Suomen aurinkoisin kaupunki kutsuu!

Jättäessämme pilvisen ja sateisen itä-Suomen taaksemme, muuttui keli aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi. Pysähtyessämme Lapualla saimme riisua hupparit ja pitkät housut, ottaaksemme shortsit ja aurinkolasit takaisin käyttöön. Noin kuuden tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä Vaasassa anoppini luona, meren äärellä. Tuskin ehtivät koirat edes hypätä autosta pois, kun jo suuntasivat mereen. Kuten flatit yleensä, he eivät viikon aikana olleet montaa hetkeä kuivina.

Saga useimmiten juoksee veteen, odottaa että joku heittää jotain noudettavaa, ja jos ei sitä tule neiti menee makaamaan veteen. Simo taas ui mielellään ympäriämpäri ja tekee jopa omia pieniä uintilenkkejä. Tekniikassa on tosin vielä hiottavaa sillä takapää on todella alhaalla, jonka seurauksena Simo nielee paljon merivettä ja siitä ei kivaa seuraa. Simo oppi sisäsiistiksi noin neljän kuukauden ikäisenä, eikä sen jälkeen ole tehnyt vahinkoja sisälle. Yhtäkkiä Vaasassa (kun emme itse nähneet) saimme kuulla, että Simo oli pissannut kunnon lätäkön matolle. Emme olleet uskoa korviamme, ja vielä vähemmän kun tämä toistui jopa nelisen kertaa! Mietimme mitä kummaa Simoa vaivaa, kun ei tosiaan ole yli puoleen vuoteen tehnyt vahinkoa sisällä. Ainoaksi syyksi keksimme meriveden juomisen, koska ei muuten vaikuttanut kipeältä tai ärsyyntyneeltä. Pieni minioni ui päivät pitkät ja joka uintikerralla hän nieli varmaan montaa litraa vettä. Tämän seurauksena vettä vain tuli eikä Simo vaikuttanut itse huomaavan että teki vahinkoa, koska välillä käveli samaan aikaan. Ulkona teki sitten jopa parin minuutin pissat. Tämä onneksi loppui kun aloimme tarkkailla Simoa enemmän ja viemään ulos, pikkupennun tavoin, todella usein. Kotona tämä pissaralli onneksi loppui, joten uskoaksemme uintitekniikka ja veden juonti oli syypää.

*Saga nauttii meressä*

 *Simo the sikarimies*

Vaasassa oli, kuten suuremmassa osassa maata, todella kuuma ja aurinkoista. Elohopea hipoi 30:n raja, mutta onneksi meri teki olosta mukavamman. Koirat viihyivätkin eniten vedessä, ja heti yrittäessä lenkittää heitä tuli todella kuuma. Simolla kuitenkin oli virtaa kuin pienessä kylässä autoilun jälkeen, joten jotain järkevää piti yrittää keksiä ettei pienimies tuhoaisi koko huushollia. Koirat pystyivät valvotusti olemaan pihalla vapaana, mutta eivät kuitenkaan samalla tavalla koko päivän ajan kuten niillä on tapana olla vanhempieni mökillä. Täten he eivät myöskään saaneet yhtä paljon itsenäistä liikuntaa koska olivat enemmän sisällä.

Mietittyämme asiaa, päätimme kokeilla Jungsundin vaellusreittiä. Reitin pituuden pystyi valitsemaan itse. Koko reitti oli noin 12 kilometriä pitkä, mutta taukopaikkoja löytyi noin parin kilometrin välillä, jonka avulla oli helppo määrittää kuinka pitkän osan oli kävellyt. Valitsimme kahdeksan kilometrin pätkän joka suurilta osin meni lampien ja vesistöjen vieressä, jotta koirat voisivat uida.

 *Paita ja peppu*

Reitti alkoi metsäpolulla jonka jälkeen oli parin kilometrin pururata. Olin kuvitellut reitin olevan Nuuksion reittien tyylinen, joten pururadan pätkä tuli yllätyksenä ja tuntui heti alussa tylsähköltä. Muutaman kilometrin jälkeen iski makean veden tuoksu nenään, ja sen jälkeen polku kulki vesistöjen ohessa melkein koko matkan. Koirat nauttivat täysin siemauksin kun pystyiät vapaasti rynnätä sinne tänne, uida lumpeenlehtien perään ja riehua toistensa kanssa (onneksi ei polulla olut muita ihmisiä tuohon aikaan). Puolen matkan jälkeen pidimme juomatauon ja sitten käännyimme takaisin. Kahden tunnin, monen valokuvaustauon ja kahdeksan kilometrin jälkeen (Saga ja Simo juoksivat varmaan tuplasti pidemmälle), alkoi vauhti hieman hidastua kun oli pahin energia purettu. Kotona oli kaksi erittäin tyytyväistä, märkää ja väsynyttä flattia.

Koska koko viikko oli niin lämmin, kävimme tutkimassa montaa eri vaellusreittejä jossa oli vesistö matkan varrella. Mitään muuta eivät koirat oikein jaksaneet. Yhden lenkin jälkeen päätin tehdä sekä Sagalle, että Simolle, sokkolinjaa. Tämä osoittautui surkeaksi ideaksi. Saga meni jotenkin ylikierroksille ja teki aivan mitä sattuu, ja Simo ei oikein jaksanut keskittyä. Nouti kyllä, mutta palautukset eivät jaksaneet perille asti. Tein siis yhden helpon tehtävän molemmille jonka onnistumisen jälkeen ajoimme kotiin ja koirat saivat pulikoida meressä. Seuraavana päivänä olimme lähdössä N kanssa pois iltapäivällä, ja päätimme treenata koiria aamupäivällä jotta he olisivat mahdollisimman tyytyväisiä poissa ollessamme. Jotta sekä koirat, että ihmiset, jaksaisivat helteessä treenasimme pihalla. Suunnittelin Sagalle tekniikka treenin, joka ei paljon vauhtia kaivannut. Simo ja N treenasivat vuorollaan eniten kontaktia ja erilaisia temppuja. Treenien lopuksi oli helppo vapauttaa koirat uimaan suoraan mereen palkaksi ja itse hypätä perään.

*Saimme nauttia ihanista kesäilloista hyvän ruoan kera*

Kuten postauksesta huomaa, tuli Vaasassa paljon valokuvattua ja varsinkin yritin harjoitella vastavaloon kuvaamista. Kotona kun ei samalla tavalla ole ilta-aurinkoa missä saisi hienoja kuvia. Jostain syystä iski myös inspiraatio kuvata enemmän luontoa ja varsinkin kukkia, mistä tuli vähän eläkeläisfiilis. Mutta hauskaa valokuvata vähän muuta kuin noita kahta mustaa välillä.

Ihanaa kesän jatkoa kaikille!

Paluu lapsuuden maisemiin

Kesälomalla kuuluu olla jonkin sortin roadtrip tehdä. Kun miehen suku on Vaasassa, koti etelä-Suomessa, mökki länsi Suomessa ja kesänäyttelyt täytyy kiertää, ei matkanteko ole ongelma. Olen muutaman vuoden haaveillut osallistumista Juvan kesänäyttelyyn, ei koska näyttely sinänsä ole mitenkään erikoinen, vaan koska isovanhemmillani ja meillä on ollut kesämökki Juvalla. Yli 100 vuotta vanha, vaatimaton pieni mökki ilman sähköä tai juoksevaa vettä, joka isovanhempieni kuoltua myytiin suvulle. Laittaessani Juvan näyttelyn kalenteriin saimme siis hyvän syyn poiketa Pirttijärven kautta katsomassa mökkiä ja järveä.

*Juomavesi pumpataan kaivosta*

Ajomatka alkoi kesämökille Tammisaareen josta ajelimme Juvalle Pirttijärvelle, sieltä Mikkeliin jossa yövyimme hotellissa, seuraavana päivänä Juvan näyttelyyn ja sieltä Vaasaan.

Aloitimme matkan aurinoisena lauantai aamupäivänä ja noin viiden tunnin ajomatkan jälkeen olimme tutussa itä-Suomen järvimaisemissa. Auton ikkunan ohi vilahti tuttu Visulahti Dino, sekä tutut keltaiset aukinaiset postilaatikot tien varrella. Pirttijärvellä oli kuin aika olisi pysähtynyt, kaikki näytti muuten samalta kuin lapsena, mitä nyt luonto oli päässyt villiintymään mökin ympäri. Hyttysiä oli pilvin pimein, mutta onneksi löysimme mökin avaimen ja mökistä pelastuksemme, OFF hyttyskarkotteeen! Koiria tämä ei valitettavasti auttanut ja varsinkin Simo oli hotelliin tullessamme hyttyspuremia täynnä. Noin tunnin saivat koirat riehua vapanaa ja uida järvessä kunnes lähdimme Mikkeliin hotellille, jossa kaksi väsynyttä mustaa nukahtivat heti. 

Seuraavana aamuna olivat molemmat vielä aivan vänyneitä, varsinkin Saga. Suunattiin kuitenkin Juvan näyttelyä kohti ja toivoin Sagan piristyvän matkalla. Olin varutunut helteeseen viilennysalustalla ja hellevaatteilla, mutta sää olikin sopivan viileä, jopa hiukan kolea, ja tummat pilvet leijuilivat näyttelyalueen yllä. Flatteja ei ollut montaa ilmoitettu, mutta aikataulu venähti kuitenkin hieman todella tarkan tuomarin takia. Ottaessani Sagan häkistä huomasin neidin olevan aivan muissa maailmoissa nukkumatin kanssa. Hiukan jaksoi häntä heilua alussa, mutta valitettavasti meitä seisotettiin todella kauan, eikä tämä vain ollut neidin päivä. Joten suuremman osan ajsat häntä roikotti alas mitä se ei ole tehnyt pitkän aikaan. Arvostelussa tuli myös maininta ahtaista askelista sekä edestä että takaa, jonka pistin väsymyksen piikkiin. PN kehässä Saga heräsi vähän henkiin joka sitten riitti PN2 sijoitukseen.

*Huomenta! Leikitäänkö?!*

*Aamu-uninen neiti (emännältä kaikki sympatiat!)*

Näyttelyn jälkeen teimme koirien kanssa pienen lenkin lintutornille joka sattumalta bongattiin aivan lähistöltä. Saivt koirat riehua vapaasti hetken ennen autoilua. Sitten auton nokka kohti länttä ja Vaasaa. Mitä lännemmäs ajoimme, sitä aurinkoisemmaksi sää muttui. Myös tie muuttui suoremmaksi (ja tylsemmäksi). Muutaman kerran pysähdyimme matkan varrella, yrittäen aina löytää jonkun vesistön jotta koirat saisivat vähän viilennystä. 

*Tulipahan blogiakin kirjoitettua autossa*

*Outoja tiennimiä*

Noin kuuden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Vaasaan jossa vietimme viikon. Mitä uutta siellä koettiin, sen saatte nähdä seuraavassa postauksessa!

 *Juvan viisaudensanat*

*VIHDOINKIN perillä!*

SNJ:n TOKOmestaruus

Melkein vuoden koetauon jälkeen meidät pyydettiin Sagan kanssa mukaan edustamaan flatteja SNJ:n tokomestaruuteen Tammelassa. Koska voittajaluokan liikkeet eivät ihan vielä ole kisakunnossa, osallistuimme avoimeen luokkaan. Olemme lähinnä treenanneet voittajaluokan liikkeitä, joten listasin avo liikkeet nähdäkseni mitkä liikkeet kaipaavat erityisen paljon huomiota. Yllätyksekseni ruutu osoittautui Sagalle haastavaksi. Teimme siis pari viikkoa ruudun tehotreeniä. Seuruu on tosin edistynyt.

Koepaikka oli metsän ympäröimä, epätasainen, ”metsäpläntti” (koska en keksi parempaa sanaa sitä kuvailemaan). Kun otin Sagan autosta vähän veryttelemään, neiti luuli tulleensa noemkokeeseen. ”Sihti päällä kohti metsää! Ai ohjaajako? Oliko semmonen matkassa mukana?” Hieman oli siis haastetta saada neiti kuuntelemaan ja suostumaan yhteistyöhön. Tähän tietysti myös vaikutti valeraskaus. Se on nimittäin vienyt Sagalta sekä korvat, että energian. Paikkis meni kuitenkin oikein hyvin kunhan hieman tavallista tiukempaa annoin paikka käskyn. Utelias kun tämä rakas noutajani on, olihan hänen pakko kääntää katseensa perääni kun kävelimme koirien taakse, josta lähti puoli pistettä. Seuratessani muiden suorituksia huomasin, ettei Saga ollut ainoa jolla oli muuta kuin tokoilu mielessä. Kenttä oli tokokentäksi aika haastava ja monet koirat nuuskivat maata eivätkä oikein keskittyneet. Muutama jopa lähti kehästä.

Tällä kertaa avoimen kaikki liikkeet tehtiin putkessa eikä eri osassa, mikä on ollut meille parempi. Myös tämä taisi vaikuttaa koirien keskittymiseen, valitettavasti myös Sagan. Liikkeet alkoivat estehypyllä ja kaukoilla, jotka ovat Sagan vahvimmat liikkeet. 

Este: Ei ongelmia, 10

Kaukot: 9, luultvasti vinon maahanmenon takia, en keksi muuta syytä. Muuten teki loistavat kaukot.

Nouto: 5 Lähti hyvin hakemaaan ja palautti ripeästi. Jalkojeni juurilla tapahtui kuitenkin kummia: Saga sylkäsi kapulan suustaan jalkoihini jonka jälkeen siirty perusasentoon oikein tyytyväisen näköisenä. Ei ole koskaan tehnyt tätä aiemmin, joten en tiedä mikä tähän tuli. Enemmän lähityöskentelyä siis tiedossa.

Liikkeestä seisominen: 9 Hieman edisti seruussa, mutta pysähtyi kun sai tiukan käskyn ja seisoi mallikkaasti paikalla.

Luoksetulo: 7. Alkoi hyvin mutta loppui kurjasti, samalla kun Saga käänsi itsensä tullessaan perusasentoon iski jokin ihana haju neidin kirsuun ja jäi haistelemaan maata. Tuplakäskyllä sivulle. Tästä alkoi sitten alamäki.

Seuruu: 7, Ei halunnut millään ottaa kontaktia edes perusasennossa, joten en odottanut paljon. Seurasi oikealla paikalla, mutta ilman kontaktia. Käännöksissä haahuili, mutta nosti vireensä juoksussa.

Ruutu: 0 Lähti hyvällä vauhdilla mutta jäi nuuskimaan maata (etsimään namikuppia) eikä kuunnellut seis käskyä. Kun kuunteli oli jo ulkopuolella eikä korjauskäskyistä huolimatta löytänyt oikealle paikalle.

Liikkeestä maahanmeno: 9, jos jostain saa olla tyytyväinen tässä kokeesta se on jäävät liikkeet. Jostain syystä Saga on usein nollannut tämän liikkeen vaikka tekee sen mallikkaasti treeneissä. Nyt meni kuitenkin hienosti maahan käskystä.

Merkin kierto: 0, työtapaturma. Jokaisessa toko kokeessa missä olen käynyt on käytetty muovisia kehänauhoja. Tässä kokeessa oli käytössä sininen ”muovilanka” jonka ”kerä” oli laitettu pystyyn vinosti kiertokartion taakse. Saga teki siis mallikkaan kierron, nopean ja tiukan, mutta kiersi valitettavasti tämän ”kerän” kartion sijaan.

Kokonaisvaikutus 8,5 ja kommenteina että kuitenkin tottelevainen koira joka tekee tötä. 3. Tulos.

Alkupettymyksen ja pienen analyysin jälkeen totesin, että tarvitsemme paljon enemmän kisamaisia treenejä. Saga osaa liikkeet, mutta palkattomuutta ei olla juurikaan treenattu jonka seuruksena neitiä ei kiinnosta työnteko jos ei tule palkkaa liikkeen tai kahden jälkeen. Kolmostuloksellamme olimme kuitenkin neljännellä sijalla. Ainoastaan voittaja sai tuulettaa ykköstuloksella. Kukaan joukkuestamme ei valitettavasti saanut juhlia ykköstuloksella, mutta melkein kaikki saivat ainakin tuloksen. Joukkuekilpailussa flatit olivat hopeasijalla. Kultaisetnoutajat sai ylivoimaisen voiton ja tollerit olivat kolmansia.

*Flattijoukkueessa flatit Hertta, Piki, Saga ja Norma*

*AVO luokan aikana oli vielä aurinkoista ja painostava ilma, mutta EVL:n aikaan alkoi sade*

Ei muuta kun nokka rintaan ja kohti uusia pettmyksiä! Noh, ei vaiskaan, onneksi meillä on jo avoimesta luokasta ykköstulos joten periaatteesa voisimme siirtyä heti voittajaluokkaan. Tosin tuntuu itse siltä että tarvitsen enemmän kisakokemusta, joten taidetaan antaa avoimelle luokalle vielä yksi mahdollisuus ennen luokansiirtoa. Nyt ainakin tiedämme missä osissa tarvitsemme enemmän treeniä ja mitkä osat toimivat. Sitten pitäisi vain kokoa kaikki palat yhteen niin eiköhän se siitä.

Treenaa:

Kokeenomaista

Palkattomuutta