis ja tehtiin kompromissi, niin durecellflätti Saga päättikin kohdistaa energiansa koulutukseen ja oppimiseen. Eilen menikin siis ihan kivasti. Harjoiteltiin seuraamista hihnassa ja ilman, pujotellen toisten koirien välistä. Ihan mahtavan hyvä treeni! Duracellflättimme päättikin ensin vetää sitä hieman omaan tyyliin, pomppimalla edessäni että “pistähän ny vähän vauhtia siinä”! Mutta Mariannen avulla saatiin tämäkin energia kohdistumaan kontaktin pitämiseen ja minun seuraamiseen. Ja lopulta neiti kävelikin oikein tyylikkäästi vierelläni pujotellen kaikkien koirien välistä. Neiti sai myös kohdistaa energiansa toiseen haasteeseen. Mariannen käskystä neiti olikin vapaana koko treenin ajan (2h!), pikkupoikien pelatessa jalkapalloa kentän toisella puolella, eikä muihin koiriin saanut koskea. Siinä oli haastetta mutta parin kiellon jälkeen duracellflätti Saga keskittyikin erittäin hyvin ja pysyi hienosti rinnallani!

Kontaktiharjoituksia ollaan myös tehty. Ne kun on perusta kaikkeen tekemiseen ja varsinkin TOKO seuraamiseen. Eli koira sivulle, nami käteen ja sitten otetaan kontaktia. Nyt ollaan jo tehty tämä muutama kerta, eli alussa riitti että koira katsoi silmiin sekunnin tai pari, nyt vaaditaan jo vähän pidempää aikaa kontaktia.

Välillä on tunne (ja se taitaa välillä välittyä myös tuohon duracellflättiin…) että TOKOssa tehdään kaikki vaikeaksi. Pilkotaan pieniksi osiksi, analysoidaan ja treenataan tekniikkaa. Toisaalta sehän sen tottelevaisuuden antaa. Eli maahanmeno tekniikka saatiin kotiläksyksi harjoitella. Neiti useimmiten tipsuttelee vähän kerrallaan maahan, eikä “plösähdä” niin kuin pitäisi. Tätä harjoitellaan pois namin avulla. Vaikeampi juttu oli sitten kun koira on maassa, niin on liian pitkänä. Eli takalonkiin ja selkään syntyy avonainen kulma mitä ei saisi olla. Tämä saattaa johtua siitä että koira yrittää namin luokse, joten harjoitellaan tätä takapalkkauksen kanssa. Nami koiran taakse maahan, maahan käsky, ja jos on hyvä iin vapautetaan ja koira saa mennä taakse etsimään namin.

Eli pienen alamäen jälkeen ollaan taas täysillä menossa duracellflättimme kanssa (tai hän meidän kanssa, miten se nyt meneekään..)! Välillä niin ihanaa kun joku liike vihdoinkin onnistuu ja huomaa esim. että voin pitää neidin vapaana koko treenin ajan ja hän pysyy kuulolla. Tämän lisäksi sain ilouutisen että Marianne rupeaa auttamaan ja treenaaman meitä NOME jutuissa! Niin ehkä saadaan taipparitkin tehty ensi kesänä. Innolla odotan mitä siitäkin tulee!!