Hieman on ollut radiohiljaisuutta täällä blogin puolella loppukesästä. En ole mitenkään lopettamassa blogia, vaan menimme elokuussa N kanssa naimisiin. Häiden suunnittelu+ työ+ Sagan treenit ottivatkin oman aikansa niin ettei nukkumiseenkaan halunnut jäädä aikaa, saati sitten bloggailuun. Mutta nyt palaan taas koneen ääreen ja on monenmonta ideaa mistä kirjoittaa!
Elokuun lopussa menimme tosissaa N kanssa naimisiin. Vaikka kuinka yritin puhua N ympäri, en saanut häntä suostumaan ottamaan Sagaa sormuksenkantajana kirkkoon. Mielestäni olisi ollut niin ihanaa jos Saga tulisi käytävää pitkin kantaen pientä koria issä sormukset olisivat. Pienellä riskillä että neiti olisi hypännyt vieraiden syliin, sotkenut hääpukuni tms tietysti.. hehhe. Nooh sovimme että Saga saa tulla mukaan hääkuviimme, jotka kuvattaisiin heti vihkiseremonian jälkeen. Perheenjäsen saga on meille siinä missä muutkin, joten meille se oi itsestäänselvyys että neiti pääse jotenkin mukaan. Neiti oli hoidossa vanhempieni naapureiden luona ja pyysin heitä tuomaan neidin kuvauspaikalle jotta hän voisi olla mukana. Kukkakauppa joka teetti kaikki meidän kukat, oli myös tehnyt superhienon kukkaseppeleen Sagan kaulapannan päälle jota hän piti kuvissa!
*Kuvassa häkimppuni. Samoista kukista oli myös Sagan kukkaseppele tehty*
Kuvaajana meillä oli Minna Rossi MRossi- Pets&People Photographysta. Valitsimme hänet valokuvaajaksemme, paitis hienojen kuvien perusteella, juuri sen takia että hän myös kuvaa koiria työkseen. Hän sai Sagan hyvin mukaan kuviin, ymmärsi koiria ja koitti aina saada neitimme valppaana katsomaan kameraan.
Hommaa vaikeutti hieman se, että kuvauspaikkamme oli meren rannalla, ja meillä on uimahullu noutaja. Tarvitseeko sanoa enempää? Neiti oli kovasti menossa uimaan, mutta tiukkaalla otteella kaulapannasta ja nameilla sai hoitaja ja valokuvaaja Sagan asettumaan aloilleen. Asiaa vaikeutti tietysti se vielä, etten minä saanut liikkua mekkoni ja hunnun kanssa enkä sitämyöten pystynyt käskemään Sagaa olemaan aloillaan. Mutta yhteisvoimin sai kuvaaja ja hoitaja homman sujumaan! Vain viimeisessä kuvauspaikassa tapahtaui se välttämätön... Otimme kuvia laiturilla ja neidin piti istua edessämme. N piti kaulapannasta kiinni, mutta ote lipsui ja Saga hyppäsi suoraan veteen! Sitä Sagan tyytyväistä ilmettä! Näki oikein miten neiti nautti että viimeinkin pääsi veteen... Toivoton koira, passitreeniä veden ääressä tiedossa!
Onneksi tuuli ja neiti sitten ravisteli itsensä kunnolla, joten saimme viimeiseen kuvaan vielä neidin mukaan. Märkänä...ja karvattomana... Mutta mukana kuitenkin! Kuvauksen jälkeen Saga lähti "hoitotätinsä" kanssa takaisin kotiin ja me suuntasimme juhlapaikalle viettämään hääjuhlia.
*Märkä flatti on iloinen flatti, ja iloinen flatti antaa iloiset omistajat...vaimitensemeni?*
Voi kun ihania kuvia! :) Mullakin oli sessut mukana YO-kuvissa, harmi vaan ettei kuvaaja osannut oikein koiria huomioida, ja räpsäisi vaan nopeasti jonkun kuvan missä oli koirat.. Nämä on paljon hienompia!
VastaaPoistaVikassa kuvassahan koira on vaan itsensä näköinen - märkä ja onnellinen ;) Kukatkin näköjään säilyivät uimareissussa :D
Kiitos! :) Juu kuvaajista kyllä huomaa nopeasti eron onko tottunut nelijalkaisiin tai ei! On ihan eri asia vain nopeasti napata kuva koirasta koska on pakko, tai sitten ajalla ja huolella miettiä asetelmaa koiran näkökulmasta.
PoistaJuu suurin osa kuksita säilyi, saatiin onneksi panta käänettyä niin ettei läikkiä huomaa mistä ruusut tippui pois. ;)