keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kohti voittajaa

Kuten jo ajemmin olen maininnut, on Saga treenit jääneet paljon väemmälle Simon tulon jälkeen. Nyt kun tyyppi jo joitain hetkiä pärjää yksin elän toivossa, että kohta päästään taas kunnolla treenaamaan! Vähän perusjuttuja ollaan katsottu Sagan kanssa ennen lenkkejä tms ja ohjatuissa aina yritetty tehdä "materiaali liikkeet" eli hypyt, ruudut jne jotka tarvitsevat tavaraa. Lenkeille kun ei aina jaksa raahata kaikkia ruutukartioita mukaan...



Jäävät:
Liikkeestä maahanmeno on haastava koska Sagan keskittyminen helposti herpantuu tässä (koska seuraaminen...). Muuten ovat hyvällä mallilla ja kaksi jäävää peräkkäin ei aiheuta ongelmia.

Ruutu:
Bongaus on parantunut ihan valtavasti, vielä vahvistetaan paikkaa. Pitäisi myös harjoitella eri kartiohäriköiden kanssa, ottaa turhan paljon häiriötä jos esim. ruudun takana on jokin ylimääräinen kartio tai merkki. Muuten on oikein kivalla mallilla.

Tunnari:
Kun harjoitellaan itse tekee rauhallisesti ja tarkasti hommia. Apparin viedessä tunnarin menee turhan korkeilla kierroksilla ja nappaa elposti väärän. Täytyy siis vielä harjoitella paljon apparin kanssa jotta saadaan se yhtä rauhalliseksi ja varmaksi kuin ilman.

Metallikapulan nouto:
Metallikapula ei kuulu Sagan lempivarusteisiin, joten pitkin hampain noutaa, mutta noutaa kuitenkin. En ole viitsinyt puuttua hirveän paljon puruotteeseen, koska metallia on kuitenkin vain voittajassa. Hypyssä haluaa välillä ohittaa takaisintullessa jos ei tule lisäkäskyä hypystä. Muuten ihan ok. Harjoitellaan paljon vinojen heittojen ja kulmien palauttamista.

Kaukot:
Kaukot ovat ALOssa ja AVOssa olleet Sagan vahvuus, mutta voittajan kaukot aiheuttavat kyllä harmaita hiuksia. Eivät meinaa millään valmistua kun aina pitää liikutta jotain tassua. Nyt ollaan lähinnä tehty maahan-seiso-maahan vaihtoja mikä on ihan tarpeeksi haastavaa. Läheltä toki onnistuu, mutta heti kun ottaa vähänkin etäiseyyttä joku takatassuista liikkuu. Ei auta kun jumpata enemmän niin ehkä se joskus... Ollaan yritetty takapalkalla, mutta neiti ei halua silloin nousta kun jää siihen niin kiinni. Ohjaajan taskusta palkka tai sitten erikseen takapalkka maahanmenoista on tähänasti toiminut parhaiten.

Paikallaolo:
Saga jää rauhallisesti paikkikseen vaikka olen piilossa. Joskus hitusen levoton jos ollaan uudessa paikassa, mutta ei kuitenkaan nouse paikaltaan tms.



*häriö paikkista*


Seuraaminen ja peruuttaminen:
Jos seuraaminen on Sagan inhokkiliike niin peruuttaminen taitaa olla juuri se päinvastainen. Tyyppi on niin innokas peruuttamaan, että tehdän kovaa työtä sen hillitsemiseen. ;) Tehdään toki vain muutamia askelia vielä mutta paljon käännöksiä jotta neiti pysyy hollilla eikä lähde seilailemaan minnekkään. Meidän vakio peruuttaminen on, että olen juuri htinyt antaa "peru" käskyn, ottaa askeleen ja huomaan, että neiti onkin peruuttanut jo pari metriä ja odottaa innoissaan palkaa kun on säästänyt emännän turhilta askelilta!



Eli vielä on töitä tehtävänä. Saa nähdä mennäänkö ollenkaan tämän vuoden puolella kokeisiin. Mutta toisaalta en jaksa pitää kiirettä vaan haluan ensin liikkeet varmoiksi. Mieluummin sitten pari enempi, varma, koe ensi vuoden puolella kuin muutama huti tällä vuodella. Paljon harjoitellaan myös liikkeiden väliä, ettei tämä liikkuriahdistelija lähtisi omille teilleen liikkeiden välissä. Tämä on mielestäni myös nähty koekissa että on parantunut paljon. Muuten yritän tehdä lyhyitä ja iloisia treenipätkiä Sagan kanssa, jottaa motivaatio pysyy yllä.
















tiistai 12. syyskuuta 2017

Voiko olla treeni-ikävä?

Simon tulon jälkeen Sagan tokoilut ja treenit ylipäätään ovat olleet minimissä. Oikeastaan olemattomat pieniä takapihatreenejä lukuunottamatta. Kuten aiemmissa postauksissa olenkin sanonut, arki on meillä tällä hetkellä todella kiireellistä. Emme ole koskaan N kanssa samaan aikaan kotona, ja kun SImo on hereillä täytyy häntä ja Sagaa vahtia ettei mitään tapahdu. SImon nukkuessa on sitten Sagan lenkitys ja kun tulee takaisin Simo tas herää... Älkää käsittäkö väärin, pentu on ihana ja innolla odotan mitä tuon flatinalun tulevan pitää. Mutta tietysti helpottaisi jos olisimme N kanssa molemmat kotona samaan aikaan tai Simo osaisi jo olla vähän aikaa yksin. Mutta kyllä hän siitä kasvaa!



Ensimmäinen treenaamaton viikko ei hirveästi haitannut. Huono omatuno kyllä kolhui kun Saga ei saanut tehdä muuta kuin kävellä metsäpolkuja ristiin rastiin, mutta muutaman viikon kuluttua alkoi jo tulla vieroitusoireita(minulle siis, ei koiralle). Onneksi meillä on joka toinen maanantai ohjatut treenit mihin olen voinut ottaa Simon mukaan. Se on ollut minun ja Sagan henkireikä arjessa. Ajoimme viikonloppuna yhden treenikentän ohi jossa olen joskus käynyt treenaamassa Sagan kanssa. Kyllä sydäntä pisti ja oikein kova ikävä treenaamaan iski! En ole oikeastaan koskaan ennen tuntenut sellaista treeni-ikävää. Taas tuli maanantai ja treenipäivä ja ai, että meillä oli hauskaa Sagan kanssa! Niin ihanaa oli taas pitkästä aikaa päästä treenaamaan ja neitikin ihan silminnähden nautti. Itse tunsin miten rentouduin ja kaikki arkihuolet hävisivät hetkeksi. Ei haitannut vaikkei kaikki mennyt täydellisesti (tosin treenit meni kyllä yllättävän hyvin meidän rteenimäärää katsoen), me vain nautimme ja pidimme hauskaa kun taas sai tehdä yhdessä. Sillä aikaa kun odotimme treenivuoroamme Sagan kanssa pääsin vähän treenaamaan Simoa, leikin ohella, siinä sivussa. Molemmat koirat treenattuna ja väsyneinä ja todella onnellinen emäntä! 



Nyt on projektina opetella Simolle pikkuhiljaa nätisti hihnassa odottelemista. Näin voisin ottaa hänet mukaan treenikentän laidalle odottamaan kun vuorotellen treenaan Sagaa ja Simoa.

Valitettavasti tämä oli yksi viimeisimpä treenejä, koska hallipaikkaa ei olla löydetty talveksi. Joka toiseksi maanantai-illaksi ei millään halua löytyä hallipaikkaa, vaan kaikkiin pitää sitoutua joka viikoksi. Ryhmämme on kuitenkin niin iso ja porukkaa tulee Vihdistä ja Asikkalasta ja kaikkialta sen väliltä, että joka viikoksi sitoutminen on todella vaikeaa. Joten jos jollain on vinkkejä hallipaikasta antaa (jossa mahtuu tekemään vähintää VOI luokan liikkeet) otan ne avosylin vastaan! Mielellään Espoo-Helsinki-Vantaa-Sipoo-yms akselilla.



tiistai 29. elokuuta 2017

Pentuarkea kahden koiran kanssa

Pikkuhiljaa arki on lähtenyt rullamaan pikkupennun ja Sagan kanssa. Vielä koirat eivät ole mitenkään parhaita kavereita, mutta voivat olla sisällä samassa huoneessa ja jopa vähän painia toistensa kanssa. Tosin leikkiminen on välillä aika kovahampaista ja menee täysin Sagan ehdoilla, eli jos ei neitiä miellytä leikkiminen on pennun paras pysyä poissa. Vielä saa siis pitää molempia silmällä koko aikaa, mutta parempaan päin mennään ja toivottavasti näistä kahdesta vielä tulee hyvät kaverit.



Aikaa tämä tietysti vaatii, kun ei Simoa vielä voi jättää yksin. Onneksi nukkuu vielä paljon, joten Sagan lenkitykset tehdään silloin. Mitään takapihatreeniä intensiivisempää Saga ei nyt ole pariin viikkoon valitettavasti saanut, kun olen iltapäivisin yksin molempien kanssa ja tämän alkaa vähän huomamaan. Neidille ei enää riitä pelkkä metsälenkki ja kaipaa slevästi vähän aivoaktiviteettia. Sunnuntaina olimme hääpäivämme kunniaksi molemmat kotona N kanssa ja kyllä oli mukavaa kun otettiin molemmat koirat pelloille jossa treenasin vähän nomea ensin Sagan kanssa ja sen jälkeen saivat koirat riehua rauhassa ympäri. Kun Simo väsyi, N kantoi sen kotiin ja me jatkoimme Sagan kanssa matkaa. Sagakin slevästi nautti kun pääsi tekemään jotain järkevää!




Maanantaina olimme tokotreeneissä, johon otin Simon mukaan. Sagan kanssa meni juuri niin hyvin kun voi mennä kun ei ole pariin viikkoon tehnyt mitään... Tehtiin ohjattua noutoa ja katsottiin kaukoja. Kaukot ovat vielä toooodella vaiheessa, ne takatassut eivät millään halua pysyä paikallaan. Ohjatussa noudossa meni ihan kivasti mutta kaipaa lisää intensiteettiä kun noutaa kapulan. Kisaamista kapulan luokse siis tiedossa! Lopuksi tehtiin vielä voittajan paikkis joka meni oikein hyvin. Neiti jää nykyään rauhallisemmin paikkikseen vaikka olen piilossa.





*Simo ja Eamon pusuttelee*

Simo oli ensin moikkaamassa kaikkia kun tulimme perille ja otti Sagan treenien ajan nokoset autossa. Kun limme valmiit sai leikki treenikaverin terriereiden  ja Petit bassen Griffon pennun Eamonin kanssa. Tyyppi oli niin innoissaan kun sai leikkiä ja oli muutenkin todella rohkea ja teki innoissaan tutavuutta kaikkien kanssa, sekä ihmisten että koirien. Otettiin vähän luoksetuloa ja leikkimistä Simon kanssa, joka oli todella pätevä. Kotiin lähdettiin kahden väsyneen ja tyytyväisen koiran kanssa!

 *Harvahampaan On the road again, Simo, melkein 9 viikkoa*

Onhan pentuaika ihanaa mutta pakko myöntää, että onhan aikuisen koiran kanssa etunsa. ;)

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Pentu tuli taloon!

Talo täynnä häkkejä ja portteja. Matot rullattu seinän viereen ja pesuainetta sekä talouspaperia ostettu kaapit täyteen. Ai mitä on tapahtunut? No, pentu tuli taloon! Yhtäkkiä löysin itseni ostamassa nappuloita taas (en edes muista milloin viimeksi olen sen tehnyt, kun Saga on nyt reilut kolme vuotta ollut raalla) sekä pieniä puruleluja ja muuta kivaa mihin pentu voi iskeä kutisevat hampaansa.



Noin viikko takaperin, myöhäisenä ja sateisena perjantai-iltana suuntasimme Hämeenlinnaan hakemaan kotiin pentumme, Harvahampaan On The Road Again, eli Simo. Ja kyllä, luit oikein, meille tuli siis urospentu! En oikein itse tiedä miten tässä näin meni, koska narttua oltiin ostamassa, mutta näin vaan kävi. Moni ovat yrittäneet väittää että urokset ovat helpompia kuin nartut, niissä on enemmän virtaa mikä on harrastuksiin positiivista ja niillä ei ole juoksuja tai muita hormoonijuttuja. Sagan parin kuukauden kestävä valeraskaus ja kuukauden juoksut siihen mukaan ärsytti sen verran, että pienen pieni ajatus alkoi itää takaraivossa. Kun sitten pentueessa oli vain kaksi narttua ja kuusi urosta, kasvattaja ehdotti meille urosta, koska meillä olisi näin enemmän valinnanvaraa. 




Minä, vannoutunut nartunomistaja, löysin sitten itseni tutkimassa urospentua. Ja näin Simo päätyi meille. Herrassa on virtaa kuin pienessä kylässä ja pennun vahtiminen vaatii sadan prosentin läsnäolon ja voipi jo mennä kokopäivätyöstä. Saga ei valitettavasti ole kovin ihastunut pentuun, vaan murisee ja rähisee heti kun Simo edes kääntää katseensa häneen. Pidämme heidät siis erossa toisistaan suuremman osan ajasta. Pihalla ovat ulkona saman aikaan vapaana, valvovan silmän alla. Siinä on vain täysi työ pitää Simoa poissa Sagasta ja tämän hännästä ja milloin mistäkin ruumiin osasta... Toinen kun niin haluaisi tehdä tuttavuutta! Muuten Sagahan tulee kaikkien kanssa toimeen, joten toivon,että kunhan Simo vähän kasvaa niin näiden yhdessäelo alkaa sujumaan. Aika kurjaa meinaan jos koko ajan joutuu vahtimaan etteivät mene lähekkäin.



Simo on muuten kotiutunut hyvin. Herättää yleensä kerran yössä neljän-viiden aikaan ulos pissalle ja kuuden-seitsemän aikaan uudestaan jolloin saa ruokaa ja tahtoo riehua pihalla. Muuten on todella pätevä ja rohkea pentu. Hän syö vielä nejä kertaa päivässä, joten onneksi N on pystynyt ottamaan iltavuoroja töistä muutaman viikon eteenpäin. Sillä lailla hän on aamulla ja päivällä koirien kanssa kotona, ja kun tulen töistä iltapäivällä N lähtee samalla ovenavauksella töihin. Näin meillä rullaa arki nyt pari kuukautta kunnes tuo penneli vähän kasvaa. Tästä syystä Simo saa luultavasti tulla jo ensi viikolla mukaan tokotreeneihin katsomaan, koska en pysty jättämään häntä yksin kotiin kun lähdetään Sagan kanssa treenaamaan. 




Kuvia tuosta riehujaotuksesta ei hirveästi ole kun ei pysy sekunttia paikallaan. Tämän postauksen kuvat ovat useimmat nopeasti räpsittyjä kuvia puhelimella, muutaman sain järkkärilläkin otettua.

Miten teillä on kahden koiran yhdessäelo sujunut? Onko toinen koira heti hyväksynyt pennun?