maanantai 17. heinäkuuta 2017

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee harrastuspäiviä...

Heippa taas!

Pikkuhiljaa minua aletaan muistuttamaan siitä, että loma lähenee loppuaan, vaikka itse pidän kovasti kiinni otsikon sanoista. Vielä muutama viikko ennen kuin suostun ajatuksien kääntyvän työmoodiin!


Mitä näin koiraharrstajana tekee sitten kesäloman aikana? Monet odottavat varmaan selontekoa kuinka ollaan treenattu nomea ja tokoa yllin kyllin, pitkistä kesäilloista nauttien, sekä kierrelty Suomea kokeiden ja näyttelyiden perässä. En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta ei. Me olemme lomailleet. Ne jotka seuraavat meitä instagramissa tai facebookissa, ovatkin saaneet nähdä pilkahduksia meidän lomanvietosta. Tämän postauksen kuvat ovat myös enimmäkseen puhelinkuvia, järkkäri on myös saanut vähän lomailla.



Kesä on sinänsä ollut vähän erikoinen, sillä N uusi ravintola avasi kesäkuun alussa, ja luontaisesti mies on ollut siinä kiinni kirjaimellisesti 24/7. Paljon ollaan siis oltu Sagan kanssa kahdestaan. Kun N on ollut vapaalla olemme heti yrittäneet ottaa yhteisestä ajasta kiinni ja vain oltu. Sagan kanssa ollaan mökkeilty ja nautittu vedestä (Saga) ja muutamasta aurinkoisesta päivästä (minä). Maanantaisin olemme aina tulleet kaupunkiin ohjattuihin tokotreeneihin, ihan kivaa tehdä välillä myös jotain järkevää. Alkukesästä kävimme myös metsässä vähän nomeilemassa, mutta ne treenit ovat vähän jääneet jos rehellisiä ollaan. Saga kun on taas alkanut vaihtamaan haussa, ja tarvitsisin jonkun joka ärähtää neidille kun on vaihtamassa kesken hakua. Mökillä kun ollaan oltu, niin ei olla saatu treenikavereista seuraaa ja normaalisti on mieheni auttanut näissä hommissa. Vaan ei nyt, joten se vähän jäi.

 *Saga pääsi hakemaan hussea kotiin töistä ja nuuskuttelemaan ravintolatuoksuja ulkopuolelta*

                                                                   *Lomamoodi päällä jess!*



Yllä olevasta juhannuskuvasta on sanottava sen verran, että juhannustori oli muuten oiva paikka harjoitella paikallaoloa ja jääviä! Vähän kyllä ihmiset miettivät mitä touhutaan, mutta erinomainen keskittymistreeni!

Malttia veden äärellä ja vähän linjaa ollaan välillä tehty, kuten myös tokoiltu kotona, aina kun siltä tuntuu. Pitäisi saada nuo VOI luokan liikkeet kohta kuntoon, joka on vähän raksuttanut takaraivossa koko kesän. Mutta ilman aikatauluja ja "pakkoa" ollaan menty, jos ei siltä tunnu niin ei olla treenattu, jos taas on ollut energiaa (mitä Sagalla on riittänyt mökillä kun on ollut niin viileä sää) niin ollaan treenattu senkin edestä. Muutamassa näyttelyssä ollaan toki keretty, aika tasasin tuloksin. Melkein kaikissa Saga on ollut neljän parhaan nartun joukossa, mutta ei sen kummempaa menestystä.

*Aina ei jaksa tehdä mitään järkevää...*


 *...välillä taas jaksaa treenata ihan kunnollakin!*

Ostin myös Sagalle uuden pelastusliivin kaveriltamme, ja neiti oli ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyydissä muutama päivä sitten. Aluksi oli aika jännittynyt, mutta pian neiti rentoutui ja istui syliini pää veneen kaiteella, korvat lepattaen vauhdin viimasta ja nauttien olosta. Kovin pätevä oli neiti siis!



Muutama viikko sitten oli nuuskuttelemassa tutun flattipentuja. Ihania viisi viikkoisia pikku otuksia! Varsinkin pienin uroksista joka koko ajan oli tulossa syliini, olisin heti voinut ottaa kotiin. Niin ihania pikku nappisilmiä! Kirjoittaessani tätä postausta pennut ovat jo alkaneet muuttaa omiin koteihinsa. Mutta ihan turhaan pentukuume ei noussut, sillä kesäkuun lopussa Sagan sisko Akka (Harvahampaan Like a Hurricane) sai kahdeksan pentua joista yksi on varattu meille. Kuusi urosta ja kaksi narttua, josta me mitä luultavimmin otamme toisen nartun.




Harrastus- ja näyttelykäyttöön tämä olisi tarkoitus ottaa, joten jos joku uroksista on erittäin lupaava, voi olla että otamme uroksen. Mutta luultavasti tosiaan Sagan siskontyttö on muuttamassa meille elokuun lopussa. Uudesta pennusta tulen vielä kirjoittamaan enemmän kunhan saamme mennä katsoman niitä.

*Akka ja vuorokauden vanhat pennut*

Onko teillä ollut lomaa vai onko tulossa? Mitä muut ovat puuhailleet lomalla? Nauttineet olosta tai käyttänyt aikaa hyväksi ja treenannut?

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Tuusula KR & Riihimäki KV

Kesä on koiranäyttelyiden huippu aikaa, varsinkin Sagalle. Silloin on aina turkki parhaimillaan ja on kiva olla ulkona kesäisessä säässä. Tai siis silloin kun on hyvä sää. Tuusulan näyttelyyn oli 13 koiraa ilmoitettu, tuomarina toimi Saija Juutilainen.  Vaikkei aurinko ihanjaksanut pilvien takaa näyttäytyä, ei ainakaan satanut. Tämän kesän mittapuun mukaan oli siis hyvä sää. Tuusulan urheilupuisto osoittautui mukavaksi näyttelypaikaksi, joskin aika ahtaaksi.


                                                                             *Harmi*


*Kiirettä pitää!*


Arvostelu meni nopeasti kun oli melkein yksi koira per luokka. Esitin ensiksi Harmin tuttuun tapaan. Tyyppi oli aivan innoissaan, mutta malttoi todella hyvin seistä tassut allaan, ja näytti hampaat ihan ok. Tuomari Juutilainen tykästyikin Harmiin kovasti, ja muutaman kierroksen jälkeen oli Harmi VAL ERI1SA PU2. Saga oli ollut kanssani koko viikon mökillä ja uinut meressä, mikä oli tehnyt turkin ihanan pehmeäksi. Otin neidin suoraan häkistä kehään, ja häntä jaksoi heilua koko ajan kun seistiin. Tuomari juoksutti jopa kaksi kierrosta, mikä tietysti sopi Sagalle kun sai liikkuakin välillä. Kaikessa hädässä olin asettanut näyttelyhihnan jotnekin kummasti neidin korvan päälle, joka ärsytti Sagaa enkä hoksannut nostaa sitä ajoissa saadakseni typyn liikkumaan niin hyvin kun osasi. Muuten Tuomari taisi tykätä Sagasta, mutta liian vaaleat silmät "pilaavat muuten erinomaisen ilmeen" kuten arvostelussa luki. Myös sivuliikkeiden profiili oli Sagalla laskeva (varmaan kun hihna ärsytti) joten lopputulos oli VAL ERI 1 SA PN 3. Ihan ok päivä, aina saa olla tyytyväinen kun sijoittuu neljän parhaan joukkoon, vaikka koiria olikin vähän. Sain samalla ostettua Sagalle pelastusliivin ystävältäni, ja Berralta tilattua uudet ruutukartiot ja vihreän ruutunauhan(juttu näistä himena myöhemmin, tilaus ei mennyt ihan perinteiseen tapaan...). Ei ollut turha päivä siis. Sitten kotiin lepäämään seuraavan päivän Riihimäki KV:ta varten.



*Saga*

Riihimäkeen sain N mukaan, kun kerrankin oli vapaana töistä. Mikä olisikaan parempi tapa viettää kahdenkeskeistä päivää kuin olla koiranäyttelyssä?! ;) Riihimäkeen oli puoli flattimaailmaa ilmoitettu, 31 flattia ja tunne oli kuin toisissa erkkareissa! Saavuimme ehkä vähän liiankin hyvissä ajoin näyttelyyn, koska emme nähneet muita flatteja ollenkaan. Mutta pystytyttyämme teltan alkoi porukaa pikkuhiljaa tulla paikan päälle. Toisaalta oli hyvä että olimme ajoissa, koska saimme teltan ihan kehän viereen. Tuomarina oli norjalainen Kari Graanas Hansen, joka nimestään huolimatta osoittautui naiseksi. Aivan kuten Tuusulan näyttelykin myös Riihimäen näyttely oli ihanalla nurmipohjalla. Olisin melkein voinut juosta paljain varpain mieluummin! Tänään jopa aurinko pilkahti välillä esille.


Urosten valioluokassa oli Harmin lisäksi neljä muuta koiraa, muun muassa kasvattajamme Ukko (Almanza Barbour Goodiebag) ja Dantaranin Danny ja Linus. Eli flatin "parhaimmistoa" oli koko päivän näkyvillä! Harmi oli jotenkin aika levoton, ja vaikka oli ottanut häksitä ajoissa rauhoitumaan en saanut sitä seisomaan yhtä hyvin ja rauhallisesti kuin Tuusulassa. Hampaat näytti paremmin. Kierros ympäri ja sitten valiokoirat sijoitettiin. Harmi oli viides luokassaan, tuomari ei sanojensa mukaan tykännyt jotenkin niskasta. Kehäsihteeri tuli valioiden loputtua meille huikkaamaan vielä, että sai Harmi kuitenkin SA:n, mutta ei kilpaile kuitenkaan PU kehässä. Miten tämä on mahdollista meni yli ymmärrykseni, mutta tuomari teki saman narttukehässä. Eli viides sai SA:n myös, mutta ei ollut PN kehässä. Olen aina elänyt siinä uskossa että SA:n saa vain neljä sijoittunutta ja se on lippu PU tai PN kehään?

 *Harmi*

*Saga*

Oli miten oli, nartuissa oli myös monta hienoa yksilöä ja valioissa oli myös viisi narttua. Muun muassa flattien erkkareiden PN voittaja, Dantaranin Vappu ja kasvattajamme Ulla koira. Todella hienoja koiria, täytyy vain sanoa! Näiden seurassa olimme sitten Sagan kanssa. Neiti olikin yllättäen aivan liekeissä! Häntä jaksoi heilua koko yksilöarvostelun ja kilpailukehän ajan, ja liikkui kuin unelma! Tänään muistin nostaa hihnan kunnolla ylös ja ilman että korvat jäi väliin... Saga oikein liiti eteenpäin, minkä näemmä myös tuomari huomasi. Kilpailuluokassa vaihdoimme sijoitusta liikkeiden jälkeen ja olimme lopuksi VAL ERI 4 SA. PN kehässä ei tullut sijoitusta. Siellä alkoi neitiä myls kyllästyttää tämä kahden päivän seisominen eikä häntä jaksanut oikein mukana. Mutta todella tyytyväinen olen kuitenkin, siinä porukassa ei ollut huonoa olla sijoittumatta PN kehässä.




Päivän lopuksi pidimme "autopiknikin" Riihimäen Hesburgerin vieressä, Hertan ja Harmin kanssa kun oli liian kuuma jättää koirat autoon. Tyytyväisinä mutta väsyneinä suuntasimme kotiapäin katsomaan näyttelykalenteria syksyä varten.

 *Tyytyväiset N ja Saga "Hesbugerpiknikillä"*


 Seuraavassa postauksessa tulee juttua pikkupennuista joita olin pussailemassa vähän aikaa sitten, sekä hieman mökkikuvia! Oikein hanaa kesän jatkoa kaikille!



tiistai 27. kesäkuuta 2017

NOME treeniä ja hukattu reitti

Taippareiden jälkeen leikin hieman ajatuksen kanssa jos me joskus, mahdollisesti, ehkä koittaisimme Sagan kanssa päästä NOME-B kokeisiin. Eli kylmän riistan kokeisiin. TOKOn kautta Saga on aika helposti ohjattavissa (paitsi vedessä!) ja käsittelee riista nätisti. Koiraa minulla ei ole tosin koskaan ollut NOMEssa, joten tieto, miten harjoitella kokeisiin, puuttui. Viime puolivuotta on pitkälti mennyt TOKOn merkeissä, ja ajattelin että nyt kesällä olisi kivaa saada vähän vaihtelua elämään. Kaikki kevään kurssit olivat tosin huonoll ajankohdalla, ja halusin tietoa mitä ja miten voi kotona treenata yksin Sagan kanssa. 

                                                                                               *Mila ja Saga*

Ninpä käytin somen voimaa, kirjoitin vanhaan nou/nome ryhmään joka oli noin vuosi sitten aktiivinen, josko kenelläkään olisi aikaa näyttää pari juttua minulle ja Sagalle, ja vähän neuvoa, miten pääsisimme alkuun. Nina ja Mila-flatti ilmoittivat, että heidän kanssa pääsisimme treenaamaan, ja niin tapasimee Vihdin Vaakkoissa jossa on loistavat treenimaastot.



Parkkiksella tiedustelin ensin miten NOMEn ALO luokka ja taipparit eroavat toisistaan ihan konkreettisesti. Linjaa, eteenmeno ja tuplamarkkeerauksia ovat ehkä se suurin ero, ja hyppy taipparista ALO luokkaan tuntuikin yhtäkkiä aika isolta harppaukselta. Mutta askel kerralla kohti uutta haastetta, ja mukavaa saada vähän uutta treenattavaa!

Teimme aluksi Milalle muutaman eteenlähetyksen jonka jälkeen tein Sagalle ensimmäistä kertaa lähihakupillitysta. Koira istumaan pusikkoon, dumylla tai vastaavalla hajutetaan alue koiran ympärillä ja jätetään dummy niin ettei koira näe. Ohjaaja, joka on seissyt koiran edessä pillittää lähihakupillityksen ja koira nuuskii ja etsii dummyn. Pari ensimmäistä kertaa Saga halusi tulla luokse kun kuuli pillityksen, mutta aika pian ymärsi että pillityksestä laitetaan kuono maahan ja etsitään jotain. Kokeilin myös eteenlähetystä lähihakupillityksen kanssa. Eteenlähetystä ei olla juuri tehty, joten siinä oli kaksi epävarmaa asiaa. Ensimmäisen kerran lähetin liian kaukaa ja neiti lähti hakuun. Mentiin sitten yhdessä laittamaan dummy ja uusi lähetys. Tällä kertaa löysi hyvin. Uudestaan dummy piiloon, niin ettei koira nähnyt, lyhyeltä matkalta lähetys ja pillitys ja löysi heti dumyn. Teki todella hyvin työtä ollakseen ensimmäinen kerta kun tehdään tällaisia tehtäviä.




Seuraava tehtävä oli vesinoutoja lammessa, johon Saga oli havitellut koko edellisen harjoituksen ajan. Tässä tulee varmaankin olemaan meidän suurin työ koskien ALO treenejä; hallintaa veden ääressä. Ensimmäiseksi tehtiin ykkösmarkkeerauksia veteen yliuittoina. Milan noutaessa omaa dummya, meinasi Saga sekoa täysin. Neiti kiljui ja ulvoi ja mietin jo mikä menee ensimmäisenä rikki, hihna vai puu mihin olin kytkenyt tyypin.... Muutamat yliuitot veivät onneksi pahimmat energiat, ja sen jälkeen neiti jaksoikin käyttäytyä melko normaalisti.

Saga noutaa kivasti vedestä, mutta tiputtaa helposti rantaveteen. Nyt koitin heittää aina toisen dummyn metsään jotta tulisi kiire vedestä ylös. Tämä toimi aika kivasti, ja dummy saatiin maalle ilman ravistuksia. Milalle tehtiin muutama kakkosmarkkeeraus niin että toinen dummy oli vedessä ja toinen maalla. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla Sagan kanssa pienemmän lammen ääressä, vaikutti kivan haasteelliselta!




Vesinoutojen jälkeen sai koirat vähän vetää henkeä ja riehua vapaasti siirtyessämme polkua eteenpäin. Löysimme kallion takaa täydellisen hakupaikan. Lammen rannasaa oli suopursua ja ja märkiä alueita, juuri täydellinen paikka kun halusin kokeilla josko Saga pystyy keskittymään hakuun vaikka dummy on juuri veden rajalla. Sain tietää että suopursu on niin voimmakkaan hajusta, että moni koira vierastaa mennä sen lähelle hakuun. Piilotimme kahdeksan dummya leveälle linjalle rantaan, mäkien taakse ja kaislikkoon. Tämän jälkeen koirat saivat vuorotellen hakea dummyn kerrallaan. Yllätyin erittäin positiivisesti kun Saga ei kertaakaan varastanut veteen, vaan haki jopa dummyn kaislikosta ilman ongelmaa! Paikalla istuminen Milan hakua odotellessa oli hieman haasteellisempi paikka, mutta namin avulla tämäkin haaste selätettiin. Viimeinen dummy osoittautui vaikeammaksi löytää, eikä Mila löytänyt sitä, sinnikkäästä hausta huolimatta. Saivat koirat sitten lopuksi samana aikaan etsiä sitä, ja Saga sen lopulta löysi mäen takaa piilosta.


Koirat saivat sitten vapaasti riehua ja leikkiä kun meidän piti kävellä takaisin autoille. Siis piti. Koska kävelimme ja kävelimme, mutta odottamamme polku autoille ei vaan tullut. Jotenkin olimme kävelleet koko lammen (joka osoittautui isoksi!) ympäri..! Tuli sitten tunnin ekstralenkki mistä eivät koirat tietysti valittaneet. Dummylaukku  ja kumisaappaat päällä lenkki ei tietysti ollut mukavin mahdollinen, mutta onneksi sää ja seura oli sitäkin parempaa. Pysähdyttiin ottamaan vähän kuvia koiruleista ja löydettiinkin lopulta autoille.


Treenattavaa Sagalle:

- Hallintaa veden äärellä (aina ei tehdä vesinoutoja vaikka ollaan veden äärellä).
 - Lähihakupillitystä ilman matkaa.
- Eteenlähetystä lyhyeltä matkalta, esim polkua pitkin jotta tämä vahvistuisi.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kotka KV 17.6

Olen aina sanonut, että koiranäyttelyt ovat todella mukava ja sosiaalinen harrastus. Mutta ne aamuherätykset! Kun kehät alkaa jo aamutuimaan jossain keski Suomessa, pitääkin täältä pk-seudulta lähteä niin älyttömän aikaisin. Kotkassa flattien kehät alkoivat kello 9, joten herätys oli kukonlaulun aikaan vähän yli viisi, ja hieman kuuden jälkeen olin pakannut Sagan autoon ja lähdimme ajamaan kohti Kotkaa. Onneksi olin pakannut auton ja kaikki muut tavarat iltaa ennen.


                                                                  *Harmi*



Puoli seitsemän lauantai-aamuna ei ollut liikennettä nimeksikään, ja olimme Sagan kanssa erittäin aikaisin paikalla. Onneksi olin pakannut kärryn mukaan, sillä meidän parkkipaikka oli toisella puolella näyttelyaluetta ja kehät taas toisella puolella... Siinä sitten puunailin vielä Sagaa lämimässä säässä ja koitin vähän viritellä aamu-unista, löysää neitiäni. Hetken kuluttua muut saapuivat, ja meidän porukoilla oli onneksi teltta mukana, sillä päivästä näytti tulevan erittäin kuuma.

Tasan kello yhdeksän alkoi flattien kehät pienellä pennulla. Tuomarina toimi Latvialainen Ligita Zake. Flatteja oli kaikenkaikkiaan noin 31 kappaletta. Uroksia oli 19 ja narttuja 11, kerrankin tähän suuntaan kun useammin on enemmän narttuja. Uroksista todella moni sai EH:n tai sileän ERI:n. Hieman mietitytti siis miten tämä päivä loppuisi. Olin luvautunut esittämään Harmin, jonka otin ajoissa häkistä rauhoittumaan. Valiouroksia taisi olla viisi. Siellä sitten kuumudessa koitettiin saada koirat ravamaan hienosti ensin edestakaisin ja sitten kierros ympäri. Tuomari ei halunnut kenenkään syöttävän koiriaan kokoaikaa, ja hermostui jo muutmalle jotka syöttivät liikaa. Sain Harmin seisomaan oikein ryhdikkäästi myös ilman namia, onneksi ollaan harjoiteltu tätä! Hampaita ei ihan halunnut näyttää, mutt aoli muuten todella hieno ja palkittiin ERI SA:lla. Paras uroskehässä olimme loppujen lopuksi neljänsiä. Edellä olevaa kolme urosta olikin todella hienoa sakkia, joten huonolle ei hävitty.





Sitten istuuduimme katselemaan narttuja yhdellä silmällä, ja toisella seurattiin TOKOn MM kisoja Belgiassa, missä Marianne ja Lahja kilpailivat. Pakko sanoa siis, että hieman meni narttujen kehät meiämannelta ohi. Valioluokassaoli kolme narttua, Saga, Vappu ja Ulla. Naamani muistutti varmaan eniten punaista liikennevaloa, kun hiki päässä juoksin muutaman kierroksen ympäri kehää Sagan kanssa. Pari kertaa vaihtoi laukalle, mitä ei yleensä koskaan tee. En sitten tiedä oliko emännän p'' niin sekaisin kuumudesta, että kehän ollessa hieman alamäessä, juoksin kovemmin kuin mitä luulin, vai mikä siinä sitten oli... Mutta ERI 3 SA:lla meidät palkittiin kuitenkin. Paras narttukehässä meitä oli kuusi kappaletta, ja Saga oli lopuksi PN4 ja kaverimme Hertta oli PN2 Vara Cacib!





Juuri ennen kehää olin ehtinyt sanoa, että Kotkan näyttelyissä on jokin karma, kun Sagan sijoitus aina on PN4, oli tuomari sitten kuka tahansa. Tähän asti myös varasertin komppaamana, mutta valioluokassa kun nykyään ollaan niin on sitten pelkkä paras narttu 4. Tyytyväinen olin kuitenkin, huonoille ei hävitty ja flatteja oli monta! Kehien jälkeen käytettiin Sagaa, Herttaa ja Harmia uimassa mistä koirulit todella nauttivat. Kotkan Ruusu on todella upea näyttelypaikka, ja sään salliessa tuon meren läheisyys on piste i:n päälle. Kun koirat olivat viileitä ja tyytyväisiä, käytiin hankkimassa meille kaksijalkasille ruokaa ja ostin Sagalle posuunkorvia kotiin. Nautittiin säästä hetken, ennen kuin istuuduin tulilkuumaan autoon ja lähdimme Sagan kanssa ajelemaan takaisin kohti etelää.



Mukava aurinkoinen päivä, vaikka kuuma olikin. Kotkan näyttely on vain koko kesän parhaimmistoa!