Suurista odotuksista takaisin maan pinnalle

Edellisviikon sunnuntaina avattiin vuoden näyttelykausi Sagan kanssa Turku KV: ssa. Tuomarina oli Brett Thompson Australiasta. Neiti on ollut nyt melkein puoli vuotta tauolla näyttelyistä. Ollut kotona kasvamassa ja samalla löydettiin TOKO harrastus. Syksyllä lopetettiin kausi kolmella EH:lla, joten nyt ei ollut sen suurempia odotuksia kuhan saataisiin ERI…

N joutui olemaan töissä, joten sain äitini mukaan Turkuun toimimaan henkisenä tukena, tavaroiden roudaajana ja kuvaajana(siksi myös kuvat hieman huonolaatuisimpia kuin yleensä..). Flattien kehät piti alkaa 11:45 joten lähdettiin aamulla hyvissä ajoin suuntaamaan Turun messukeskusta päin. Perillä yritettiin löytää häkille hyvä paikka, mikä ei ollutkaan helpommasta päästä koska käytävät olivat todella ahtaat, ja näin myös kehät. Lopulta löydettiin paikka ja rupesimme purkamaan muut tavarat. Kun saavuimme paikalle kehässä juoksenteli vielä Amerikan cockerspanielit. Loppujen lopuksi kehät olivat noin 45 minuuttia myöhässä, joten tuli pitkä odotus ennen kuin pääsimme kehään.

Seuratessani flattiurosten kehiä,  huomasin että tuomarilinja oli aika tiukka. Hra Thompson ei antanut mitään turhia ERIä, ja yksi valioluokan hienoista uroksista sai jopa H:n. Varauduin siis pahimpaan… Sagan isä Leo oli kaikista uroksista toinen ja voitti veteraanit! Lopuksi ylsi veteraanien BIS 1 voittoon!

Loppujen lopuksi tuli narttujen vuoro Hieman omituista oli katsoa junnut ensin kun neiti oli ensimmäistä kertaa nyt nuorten luokassa. Tässä välissä olin ottanut neidin häkistä pari kertaa harjaamaan ja puunaamaan sitä, sekä hieman villityttää pallolla juuri ennen kehän alkua. Nuoria narttuja oli yhdeksän kappaletta. Ei oltu yhtään harjoiteltu seisomista tai muita näyttelyjuttuja ennen tätä, joten hieman (lue: erittäin paljon!) hermostutti kehään mentäessä miten tuo neiti käyttäytyisi. Neiti kuitenkin yllätti minut positiivisesti seistessään oikein tasaisesti ja hienosti ja heilutti jopa häntää. Yhden juoksukierroksen jälkeen siirryttiin kehän laidalle odottamaan omaa vuoroa kun oltiin jo toisia.

Yksityisarvostelussa Saga seisoi hyvin, mutta se häntä…! Roikkui kun mikäkin kuollut kala. Hieman tuli innostusta kun tuomari tuli kopeloimaan neitiä, ja näytti jokseenkin hyvin hampaat. Mukana oli myös harjoitusarvostelija, joten kaikkia koiria kopeloitiin tuplasti läpi. Juostessani huomasin ettei Saga ihan parhaansa tehnyt, vähän löntysteli eikä ollut niin ryhdikäs kun mitä yleensä. Tuomarin edessä seistessä joudun pari kertaa siirtämään sitä takatassua mikä aina tulee eteen, jostain ihme syystä (ja miksen ikinä opi lopettamaan noiden tassujen siirtämistä?!). Itse olin kuitenkin aika tyytyväinen esitykseemme, ja ajattelin että tuo ERI kyllä tuli. Mutta ei kannattaisi koskaan elättää liikaa toivoa… EH siitä tuli ja vielä neidin elämän huonoimmalla arvostuksella! Kyllä se pettymys oli suuri! Toki kaikista nuorista nartuista vain neljä sai ERI:n, mutta kuitenkin…

Muun muassa silmät olivat liian vaaleita, ja olisi pitänyt olla syvemmin asettuneet (tämä luki melkein kaikkien koirien arvostelussa), muuten hyvä pää. Häntä oli liian alhaalla kiinnittynyt eikä takakulmaukset olleet riittävät. Liikkui takaa hieman ahtaasti.

Nämä asiat noin muun muassa, ainoa positiivinen asia oli siis että pää oli ok.

Yksi positiivinen asia oli kuitenkin että TOKO kurssilaisemme Barbara oli paikalla ja luki arvostelun läpi. Nähdessään kommentin Sagan liikkeestä hän totesi että minä luultavasti olin juossut liian kovaa, ja päätti sitten antaa muutaman vinkin miten saada Sagan juoksemaan ryhdikkäämmin, ihan käytännön esimerkillä viereisessä kehässä. Tähän asti olen antanut neidin juosta aika vapaalla hihnalla, mutta edestakaisin liikkeissä täytyy pitää lyhyempi ja innostaa neitiä enemmän jotta kantaisi itsensä ryhdikkäämmin. Sitten kun juostaan ympyrää painetaan tuhatta ja sataa jokaisella suoralla sivulla.

Hieman hauskaa oli katsoa niiden touhua, koska Saga ei ole tottunut juoksemaan näyttelyissä kenenkään muun kanssa paitsi minun, joten hän aluksi hyppi ja pomppi ja mietti minne matte jäi kun piti vieraan ihmisen kanssa juosta..!

Lopuksi napattiin vielä muutama seisomis ja poseerauskuva viereisestä kehästä:

 

 

Nyt siis uusia niksejä treenaamaan ja sitten toivotaan että ensi viikonlopun Vaasan KV antaa paremman tuloksen!