keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Valoa tokotunnelissa + uusi haaste koirille


Äitiysloman alettua olen kokenut erittäin mukavaksi sen, että voi mennä treenaamaan ilman aikataulua. Joskus tehdään jotain pientä ennen lenkkiä tai lenkin jälkeen, ja joskus tehdään ihan kunnon suunniteltu treenikokonaisuus. Olen muutenkin yrittänyt olla tarkempi juuri tuon treenisuunnittelun kanssa. Välillä tosin myös hauskuutellaan ja otetaan hauskoja lisähaasteita. Siitä lisää tämän postauksen lopussa!

Sagan kanssa olisi tavoitteena  korkata voittajaluokka syksyllä tai talvella, kun en ehtinyt ennen äitiyslomaa. Toki liikkeissä löytyy vielä tekemistä mutta pääosin ne alkavat olemaan siinä kunnossa, että kohta voisi uskaltautua kokeeseen.




Saga, VOI

Tunnari: Tämä liike on parantunut paljon! Vielä täytyy tehdä kokeenomaisia tunnareita eri viretiloissa, mutta muuten Saga on rauhoittunut tässä liikkeessä ja on paljon tarkempi nenätyöskentelyssä.

Ohjattu: Palautuksessa haluaa mennä hieman taakse perusasentoon ja korkeassa vireessä suu elää hieman perusasenossa. Loppuosaa täytyy siis vielä hioa, muuten liike on hyvä.

Jäävät: Olemme tehneet paljon seisomista häiriössä, joka on auttanut kääntymiseen. Maahanmeno hyvä, istuminen on epävarmin, mutta sitä työstetään. 

Seuruu: Kestävyyttä täytyy tehdä paljon. Valitettavasti seuruun vire on tippunut viime aikoina mutta uskon sen johtuvan neidin valeraskaudesta. Seuruu on meillä aina ollut epävarmin ja siksi tällaiset hormoonimyräkät näkyvät aina ensin tämän liikkeen huonontumisessa. Täytyy itse muistaa ottaa paljon motivoituneita seuruutreenejä korkealla vireellä.

Metalli: Saga ei tykkää ollenkaan, mutta noutaa kuitenkin. En ole viitsinyt viilata tätä liikettä liikaa, kun sitä ei muissa luokissa ole.

Luoksetulo: Stoppi vielä napakammaksi, korkeassa vireessä pysähtyy pienehköllä viiveellä. Muuten hyvä.

Ruutu: Hyvä vauhti ja pysähdys. Luoksetulo hyvällä vauhdilla ja tulee nykyäänkin oikealle paikalle seuruuseen.

Viilausta siis löytyy, mutta kokonaisuus alkaa pikkuhiljaa olemaan kasassa.




Simo, ALO

Simo on edistynyt paljon, ja kuuntelee paljon paremmin myös liikkeiden välissä. Simolla tulee kuitenkin pakan kasassa pitäminen olemaan suurempi haaste kuin itse liikkeet (ALOssa siis), koska pienen miehen keskittymiskyky herpaantuu vähän turhan helposti välillä. Mutta tämäkin asia on parantunut, joten eiköhän sitä saada parantumaan lisäämällä häiriötreenejä.

Kapulan pito: Malttaa hyvin. Pito hyvä, joskin voisi olla hieman tiukempi.

Luoksetulo: Perusasentoon tullessa on yhtäkkiä alkanut törmäämään jalkani kanssa peruasentoon tultaessa, mitä ei ole tehnyt ennen. Muuten hyvä liike mutta törmäys täytyy saada pois.

Seuruu: Pitää hyvin kontaktin, mutta on väljä. Olen yrittänyt tehdä takapuolitreeniä vahvistaakseni sen käyttöä sekä paljon käännöksiä vasemmalle, mutta vielä ei onnistu pidempiä matkoja. Alkumetrit kuitenkin hyvät.

Jäävä: Tähän asti olen vain peruuttanut ja pysäyttänyt Simon, liike ei siis ole valmis mutta ihan kivalla mallilla. Nyt tyyppi alkaa pikkuhiljaa kutenkin ymmärtämään jutun jujun, joten seuraavaksi tehdään sitä seuraamisen yhteydessä.

Kaukot: Maahanmeno saisi olla napakampi, muuten tuo keskittyminen on tässä liikkeessä se haaste. Jos ei keskity kunnolla ei mene maahan tai ei nouse, vaikka sen osaa. 


*Tässä näkyy hyvin Simon "leviäminen" seuruussa, eli muutaman metrin jälkeen ei ole niin tiivis*



Tokohan on laji, jossa aina löytyy joka liikkeelle, sen alulle, lopulle tai välille, jotain parannettavaa mutta nyt alkaa vihdoinkin olla tunne, että tämä paketti saadaan tämän vuosituhannen alussa pakettiin molempien koirien osalta. Näin kesäaikaan on sitä paitsi niin helppoa tehdä, kun voi treenata oikeastaan missä vain. Lisähaasteena seuruutreeneihin koitin seuruuttaa molempia koiria yhtä aikaa. Ihan kiinnostava kokemus, molemmat koirat olivat vähän ihmeissään, mutta yllättävän hyvin meni!


*seuruupaikka tietysti vähän kärsi uudesta tilanteesta...*

Tämä oli aika hauska haaste itselle ja koirille, täytyy ehdottomasti trenata sitä lisää!

Jos keltään löytyy ideoita Simon seuruun väljyyteen, otan kiitollisen ideoita vastaan! 😊

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Mietteitä taipparikoulutuksen ideasta ja Ladies summer show näyttely


Olen jo pitkään aikaan yrittänyt saada Simon ilmoitettua taipparikurssille, mutta joko kurssi on ollut huonona ajankohtana, tai sitten se on täyttynyt noin minuutissa (esimerkiksi UMN:n taipparkurssi). Mutta kevään lopussa bongasin eräästä facebookin koiraryhmästä ilmoituksen taipparikurssista, joka järjestettäisiin kesälomani aikana Fiskarsilla. 

*"Eikös nyt ole kesäloma eikä mikään treeniloma?!"*

Sanottu ja tehty. Sähköpostiin tuli pari päivää ennen ajo-ohjeet metsätielle, jonne tulimme puoli tuntia etuajassa, kurssin alkaessa kuudelta. Kohtapuolin alkoi muita kurssilaisia tulla, mutta kouluttajaa ei näkynyt. Hieman kuuden jälkeen tuli joku tiedottamaan, että ollaan vähän aikataulusta myöhässä ja edellisestä ryhmästä on vielä joku koirakko tekemättä. "Hieman myöhässä" on tietysti suhteellinen käsitys, mutta 45 minuuttia myöhässä aika kalliista kurssista on mielestäni jo liikaa. Vähän vaille seitsemän saimme kuitenkin aloitettua koulutuksen. Kurssi järjestettiin rastitehtävinä; vesinouto, haku ja jälkiosioon.


Simon kanssa aloitimme vesinoudosta mistä olin kiitollinen, sillä ulkona oli lähemmäs 30 astetta ja hyttysiä pilvin pimein. Selitin vetäjälle, ettei olla Simon kanssa hirveästi vesinoutoa treenattu, eikä varsinkaan lokilla. Vetäjä tähän totesi lyhyesti ok, ja heitti ensimmäisen lokin lampeen. Simo nouti lokin hienosti, vaikkakin tiputti sen rantaveteen. Seuraava heitettiin vastarannasta veteen, sillä venettä ei ollut. Jostain ihme syystä Simo ui lokin ohi ja nousi maihin vastarannalle. Pillitin häntä kääntymään, jolloin Simo meni nuuskimaan lokkia heittänyttä henkilöä, löysi kassin missä oli lintuja ja nappasi yhden suuhun. Tässä odotin, että kouluttaja olisi kieltänyt Simoa tai sanonut jotain, koska koulutus ja nuori koira, mutta hän antoi Simon ottaa lokin. Simo sitten juoksi ylpeänä lokin kanssa lammen ympäri luokseni. Kyllä nauratti tämä tempaus! Kouluttaja ei kuitenkaan suupieliään nykäissyt vaan totesi, että saamme lähteä seuraavalle rastille. Koska kyseessä oli koulutus eikä möllitaipparit olin uskonut, että saisimme uusia toisen noudon hieman avustettuna. Mutta emme näköjään. Itse hämmennyin tilanteesta niin, etten älynnyt pyytää uusintaa. 

Hakuruutua olemme treenanneet Simon kanssa,kosksa uusilla paikoilla lähettäminen on tuonut haasteita, sekä palautukset. Tosin olemme treenanneet dummeilla koska itsellä ei ole ollut lintuja. Tämän selitin hakuruudun ohjaajalle, joka ystävällisesti heitti ensin yhden variksen muutaman metrin päähän nähdäkseen miten Simo siihen reagoi. Tämän noudossa ei ollut mitään ongelmaa, joten siirryimme hakuruudun pariin. Simo teki hienoa, joskin ei niin nopeaa, työtä ja yllätti minut todella positiivisesti! Aluksi juoksi ohi ja jätti yhden linnun noutamatta mutta kun ymmärsi, että täällä noudetaan lintuja eikä dummeja, hän nouti hyvin jopa taaimmaiset linnut. Käytti hyvin vainua ja palautukset tulivat suoraan käteen. Päivän päätteeksi sain kuulla, että Simo oli tehnyt parhaan hakuruudun kaikista kurssin koirista!



*Ei tullut ollenkaan tylsää odottaa kurssin alkua melkein tunnin...*

Jälkeä Simo on tehnyt motivoituna tasan kerran nuorten koirien katselmuksessa syksyllä. Pyysin siis ohjaajalta, jos saisimme tehdä sen nytkin motivoituna, koska en uskonut, että Simo muistaisi mitä piti tehdä. Ohjaaja kuitenkin sanoi, että tehdään perus jälki. Simo nuuski aloituskohdan tarkasti ja lähti jälkeä pitkin, mutta sitten iski epävarmuus mitä piti tehdä ja hän menetti jäljen hajun, kuten arvasin. Kävelimme sitten yhdessä jälkeä pitkin ja lopuksi hän löysi kanin ja nouti minulle. 

Koko kurssi oli siis enemmän möllitaipparimuotoinen (lukuun ottamatta hakuruutua), kuin mikään koulutus. Emme ole juurikaan treenanneet riistalla, ja siksi kerroin jokaisella rastilla rehellisesti mitä osaamme ja mitä emme. Kuitenkin kaikki piti tehdä kokeenomaisesti, enkä oikein näe ideaa miksi näin piti tehdä. Varsinkin kun koira on vielä suht nuori olisin halunnut onnistumisia. Tietysti sain testattua mitä Simo osaa ja mitä ei, mutta ne asiat olisin tiennyt myös ilman tätä kallista "koulutusta". Ei jatkoon siis. Nyt yritämme itse saada treenattua, josko syksyllä voisimme osallistua taippareihin.


Viikonloppuna oli Sagan vuoro loistaa kauniina Ladies Summershowssa Tuomarinkatanossa. Tuomarina Sandra Kavén. Paikan päällä oli kasa muita Harvahampaan koiria sekä Mei Danin kennelistä koiria. Kuumudesta huolimatta neiti oli paras narttu ja lopuksi ROP Miran taitavana handlamaana! Sagan kuvat ovat myös Miran ottamia. Ryhmässä noutajia tuskin vilkaistiin eikä sieltä tullut sijoitusta.


Miten teillä on kesä lähtenyt käyntiin?

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Äitiysloma- parasta treeniaikaa vai harrastuksesta lomaa?


Suhteellisen usein näkee eri koiraharrastusryhmissä keskusteluja siitä, milloin on saanut ottaa "äitiyslomaa" koiraharrastuksesta. Milloin joku on ollut toko-kokeessa ja lähtenyt sieltä suoraan synnytykseen, ja milloin joku toinen on saanut jäädä tauolle harrastuksesta jo alkuraskaudesta. Tämä niin riippuu henkilöstä. Monet sanovat myös, että äitiysloma on parasta treeniaikaa, kun ei ole töitä vaan voi treenata milloin haluaa. Ja onhan tämä totta, olettaen että keho kestää sen.




Itse sain todeta Sipoon ryhmänäyttelyn jälkeen, että ulkoistan Sagan esittämisen jollekin toiselle kunnes tämä masutyyppi on saatu maailmaan (täytyyhän huipulla osata lopettaa kun kerran oltiin ROP ;) ). Tokoa olen suht hyvin voinut harrastaa näin pitkälle, kunhan en ole antanut koirien hyppiä mahan päälle. Mutta näin noin puolitoista kuukautta ennen laskettua aikaa, ovat koiratkin saaneet lomailla. Onhan se vienyt oman aikansa ennen kuin tämän jääräpään aivoihin on saatu lyötyä, että A. tokoharrastusta täytyy rajoittaa siinä missä näyttelyissä esittämistäkin, jos supistaa, vaikka siinä ei juosta yhtä paljon. Ja B. myös toko aiheuttaa liitoskipuja ja supistuksia. Kesti siis oman aikansa ennen kuin ymmärsin, että tokoon tarvitsema intensiteetti ja nopeus ei kerta kaikkiaan löydy enää kehostani, niin paljon kuin sitä tarvitaan ilman, että kärsin siitä koko illan ja luultavasti seuraavan päivän. 


Hieman tätä on auttanut se tosiasia, että Simo on leikkauksen myötä ollut treeni- ja riehumiskiellossa pari viikkoa. Minulla oli siis hyvä syy ottaa hieman taukoa intensiivisemmästä treenistä ja mietinkin, miten yhtäkkiä vointini parani ja jaksoin kävellä pidempiä lenkkejä koirien kanssa. Tulihan aivojumppaa ja jotain pientä takapihatreeniä tehtyä, mutta ei samassa kaavassa kuin yleensä. Sain oppia, että koirat kyllä pysyvät hengissä ja itsekin voi paremmin, jos ymmärtää hieman hidastaa tempoa. 

Viikonloppuna kävin hienon sään ja Simon treenikiellon lopun kunniaksi ensimmäistä kertaa pariin viikkoon treenaamassa. Koirilla oli kuitenkin sen verran energiaa ja itsekin halusin kentälle. Teimme helpohkon ja hieman lyhyemmän treenin kuin aiemmin, mutta kyllä nautimme jokaisesta minuutista! Puhumattakaan siitä ihanasta tunteesta minkä saa onnistuneen treenin jälkeen, kun koirat ovat tehneet parhaansa treeneissä ja nyt makaavat tyytyväisinä ja väsyneinä lattialla. 



Treenit suunnittelin "raskausystävällisiksi" niin, että en joutuisi turhia juoksemaan tai kumartumaan. Saga sai tehdä ohjattua noutoa ja tunnaria, jonka lisäksi harjoiteltiin ruudun luoksetulopätkää, sillä neiti on saanut päähänsä, että ruudusta tullaan seuraamaan oikealle sivulle eikä vasemmalle... Tunnari ei kumartumisen takia ollut ehkä se järkevin vaihtoehto, mutta ainakaan en joutunut juoksemaan. Saga selvisikin näistä hienosti, joskin juoksujen jälkeen on vielä hieman alakuloa havaittavissa. Tunnarissa hän on rauhoittunut paljon, ja tekee parempaa nenätyöskentelyä ainakin, kun näin kahdestaan treenataan. Jää nähtäväksi, miten kokeenomaisessa tilanteessa käy.

Simo sai vuorollaan tehdä kapulanpitoa ja noutoa vauhtipalkalla. Simo hakee hyvin ja malttaa kapulan heitossa hyvin, mutta tällaiset "raskausystävälliset" treenit näyttä sujuvan vielä hienosti. Treenikerta kerrallaan ja siinä vaiheessa, kun ei treeniliivi enää mene kiinni on kai vain lopetettava. :D Onneksi ensi viikolla alkaa kesäloma töistä ja viikon kuluttua virallinen äitiysloma. Jännää!


 *Lomalla on aikaa mökkeillä <3 *



Onko teillä lomat aktiivista treeniaikaa, vai lomaileeko koiratkin silloin?

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Selvittämällä säästää rahaa

Blogia kauemmin seuranneet muistanevat, että Simolla on piilokives, joka täytyisi leikata pois. Täällä pk-seudulla sellainen projekti olisi aivan hurjan kallis, jonka syynä rupesimme tutkimaan hintoja vähän kauempaa. Tarkoituksena oli ottaa viralliset lonkka- ja kyynärkuvat samalla nukutuksella, mikä tietysti vaati klinikalta kuvausmahdollisuutta. 


*Onneksi on ollut hieno sää, niin on päässyt nauttimaan auringosta pelloilla!"

Otimme selvää Vaasan klinikoista, ajatuksena, että voisimme tervehtiä N sukulaisia samalla. Tosin bensaan menisi aika paljon rahaa, eikä klinikat olleet viikonloppuisin auki, mikä aiheutti hieman haasteita. Veljeni oli leikkauttanut espanjanvesikoiransa Turussa halvemmalla kuin PK-seudulla. Otin yhteyttä flattituttavaan, joka asuu Turussa, ja kysyin vielä häneltä vinkkejä eri klinikoista Simon tarvittaviin toimenpiteisiin. Soitin muutaman klinikan läpi ja sain selville, että hinta olisi ainakin parisataa halvempi kuin pk-seudulla. Silmäpeilausta heillä ei sinä hetkellä ollut, mutta muut toimenpiteet onnistuisivat. Sillä hetkellä Sagalla oli juoksut ja Simo oli jo kertaalleen karannut Sagan luokse, sekä hypännyt ikkunan läpi ja karannut ulos (hän oppi siis itse miten suljettu ikkuna avataan), joten totesin että silmistä viis, kunhan saadaan koira leikattua. Silmäpeilauksen voi aina hoitaa myöhemmin eikä koiraa sen vuoksi tarvitse nukuttaa. 



Noin pari viikkoa ennen leikkausta tuli treeniporukan kanssa puhetta Simon leikkauksesta. He kysyivät minne olin viemässä Simoa leikkaukseen ja hämmästelivät sitten korkeaa hintaa. Totesin sen olevan paljon halvempi kuin esimerkiksi meidän oma eläinlääkärimme, mutta olen avoin muille ehdotuksille. Sain heti muutaman ehdotuksen klinikoista Sipoossa, Porvoossa ja Heinolassa. Soitin seuraavana päivänä Sipooseen Moreliuksen pieneläinklinikalle, selitin tilanteen ja kysyin hinta-arviota. Kuullessani, että se olisi Turun hinnasta vielä hieman halvempi (plus, että Nikkilä on meitä puolet lähempää kuin Turku!) varasin heti ajan Simolle. Varasin samalla Sagalle ultra-ajan varmuuden vuoksi, ettei vain pääsisi vahinkoa käymään, kun Simo karkasi hänen luokseen juoksujen aikana...


Nyt leikkauksesta on kulunut noin viikko. Leikkaus meni hyvin ja oikea kives poistettiin pussista. Vasen piilokives oli niin pieni, että se varmuuden vuoksi lähetettiin patologille tutkittavaksi, että varmasti on kives eikä mikään muu. Lähipäivinä pitäisi sekä lonkkakuvaukset tulokset, että patologin vastaus tulla. Ensimmäisenä päivänä Simo oli väsynyt ja lääkkeistä aika sekaisin, eikä halunnut syödä mitään. annettiin lisää kipulääkettä vielä illalla ja veimme hihnassa pihalle tekemään tarpeensa, mutta muuten hän sai vain levätä. Saga kävi välillä nuuskimassa ja miettimässä mitäköhän energiselle kaverille oli tapahtunut. 




Seuraavana aamuna Simo söi vähän ja töistä kotiin tullessa minulla oli täysin hereillä oleva, iloinen pienimies vastassa. Ruoka on maistunut ja haava näyttää hyvältä, mitä nyt hiukan punoittaa tikkien kohdalta. Simo itse uskoo olevansa elämänsä kunnossa, ja olisi valmis riehumaan ja juoksemaan vaikka minne. Aivojumppaa, muun muassa namien etsimisen muodossa, on siis ollut kovassa käytössä, kun hihnalenkkeilyä on vielä viikko edessä. Ensi viikon loppupuolella pitäisi olla täysin toipunut ja saa taas juosta vapaana. Vielä vähän aikaa koetellaan siis sekä Simon, että emännän hermoja...!


Jos kellään on lisäideoita (rauhalliseen) aivotyöskentelyyn mitä voi tehdä potilaan kanssa, otan ne ilolla vastaan! 

maanantai 20. toukokuuta 2019

Kesänäyttelyt korkattu! (Flattien ER & Sipoo RN)

Kesä tekee pikkuhiljaa tuloaan, ja sen mukana myös koiranäyttelyiden kesäsesonki. Meidän puolesta ulkonäyttelyt korkattiin näyttelyviikonlopulla Messilässä ja Sipoossa. Messilässä oli flattien erikoisnäyttely, johon oli ilmoitettu ennätysmäärä flatteja, 200 kappaletta! N ja Simo tulivat tietysti mukaan, ja varauduimme pitkään ja flatti-sosiaaliseen päivään. Katsoin edellisiltana sääennusteen näyttävän puolipilvistä ja noin parikymmentä astetta. Paikanpäällä sää oli kuitnekin aamuyhdeksältä siinä 20 asteen paikkeilla, ja aurinko porotti pilvettömäältä taivaalta. Sanomattakin selvää, että keskellä päivää kaikki oi sulaamispisteessä. Onneksi oli teltta, niin saimme häkin hieman varjoon, viilennysloimea tai -alustaa kun en ollut tajunnut ottaa mukaan. Tuttavia ja hienoja koiria ainakin riitii. Melkein jokaisesta näyttelyteltasta kuulu "mooi, pitkästä aikaa" ja sitten jäi suustaan kiinni. Vaikka koira ei siis pärjäisikään erkkareissa, niin tämä sosiaalinen puoli paikkaa sen hyvin.



*flatteja paikalla ainakin oli!*


Ensimmäistä kertaa en esittänyt Sagaa itse vaan yksi Harvahampaan "jengistä" hoiti tämän puolestani. Ihan hyvä niin, siinä kuumudessa Sagan häntä ei olisi liikkunut senttiäkään minun kanssani. Hän kuitenkin sai Sagan esiintymään oikein nätisti ja innostumaan juuri tarpeeksi. Tuomari tosin piti hieman pienemmistä koirista ja Saga sai tyytyä sileään ERIin sisarustensa kanssa. Tämän jälkeen otin Simon hieman kehän laidalle treenaamaan kontaktia ja sivulletuloja häiriössä, voi että kun oli vaikeaa keskittyä kun koiria pyöri siellä sun täällä! Mutta hetken kuluttua alkoi korvat jopa löytyä, ja saimme minitreenin tehtyä kunnialla läpi. Koska Sagaa ei tarvittu kasvattajaryhmässä, lähdimme ajamaan kotiin tämän jälkeen.



Seuraavaana aamuna oli vuorossa Sipoon ryhmänäyttely. Aamulla kyllä tuli kysyttyä itseltä kuka tyhmä ilmoittaa näyttelyyn erkkarin jälkeisenä päivänä... Mutta ei muuta kun auton rattiin taas! Tällä kertaa N ja Simo jäivät kotiin, sillä olin luvannut hakea Miran ja Manun mukaan. Saga ei oikein sietänyt nuoren Manun nuuskutteluja ja ärähdyksen jälkeen Manu pelasti itsensä kiipeämällä takakontista takapenkille häkkien päälle. Siellä hän sitten matkusti oikein tyytyväisenä ampumaradalle asti.





Ampumaradalla löysimme hyvän, varjoisan paikan häkeille ja asetuimme seuraamaan kehää. Tuomari Paula Heikkinen-Lehkonesella ei ainakaan ollut kiire, ja seisottikin koko rahan edestä, ja vielä vähän lisää... Sää oli onneksi hieman viileämpi kuin eilen, mutta tiesin Sagan kuitenkin läkähtyvän postimerkkikokoisessa asvalttikehässä. Paikalle tuli myös tätini ja serkkuni tsemppaamaan. Serkkuni, joka on aika taitava kuvaamaan eläimiä, sai kokeilla koirien kuvausta vaihteen vuoksi. Kaikki Sipoon kuvat (missä itse esitän) ovatkin hänen käsialaa. Mukava saada kunnon kuvia itsestä ja Sagasta kerrankin.

Yksilöarvostelu

 Viimeinen kehä

Flatteja oli ilmoitettu 18 kappaletta, josta 11 oli narttuja. Urokset kestivät vielä aika kauan, mutta flattinartuissa tuomari sai hivenen lisää vauhtia. Uroksissa Manu ja yksi toinen sai SA:n, mutta nartuissa tuomari jakeli niitä hieman avokätisemmin. Sagan vuoron tullen sää taas lämpeni ja aurinko porotti pilvetömältä taivaalta. Pistin tätini ja serkkuni himena innostamaan Sagaa, ennen kuin suuntasimme kehään. Siellä ensin tutkittiin hampaat ja rakenne, jonka jälkeen juostiin ympyrää ja edestakaisin. Olin erkkareissa himean "säästellyt" itseäni koska tiesin, että Sipoossa olisi postimerkkikokoiset kehät ja näin ollen jaksaisin ehkä itse esittää Sagan. Kuumuuden ansiosta Saga ei ravannutkaan tyypillisellä formulavauhdillaan joten esittäminen sujui oikein hyvin sen puolesta! Neiti seisoi hetken hyvin, mutta sitten tuli tylsää. Lässytys ja rapsutus auttoi onneksi tähän ja häntä nousi takaisin ylös. Tuloksena ERI1 SA. Veteraanikehän aikana Saga sai odotella häkissään, ennen kuin oli vuorossa paras narttukehä. 




PN kehässä oli, muistaakseni, viisi koiraa ja hieman ahdastahan minikehässä tuli. Juoksimme pari kierrosta ja sitten seisottiin. Tuomari tuli katsomaan ja siirsi Sagan toiseksi. Hän mietti hetken ensimmäisen koirakon ja Sagan välillä ja juoksutti sitten taas. Tämän jälkeen hän ilokseni siirsi Sagan ensimmäiseksi! rodun paras kehässä meitä oli vastassa nuorten luokan uros SNiffens kennelistä. Taas seisottiin ja juostiin ja toisen juoksukierroksen päätteeksi tuomari ojensi ROP ruusukkeen Sagalle!
Niin taitavsti oli neiti jaksanut.





Kehän jälkeen otimme palkintokuvat ja hankimme syötävää. Yllättävän nopeasti tuli kuitenkin kutsu ryhmäkehien kokoomakehään. Aluksi Saga jaksoi hyvin, mutta varsinaisessa kehässä ei mikään kikka kolmonen auttanut enään, vaan neiti seisoi häntä alhaalla ja osoitti koko kehonkielellä että nyt väsyttää ja on kuuma emmekä sijoittuneet.



*Ruokaa! Saga on oppinut että kehän jälkeen odottaa ruokapalkka häkin luona.*

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Veikkolan koirkerhon match show ja vuoden äitienpäiväkuvat

Koska Tuomarinkartanon vinttikoiraradalle on päästävä ainakin kerran näyttelyyn tai vastaavaan kevät/kesä sesongin aikana, pistin heti päivänmäärän kalenteriin nähdessäni, että Veikkolan Koirakerho järjestää siellä match shown. Ajattelin, että Simo voisi kerrankin saada harjoitusta kehässä, kun ei muuten saa osallistua näyttelyihin. Viikon aikana oli ollut minuuttiaikataulua ja ohjelmaa sun muutakin, jota olo oli aika uupunut loppuviikkoa kohden. Kauniin sään kunniaksi päätin kuitenkin ajella koirien kanssa mätsäriin. Pakkasin myös muutamat treenilelut ja kapulat mukaan ajatellen, että voisin hyödyntää odotusaikaa Sagan tokotreenaamiseen.
*Tämän vuoden äitienpäiväkortti*

Kuten Vinttikoiraradalla järjestettävissä mätsäreissä yleensä,emme niin sanotusti olleet ainoat osallistujat. Vein tavarat isojen aikuisten kehänauhan viereen, ilmoittauduin ja hain sitten koirat odottelemaan kehien alkua. Mukana oli myös Mira ja hänen koiransa Nelson ja Manu, joten alkuodotus menikin nopeasti kuulumisia vaihdellen. 

Simo oli vasta numero 29 ja olin juuri ottamassa Sagan häkistä tarkoituksena mennä hieman sivulle tokoilemaan, kun rupesin seuraamaan tuomarin touhuja. Sen sijaan, että hän olisi ottanut koirat perinteisesti parettain kehään, hän otti ensimmäiseksi noin 10-13 koiraa samaan aikaan kehään ja juoksutti näitä kaikkia pari kierrosta kehän ympäri. Vasta tämän jälkeen kehään kutsuttiin koirat pareittain. Tuomari käytti kuitenkin niin paljon aikaa jokaisen koiran tutkimiseen ja juoksuttamiseen, että muut kehät ehtivät alkaa ja loppua ennen kuin isot aikuiset olivat edes puolessa välissä. Tämä johti siihen, että parit eivät pysyneet numerojärjestyksessä, sillä ihmisillä joilla oli monta koiraa joutuivat menemään toiseen kehään välillä. Esimerkiksi huomasin yhtäkkiä että numero kahdentoista jälkeen ei tullutkaan 13 vaan parit olivat 15 ja 19. Näin siis parhaaksi jäädä kehän viereen odottamaan ja seuraaman tilannetta.



Kuten arvata saattaa, saimme "väärän" parin ja jouduimme paljon aikaisemmin kehään kuin olisi pitänyt. Parina meillä oli parivuotias saluki. Simon kanssa ei olla oikeastaan ollenkaan treenattu mittään kehäkäytöstä, saati sitten seisomista, kun ei kerran virallisiin näyttelyihin ole asiaa. Sain kuitenkin pikkumiehen seisomaan ryhdikkäästi ja hyvin alussa. Tuomari oli aivan valtaisan kiinnostava, einkä millään meinannut saada Simoa pysymään paikallaan. Hän kuitenkin näytti hampaat nätisti ja sain loppujen lopuksi kiinostuksen tuomarista minuun, jotta tuomari sai Simon kopeloitua läpi. Juoksemisessa Simo ravasi nätisti, mutta aika hitaasti. Tämä kuitenkin sopi minulle, sillä huomasi parin kierroksen juoksemisen jälkeen, ettei masu-asukki aivan arvostanut juoksemista... Lopussa Simo ei aivan jaksanut seistä, vaan kiemurteli vähän vinoon ja veti takajalat alleen. Saimme sinisen nauhan.

Tässä välissä otin Sagan häkistä ja otimme pätkän seuruuta ja muutaman jäävän liikkeen kehän sivussa. Koiria makoili vähän siellä täällä, viakka koitin olla sivussa häiritsemättä kehään, joten mitään suuria liikkeitä en uskaltanut ottaa. Saga seurasi hyvin ja oli oikein hyvässä vireessä, mutta jäävissä nenä meni maahan tällä "olen juuri lopettanut juoksut mutta koirat kiinnostavat yhä" neidillä. Napakan muistutuksen jälkeen tämäkin meni jo paljon paremmin. Teki neidillekin hyvää saada näin paljon häiriötä ja tuoksuja tokoiluun!

Sinisten nauhakehässä Simo seisoi taas aluksi todella nätisti häntä heiluen. Taas juoksutettiin pari kierrosta ympäri ja sitten seisotettiin. Ja seisoimme. Ja seisoimme. Simo ehtikin jo aivan tylsistyä tässä vaiheessa, eikä mikään poseeraus ollenkaan kiinnostanut. Vinkulelu oli ihan tylsä sillä senkanssa ei saanut leikkiä ja namit liian huonot (koska emäntä oli unohtanut, että mätsärissä tarvitaan nameja...). Sain kuitenkin SImon seisomaan suht paikallaan aina tuoamrin katsoessa, vaikka häntä ei heilunut. Ajattelin, että en tässä vaiheessa rupea riehumaan sen kanssa, sillä muuten koko koira hyppäisi syliini jos innostaisin häntä. Näköjään tämä oli oikea ratkaisu, silä meidät valittiin neljän parhaan joukkoon. Ja taas juoksutettiin. "Isot koirat, kuten tuo flatti saa juosta ensin niin mennän heidän kovaan tahtiin" sanottiin. Noh, kovaa ei juostu, koska vatsaa oli alkanut särkeä jo muutaman juoksuaskeleen jälkeen, mutta Simon tahtiin tsemppasin loppuun asti. 

*Vasemmalta Harvahampaan trio: Manu, Saga ja Simo*


Nelonen ja kolmonen valittiin palkintopalleille. Jäljellä oli Simo ja toinen saluki. En tiedä oliko saluki narttu vai mikä siinä oli, mutta koira kiinnosti Simoa aivan valtavasti, ja meni tovi ennenkuin sai pikkumiehen keskittymään minuun. Tämä rimpuilu luultavasti maksoi meille voiton, mutta erittäin tyytyväisenä sain ottaa vastaan toisen palkintosijan Simon kanssa. Ellei muuta niin tämä oli erittäin hyvää treeniä Simolle, liikkua monen muun koiran kanssa. Palkinnoksi saimme kynsienleikkuu lahjakortin, nameja ja puruluita, sekä uuden hihnan ja haavasprayta.


Ilohuumuttelun ja palkintokuvien jälkeen otin Sagan kanssa vielä tunnarin ja kaukoja, ennen kuin pakkasin tavarat ja suuntasimme tyytyväisinä kotia päin. Voin tunnustaa, että lauantain nomekurssin Sagan kanssa jouduin perumaan, koska masu-asukki ei todellakaan arvostanut mätsärissä juoksemista. Taidanpa ulkoistaa Sagan esittämisen erkkareissa jollekin muulle (että tiedätte kaverit jotka tulevat sinne! ;) ).

Käyttekö te usein mätsäreissä? Osallistutko harjoituksen vuoksi tai hauskuuden/harrastuksen vuoksi?