Tiistaina oltiin toista kertaa TOKO kurssilla. Saga olikin ollut koko päivän yksin eikä ehditty kunnon lenkille ennen kurssia, joten neidillä oli hitusen energiaa…
Aloitettiin taas hajuhäiriöistä. Eli nameja oli laitettu purkin päälle josta piti mennä ohi ilmanvettä koira juuttuu nameihin popsimaan. Älykäs neitimme totesi että hänpäs on tehnyt tämän harjoituksen ennen, ja vaikka tiedän että neiti olisi kotona vetänyt kaikki namit heti nassuunsa, hän tuskin edes vilkaisi niitä nyt. Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa että koira tietää milloin treenataan, käyttäytyy silloin mallikkaasti, mutta kotona on sitten ihan eri homma?
Tämän jälkeen sitten luoksetulot purkin ohi, ja neidillä kun oli niin tavattomasti energiaa, veti noin kymmenen metriä minusta ohi kun oli niin kova vauhti, slidestop ja tiukka käännös ja samaa tahtia takaisin minun viereen. On se duracellflätti kyllä vähän omaa luokkaansa välillä!
Tämän jälkeen harjoiteltiin sitä TOKOssa niin tärkeää perusasentoa, eli sivulle tuloa. Treenattiin 180 asteen käännöksiä ja 90 asteen käännöksiä jotta koira saisi tekniikan haltuun ja varmasti oppisi tulemaan omalle paikalle. Tehtiin pikkupennut erikseen ja nämä himan vanhemmat ja “kröhmm..” viisaammat erikseen. Nämä käännökset ovatkin Sagalle todella hyvää harjoitusta tekniikan suhteen, koska kun kutsuu kauempaa niin istuutuu usein hieman vinoon, takapuoli useimmiten minusta poispäin. Jotta saataisiin se takapuoli mukaan sivulletuloon, saatiin vinkki tehdä niitä neliskulmaisen tavaran ympäri, esim. pylväs tai tuoli. Treeneissä oli kunnon tötsät, jonka sivulle laitoin neidin istumaan, kävelin itse toiselle sivulle ja kutsuin viereen. Erinomainen harjoitus! Opettaa koiralle käyttämään takapuolta ja samalla hieman katsomaan minne laittaa tassunsa. Neiti vaan taas oli niin innoissaan tästä että välillä pomppasi tötsien yli ja välillä kaatoi puolet maahan…
“Noniin kameramies, sitten otetaan se kuva ja nopeasti!”
“Nameja, jee!”
“Lurpsis, tässä ollaan! Noh! Anna jo!”
“Ai pitiks istuakin?!”
Seuraava harjoitus koski myös sivulletuloa, mutta oli enemmän motivaatiotreeni. Eli heitettiin nami jonnekin kentälle, kun koira meni napsimaan sitä perutetaan juosten kunnes koira innoissaan juoksee perässä. Sitten heitetään uusi nami toiseen suuntaan jne. Välillä sitten kutsutaan sivulle ja palkitaan uudella namin heitolla, ja taas alkaa juoksuleikki. Välillä kokeiltiin myös miten koira hakeutuu automaattisesti sivulle vaan seisomalla hiljaa paikallaan. Aktiivista touhua sekä koiralle että omistajalle!
Kotiläksyksi kaikki sai sivulletulon tekniikkaharjoituksia ja motivaatiota.
Lopuksi jatkettiin hieman jumpalla myös omistajille. Maahanmenollakin on nimittäin oma tekniikkansa TOKOssa. Meidän duracellpupu ainakin useimmiten tekee niin että menee etutassuilla asteittain alas ja pomppaa heti ylös. Maahanmeno pitäisi siis saada nopeammaksi ja rauhallisemmaksi että koira jää rauhassa maahan. Yksi keino oli opettaa koira pomppimaan ja pompun kautta pläjäys maahan. Meille tepsi kuitenkin se että laitan neidin tuleaan jalan alta maahan ottamaan namin jonka pidän jalan toisella puolella. Tämä motivoi neitiä aivan todella paljon, ja heittäytyikin maahan namin perään kun ei koskaan olisi ruokaa nähnytkään (täytyy myöntää, hieman oli paikat kipeänä tämän harjoituksen jälkeen kun samassa asennossa oli koko ajan ja piti tarkkailla koiraa ja kaivella nameja toisella kädellä ja sitten se tasapaino vielä!).
“Jaaahas…Pitikös tässä niinkun tehdä jotain myös…?”
Duracellflättimme jatkaa TOKOiluaan ja sivulletulotkin alkavat pikkuhiljaa kehittymään. Ehkä uskalletaan joskus vielä osallistua oikeisiin TOKO kokeisiin… siis joskus kaukana tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)