Taipuvainen noutaja

Ollaan muutama viikko sitten aloitettu taipparikursilla Sagan kanssa, taas Mariannen valvovan silmän alla. Tarkoituksena olisi siis saada noutajien taipumuskoe tehty loppukesästä tai syksyllä. Tietämättömille lyhyesti: taipumuskoe on hyväksytty/hylätty-periaatteella suoritettava testinomainen koe, jossa selvitetään, vastaavatko koiran luonne ja käyttöominaisuudet rotumääritelmää. Noutajan tulisi olla sosiaalinen koira jolla on luontainen halu noutaa riistaa. Lisää kokeesta voi lukea TÄÄLTÄ. Kokeessa koiran tulee suorittaa eri tehtäviä, muun muassa noutoja maalla (noutolintuna useimmiten varis), nouto vedestä ja kanilla vedettävä verijälki.

Perusnoutoja ollaan jonkun verran tehty neidin kanssa damien kera, mutta mitään vaativampia juttuja ei olla uskallettu tehdä vielä ilman osaavaa avustajaa. Sagalla on hyvä noutamishaluu, noutaa damit jokseenkin suoraviivaisesti ja nopeasti, mutta palautus ja pitäminen ovat olleet suuri haasteemme. Pentuna dami syljettiin vaan ohjaajan jalkojen juureen, nykyään tulee perille mutta tippuu vieläkin helposti tai sitten neiti omii. Tavoitteena on siis että dami palautetaan käteen siten, että koira istuutuu joko ohjaajan eteen, tai sivulle, dami suussa ja luopuu siitä käskystä.

Saadaksemme rauhallisemman palautuksen saimme kotiläksyksi harjoitella pitämistä. Dami laitetaan siis koiran suuhun, annetaan käsky (meillä “pidä”) ja koiran tulee pitää dami suussa sekä liikkeessä että paikallaan kunnes vapautetaan. Tavoitteena tämän harjoituksen kanssa on että kun Saga noutaa damin ja juoksee minua kohti, voisin vauhdissa antaa “pidä” käskyn jotta dami pysysi suussa, ja näin saisin neidin istumaan eteeni dami suussaan.

                                                                      Koutsi neuvoo…

                                             Ja sitten analysoidaan, mitä pitäisi tehdä toisella tavalla ja mikä oli hyvä?!

Tätä treenattiinkin viime treenikerralla aika paljon, ja jo yhden kurssikerran aikana nähtiin edistystä! Muutama pitämisharjoitus tehtiin alkuun, vaikka ne eivät olekaan neidin lempiharjoituksia. Pari kertaa tiputti, mutta tiukka kielto ja pieni puhuttelu heti seurauksena niin piti loput kerrat oikein nätisti. Tehtiin aluksi muutama perusnouto jossa Saga löysi damin nopeasti, palautus vielä hieman epävarma mutta parempaan päin mennään!

Sitten asetettiin kaikki koirat rinkiin, kuonot ulospäin. Jokainen koirakko vei oman damin pienen matkan päähän piiloon, ja sitten saivat koirat vuorotellen noutaa. Sagan kanssa ollaan yleensä treenattu näitä asioita yksin, joten oli hyvä keskittymisharjoitus nähdä muita koiria noutamassa odottaessa omaa vuoroaan! Tämän harjoituksen aikana huomasinkin yhden hupaisan yksityiskohdan. Saga ei nimittäin halua kääntää selkäänsä omalle damilleen! Kokeiltiin Sagan kanssa niin (tai siis piti kokeilla…), että neiti istu kasvot noutavaa koiraa päin. Eli näkee aina sen koiran joka on vuorossa noutaa. Ensin asetuimme selät muita päin, mutta kun piti kääntyä neiti vain pomppi ja kiemurteli vierelläni eikä mitenkään halunnut siirtyä. Hetki mietin mikä ihme tätä vaivaa kunnes tunnistin kiemurtelun ruokakupin ääreltä. Siellä nimittäin sama juttu, neiti ei millään halua kääntää selkäänsä ruokaa päin! Kunnon käskystä se neiti loppujen lopuksi sitten kääntyi, vaikkakin hieman vinosti ja vastahakoisesti. On se kyllä hassu tapaus!

                                                                    Odotetaan omaa vuoroa…

Lopulta tehtiin samantapainen harjoitus omilla dameilla ja koirat ringissä, mutta tällä kertaa asetuttiin niin että koiran piti juosta koirapiirin läpi palauttaakseen damin ohjaajalleen. Tämä olikin sitten ihan uusi juttu! Tuskinpa uskalsivat tulla kaikkien keskelle, ja loppumatka meni useilta varovasti hiipien. Saga myös epäröi ensin mutta kovalla kehulla sain neidin juoksemaan luokseni. Samalla muistutin neitiä myös “pidä” käskyllä, ja eiköhän se neiti loppujen lopuksi tuonut damin nätisti luokseni! Vielä yksi pidä käsky ja sain neidin jopa istumaan eteeni tiputtamatta damia! Niiin ylpeä oli matte pikku-neidistään! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja vielä varmistaa tuota palautusta.

Tosin tämän viikkoiset treenimme taitaa jäädä väliin sillä neidillä on (taas!) alkanut juoksut. Toisilla koirilla samassa iässä on hädin tuskin ollut yhdet juoksut ja tämä on jo Sagan kolmas. Ensimmäisellä viikolla löytyi kyllä virtaa, mutta nyt huomaa että hormonit ovat saanet yliotteen ja neiti on todella väsynyt. Joten odotellaan että into palaa niin ei turhaan väännä asiaa rautalangasta jos ei toista kiinnosta.

                                                                 Tällaista tällä kertaa! Onko joku teistä lukijoista osallistunut taippareihin ja miten meni?

Kiitokset kuvauksesta menee tällä kertaa Tinalle! Kiitos!

Kisahermojen valloittama viikonloppu

Edellisenä viikonloppuna tehtiin reissu Vaasaan. Kohteena oli Vaasan KV näyttelyt ja Saga sai samalla tavata nuoruudenystävänsä Alfonsin. Vaikka koiruudet näkevät toisensa vain pari kertaa vuodessa he ovat aina yhtä innoissaan jälleennäkemisestä ja on ihanaa katso niiden leikkiä!

(VINKKI! Viimeisenä postuksessa uusi seisomiskuva sekä ammattilaisen ottamia yhteiskuvia!)

Yritettiin valita kuiva leikkipaikka jotta neitimme pysyisi kuivana seuraavan päivän näyttelyitä varten, mutta löysihän se kuitenkin oikein kuraisen ojan… Se siitä puhtaudesta! Mutta sanotaanhan että iloinen flatti on märkä flatti. Onneksi lika lähti harjaamalla kun turkki oli kuivunut. Sagan turkista tulee erittäin ilmava ja “epä-flattimainen” jos se pestään kunnolla, eikä turkki laskeudu kun vasta parin päivän kuluttua. Eli vältämme turkin pesemistä aina pari päivää ennen näyttelyä.

Sunnuntaina sitten herättiin ja pakattiin tavarat ja harjattiin Saga viimeisen kerran. Näyttely oli Botniahallissa Vaasassa ja sinne oli 19 flattia ilmoitettu. Tuomarina toimi ruotsalainen Hans Rosenberg. Hallissa meikän kisahermot tulivatkin visiitille, eli alkoi hermostuttaa aivan valtavasti! En sitten tiedä johtuiko se enemmän siitä että N puoli sukua oli katsomassa näyttelyitä, tai siitä että Saga on viime näyttelyissä vain saanut EH:ita. Asiaa ei helpottanut se, että tuomari oli erittäin tarkka ja EH vaikutti nousevan uudeksi ERIksi. Uroksista muistaakseni kaksi tai kolme sai ERIn ja nartuista sai kaiken kaikkiaan kolme ERIn.

                                                                Alfonsin emäntä tuli pitämään peukkuja.

Oltiin alkuviikosta käyty Mariannen luona saamassa vähän vinkkejä miten esittäisin Sagan. Treeneissä kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja ajattelin nyt vihdoinkin sen ERIn tulevan sieltä. Odotellessamme narttujen vuoroa otin Sagan häkistä, puunasin ja vähän harjoiteltiin juoksemista ja seisomista. Saga oli aika vilkkaalla päällä mutta ajattelin sen vain olevan hyvä niin häntä heiluu kehässä. Neiti sitten takaisin häkkiin ja odottamaan vuoroaan.

Narttujen junnuluokan kaikki koirat saivat EH:n ja jotenkin tämä sai pasmani ihan sekaisin. Jännitti niin että pyörrytti. Yritin kuitenkin koota itseni, nappasin neidin häkistä ja suuntasimme vuorollamme kehään.

Kehässä seistessä Saga seisoi oikein nätisti häntä heiluen, hieman liian tasajalkaisesti mutta en alussa viitsinyt heti korjata asiaa, kun neiti oli niin iloinen. Sitten piti juosta kehää ympäri. Yleensä tämä on meidän paras osio koska Saga seuraa hyvin ja juoksee lennokkaasti. En sitten tiedä tarttuiko minun jännitys Sagaan tai mikä tuli, mutta keskittyminen oli nolla. Neiti veti sisäänpäin ja yritti nuuskia maata mitä se ei  koskaan ennen ole tehnyt!

Tämän jälkeen me olimme heti ensimmäisen vuorossa seisoa tuomarin edessä. Sitten kopuloitiin koko koira oikein kunnolla, mutta Saga onneksi seisoi nätisti. Sitten taas juostiin ympyrää ja edestakaisin. Ympyrässä neiti taas veti sisäänpäin, minkä yritin korjata pienellä nykäisyllä, mutta vauhtia oli kuitenkin kiitettävästi. Lopputuloksena ei tullut suurena yllätyksenä että saatiin EH. Tosin tällä kertaa voin sanoa että tuli oikeaan osoitteeseen, kun esitys nyt meni miten meni meikän jännityksen vuoksi. En tosiaan tiedä mikä minulle tuli mutta nämä kisahermot pitäisi nyt jotenkin saada kuriin. Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä sen suhteen?

Pienenä lohtuna oli kuitenkin se ettei kukaan nuorten luokasta saanut ERIä. Saga oli sitten loppujen lopuksi NUO EH NUK 2 (eikä mainita kenellekään että neidin luokassa oli yhtä monta osallistujaa kuin Sagan sijoitusnumero). Yllätykseni saimme kuitenkin mielestäni ihan hyvän arvostelun! Vapaasti suomennettuna:

Feminiinen ja erittäin rodunomainen. Antaa tänään hieman högställt(?) ja ilmavan vaikutelman.Hyvä pää ja ilme. Hyvä lapa, hieman suora olkavarren kulmaus. Hyvin mittasuhteinen keho ja luusto. Liikkuu lyhyellä askeleella takaa, hyvä askel edestä. Hyvä turkki.

Neiti sai tuosta taka-askeleesta saman kommentin Turun näyttelyistä, että askel on ahdas ja hieman lyhyt. En tosin nyt tiedä johtuuko tämä siitä että minä juoksin liian kovaa (totesin olevani tottuneempi ulkonäyttelyihin missä on enemmän liikkumatilaa ja voi juosta nopeammin kuin hallissa) tai jos tämä vain johtuu siitä, että Saga ei ole kasvanut valmiiksi, tai sitten jostain muusta? Tiedä häntä.

No, nyt suuntaamme katseemme seuraavia näyttelyitä kohti Pöytyään. Jos sieltäkin tulee EH niin saadaan sitten katsoa jatkoa.

Kun oltiin valmiita lähdettiin kiertämään kanttiineja ja löydettiin kuvapiste, mistä sai ottaa kuvia tai yhteiskuvia koiran kanssa. Tämä oli ilmaista ja jos halusi kuvat s-postiinsa ne maksoivat euron kappale. Sanomattakin selvää että oli pakko tarttua tilaisuuteen! Tässä tulos:

 

                                              

Minusta tuo viimeinen kuva on ihana. Mikä on sinun suosikkisi?

Maanantaina otimme myös Mariannen kanssa seisomiskuvia Sagasta, ja kyllähän se neiti seisoa osaa kunhan joku seisottaa sitä oikein! (toisin sanoen Marianne seisotti ja minä kuvasin).

Harvahampaan Laughing Wind, “Saga” 20kk.

Suurista odotuksista takaisin maan pinnalle

Edellisviikon sunnuntaina avattiin vuoden näyttelykausi Sagan kanssa Turku KV: ssa. Tuomarina oli Brett Thompson Australiasta. Neiti on ollut nyt melkein puoli vuotta tauolla näyttelyistä. Ollut kotona kasvamassa ja samalla löydettiin TOKO harrastus. Syksyllä lopetettiin kausi kolmella EH:lla, joten nyt ei ollut sen suurempia odotuksia kuhan saataisiin ERI…

N joutui olemaan töissä, joten sain äitini mukaan Turkuun toimimaan henkisenä tukena, tavaroiden roudaajana ja kuvaajana(siksi myös kuvat hieman huonolaatuisimpia kuin yleensä..). Flattien kehät piti alkaa 11:45 joten lähdettiin aamulla hyvissä ajoin suuntaamaan Turun messukeskusta päin. Perillä yritettiin löytää häkille hyvä paikka, mikä ei ollutkaan helpommasta päästä koska käytävät olivat todella ahtaat, ja näin myös kehät. Lopulta löydettiin paikka ja rupesimme purkamaan muut tavarat. Kun saavuimme paikalle kehässä juoksenteli vielä Amerikan cockerspanielit. Loppujen lopuksi kehät olivat noin 45 minuuttia myöhässä, joten tuli pitkä odotus ennen kuin pääsimme kehään.

Seuratessani flattiurosten kehiä,  huomasin että tuomarilinja oli aika tiukka. Hra Thompson ei antanut mitään turhia ERIä, ja yksi valioluokan hienoista uroksista sai jopa H:n. Varauduin siis pahimpaan… Sagan isä Leo oli kaikista uroksista toinen ja voitti veteraanit! Lopuksi ylsi veteraanien BIS 1 voittoon!

Loppujen lopuksi tuli narttujen vuoro Hieman omituista oli katsoa junnut ensin kun neiti oli ensimmäistä kertaa nyt nuorten luokassa. Tässä välissä olin ottanut neidin häkistä pari kertaa harjaamaan ja puunaamaan sitä, sekä hieman villityttää pallolla juuri ennen kehän alkua. Nuoria narttuja oli yhdeksän kappaletta. Ei oltu yhtään harjoiteltu seisomista tai muita näyttelyjuttuja ennen tätä, joten hieman (lue: erittäin paljon!) hermostutti kehään mentäessä miten tuo neiti käyttäytyisi. Neiti kuitenkin yllätti minut positiivisesti seistessään oikein tasaisesti ja hienosti ja heilutti jopa häntää. Yhden juoksukierroksen jälkeen siirryttiin kehän laidalle odottamaan omaa vuoroa kun oltiin jo toisia.

Yksityisarvostelussa Saga seisoi hyvin, mutta se häntä…! Roikkui kun mikäkin kuollut kala. Hieman tuli innostusta kun tuomari tuli kopeloimaan neitiä, ja näytti jokseenkin hyvin hampaat. Mukana oli myös harjoitusarvostelija, joten kaikkia koiria kopeloitiin tuplasti läpi. Juostessani huomasin ettei Saga ihan parhaansa tehnyt, vähän löntysteli eikä ollut niin ryhdikäs kun mitä yleensä. Tuomarin edessä seistessä joudun pari kertaa siirtämään sitä takatassua mikä aina tulee eteen, jostain ihme syystä (ja miksen ikinä opi lopettamaan noiden tassujen siirtämistä?!). Itse olin kuitenkin aika tyytyväinen esitykseemme, ja ajattelin että tuo ERI kyllä tuli. Mutta ei kannattaisi koskaan elättää liikaa toivoa… EH siitä tuli ja vielä neidin elämän huonoimmalla arvostuksella! Kyllä se pettymys oli suuri! Toki kaikista nuorista nartuista vain neljä sai ERI:n, mutta kuitenkin…

Muun muassa silmät olivat liian vaaleita, ja olisi pitänyt olla syvemmin asettuneet (tämä luki melkein kaikkien koirien arvostelussa), muuten hyvä pää. Häntä oli liian alhaalla kiinnittynyt eikä takakulmaukset olleet riittävät. Liikkui takaa hieman ahtaasti.

Nämä asiat noin muun muassa, ainoa positiivinen asia oli siis että pää oli ok.

Yksi positiivinen asia oli kuitenkin että TOKO kurssilaisemme Barbara oli paikalla ja luki arvostelun läpi. Nähdessään kommentin Sagan liikkeestä hän totesi että minä luultavasti olin juossut liian kovaa, ja päätti sitten antaa muutaman vinkin miten saada Sagan juoksemaan ryhdikkäämmin, ihan käytännön esimerkillä viereisessä kehässä. Tähän asti olen antanut neidin juosta aika vapaalla hihnalla, mutta edestakaisin liikkeissä täytyy pitää lyhyempi ja innostaa neitiä enemmän jotta kantaisi itsensä ryhdikkäämmin. Sitten kun juostaan ympyrää painetaan tuhatta ja sataa jokaisella suoralla sivulla.

Hieman hauskaa oli katsoa niiden touhua, koska Saga ei ole tottunut juoksemaan näyttelyissä kenenkään muun kanssa paitsi minun, joten hän aluksi hyppi ja pomppi ja mietti minne matte jäi kun piti vieraan ihmisen kanssa juosta..!

Lopuksi napattiin vielä muutama seisomis ja poseerauskuva viereisestä kehästä:

 

 

Nyt siis uusia niksejä treenaamaan ja sitten toivotaan että ensi viikonlopun Vaasan KV antaa paremman tuloksen!