Kisahermojen valloittama viikonloppu

Edellisenä viikonloppuna tehtiin reissu Vaasaan. Kohteena oli Vaasan KV näyttelyt ja Saga sai samalla tavata nuoruudenystävänsä Alfonsin. Vaikka koiruudet näkevät toisensa vain pari kertaa vuodessa he ovat aina yhtä innoissaan jälleennäkemisestä ja on ihanaa katso niiden leikkiä!

(VINKKI! Viimeisenä postuksessa uusi seisomiskuva sekä ammattilaisen ottamia yhteiskuvia!)

Yritettiin valita kuiva leikkipaikka jotta neitimme pysyisi kuivana seuraavan päivän näyttelyitä varten, mutta löysihän se kuitenkin oikein kuraisen ojan… Se siitä puhtaudesta! Mutta sanotaanhan että iloinen flatti on märkä flatti. Onneksi lika lähti harjaamalla kun turkki oli kuivunut. Sagan turkista tulee erittäin ilmava ja “epä-flattimainen” jos se pestään kunnolla, eikä turkki laskeudu kun vasta parin päivän kuluttua. Eli vältämme turkin pesemistä aina pari päivää ennen näyttelyä.

Sunnuntaina sitten herättiin ja pakattiin tavarat ja harjattiin Saga viimeisen kerran. Näyttely oli Botniahallissa Vaasassa ja sinne oli 19 flattia ilmoitettu. Tuomarina toimi ruotsalainen Hans Rosenberg. Hallissa meikän kisahermot tulivatkin visiitille, eli alkoi hermostuttaa aivan valtavasti! En sitten tiedä johtuiko se enemmän siitä että N puoli sukua oli katsomassa näyttelyitä, tai siitä että Saga on viime näyttelyissä vain saanut EH:ita. Asiaa ei helpottanut se, että tuomari oli erittäin tarkka ja EH vaikutti nousevan uudeksi ERIksi. Uroksista muistaakseni kaksi tai kolme sai ERIn ja nartuista sai kaiken kaikkiaan kolme ERIn.

                                                                Alfonsin emäntä tuli pitämään peukkuja.

Oltiin alkuviikosta käyty Mariannen luona saamassa vähän vinkkejä miten esittäisin Sagan. Treeneissä kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja ajattelin nyt vihdoinkin sen ERIn tulevan sieltä. Odotellessamme narttujen vuoroa otin Sagan häkistä, puunasin ja vähän harjoiteltiin juoksemista ja seisomista. Saga oli aika vilkkaalla päällä mutta ajattelin sen vain olevan hyvä niin häntä heiluu kehässä. Neiti sitten takaisin häkkiin ja odottamaan vuoroaan.

Narttujen junnuluokan kaikki koirat saivat EH:n ja jotenkin tämä sai pasmani ihan sekaisin. Jännitti niin että pyörrytti. Yritin kuitenkin koota itseni, nappasin neidin häkistä ja suuntasimme vuorollamme kehään.

Kehässä seistessä Saga seisoi oikein nätisti häntä heiluen, hieman liian tasajalkaisesti mutta en alussa viitsinyt heti korjata asiaa, kun neiti oli niin iloinen. Sitten piti juosta kehää ympäri. Yleensä tämä on meidän paras osio koska Saga seuraa hyvin ja juoksee lennokkaasti. En sitten tiedä tarttuiko minun jännitys Sagaan tai mikä tuli, mutta keskittyminen oli nolla. Neiti veti sisäänpäin ja yritti nuuskia maata mitä se ei  koskaan ennen ole tehnyt!

Tämän jälkeen me olimme heti ensimmäisen vuorossa seisoa tuomarin edessä. Sitten kopuloitiin koko koira oikein kunnolla, mutta Saga onneksi seisoi nätisti. Sitten taas juostiin ympyrää ja edestakaisin. Ympyrässä neiti taas veti sisäänpäin, minkä yritin korjata pienellä nykäisyllä, mutta vauhtia oli kuitenkin kiitettävästi. Lopputuloksena ei tullut suurena yllätyksenä että saatiin EH. Tosin tällä kertaa voin sanoa että tuli oikeaan osoitteeseen, kun esitys nyt meni miten meni meikän jännityksen vuoksi. En tosiaan tiedä mikä minulle tuli mutta nämä kisahermot pitäisi nyt jotenkin saada kuriin. Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä sen suhteen?

Pienenä lohtuna oli kuitenkin se ettei kukaan nuorten luokasta saanut ERIä. Saga oli sitten loppujen lopuksi NUO EH NUK 2 (eikä mainita kenellekään että neidin luokassa oli yhtä monta osallistujaa kuin Sagan sijoitusnumero). Yllätykseni saimme kuitenkin mielestäni ihan hyvän arvostelun! Vapaasti suomennettuna:

Feminiinen ja erittäin rodunomainen. Antaa tänään hieman högställt(?) ja ilmavan vaikutelman.Hyvä pää ja ilme. Hyvä lapa, hieman suora olkavarren kulmaus. Hyvin mittasuhteinen keho ja luusto. Liikkuu lyhyellä askeleella takaa, hyvä askel edestä. Hyvä turkki.

Neiti sai tuosta taka-askeleesta saman kommentin Turun näyttelyistä, että askel on ahdas ja hieman lyhyt. En tosin nyt tiedä johtuuko tämä siitä että minä juoksin liian kovaa (totesin olevani tottuneempi ulkonäyttelyihin missä on enemmän liikkumatilaa ja voi juosta nopeammin kuin hallissa) tai jos tämä vain johtuu siitä, että Saga ei ole kasvanut valmiiksi, tai sitten jostain muusta? Tiedä häntä.

No, nyt suuntaamme katseemme seuraavia näyttelyitä kohti Pöytyään. Jos sieltäkin tulee EH niin saadaan sitten katsoa jatkoa.

Kun oltiin valmiita lähdettiin kiertämään kanttiineja ja löydettiin kuvapiste, mistä sai ottaa kuvia tai yhteiskuvia koiran kanssa. Tämä oli ilmaista ja jos halusi kuvat s-postiinsa ne maksoivat euron kappale. Sanomattakin selvää että oli pakko tarttua tilaisuuteen! Tässä tulos:

 

                                              

Minusta tuo viimeinen kuva on ihana. Mikä on sinun suosikkisi?

Maanantaina otimme myös Mariannen kanssa seisomiskuvia Sagasta, ja kyllähän se neiti seisoa osaa kunhan joku seisottaa sitä oikein! (toisin sanoen Marianne seisotti ja minä kuvasin).

Harvahampaan Laughing Wind, “Saga” 20kk.