torstai 12. heinäkuuta 2018

SNJ:n TOKOmestaruus


Melkein vuoden koetauon jälkeen meidät pyydettiin Sagan kanssa mukaan edustamaan flatteja SNJ:n tokomestaruuteen Tammelassa. Koska voittajaluokan liikkeet eivät ihan vielä ole kisakunnossa, osallistuimme avoimeen luokkaan. Olemme lähinnä treenanneet voittajaluokan liikkeitä, joten listasin avo liikkeet nähdäkseni mitkä liikkeet kaipaavat erityisen paljon huomiota. Yllätyksekseni ruutu osoittautui Sagalle haastavaksi. Teimme siis pari viikkoa ruudun tehotreeniä. Seuruu on tosin edistynyt.

Koepaikka oli metsän ympäröimä, epätasainen, ”metsäpläntti” (koska en keksi parempaa sanaa sitä kuvailemaan). Kun otin Sagan autosta vähän veryttelemään, neiti luuli tulleensa noemkokeeseen. ”Sihti päällä kohti metsää! Ai ohjaajako? Oliko semmonen matkassa mukana?” Hieman oli siis haastetta saada neiti kuuntelemaan ja suostumaan yhteistyöhön. Tähän tietysti myös vaikutti valeraskaus. Se on nimittäin vienyt Sagalta sekä korvat, että energian. Paikkis meni kuitenkin oikein hyvin kunhan hieman tavallista tiukempaa annoin paikka käskyn. Utelias kun tämä rakas noutajani on, olihan hänen pakko kääntää katseensa perääni kun kävelimme koirien taakse, josta lähti puoli pistettä. Seuratessani muiden suorituksia huomasin, ettei Saga ollut ainoa jolla oli muuta kuin tokoilu mielessä. Kenttä oli tokokentäksi aika haastava ja monet koirat nuuskivat maata eivätkä oikein keskittyneet. Muutama jopa lähti kehästä.



Tällä kertaa avoimen kaikki liikkeet tehtiin putkessa eikä eri osassa, mikä on ollut meille parempi. Myös tämä taisi vaikuttaa koirien keskittymiseen, valitettavasti myös Sagan. Liikkeet alkoivat estehypyllä ja kaukoilla, jotka ovat Sagan vahvimmat liikkeet. 

Este: Ei ongelmia, 10

Kaukot: 9, luultvasti vinon maahanmenon takia, en keksi muuta syytä. Muuten teki loistavat kaukot.

Nouto: 5 Lähti hyvin hakemaaan ja palautti ripeästi. Jalkojeni juurilla tapahtui kuitenkin kummia: Saga sylkäsi kapulan suustaan jalkoihini jonka jälkeen siirty perusasentoon oikein tyytyväisen näköisenä. Ei ole koskaan tehnyt tätä aiemmin, joten en tiedä mikä tähän tuli. Enemmän lähityöskentelyä siis tiedossa.

Liikkeestä seisominen: 9 Hieman edisti seruussa, mutta pysähtyi kun sai tiukan käskyn ja seisoi mallikkaasti paikalla.

Luoksetulo: 7. Alkoi hyvin mutta loppui kurjasti, samalla kun Saga käänsi itsensä tullessaan perusasentoon iski jokin ihana haju neidin kirsuun ja jäi haistelemaan maata. Tuplakäskyllä sivulle. Tästä alkoi sitten alamäki.

Seuruu: 7, Ei halunnut millään ottaa kontaktia edes perusasennossa, joten en odottanut paljon. Seurasi oikealla paikalla, mutta ilman kontaktia. Käännöksissä haahuili, mutta nosti vireensä juoksussa.

Ruutu: 0 Lähti hyvällä vauhdilla mutta jäi nuuskimaan maata (etsimään namikuppia) eikä kuunnellut seis käskyä. Kun kuunteli oli jo ulkopuolella eikä korjauskäskyistä huolimatta löytänyt oikealle paikalle.

Liikkeestä maahanmeno: 9, jos jostain saa olla tyytyväinen tässä kokeesta se on jäävät liikkeet. Jostain syystä Saga on usein nollannut tämän liikkeen vaikka tekee sen mallikkaasti treeneissä. Nyt meni kuitenkin hienosti maahan käskystä.

Merkin kierto: 0, työtapaturma. Jokaisessa toko kokeessa missä olen käynyt on käytetty muovisia kehänauhoja. Tässä kokeessa oli käytössä sininen ”muovilanka” jonka ”kerä” oli laitettu pystyyn vinosti kiertokartion taakse. Saga teki siis mallikkaan kierron, nopean ja tiukan, mutta kiersi valitettavasti tämän ”kerän” kartion sijaan.


Kokonaisvaikutus 8,5 ja kommenteina että kuitenkin tottelevainen koira joka tekee tötä. 3. Tulos.
Alkupettymyksen ja pienen analyysin jälkeen totesin, että tarvitsemme paljon enemmän kisamaisia treenejä. Saga osaa liikkeet, mutta palkattomuutta ei olla juurikaan treenattu jonka seuruksena neitiä ei kiinnosta työnteko jos ei tule palkkaa liikkeen tai kahden jälkeen. Kolmostuloksellamme olimme kuitenkin neljännellä sijalla. Ainoastaan voittaja sai tuulettaa ykköstuloksella. Kukaan joukkuestamme ei valitettavasti saanut juhlia ykköstuloksella, mutta melkein kaikki saivat ainakin tuloksen. Joukkuekilpailussa flatit olivat hopeasijalla. Kultaisetnoutajat sai ylivoimaisen voiton ja tollerit olivat kolmansia.

*Flattijoukkueessa flatit Hertta, Piki, Saga ja Norma*

*AVO luokan aikana oli vielä aurinkoista ja painostava ilma, mutta EVL:n aikaan alkoi sade*

Ei muuta kun nokka rintaan ja kohti uusia pettmyksiä! Noh, ei vaiskaan, onneksi meillä on jo avoimesta luokasta ykköstulos joten periaatteesa voisimme siirtyä heti voittajaluokkaan. Tosin tuntuu itse siltä että tarvitsen enemmän kisakokemusta, joten taidetaan antaa avoimelle luokalle vielä yksi mahdollisuus ennen luokansiirtoa. Nyt ainakin tiedämme missä osissa tarvitsemme enemmän treeniä ja mitkä osat toimivat. Sitten pitäisi vain kokoa kaikki palat yhteen niin eiköhän se siitä.

Treenaa:
Kokeenomaista
Palkattomuutta






sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Mökkeilyä ja ruututreeniä





Ihanaa heinäkuuta kaikille! 
Nyt olen vihdoinkin saanut hankittua laturin koneelle joka helpottaa vähän bloggaamista, ettei aina tarvitse laianata N konetta. Ei ollut muuten ihan helppo homma hankita laturi, koska koneeni laturi ei näköjään löydy läheskään kaikista tekniikkakaupoista. Mutta nyt on siis kaikki Simon alkutalven tuhotut laturit korvattu uusilla, ja toivotaan että uusia ei tule. :) Mutta nyt asiaan! Lähdimme juhannuksena N ja S-tiimin kanssa mökille viettämään juhannusta ystäviemme kesken. Juhannusaattona oli perinteiseen tapaan sadetta ja tuulista, mutta lauantaina sää helli. Jäin juhannuksen jälkeen vielä puoleksi viikoksi mökille koirien kanssa, ja myös N pystyi ottamaan pari etäpäivää kanssamme. Miten sitten mökkeily sujuu koirien kanssa? Se on kyllä ihanan helppoa! Koirat pysyvät vapaana mökin pihalla yksinkin vaikka koko päivän jossa he leikkivät, uivat tai loikoilevat terassilla. Mökki on meren rannassa, joten voitte vaan arvata missä kaksi flattia rakastavat olemista! Laiturilla loikoilessa saakin välillä varautua märkiin koiriin jotka roiskuttavat vettä päällesi, tai muuten vaan halauvat tonkia märkinä syliin...

Tällä kertaa saimme seuraa yllä olevasta joutsenperheestä. Havahduin yhtäkkiä laiturilla oleskellessani, että Simo murisee jollekin (Saga on jo nuorempana oppinut jättämään joutsenet rauhaan) merellepäin. Joutsenet eivät pelkäneet mitään, vaan tulivat ihan laiturin lähelle. Kun Simo alkoi haukkumaan alkoi äiti-joutsen sihistä meille. Sillä hetkellä katsoin parhaaksi ottaa Simon niskasta kiinni ja mennä koirien kanssa ylös pihalle, kunnes joutsenet olivat hävinneet. Tämä toistui melkein päivittäin koko viikon ajan, eikä joutsenet olleet moksiskaan vaikka ihminen ja kaksi koiraa istuivat laiturilla, vaan uiskentelivat kaikessa rauhassa rantaa päin. Pikkuhiljaa Simokin oppi olemaan haukkumatta joutsenille ja tyytyi katsomaan niitä laiturin päästä.





*Juhannuskoirat Saga, Hugo ja Simo*

Paitsi kameran ulkoiluttamista otettin myös kevyet tokotreenit mökillä. Siellä kun helposti voi tehdä "matalan kynnyksen treenejä" kun on niin iso piha. SNJ:n tokokoe häämöttää, jonka syystä olemme veivanneet AVO luokan liikkeitä Sagan kanssa. Josko nyt saisimme sen ykkösen niin voisimme keskittyä voittajaluokkaan. Tein kokeenomaisen treenin lähellä olevalla nurmikentällä, nähdäkseni mitä osia meidän vielä täytyy treenata lisää. Muut liikkeet sujuivat aika kivasti, mutta ruutu osoittautui neidille yhtäkkiä aivan oudoksi jutuksi. Lähti oikein hyvin ruutua päin, mutta jos ei ruudussa ole palkkaa jäi neiti kyttäämään etunauhan eteen, että mitäs nyt tässä oikein piti tehdä. Ei ollut väliä oliko ruutu helpossa tai vaikeassa paikassa, niin tulos oli sama. Luultavasti on ruudun paikka jäänyt niin kauan vahvistamatta, että Saga epäröi ja yrittää sitten päästä helpolla. Mökillä kokeilin ottaa hieman kisaa Sagan ja Simon kanssa niin, että laitoin palkan ruutuun ja molemmat koirat odottamaan. Sitten palasin koirien luokse, pidin toista jalkojen välissä ja toista pannasta kiinni. Hetsattuani molempia päästin vain toisen juoksemaan ruutuun. Koska halusin saada Sagaan enemmän tarmokkuutta ruutuun, päästin useammin Simon ruutuun hakemaan palkan. Tämä toimi hetken, muttei antanut ihan toivottua "ärhäkkyyttä".  Otin asian puheeksi Mariannen treeneillä, joka kehotti käyttämään samanvärisiä namikuppeja kun ruutunauha. Näin Saga ei näe kaukaa onko ruudussa kuppi vai ei, mutta saa kuitenkin palkan ruudussa. Samalla neiti oppii luottamaan, että ruudussa kyllä on palkka vaikkei sitä aina näy.





*Yhtenä iltana oli ihana kuunvalaistus*



Kesähelteiden kunniaksi N päätti koiraruokaostoksilla hankkia koirajäätelön Sagalle ja Simolle. Musti ja Mirri ovat kesän alussa alkaneet myymään "koirajäätelöä" joka on koirille tarkoitettu. Niitä löytyy eri makuisia, mutta meille tuli lohenmankuinen jätski. Hintaa tuolla pikkupurkilla kyllä on noin viitisen euroa, mutta hieman hauskahan se oli kokeilla mitä koirat tykkäävät. Tosin olimme kokonaan unohtaneet, että perheemme pikku simpanssi Simo täytti vuoden 27.6! Jäätelö sai siis olla pikkuherran syntymäpäivälahja, mutta hyvin näytti maistuvan.


*Simo 1v!*

Nyt heinäkuussa olisi tarkoitus lähteä ensiksi Juvalle näyttelyyn josta ajamme Vaasaan sukuloimaan ja sitten taas mökille. Onneksi koirat viihtyvät autossa.

Oikein ihanaa kesän jatkoa kaikille!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin...tai kierrellä näyttelyitä!

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin..! Vihdoinkin on alkanut kauan kaivattu ja hyvin tarpeen tullut kesäloma! N on vielä juhannuksen jälkeen töissä, joten olen koirien kanssa nauttinut olosta nukkunut ja ottanut päivän kerrallaan. Pikkuhiljaa on treeni-intoakin alkanut löytymään, ilman että se tuntuu pakkopullalta. Muiden stressatessa kokeista ynnä muusta jutuista, olen monesti saanut itseni kiinni ajattelemasta, että en vaan jaksa ottaa paniikkia koirien suhteen. Treenaamme niin paljon kuin tuntuu hyvältä ja kokeita ehdin katsoa myös syksyllä. Tosin tulemme edustamaan Flattikerhoa flattijoukkueessa SNJ:n tokomestaruudessa heinäkuun ensimäisellä viikolla. Jospa saisimme sen viimeisen ykkösen AVO:sta jotta voimme kokonaan keskittyä voittajaluokkaan.


 *Harmi*

Näyttelyissä olemme kuitenkin kiertäneet jokseenkin mukavin tuloksin. Lauantaina suuntasin Sagan kanssa aurinkoiseen Kotkaan kohti Kotka NORD näyttelyä aamutuimaan. Kyseinen näyttely on ennen ollut kansainvälinen koiranäyttely, ja tänä vuonna koiria oli reilu 1000 vähemmän kuin muuten. Ensi vuodeksi näyttelytoimikunta on taas anonut näyttelyn kansainväliseksi, koska nord näyttelyt eivät vedä porukkaa.

Flateilla oli tuomarinmuutoksen johdosta Annukka Paloheimo tuomarina. Kyseinen tuomari oli myös messarissa jossa oli saanut paljon kritiikkiä siitä, ettei ollenkaan salinut handlereita ottamaan namia kehään, eikä ollut jäärin ystävällinen heitä kohtaan. Vaikka flatteja oli ilmoitettu vain 10 kappaletta, ei siis ollenkaan tiennyt mitä tuleman pitää. Tuloksia satelikin aivan laidasta laitaan. Moni koira sai H:n tai EH:n ja SA:t olivata vielä tiukemmassa. Aluksi esitin Harmin, joka esittäytyi oikein nätisti. Mitä nyt jäi vähän katsomaan ohi liitävää lokkia. Tuloksena KÄY ERI1 SA PU1 Nord SERT.




Urosten jälkeen oli muutama narttu ennen Sagaa. Hieman hermostutti Sagan esiintyminen helteen takia. Varsinkin kun edellisistä nartuista kaikki paitsi yksi sai H:n tai EH:n. Neiti kuitenkin on reipastunut kovasti kehässä, ja tuomarin mukaan liian kapeasta alaleuasta huolimatta tuloksena oli VAL ERI 1 SA PN1 NORDSERT. Kuten Tuusulassa, oli siis taas Harmi ja Saga ROP kehässä, ja suureksi ilokseni Saga oli rop! Tästä alkoi piiitkä ja helteinen odottelu. Mira ja Manu juniori, sekä Marko jäi seuraksemme odottamaan ryhmiä. Ehdittiin ottaa palkintokuvat ja miettiä maailman meno kerran jos toisenkin, odottaen ryhmäkehien alkamista kello neljän jälkeen. Kotka on sinänsä ihana näyttelypaikka, että siinä oli helppo heittää koirat mereen vilvoittelemaan kehien välissä. Ryhmäkehien esiarvostelukehät venyivät aivan jäjettömän pitkiksi ja koirille tuli todella kuuma helteessä. Onneksi olimme saaneet teltan lähelle, jott apystyin laittamaan Sagan häkkiin esiarvostelukehän ja "oikean" kehän välissä. Pieni lepotauko palkittiin kun Saga valittiin ryhmissä kuuden parhaan joukkoon. Siitä ei sitten enää sijouduttu. Mutta tämä oli meille voitto sinänsä! Väsyneinä, mutta onnellisina ajoimme kotiin lepäämän jotta sunnuntaina jaksaisimme Salon näyttelyyn.


Salossa oli vuorostaan 20 flattia, ja monta hienoa valiota. Tuomarina toimi Malgorzata Supronowicz, Puolasta. Jos Kotkassa oli ollut kuuma, se ei ollut mitään verratuna sunnuntaihin! Sagaa painoi vielä kuumuus ja vähäsen väsymys eilisestä, mutta askel oli liitävä ja hyvä. Tuomari oli onneksi aika nopea joten ei jouduttu seisomaan kauaa. Autossa olin sanonut N:lle etten millään jaksaisi jäädä odottamaan mitään ryhmäkehiä (tosin flatteja oli niin monta, etten uskonut sen olevan ongelma), ja että Saga voisi tyytyä olemaan korkeintaan VSP. Noh, jos Kotkan sijoitus oli yllätys oli Salon vielä suurempi kun Saga ensin oli PN1 ja lopuksi vielä ROP. VSP oli veteraaniuros Heilurihännän Cool Water Man, Urho. Taisi N:ltä päästä pienoinen kirosana kun älysi, että taas jäädään odottamaan ryhmäkehiä. ;) Onneksi Simo oli turistikoirana mukana niin ei tarvinnut huolestua sen puolesta.


*ROP Harvahampaan Laughing Wind, VSP Heilurihännän Cool Water Man*

Salon ryhmäkehät alkoivat onneksi ajemmin kuin Kotkassa, ja menivät aika reippaassa tahdissa. Tosin Sagalla ja itsellä oli ihan valtavan kuuma, eikä neiti oikein olisi jaksanut heiluttaa häntää. Kuuden parhaan joukkoon päääsimme taas, mutta sitten meidät käteltiin pois. Koko viikonlopun saldo siis huima tuplaROP ja molemina päivinä ryhmissä kuuden parhaan joukkoon! Vaikka se ryhmäsijoitus olisi tietysti ollut kivaa, olen niin onnellinen ja kiitollinen näistä tuloksista! Kiitokseksi ajettiin lähimmälle rannalle jossa koirat silminnähden nauttivat kun saivat pulahdella viileään veteen.

Nyt täytyy vissiin tutkia näyttelykalenteria uudestaan kun neiti on niin hyvässä kunnossa. Taitaa se mökkeilyn merivesi tehdä ihmeitä turkille!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Kun ei vaan jaksa. Uupumisen ensi oireet


Koiria pitäisi treenata, työtä pitäisi tehdä, puolison kanssa ehtiä olla ja huushollia siivota ja hoitaa. Mutta kaikki tuntuu mahdottoman raskaalta. Ei millään jaksaisi, ei sitten millään. Kuulostaako tutulta? Kulunut talvi/lukuvuosi on ollut täynnä ylläolevia tunteita. Lisää siihen vielä vaativa työ, sekä oman että puolison puolesta ja voila! Uupumus on valmis! Ymmärtämättäni olen syksystä lähtien kärsinyt jonkin asteen uupumuksesta. Syitä tähän on ollut monia mutta valitettavasti se näkyi, paitsi työssä, myös kotona ja varsinkin koirien kanssa. Elokuussa Simo astui taloon ja minulla oli suuria suunnitelmia pennulle. Miten treenaisimme kunnolla ja määrätietoisesti jotta heti kun ikää on tarpeeksi ilmoittautuisimme tokokokeeseen ja taippareihin. Sagan kanssa voittajaluokasta napattaisiin se ykköstulos ensi yrittämällä ja tie EVL:ään olisi auki viimeistään kesällä. Noh, aina ei käy ihan suunnitelmien mukaisesti. 




Tällä hetkellä kotona on kohta vuoden ikäinen junnu joka ei juuri osaa peruskäskyjä lukuunottamatta enemmän. Sagan kanssa tahkoillaan vielä voittajaluokan liikkeitä ja molemmilla koirilla tie kokeeseen on vielä kaukana. Toki ollaan käyty ohjatuissa treeneissä. Ne ovat olleet vuoden mittaan henkireikäni, kun ei itse tarvitse ajatella. Tekee vain mitä kouluttaja käskee. Kotona ollaan välillä treenattu, silloin kun oma jaksaminen on riittänyt, mutta ei läheskään niin paljon kun olisi pitänyt tai olin ajatellut. Ulkopuoliselle j ajopa itselle on helppo väittää treenanneensa, kun kerran viikossa on tehnyt parin minuutin kontaktiharjoituksia, vaikka sisimässään tietää ettei se mihinkään riitä... Kun ei vaan jaksa. Myös Simon allergiat ja eroahdistus (tai mikälie tuhoamisikä) on vienyt voimia. 

Mietimme N kanssa moneen kertaan jos ollenkaan pystymme pitämään kahta koiraa, jos se kertakaikkiaan on liikaa meille? Kaksi uupunutta ja kaksi koiraa, josta toinen junnut, ei ehkä ole se paras yhtälö. Emme tietenkään helpolla haluaisi luovuttaa Simosta, ongelmista huolimatta hän on perheenjäsen ja pieni ilopilleri. Muillakin on monta koiraa ja asuu pienemmässä talossa kuin me, miten he muka pystyvät siihen jos en minä pysty? Olen aina pitänyt itseäni vahvana ihmisenä, miten en muka voisi pärjätä kahden koiran kanssa? Kun Sagalla alkoi juoksut ja arki oli aivan kauheeta hormoonihyrräisen junnun ja juoksuisen Sagan kanssa, en tiennyt enää mitä tehdä. Mietin mikä minua vaivaa kun pää ei vaan kestänyt sitä, ja tunsin etten vaan millään jaksa.




Kevään mittaa ja valon lisääntyessä pystyin tunnustamaan itselleni kärsiväni jonkin asteen uupumuksesta. Tämä ei tapahtunut minuutissa eikä päivässä, mutta pikkuhiljaa jouduin tottumaan tähän ajatukseen. Se helpotti yhtä asiaa; pystyin ensimmäistä kertaa antaa itselleni anteeksi, etten jaksanut treenata koiria niin paljon kun haluaisin, tai ottaa kaikkia hienoja valokuvia (kameran ulkoilutus on rajoittunut ainoastaan treenihin) tai pitää kotia niponipo siistinä. Sovimme N kanssa kuka hoitaa mitkä asiat milloin, aina päivä kerrallaan, ja saimme näin arjen pikkuhiljaa sujumaan. Pystyin antamaan itselleni anteeksi sen, että sekä kotona että koirien kanssa ja töissä menin siitä missä aita oli matalin. Myös silloin pysyy elossa. Kunhan itse tunnet jaksavasi. 

Tulevalla viikolla alkaa loma, ja muutaman arjen muutoksen takiakoen, että pystyn ehkä taas piakkoin elämään omana itsenäni, ilman tätä jokapäiväistä tunteiden vuoristorataa ja huonoa omatuntoa koska ei jaksa. Simo ei ole todellakaan valmis tokokentille tai nomemetsään vielä, eikä Sagan voi luokan liikkeet ole vieläkään kasassa, ja moni muu kaverin koira on mennyt meidän ohi koulutuksellisesti niin että rytisee. Mutta me olemme vihdoinkin saaneet arkemme toimimaan, ja tiedättekö mitä? Koirat ovat vielä elossa! Tähän on myös auttanut treenikaverimme jotka ovat vetäneet meitä mukaan treeneihin, joka on pakottanut meitä tekemään jotain järkevää.




Lähiviikkoina ja viikonloppuna olemme mökkeilleet ja nauttineet kesäst täysin siemuksin. Ensimmäistä kertaa kuukausiin olen omatoimisesti treenannut kunnon suunnitellut treenit koirien kanssa ilman ,että se on tuntunut pakkopullalta ja myös ulkoiluttanut kameraa oikein ajatuksen kanssa ( ja hopsista kun yhtäkkiä on 300 uutta kuvaa käytettävissä!). Vielä on matkaa jäljellä "normaalille" jaksamisen tasolle, mutta kyllä se tästä. Nyt tsempataan siis viimeiset työpäivät ja sitten kirmaamme lomalle nauttimaan, treenaillen, nukkuen ja hauskaa pitäen!

Oikein ihanaa kesän alkua kaikille!