Intensiivinen tottelevaisuuspäivä

Nyt loppui blogin radiohiljaisuus! Elossa ollaan vielä täällä puolella ruutua ja olemme molemmat Simon kanssa parantuneet leikkauksistamme. Tästä vielä erillinen postaus tulossa, joka odottaa luonnoksissa. Mutta nyt ajankohtaisempiin asioihin, nimmittäin flattien tokoviikonlopppuun Kannuksessa (koska ei lähempää pk-seutua löytynyt...). Kuvat minusta ja koirista ovat c) Salla Sipilä.

*mini-handleri asemissa*

Perjantaina toko-koe, lauantaina ja sunnuntaina koulutusta flattimaisessa hengessä. Eikö kuulosta täydelliseltä toko viikonlopulta? Alun perin, ajatus oli, että ajaisimme Vaasaan sukuloimaan ja olisimme Sagan kanssa osallistuneet perjantain kokeeseen ja lauantain koulutukseen. Mutta sitten tuli leikkaus yms., jonka syystä emme ole ehtineet treenata. Jäljelle jäi kuitenkin lauantain koulutus. Perheemme pienin asetti taas tähän suunnitelmaan hieman kapuloita rattaisiin, kun alkoi äkisti vierastaa jopa omaa isäänsä, eikä muu kuin äidin syli kelvannut. Tämän saimme onneksi loppumaan ajoissa, jonka jälkeen neiti päätti, ettei hän syö muuta, kun äidin rintamaitoa. Onneksi N on mukautuvaa sorttia ja totesi, ettei auta, kun lähteä Kannukseen koko perheen voimin, jotta voisin imettää pikkuneitiä hallilla. Hän suostui viihdyttämään ja hoitamaan neitiä tämän päivän treenatessani.

 *ajoissa se koirien treenaaminen on aloitettava!*

Surkean nukutun yön jälkeen (miksi vauvat aina nukkuvat huonosti, kun on poikkeuksellisen aikainen herätys?) pakkasimme siis pienen perheemme koirineen autoon ja suuntasimme Vaasasta kohti Kannusta. Kannuksessa on ihana iso ja valoisa Dogness halli keskellä keskustaa. Yllätyn joka kerta tästä, kun on niin tottunut kotona ett hallit ovat jossain teollisuusalueiden perukoilla piilossa.

Treenipäivä aloitettiin yksilöliikkeillä. Jokainen valitsi 2-3 asiaa tai liikettä mitä halusi tehdä tai ongelmaa, jossa halusi apua.

Simo; merkin kierto ja luoksetulo

Simon kanssa leikittiin aluksi, jonka jälkeen pyysin uusia ideoita merkin kierron opettamiseen. Tuntuu, että olen käynyt kaikki opetustavat läpi, onnistumatta saamaan Simon ymmärtämään liikettä, vaan hän jää joko käteeni (namiin) kiinni, tai juoksee vain nuuskimaan kartiota.

Sain vinkiksi mennä kartion viereen (melkein kiinni) nami oikeassa kädessä, käsi nyrkissä, ja polvi kartiota kohti, ettei pääse livahtamaan namille kartion edestä. Sitten odotettiin, että koira tarjoaa oikeaa liikettä. Aluksi avasin nyrkin ja näytin namin, mutta jo muutaman kerran Simo sai jutun juuresta kiinni, ja kiersi kartion nätisti. Seuraava askel on ottaa etäisyyttä kartioon ja koiran on kuitenkin kierrettävä kartio namin luokse. Koitimme myös kiertämistä edestakaisin, eli kädestä kädelle mutta kierto vasemmalta oikealle oli selvästi Simollle helpompaa ja tätä hän tarjosi myös luontaisesti.

Luoksetulon perusasento ei ole Simolla niin vahva, jolloin olen auttanut paljon namilla. Tämän takia hän on alkanut tökkimään kuonolla käteeni tullessaan perusasentoon, tai napsimaan hihasta hieman kiinni ikään kuin ohjaten itseään oikeaan paikkaan. Tässä ongelmassa minulla on vain peiliin katsomista, sillä olen tähän asti palkannut, kunhan perusasento on suora ja vasta hiljattain alkanut puuttumaan tähän. Nyt ongelmaksi on tullut tämän "itse ohjautumisen" poistaminen. Kielto tai liikkeen uusiminen ei ole tuottanut toivottua tulosta, sillä Simo ei ole ymmärtänyt mitä tekee väärin.

Sain vinkiksi nostaa vasemman käden selän taakse, jolloin itse ongelma poistuu. Monta kertaa Simo yritti tarjota perusasentoa selän taakse, käden kohdalle mutta toistaessani käskyn alkoi pikkuhiljaa jättämään käden sikseen ja tulemaan oikealle paikalle. Eiköhän tökkiminen täälä lopu nopeasti.

Saga; seuruu ja ohjattu nouto

Seuruussa Saga on alkanut "avautumaan" käännöksissä, jolloin pyysin liikkuroitua seuruuta monella käännöksellä. Käännöksissä sain kuulla liikkuvani hieman liian nopeasti, jolloin koira ei kerta kaikkiaan ehdi mukaan. Tässä asiassa tuli toinenkin asia esiin, eli Sagan leikkiminen ja palkkaus. Usein palkatessani leikillä pidän lelua aika lähellä itseäni ja taputan koiraa välillä kylkeen hetsataakseni sitä hieman. Saga ei kuitenkaan ole koira, joka viihtyy hirveän lähellä ohjaajaa. Myös odotellessa hän seisoo aina noin puoli metriä minusta. Sain vinkiksi ottaa enemmän etäisyyttä leikkiessäni ja enemmän silittää, kun taputtaa.

Ohjatussa noudossa Saga on alkanut himmailemaan juostessaan kapuloille. Lähtee kyllä laukalla, muttei mitenkään täysillä. Takaisin tulee hyvällä vauhdilla. Kilpaileminen toisen koiran tai minun kanssani ei auta tähän. Koska Saga on hulluna ruokaan, kokeilimme lähettää hänet suoralla linjalla noutoon (kapula kuitenkin laitettiin maahan eikä heitetty). Hetsasin häntä hieman ennen lähtöä ja kehuin heti kun lähti hyvällä vauhdilla. Hampaiden iskiessä kapulaan vapautin namikupille. Tämä voisi olla yksi keino saada lisää vauhtia, namikupille ainakin singahti kuin ohjus.

Häiriöitä ja siirtymisiä

Yksilöliikkeiden jälkeen jakauduimme kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä kerralla otti koirat ja tekivät noin 10 minuuttia mitä halusivat samaan aikaan. Ideana oli, että muiden touhuamiset antaisivat häiriötä omalle koiralle. Tämän jälkeen otimme kaikilla ryhmillä paikkikset.

Sagalle tämä ei ollut ongelma eikä mikään, tehtiin pieniä pätkiä seuruuta ja jääviä liikkeitä. Seisomisessa haluaa välillä siirtää toista etutassua kävellessäni Sagan taakse, mutta muuten tämä toimi hyvin. Simo oli hieman hämillään mitä kaikki muut tekevät peuhaavat samaan aikaan kun hänen pitäisi keskittyä. Teimme Simon kanssa paljon kontaktia ja vähän seuruuta ihan keskittymistä silmällä pitäen. Yllättävän hyvin keskittyi, joskin huomasi häiriöt pienenä epävarmuutena ja alavireytenä(?). Ei tehnyt ihan samalla vireellä kuin muuten ja jätätti välillä mitä ei muuten tee, joten pistän sen häiriöiden piikkiin.

Kaikki tekivät myös siirtymisiä käskystä samalla. Välillä palkattiin itse siirtymisen ajan ja välillä tultuamme seuraavaan paikkaan ja koira oli peruasennossa. Sagan siirtymät toimivat suht hyvin, näitä olenkin pyrkinyt palkkaamaan ja huomioimaan paljon treeneissä, joten oli kiva nähdä, että se on tuottanut tulosta. Simo kaipasi pientä muistutusta, ettei muihin koiriin keskitytä, mutta parin siirtymään jälkeen rupesi taas aivot raksuttamaan ja kontakti pysyi paremmin. Tästä huomaakin, että Simo ei ole käynyt tällaisissa koulutuksissa juuri ollenkaan. Hän on muutenkin enemmän häiriöherkkä kuin Saga, mutta oli muutenkin hieman hämillään, kun yhtäkkiä on kymmenen muuta koiraa tekemässä juttuja samaan aikaan kun hän. 

Aikataulut hieman venyivät, joten emme ehtineet jäädä rastityöskentelyyn perheen pienimmän väsyessä. Edessä oli vielä parin tunnin ajomatka kotiin, joten päätimme lähteä, jotta säästyisimme huutokonsertilta autossa. Ehdin kuitenkin kysellä vinkkejä Sagan kaukoihin ja tehdä luoksetuloja Simon kanssa ennen lähtöämme. Kaukoista tulossa vielä erillinen postaus.

Teki todella hyvää sekä koirille että emännälle päästä taas irrottautumaan vauvakuplasta ja keskittyä treenaamiseen! Antoisa ja hauska päivä kaiken kaikkiaan. Kiitos kaikille osapuolille!