Hyvä treeni - parempi mieli!

Ai että kun tokotreenit maistuu nyt kun on ollut reilu viikko taukoa! Töissä on ollut aika paljon kiireitä ja ulkona hirveän kuuma, joten en ole mitään pidempiä pätkiä ehtinyt neidin kanssa treenata. Loppuviikosta N otti myös pikku-neidin mukaan Vaasaan neljäksi päiväksi, ja että sitä tyhjyyttä! Ei ketään odottamassa että tulee töistä kotiin, kukaan ei tule häntä heiluen vastaan kun on ollut poissa, jopa sitä ininää aamuisin kun neidillä on ollut nälkä on ollut ikävä!

Nyt sitten sekä sulho että neiti palasi takaisin kotinurkille, ja pakko päästä tokoilemaan heti! Otettiin pienimuotoiset iltatreenit ruoka-ajan aikaan jotta motivaatio olisi korkealla. Ja kyllä neitikin vaikutti tästä virkistyvän! Hyvässä hengessä vedettiin kaikki tehtävät läpi, eikä motivaatio herpaantunut sekunniksikaan kuumuudesta ja vieressä olevista jalkapallopelaajista huolimatta!

Otettiin enimmäkseen AVO:n uusia liikkeitä, niitä kun ei olla nyt vähän aikaan tehty niin pitäisi saada hieman varmemmiksi. Jotta vire olisi mahdollisimman korkealla aloitettiin kaukoilla. Tämän neiti periaatteessa osaa, mutta tuo maasta-istu tuuppaa olemaan vaikea heti kun vire vähänkin laskee. Silloin ei ole kivaa istuutua jos ei ihan satavarmasti tiedä että mattella on nami kädessä (lue: kotona keittiössä toimii vaikka sadan metrin etäisyydellä aina…) ! Mutta nyt toimi oikein hyvin. Muutama hidas nousu oli, mutta saatiin nopsaan korjattua ja heti joku “ylläri palkka” jotta motivaatio säilyisi.

                                                                               “Luota minuun, nami on kyllä kädessä…”

Kaukoista siirryttiin perusasennon viilukseen. Pikku-neidillä on välillä tapana mennä liian taakse ja ikään kuin kääntää peppu jalkojeni taakse. Tätä yritettiin hieman viilata pois, ja tehtiin samalla 90 asteen käännöksiä. Sivuaskeleita ollaan myös yritetty tehdä, mutta neiti ei ihan ole ymmärtänyt miten siirtymisessä tulisi käyttäytyä takajalkojen ja pepun kanssa, joten ajattelin jättää viilauksen kunnes kurssimme alkaa ja saadaan taas treenata valvovan silmän alla. Muuten Saga pysyi yllättävän tiiviisti sivulla ja vain pari kertaa piti korjata asento eteenpäin ja viereen.

                                         “No nyt en ole ainakaan väljä! Pitihän sen pepun koskea!”

                                                                                                                                           Sivuaskeleet…

AVO:n uusiin sääntöihin kuuluu myös merkin kierto. Ihan sääntöjen mukaista tötsää meiltä ei löydy, mutta pieni tötterö sai kelvata näin alkuun. Sitä ei olla melkein ollenkaan harjoiteltu, joten muutama kerta piti virkistää muistia ennen kuin rupesi rullaamaan!

                                                      “Tämä on merkki… se tulee kiertää!”

Tämän jälkeen neiti pienelle tauolle, jonka aikana rakensin ruutua. Se on muuten liike jonka neiti on oppinut todella nopeasti! Kokonaisena liikkeenä se ei vielä toimi, vielä varaudutaan nameihin takalinjalla, mutta tänään onnistui melkein liikkeenä kun käytettiin palloa apuna!

Treenit olikin hyvä lopettaa onnistuneeseen ruutumenoon! Tai melkein… Ruoan eteen piti tietysti tehdä vielä jotain, joten kokeilimme seuraamista muutaman askeleen, mitä ei olla tehty pitkään aikaan, ja viimeiseksi neiti sai juosta ruutuun syömään.

Kaikin puolin mukava treeni, hyvin jaksoi neiti keskittyä ja molemmilla oli hauskaa! On se vaan niin mukavaa treenata taas kunnolla tauon jälkeen. Nyt vaan toivon että tokoryhmämme alkaa kohta niin päästään taas valvovan silmän alle treenailemaan, ja tapaamaan kaikkia treenikavereita!

Tuhotiimi kielikylvyssä

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, on Sagan veli Morris ollut täällä viikonlopun yli hoidossa. Morris tuli perjantai päivänä meille, ja tehtiin niin että koiruudet saivat tavata pelloilla meidän lähellä, jotta tuhotiimi ei heti saisi talomme maan tasalle. Pelloilla nämä kaksi hännänheiluttajaa sitten jaksoivatkin riehua ja peuhata.

Kotiin tultuamme sain heti tehdä tuhotiimille selväksi, että sisällä ei riehuta. Vaikka tuhotiimin molemmat osapuolet ovatkin aika erilaisia, yhteiset säännöt oli laadittava nopeasti, jotta talo pysyisi pystyssä koko viikonlopun ajan. Suurin ero näissä Harvahampaan sisaruksissa on, että Saga on flatiksi erittäin rauhallinen. Varsinkin sisällä neiti rauhoittuu nopeasti ja makaa kaikessa rauhassa matolla jonkun lelun kanssa. Onhan hän kyllä kaikessa mukana, ja ulkona riittää virtaa, mutta jos huomaa että nyt ei leikitä niin neiti etsiytyy omiin oloihinsa. Morris taas on aika tyypillinen flatiksi, energinen ja peuhaava koiruus. Joka kerta kun joku liikahti edes millimetrin piti heti tulla katsomaan mitä tapahtui. Herralla näytti myös olevan esirakkaus jalkoja kohden, sillä koko huushollin väen jalat pestiin kyllä moneen kertaan jos ei kielletty. Mainittakoon vielä miten hyvin tämä vierailu alkoi. Meillä on olohuoneessa jukka-palmu ruukussa, joka siis seisoo lattialla. En tiedä pitikö Morris sitä puuna, vai pitikö vain merkata reviiriään, mutta onneksi se osoittautui ensimmäiseksi ja viimeiseksi vahingoksi!

Kävelin illalla meidän lenkkipolun ympäri tuhotiimin kanssa. Molemmista huomasi että ovat tottuneita kävelemään yksin, kesti hieman ennen kuin sain remmit ja koirat organisoitua jotenkuten, kun molemmat veti omiin suuntiin niin, että ajattelin saavani parimetriset kädet lenkin jälkeen! Saga on tottunut juoksemaan oikeastaan koko ajan vapaana, Joten päästin aluksi Sagan vapaaksi jotta minulla olisi jotakuinkin normaalipituiset kädet lenkin jälkeenkin, ja yritettiin tulla Morriksen kanssa yhteisymmärrykseen. Muutama napakka kielto niin herra kulki ihan hyvin.

Lenkkipolulle tultuamme totesin sen olevan niin tyhjä, että uskalsin päästää Sagan ja Morriksen vuorotellen vapaaksi. Molemmat tottelivat oikein hyvin ja tulivat luokse käskystä. Polun lopussa on pieni metsäaukio jossa sitten päästin molemmat koirat vapaaksi telmimään. Kun suunnattiin kotiin totesin että yhtäkkiä meidän polut tuntuivat paljon pienemmiltä, ja tuntui kuin puoli kaupunkia jäi tuijottamaan kun tulin kahden ison mustan koira kanssa kävellen! Sagahan on flatti nartuksi jo aika iso ja Morris on uroksena vielä isompi, joten kyllähän ne koiruudet vie tilaa kapealla tiellä. Uusien sääntöjen oppimisen lisäksi sai tuhotiimi myös kunnon kielikylvyn viikonlopun aikana. Saga kun on enimmäkseen ruotsinkielinen, lukuun ottamatta muutamaa toko käskyä suomeksi, sai kuunnella Morriksen suomenkielisiä käskyjä ja päinvastoin. Meillä oli taas N kanssa täysi työ erottaa käskyjä ja antaa molemmille koirille oikeat käskyt! Välillä varman kuulosti kun olisi ollut kielitunnilla koulussa, kun käskyjä ja kehotukia tuli molemmilla kielillä sekaisin!

 

Lenkin jälkeen molemmat koiruudet simahtivat hetkeksi, kunnes N tuli töistä kotiin. Silloin saatiin kertoa tuhotiimille jo toistamiseen että sisällä ei riehuta, ja kuitenkaan viesti ei ihan halunnut mennä perille. Useimmiten osapuolet menivät niin että Saga torkahti, Morris tuli nuuskimaan ja sitten oli painiottelu jo käynnissä. Kun sitten kiellettiin katsoi Morris-veli jo anteeksiantavasti meitä, mutta uskokaa tai älkää, meidän rauhallinen pikku-neiti tuli tahallaan tämän jälkeen kiusaamaan Morrista! Neiti diiva tuli muun muassa pallo suussa tökkimään Morrista ja kun sitten toruttiin riehumista neiti diiva katsoi vain suurilla ruskeilla silmillään että eihän hän mitään ole tehnyt, kun veli se syyllinen on!

Myöhemmin illalla Saga käpertyi nukkumaan, mutta Morris ei oikein millään halunnut rauhoittua. Koko ajan oltiin menossa, nuolemassa, nuuskimassa ja tutkimassa. Nukkumaanmenoaikaan herra tassutteli ympäri taloa ja meni riehumaan Sagan kanssa jotta taas piti nousta ja käskemään rauhoittumaan. Vielä yöllä herra kaivoi lattiaa ja peuhasi omalla petialustallaan. Täytyy myöntää että ehdin jo pariin kertaan miettiä miten kestän tätä tuhotiimiä kokonaisen viikonlopun, varsinkin kun heidän mukaan kello viisi seuraavana aamuna oli sopiva aika painiottelulle!

Lauantaina meillä olikin Sagan kanssa näyttelyt Kotkassa, vaikkakin mietin miten neiti jaksaisi siellä kun koiruudet oli riehunut puoli yötä ja koko aamun… Morris sai täksi aikaa jäädä kotiin ja jäi sitten yksin kun N meni töihin. Kotiin tultuamme vein tuhotiimin pikkulenkille, ennen kuin poimittiin N töistä ja suunnattiin Kauklahteen. Siellä käveltiin pitkä lenkki metsän ja peltojen ohi, rannalle uimaan ja takaisin. Molemmat saivat juosta vapaana, ja että tuhotiimi nautti!

Kotiin tultuamme meno oli sitten ihan muu kuin perjantaina. Molemmat lepäsivät tyytyväisinä pihalla ottamassa aurinkoa. Välillä piti ottaa muutama paini-ote, mutta muuten loikoilivat tyytyväisinä. Myös sisällä he olivat oppineet ettei saanut riehua, joten joka kerta kuin riehumis-into iski, he juoksivat kilpaa ulos pihalle. Onneksi oli kaunis sää että pystyttiin pitämään ovet auki! Myöhemmin illalla N ja hänen kaverinsa ottivat tuhotiimin lenkille, ja sen jälkeen molemmat käpertyivät omiin peteihinsä nukkumaan. Ne nukkuivatkin oikein sikeästi kunnes sai aamupalan noin kahdeksan aikaan. Sen jälkeen piti taas vähän peuhata, mutta rauhoittuivat nopeasti ja asettuivat uudestaan nukkumaan muutaman tunnin.

N lähti sunnuntai aamuna töihin ja minä tallustelin molempien koirien kanssa tekemään pikatreenit. Taas oli kyllä kädet vähällä pidentyä parisen metriä, varsinkin kun Saga aina vetää innoissaan treenikenttää kohti, mutta päästiin sentään perille! Siellä totesin kahden koiran vuorottelutreenin sujuvan oikein loistavasti! Sagalla kun helposti loppuu motivaatio kesken, sai parin liikkeen jälkeen katsoa kun tein luoksetuloja ja sivulletuloja Morriksen kanssa, ja että neiti oli innoissaan kun sitten pääsi taas kentälle trenaamaan! Tehtiin muutama kaukokäsky, eikä ne koskaan ole menneet yhtä hyvin! Taitaa tämä mustasukkaisuus lääke olla juuri oikea motivaatio meidän neidille! Tämän jälkeen suunnattiin pelloille, missä molemmat koirat saivat juosta vapaana. Tässä vaiheessa pystyin jo toteamaan että kyllähän se kahden flatin pitäminen sujuu ihan hyvin! Remmikävelyt kaipaisivat vielä hiontaa, mutta kunhan antaa koiruuksien liikkua kunnolla ja asettaa selvät rajat, niin homma toimii kuin rasvattu! Noin tunti nautittiin auringosta ja tuhotiimi mutaisista ojakylvyistä, ennen kuin suunnattiin kotiin. Siellä ehtivät loikoilla auringossa ennen kuin tuhotiimin maskuliinia osapuolta tultiin hakemaan.

Opettavaista ja kiinnostavaa oli kyllä pitää kaksi flattia viikonlopun yli! Yhteisiä sääntöjä täytyy aina muokata, ja tietysti asiaa vaikeuttaa omat arkipäiväiset rutiinit ja säännöt, mitä toisella koiralla ei välttämättä ole. Kyse voi olla ihan pienistä asioista mitä ei edes omassa arki-elämässään tule ajatelleeksi, ennen kuin huomaa että toinen tuhotiimiläinen ei sisäistä tätä tietoa. Minulla on ollut jo jonkin aikaa hirveä pentukuume, mutta tämä ehkä hieman hillitsi sitä, ja pisti ajattelemaan käytännön asioita. Yksi flatti lisää meille tulee varmaan jossain vaiheessa, mutta ennen sitä tarvitaan kyllä isompi talo ja kunnon piha. Hoidossa on toki mukavaa lainata välillä jokunen koira lisää, ja toivottavasti tuhotiimi vielä saa joskus viettää viikonlopun yhdessä!

Onko teillä monta koiraa/ollut pidempää aikaa hoitokoira? Miten on arki silloin sujunut?

Karvaton yllätys

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, Saga on alkanut tiputtamaan karvaa. Nyt viime viikolla tosin enemmistö karvasta on tippunut pois, ja neiti on pari kokoa pienempi kuin muuten. Mietin kyllä muutaman kerran kannattaako neitiä ollenkaan viedä Kotkaan näyttelyihin, mutta ilmoitusmaksu oli kuitenkin ollut sen verran kallis, että päätin tehdä yritysen ja ellei muuta viettää mukavaa sosiaalista päivää! N oli valitettavasti töissä, joten jouduin yksin suuntamaan kohti Kotkaa ja Kotkan Ruusu näyttelyitä.

Vähäisestä yöunesta huolimatta pakkasin neidin ja tavarat autoon klo 9 maissa. Meillä on ollut Sagan veli Morris viikonloppuna hoidossa, ja tämän täystuhotiimin mielestä klo 5 aamulla oli sopiva aika painiotteluun sisällä, varsinkin kuin nukkumaanmenoon meni puoli yötä. Auringon porottaessa melkein pilvettömältä taivaalta saavuimme Kotkaan. Auton joutui jättämään suhteellisen kauas näyttelyalueelta, joten ei auttanut kuin laitta häkki, reppu, kamera ja muut tavarat selkään ja raahata ne koiran kanssa alueelle. Itse näyttelyalue oli todella kaunis ja meren ympäröimä. Tämä vetinen tosiasia herätti noutajaneidin horroksestaan, ja into vettä kohti oli todella kovaa. Samalla tuli hieman käsi- ja vetolihaksia treenattua! Kävelimme näyttelyaluetta kohti  ihmisten ympäröimänä, koiria ei siis näkynyt hirveän paljon kun käveltiin, mutta ihmisiä ja katsojia oli sitä enemmän! uli melkein markkinafiilis koiranäyttelyn sijaan.

Perille tultuamme löysimme Jennin ja Hertan ja sen jälkeen meidän kasvattajan, Sirpan, pari muuta tuttua. Saimme kutsun kasvattajan telttaan niin että saisin Sagan häkkeineen varjoon. Siinä sitten rupateltiin ja vaihdettiin tuttujen kanssa kuulumisia, ennen flattien kehien alkamista. 24 flattia oli ilmoitettu. Vähän klo 11 jälkeen oli flattien vuoro, ja heti alussa näytti tuomari Vesa Lehtosella olla tiukka linja. Todella monet urokset saivat EH:n ja yksi Harvahampaan kasvateista H:n. Siinä vaiheessa rupesi jo tätä handleria pelottamaan, kun muut olivat ainakin hienossa karvassa ja Sagalla ei ollut edes mitään mitä turkiksi voisi kutsua. Eilen illalla käytiin Mariannella trimmaamassa Saga, ja saatiin häneltä hoitoainetta joka hieman pehmittäisi Sagan karkeaa, kuollutta karvaa(siis sitä mitä jäljellä on…).

Nartuissa oli ensimmäiseksi junnuissa treenikaverimme Hertta joka upeasti kirmasi itselleen ERI1 SA tuloksen! Sitten oli neljä oikein hienoa narttua nuorten luokassa, jonka aikana hain Sagan häkistä, palloteltiin vähän ja putsasin neitiä liinalla. En ole hirveästi viitsinyt neiti harjata jotta jotain karvaa säästyisi. Sitten olikin meidän vuoro,ja väkisinhän se jännitys tiivistyi.

Seisottiin ja juostiin pari kierrosta kehää ympäri, minkä neiti teki oikein tyylillä ja taidolla. Ei ehkä yhtä intensiivisesti kuin parhaimpina kerroilla, mutta ihan hyvin kuitenkin. Sitten oli yksittäisarvostelun aika. Tuomari tuli heti alkuun kopeloimaan kunnolla, kysyi ikää ja mietti. Sitten juostiin edestakaisin (onneksi ei kolmiota! Siitä jäi traumoja…) ja kierros ympäri. Koira veti hyvin, handlerin voisi vain vaihtaa kun ei meinannut pysyä neidin perässä! Sitten seisotettiin, ja seistiin kauan. Neidin häntä ei kyllä heilunut ollenkaan, vaikka olin lainannut vinkupallon kehään, eikä heilahtanut milliäkään. Tiesinhän ettei neidin energia ollut huipputasoa kun tuhotiimi oli koko aamun riehunut pihalla, mutta olin iloinen ettei neiti kuitenkaan nukahtanut seisaalleen tuomarin eteen! EH oli meidän odotus, huonon karvan takia, ja kun häntä ei heilunut olin jo ihan varma meidän tuloksesta. Suureksi yllätyksekseni kehätoimitsija kuitenkin heilutti punaista lappua ja saatiin ERI! En kyllä ollut uskoa silmiäni tämän karvan takia! Toinen koira avo luokassa oli hieman pieni, mutta hyvässä karvassa ja oikein nätti. Kuitenkin se sai EH:n ja voitettiin Sagan kanssa luokkamme ja saimme vielä SA:n! En kyllä tiennyt mihin katsoa tai mitä uskoa! En ollut mitenkään valmistautunut näyttelyihin, ja puolet kamoista olin jopa unohtanut kotiin. Koira on karvaton ja väsynyt ja kuitenkin saamme ERI ja SA:n. Kyllä niitä yllätyksiä vain tulee välillä!

Tässä välissä oli käyttö- ja valioluokka. Mukana oli muun muassa Sagan sisko Akka, joka valioitui viime viikolla. Siskolikka olikin kasvanut upeaksi daamiksi joka näytti aivan isältään Leolta! Kuitenkin hänellä oli sama, äidiltään peritty, rauhallinen luonne kuin Sagalla. Vähän ehti siskoksetkin moikata kehän ulkopuolella ennen kuin oli paras narttukehän vuoro.

Kehässä oli noin 8 narttua kilpailemassa. Yleensä tämä on se kehä missä Saga jostain syystä herää horroksestaan näyttelyissä, ja esittäytyy kunnon flattien tapaan heiluttavine häntineen kaikkineen. Mutta nyt taisi energia olla pahan kerran loppu, kun ei edes mutamaa sekuntia jaksanut heiluttaa. Sitten kirmattiin pari kierrosta kehää ympäri, jossa neiti kyllä ravasi nätisti ja ihan hyvällä askeleella, mutta se viimeinen energianripaus oli hävinnyt ja neiti ilmiselvästi haaveili omasta mukavasta pedistään kotona. Sitten taas seisotettiin ja muutamaa koirakkoa käteltiin pois. Tämän jälkeen tuomari tuli meitä kohti ja jätettiin sitten kehä.

                                                                “Missä se häntä?!”

   

Sijoittuneista kuitenkin vain neljäs koira sai vastaanottaa sertin, joten jouduttiin takaisin kehään kilpailemaan vara-sertistä. Seisotettiin hetken koiria, ravattiin kierros ja se oli sitten sillä selvä. Olin aivan varma että vara-sertti menisi Hertalle, joka siis on kasvanut todella hienoksi neidiksi, mutta suureksi yllätyksekseni (taas…) tuomari käveli ripeitä askelia meitä päin ja kätteli meidän vara-sertin voittajiksi! Eihän sillä periaatteessa tee mitään, mutta nämä näyttelyt meni kyllä niin yli odotusten jos ottaa neidin huonon turkin huomioon.

 

Saatiin seuraavanlainen arvostelu:

“Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Eturinta saa vielä täyttyä. Tasapainoisesti kulmautunut. Riittävä runko, liikkuu hyvällä vapaalla askeleella. Hieman karkea karvanlaatu. Hyvä hapsutus.”

Ihan hyvä arvostelu mielestäni, tuo karvanlaatu kommentti kyllä nauratti, kun neidin koko selkä on pelkkää kuollutta karvaa. Se on siis aika paljon enemmän kuin “hieman” karkea! Lopuksi käytiin vielä uittamassa Saga ja Hertta ennen kuin pakattiin koirat tavarat autoon ja suunnattiin nokka kohti Espoota.

Aurinkoinen ja mukava päivä oli kaiken kaikkiaan! Oli mukava nähdä Sagan kasvattaja ja Akka sisko pitkästä aikaa! Nyt jäädään pienelle karvankasvatustauolle, ennen kuin tassutellaan uusia näyttelyistä kohti.