Metsässä mennään päin metsää

Toissapäivänä kävimme möllitaippareissa neidin kanssa. Nämä möllit järjestettiin meidän treeniporukalle, jotta nähtäisiin jos uskaltaa ilmoittautua taippareihin kohtapuolin. Sagan kanssa olen ollut hieman epävarma mutta uskoin sen kuitenkin toimivan. AInoa huolenaihe on ollut hakuruutu. Neiti etsii hyvin, mutta tarvitsee jonkun hätistelemään hänet tiehensä jotta ottaisi variksen suuhun. Kun ensimmäinen on otettu, muut sujuu hyvin, mutta jostain syystä tarvitaan aina tuo häätäjä ensimmäisen kohdalla.. Tiedä häntä miksi, ja miten saamme sen pois treenattua!

Mutta, möllit olivat Sipoossa Landbon metsässä. Saavuimme suoraan mökiltä sinne neidin kanssa. Ensin kaikkien koirien piti suorittaa vesinouto (venettä ei valitettavasti ollut, joten heitto tuli rannasta) ja hakuruutu yksitellen. Sen jälkeen mentiin jäljelle. Vesinoudossa neiti oli äärettömän innokas ja lähti käskystä hyvin hakemaan. Ensimmäisen kerran ei halunnut tuoda suoraan rannalle, vaan ui muutaman metrin oikealle ja nousi siellä. Seuraavalla kerralla tuli kyllä luokse, mutta vedestä nouseminen tuottikin hieman vaikeuksia. Ollaan eniten harjoiteltu vesinoutoa hiekkarannalla, mutta tällä lammella ei ollutkaan rantaa, vaan piti heti hypätä veteen. Saga ei sitten oikein löytänyt mitään hyvää kohtaa ylöstulemiseen, mutta kun yritin ohjata neitiä helpommalle paikalle, hän yritti itsepäisesti tulla ylös vaikeimmasta kohdasta hyljemäisellä tyylillä. Lokki pysyi kylläkin tiukasti suussa, kun neiti kaikin tavoin yritti saada etutassunsa rannalle, ja siitä loput ylös. Periksi ei annettu, ja lokki oli ja pysyi visusti suussa, ja loppujen lopuksi neiti pääsikin vedestä ylös. Tosin omistaja ei pystynyt lintua vastaanottamaan, koska nauratti niin paljon…

 

Tämän jälkeen oli hakuruudun vuoro. Tässä on motivaatio ja vaakut olleet ongelmana. Aivan kuten arvasin neiti lähti hyvin ensimmäisen variksen luo, mutta jäi sinne nuuskimaan ja nuolemaan sitä. Vain Mariannen komennosta lähti tuomaan vaakkua minulle. Kun yritin lähettää hakemaan loput variksista, Saga epäröi hieman, ennen ei nimittäin olla harjoiteltu hakua sokkona. Mutta lähti kuitenkin reippaasti hakemaan. Neiti teki aika laajaa hakua, eikä ihan ymmärtänyt etsiä taaksepäin metsään. Neljä varista toi hienosti, ja pienellä avustuksella loputkin löytyi. Tosin ei oltaisi päästy tästä tehtävästä pidemmälle oikeissa taippareissa. Vielä täytyy keksiä jokin keino varisten noutamiseen, ettei aina tarvitse häätää ensimmäisestä pois. Hakuruutua täytyy myös harjoitella enemmän, saimme vinkin tehdä pitkiä ja kapeita hakuruutuja kun harjoittelemme, jotta neiti älyisi noutaa myös ne taaimmaiset varikset.

Kun kaikki muut olivat suorittaneet nämä osiot (hyväksytysti tietenkin…) oli jäljen vuoro. Tässä yleensä Saga on ollut ihan äärettömän motivoitunut ja joskus kuumeneekin liikaa. Tällöin neiti juoksee jäljen päähän, kanin ohi ja takaisin, vain koska on niin innoissaan, eikä ihan pysty keskittymään. Nyt oli tosi aivan uusi tilanne edessä. Neiti sai jäljen ja seurasi sitä noin metrin, mutta tämän jälkeen lopetti etsimisen, ikään kuin ei olisi tiennyt  mitä tehdä tai ei uskaltanut lähteä luotani. Tällaista ei siis koskaan ennen ole tapahtunut, enkä ihan tiennyt miten reagoida… Lopuksi Marianne seurasi Sagaa jäljen perässä ja pienen matkan päästä neiti ikään kuin muisti taas mistä oli kyse, ja lähti jäljestämään ja toi kanin nätisti perille.

Eli ei mennyt ihan nappiin nämä möllitaipparit… Tiedä häntä oliko neiti väsynyt kun tultiin suoraan mökiltä, vai mistä kiikasti, mutta lisää treeniä tarvitaan ilmeisesti paljon ennen kuin uskalletaan ilmoittautua taippareihin. Juur kun ajattelin että voidaan pitää pienoinen treenitauko neidin kanssa, mutta ei. Ainoa vaikea asia näissä treeneissä on oikeastaan kunnon metsän löytäminen, jossa ei kulje muita ihmisiä, riistan saaminen ja apukaverin löytäminen. Mutta eiköhän tämäkin saada kasaan enemmin tai myöhemmin! Ainakin vesinouto sujuu, joten koko pakettia ei tarvitse harjoitella.

Kuvat on Mariannen käsialaa, kiitos niistä!