maanantai 14. toukokuuta 2018

Uusia kokemuksia osa 1

Ulkona aurinkoa ja lämpö hellii koko maata. Sosiaaliset mediat tulvivat ranta-kuvista ja muista kesäkuvista. Mitä me teimme? No, meillä oli jokseenkin koiratäytteinen viikonloppu. Erilainen sellainen, ja täynnä uusia kokemuksia, mutta oikein mukava ja antoisa!

Lauantaina oli flattien tokomestaruus Asikkalan maneesissa, johon me emme Sagan kanssa valitettavasti voineet osallistua juoksujen takia. Olin kuitenkin paikan päällä talkoilemassa kun oma treeniporukkamme järjestivät kyseiset karkelot. Tämä tarkoitti herätystä aamuviideltä lauantaina (rise and shine!) ja parin tunnin autoilua kohti Asikkalaa. Simo tai tulla mukaan turistiksi. En ollut varma miten pitkä päivä oli tulossa, joten Saga sai jäädä N vastuulle kotiin ja otin herra täystuhon mukaani. 




Paikan päällä aloitettiin asettelemalla sihteereille ja palkinnoille pöydät, sekä järjestelemään kanttiini, ilmoituspiste jne. Minun tuomieni kylmien juomien, kahvin ja teen lisäksi meillä oli suolaista ja makeaa purtavaa ja ne perinteiset mokkapalat. Palkintoja meille oli vaikka muille jakaa ja siinä olikin tovi niiden järjestelemisessä. Olimme saaneet sponssorointia Nutrolinilta, Riemukaupalta ja Berralta sekä vähän muuta "irtaimistoa" joten palkinnoista ei ainakaan ollut puutetta! Aamulla oli sopvian viileetä, mutta päivällä lämpeni hellesääksi, enkä ollenkaan ollut ajatellut ottaa Simolle häkkiä mukaan. Onneksi saimme lainata Miialta häkin jossa pienimies vietti päivänsä.


Kun työpisteet oli päätetty (itse toimin toisen kehäsihteerinä ja valokuvaajana) ehdittiin käyttää omat koirat ennen kuin ensimmäiset kilpailijat saapuivat noin klo 9 jälkeen. Kokeen tuomarina toimi Susa Berghäll. Kilpilijoiden jännitys oli melkein käsin koskettava kun Marianne kello kymmenen piti alkupuheen ja toivotti kaikki tervetulleiksi kokeeseen. Alokasluokassa oli monta hienoa koirakkoa, joskin ilmapiiri oli todella hermostunut. Vain harva koirakko uskalsi kehua koiraansa kunnolla ja monella oli varsinkin seuruussa kiire eikä malttanut odottaa koiraa. Tuon kisajännityksen huomaa niin paljon paremmin kun ei itse ole mukana kisaamassa, ja oikeastaan oli aika mukavaa olla talkoilemassa kokeessa ilman koiraa. 



*Siihterin homma kaipaa keskittymistä...*


Sihteeripöydältä sain suhteellisen hyviä kuvia koirista, vaikkakin maneesin valaistus oli vaatimattomalle kameralleni todella haasteellinen. Tekemistä siis riitti sopivasti kun valokuvasi liikkeet ja niiden välissä kirjoitti pisteet. Voin muuten kertoa, että EVL:n pistelaskuissa oli päänuppi aika loppu... Noin yhden aikaan pidettiin hieman pidempi lounastauko meille talkoolaisille, liikkurille ja tuomarille. Siinä samalla ehdin käyttää Simon nopeasti ja katsomaan että kaikki oli hyvin teltassa vaikka aurinko porotti ulkona.

Monta hyvää kisasuorituksia nähtiin, myös muutamia pettymyksiä mutta koirien kanssa kun on tekemisissä ei koskaan tiedä mitä sattuu. Hieman ennen kello kuusi illalla oli EVL taputeltu, flattimestari 1 ja 2 sekä paras flattijoukkue palkittu. Ensimmäistä kertaa flattijoukkueen palkinto ei mennyt meidän treeniporukalle, Sagalla kun oli juoksut ja yksi tulos jouduttiin valitettavasti hylkäämään koiran vatsaongelmien takia. 







Päivä oli t-o-d-e-l-l-a pitkä ja kokeen loputtua mietin kyllä miten ihmeessä jaksaisin ajaa kotiin asti nukahtamatta rattiin. Mutta kaikenkaikkiaan tokomestaruus sujui hyvin, kaikki olivat hyvällä tuulella, sää helli ja meidän talkooporukka hoiti saumattomasti hommansa sujuvalla yhteistyöllä. Parempaa porukkaa ei vaan lödy, kiitos vielä teille kaikille! Itsestäni oli myös kiinnostavaa katsoa miten eri ihmiset rakenavat koesuorituksen eri palkoilla ja kehuilla ja varsinkin mitä eri käskyjä ihmiset antavat koirille. Monta ideaa ja vinkkiä mitä ajatella omassa treenaamisessa!
Myös kuvaamisessa sain huomata miten eri väriset koirat kaipaavat eri valoasetuksia ja kuvauspaikkoja. Siinä missä muuta koirat näkyivät palkintojeanjaossa aiúringonpaisteessa, musta flatti hukkui varjoon. Mutta eiköhän jokunen onistunut otos tullut, ainakin kuvia kertyi noin 700 päivän aikana.

''



Päivän lopuksi Simo pääsi Nitan ja Norman kanssa uimaan Päijänteen ja kyllä koirulit nauttivat kun vihdoinkin sai kirmata ja riehua pitkän päivän häkinolon jälkeen (muutamia pikkulenkkejä lukuunottamatta). Kotimatka sujui ongelmitta ja onneksi ilman nukahtamista, ainakin emännän osalta. Simo taas veti sikeitä koko matkan ja junnu oli aivan väsy kun tultiin kotiin. Pieni peltolenkki tehtiin Sagan ja Simon kanssa (jonka mielestä oli todella epäreilua ettei hän ollut päässyt mukaan kanssani) kotiin tultua, muuten sänky kutsui aika nopeasti. Olisi ollut ihanaa saada nukkua seuraavana päivänä, mutta silloin odotti aamu seitsemältä herätys näyttelyyn. Silloin oli Sagan vuoro saada laatuaikaa kanssani. Mutta siitä päivästä seuraavassa postauksessa! Stay tuned!

Paljon onnea tokomestareille!



































sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kun vaihtelu virkistää

Vappu on juhlittu ja nyt vihdoinkin alkaa näyttämään siltä, että kevät ja kesä tekevät tuloaan Suomeen! Sulan maan ja auringon kunniaksi olemme S-tiimin kanssa myös korkanneet nomekauden. Sagan kanssa olisi tarkoitus opetella linjaa ja ohjausta (sekä opetella ohjaajaa ohjaamaan...) ja Simon kanssa treenataan taipumuskoetta silmälläpitäen. Sekä koirien, että emännän mielestä oli ihanaa saada vähän vaihtelua koko talven tokoiluun ja päästä metsään tekemään hommia!



Alkukeväällä ollaan hiukan palautettu nomejuttuja muistiin, Sagan kanssa sekä riistalla, että dumeilla, Simon kanssa vain dumeilla. Saga ei hirveästi riistasta innostu, dummyt sopii neiti hienohelmalle paremmin, mutta noutaa ne kuitenkin tottelevaisesti. Tämä tottelevaisuus onkin Sagan valttikortti nomessa. Kun riistalla ei ole samaa nopeutta kuin dummeilla, saa olla tyytyävinen siihen, että Saga tekee sitä tarkemmin ja tottelevaisemmin töitä. Jos pyytää etsimään riistaa neiti ei ilman sitä tule pois vaikka mikä olisi. Dumeilla on sitten ihan toinen ääni kellossa, sillon työstetään malttia. Simo on nähnyt riista ihan pikkupentuna. Oli silloin niin tohkeissaan siitä, että pentu sai hiukan kasvaa ja rauhoittua ennen kuin näytetään riistaa uudelleen. Dumeilla ollaan tehty paljon maltti- ja johtajuusharjoituksia. Noutoja Simo on itse asiassa päässyt tekemään todella vähän. Palautuksisa on ollut hiomista kun pentu helposti lähtee rällättämään dummyn kanssa. Ei pure, mutta leikkii ja pitää vähänä liiankin hauskaa.


Viikonloppuna otimme kunnon riistatreenit metsässä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle Miian ja Jennyn (joka on ottanut kaikki postauksen kuvat) kanssa. Treenit järjestettiin meidän "kotimetsässä" ja oli todella luksusta kun tunnun ajomatkan sijaan oli reilun puolen tunnin kävely (olin päättänyt väsyttää tuon pikkumiehen kunnolla). Sagalle ja Hertalle tehtiin taipparimainen treeni, Lumi, Usva ja Simo saivat tyytyä hakuruutuun (tai Simo oikeastaan vain tutustui riistaan).

Saga aloitti kokeenomaisella hakuruudulla. Lähti hyvin ensimmäiselle motivoidulle varikselle, katsoi sitä ja näin miten päässä pyöri "siis pikeesti?! Ei tuo oli dummy!". Päätti kuitenkin nostaa sen ja palauttaa suoraviivaisesti käteen. Haku ja nosto parani joka lähetyksellä eikä kertaakaan tiputtanut tai jäänyt nuuskimaan riistaa mitä ennen on tehnyt. Taaimman variksen juoksi ohi ja hylkäsi, mutta muut tuli hienosti käteen. Jos olisi ollut ampuja mukana olisi varmaan kierrokset noussut ja nopeuttanut, mutta nyt teki tasaista ja tarkkaa työtä.




                             *YÄK!*

Simo ei ole pikkupentuajan jälkeen nähnyt riistaa. Heitettiin motivoitu varis ja katsottiin mitä tekee. Hienosti lähti vauhdilla luokse, variksella tuli epävarmaksi eikä ihan tiennyt mitä tehdä. Nosti kuitenkin variksen ja itsevarmuus ilmeisesti palasi. Kantoi hyvin, mutta juoksenteli meidän ympäri korvat kadoksissa ja pillityksestä piittaamatta. Välillä pysähtyi katsomaan että mitäs te siellä toljotatte, mutta sitten jatkoi pomppimista. Liikuin taaksepäin ja kutsuin ja silloin taisi tajuta mistä oli kyse ja palautti variksen luokseni. Nosto- ja palautusharjoituksia siis tiedossa! Riista-innossa ei ainakaan ole moittimista. :)





Saga teki myös suht pitkän, kaarevan jäljen. On usein innostunut jäljestä niin, että juoksee kanin ohi ja jää miettimään miksei metsästä löydy mitään. Nyt katsoin tarkkaan, että varmasti sai jäljen hajusta kiinni ennen kuin lähetin. Seurasi hyvin jälkeä, kaarressa taisi innostua vähän liikaa koska näin miten juoksi edes takaisin ikään kuin etsien jälkeä, mutta löysi pupun ja toi hyvällä vauhdilla käteen.

Simolle tehtiin ensimmäinen jälkitreeni ikinä. Sai hihnassa seurata kun Miia veti pupua eteenpäin. Simo pääsi karkaamaan minulta vähän etuajassa pupun perään, mutta nosti hyvin. Noston jälkeen alkoi bileet eikä taas ollut korvia. Koitin juosta poispäin, mutta ei välittänyt siitäkään. Lopuksi laittoi pupun maahan ja meinasi melkein maistella sitä, kun Miia loikkasi luokse ja kielsi.
Tämän jälkeen olemme siisi visusti harjoitelleet palautuksia ja pilliluoksetuloja pienen miehen kanssa. Takapihalla olen laittanut variksen minun ja Simon välille ja kutsunut luokse. Tarkoitus on, että nappaa riistaan matkalla ja tuo minulle. Muutama toisto tehtiin kun alkoi jo tuoda todella nätisti käteen.


*Saga*


*Saga*

*Simo*
Molemmilla koirilla siis omaa treenattavaa, mutta on mukavaa saada vähän vaihtelua tokoon. Tosin ulkokausikin tuo tokoon kivasti vaihtelua ja uusia haasteita. Nyt pitäisi vielä löytää hyvä treenipaikka vesityölle ja työstää vuorostaan sitä.

 *Varma kevään merkki-riista sulaamassa!*






























tiistai 24. huhtikuuta 2018

Häiriötäytteinen maneesitreeni

Treeniporukkamme lupautui tänä vuonna järjestämään Flattien tokomestaruuden Sileäkarvaiset Noutajat RY:n nimissä. Pienen pähkäilyn jälkeen päätimme järjestää mestaruuden maneesissa Asikkalassa. Tähän asti tokomestaruudessa on yleensä ollut noin 10 koirakkoa josta noin puolet on ollut flatteja. Yllätyksemme oli siis suuri, kun koe täyttyi nopeasti ja onkin nyt jo 30 koiran tokokoe! Kokeessa ratkotaan, paitsi vuoden flatti tokomestari, myös flattijoukkueen mestaruus. Tarkoitus olisi tänä vuonna yrittää pitää joukkueen mestaruus meidän porukalla.


Viikon alkeeksi olimme sopivasti sopineet maneesitreenit maanantai-iltana. Töiden jälkeen kaahasinkin nopeasti kotiin, käytin koirat pikapika lenkillä ja sitten suunnattiin kohti Asikkalaa. Kahden tunnin ajomatkan päästä löysimme perille Salpauksen eiläinkoulutuskeskukseen, jossa maneesi sijaitsee. S-tiimiläisillä menikin kuonot ihan sekaisin kuin ympärillä oli hajuja hevosista, kissoitsa, lehmistä ja vieraista koirista. Maneesi sinänsä tuntemattomine pohjineen tarjosi myös hyvin hajuhäiriötä. Simo ei sen kummin välittänyt pohjasta (ei nyt sinänsä muutenkaan ehdi hirveästi tutkimaan pohjaa kun ympärillä tapahtuu kaikkea kivaa), mutta Sagan keksittymiseen pohja oli hieman haastava. En yleensä joudu moittimaan nuuskimisesta, mutta nyt sain muutaman kerran kieltää sen. Neiti on muutenkin ollut viime päivinä oikein hormoonihyrrä kun tekee juoksuja mikä myös näkyi treeneissä.

 *Paikkis*

Tehtiin kokeenomaisesti kolme liikettä, liikkeestä maahan (se meidän varma nolla), merkin kierto ja ruutu jossa palkka. 

Liikkeestä maahan: Teki työtä käskettyä, mutta jätätti himena seuruun lopussa mitä ei ole pitkään aikaan tehnyt. Maahan meni hieman viiveellä mutta meni kuitenkin mikä oli plussaa meille. 

Merkin kierto: Pitäisi varmaan puhua merkin kaadosta enemminkin. Bongauksessa ja vauhdisa ei ole ongelmaa, sen sijaan neiti kiertää niin jyrkästi että merkki kaatuu herkästi. Tähän pitää keksiä joku vinkki viitonen.

Ruutu: Bongasi heti mutta malttoi odottaa käskyäni eikä varastanut. Treeni siis antanut tulosta!

Kaiken kaikkiaan ok suoritus, teki työtä mutta nuuski pohjaa välillä eikä ollut ihan sitä parasta Sagaa. Laitan viren puutteen hormiinein piikkiin. Siirtymisiä ja aloituksia täytyy taas laitta treenin alle.  




"Kisatreenien" jälkeen oli Simon vuoro, jonka kanssa lähinnä tehtiin keskittymistä ja kontaktia ja leikittiin. Alkuhuumauksen jälkeen pieni mies keskittyi oikein kivasti! Kun kerran oli appareita käytössä, teimme Simolle vauhtinoudon. Pikkuherra kun tähän asti on noutanut kaiken silmälaseista dummeihin, mutta ei toko kapulaa. No nyt kun appari vielä heitti vähän pidemälle ja pääsi vauhtinoutoon, teki todella hienoja noputoja! Hyvä ote ja tuli vauhdilla luokse. Palkkasin pallolla vauhdista. Valitettavasti tästä ei muistettu ottaa videota tai kuvia. 

Saga sai myös tehdä toisen kierroksen ilman kisanomaista. Tehtiin ohjattua noutoa, tunnaria ja voittajan luoksetuloa.  Ohjatussa teki ihme kaarroksen oikealle kapulalle, mutta toi kuitenkin oikean. Vasen on jostain syystä Sagalle paljon helpompi. Tunnarin teki hieman hitaasti mutta tarkasti ja toi oikean. Luoksetulossa ei tehnyt parhaan pysähdyksen, toistettiin muutaman kerran ennen kuin sai takapalkan. 


Maneesin pohja oli koirille todella hyvä alusta liikkua ja teki todella hyvää treenata taas ihan uudessa paikassa jossa paljon vieraita hajuja. Tänään sain sitten syyn Sagan huonoon vireeseen eilen. Neidillä alkoi harmillisesti nyt jo juoksut. Tämä tarkoittaa, että tokomestaruus valitettavasti jää meiltä väliin tänä vuonna. Itse olen tietysti paikalla organisoimassa ja auttamassa, mutta ilman kisakoiraa. Näillä näkymin Simo saa tulla mukaan turistikoirana ja Saga jää kotiin.


tiistai 10. huhtikuuta 2018

"Tällaisten näyttelyiden pitäisi aina olla"

Ensinnäkin kiitos kaikille ihanille soitoista, viesteistä, kommenteista ja tuesta koskien "koirasome" postaustani! Viime aikoina Simo on ollut suhteellisen rauhallisesti kotona kuunnellen Yle teemaa, joten meillä on hyvin yleisivistyneet koirat. :)


*kiertopalkinnot*

Viikonloppuna oli vuorossa jokavuotinen perinne, flattien erikoisnäyttely. Tänä vuonna ne järjestettiin Lahdessa A-quility hallissa. Halli oli aivan jäätävän kylmä, mutta kuitenkin tarpeeksi iso vaikka vähän pelättiin että olisi ahdasta. Kaikki noin 170 flattia mahtuivat hyvin kun häkit jätettiin toiseen osaan hallia, ja kehät olivat tekonurmikentällä toisessa osassa. 

Onneksi N pystyi tulemaan mukaan kepona, niin Simokin sai tulla mukaan turistina ja pitämään käpälät pystyssä Sagalle. Sovimme, että N välillä lenkittää Simoa kun itse juoksen kehässä. Lähdimme aamulla ajamaan Lahtea päin ja olimme perillä hieman vaille kymmenen. Flattimaailma on ihanan pieni ja tulee heti kotoisa tunne kun jo ovensuussa näkee tuttuja ja saa moikata kaikkia oikealle ja vasemmalle jota ei ole nähnyt pitkään aikaan. Kaikki ihailevat koiriensa sukulaisia ja pitävät toisilleen peukkuja. Tämä on se näyttelyn ilmapiiri mihin aikoinaan jäin koukkuun!



Asetimme koirat häkkiin ja lähdimme katsomaan pentujen alkavia kehiä. Paikalla oli monenmonta Harvahammas pentua ja myös Simon sisaruksia joita oli kiva nähdä. Pennut tietysti vielä kehittyvät mutta varsinkin kaksi veljeä jotka nähtiin, olivat ihan eri näköisiä ja erityyppisiä kuin Simo. Kiinnostavaa, että ovat niin erilaisia kun Sagan sisarukset taas ovat kaikki aika samantyyppisiä. 



Alkupäivä menikin tuttavien kanssa rupatellessa ja nuoria koiria katsellessa. Erkkarien ainoa huono puoli on se, että aikataulut aina venyvät järkyttäviä määriä. Vaikka pentukehät alkoivat kello 10 olimme Harmin kanssa, joka oli ilmoitettu käyttökoiriin, vasta kello neljän jälkeen kehässä. Harmilla olikin ihan kivasti energiaa kun oli ollut koko aamupäivän häkissä ja oli hieman touhua saada herraa kuuntelemaan minua ja pysymään kaikilla neljällä tassulla maassa. Kehässä meni todella hienosti, mitä nyt yritti purra näppini irti namien toivossa. Ravasi tasaisesti ja seisoi oikein tyylikkäästi. Lopputuloksena isossa käyttö kehässä oli ERI 2 SA ja toinen sija hienolla arvostelulla!







Koska urokset olivat narttukehää jäljessä N oli tuonut Sagan valmiiksi häkistä valiokehää varten. Vaihdoin koiraa lennossa Sagaan ja suunnattiin narttujen valiokehään. Muistaakseni valionarttuja taisi olla noin kymmenen kappaletta. Kokoomakehässä Sagaa ei homma oikein kiinnostanut ja häntä roikkui entiseen tapaan. Laitoin vähäksi aikaa häkkiin ennen yksilöarvostelua ja kas, neiti olikin löytänyt energiansa tauon aikana. Narttujen tuomari oli, valitettavasti, erittäin tarkkaa sorttia ja seisotti todella todella kauan. Sain oikein urakalla koittaa innostaa Sagaa ja aika hyvin siinä onnistuttiin. Neiti diiva on aina innostunut aploodeista ja kehässä koitin hiljaa innostaa ja taputtaa Sagalle. Tämä toimikin vallan mainiosti! Lahden KV näyttelyssä Saga veti aika paljon kehän keskustaa päin, joten liikkeet hieman mietitytti. Mutta turhaan, neiti liiteli täyttä vauhtia upealla askeleella kehän ympäri. Handlerin täytyy vain muistaa ensi kerralla tarkistaa missä kohtaa korvaa hihna nousee, ettei koira näytä korvattomalta kaikissa kuvissa seuraavassa näyttelyssä... Tuomari ei tähän asti ollut palkannut isompia narttuja joten olin valmistautunut henkisesti saamaan EH:n. Yllätys oli suuri kuin meille heilutettiin ERI lappua.









Paras narttu kehä venyi pitkäksi ja koiria seisotettiin oikein urakalla. Ensiksi kaikki sai juosta kehää ympäri jonka jälkeen kuusi parasta koiraa sai jäädä kehään. Me kuuluimme tällä kertaa niihin. Taas seisotettiin ja sitten alkoi maratooni juoksu. Sagan kanssa kun täytyy juosta kovaa niin meinasi kunto loppua kolmen kierroksen jälkeen... :D Tämän jälkeen Saga ei jaksanut seisotusta enään eikä häntä noussut enää millään. Näin ollen meidät käteltiin pois SA:n kera. Olen kuitenkin erittäin erittäin tyytyväinen tulokseen.



Paras uros kehässä juoksimme Harmin kanssa It´s the Final countdown musiikin tahdittamana (näyttelyporukan hauska idea laitta musiikkia tuomaan tunnelmaa!), mutta loppulaskennan vielä kaikuessa meidät käteltiin nopeasti pois.

                                                                                *Kuva: Juho Pajari*

Osallistuimme Sagan kanssa vielä Harvahampaiden kasvattajaluokkaan. Mukana oli Sagan siskot Akka (Simon äiti) ja Isa, sekä toisesta pentueesta Hilma. Nämä neidit ovat aikalailla samasta puusta veistetty ja tätä mieltä taisi myös tuomari olla. Harvahampaiden kenneli käteltiin nimittäin BIS 1 paikalle. Tämän jälkeen Saga sai isot halit ja pusut, sekä hieman temmeltää Simon kanssa joka oli N kanssa katsellut kehän vieressä menoa. Omistajille ja handlaajille oli vuorossa skumppaa. Kuten kasvistäti sanoi: tällaisten niiden koiranäyttelyiden pitäisi aina olla!


*Akka, Saga ja Isa siskokset*

  


Kotona olimme puoli kahdeksan aikaan illalla väsyneen poppoon kanssa. Sunnuntaina kaikki, myös koirat(!) nukkuivat yhteentoista asti vaikka yleensä koirat herättävät kuudelta...

Ihanan lämminhenkinen ja kaikinpuolin mukava päivä flattien keskellä!