Tampere KV

Piitkästä aikaan näyttelykuulumisia! Tuntuu kuin oltaisiin oltu vain neljän seinän sisällä (ja välillä metsässä) koirien kanssa sitten Simo tuli taloon. Ei toko-kokeita eikä näyttelyitä. Ei ole ollut oikein treeni-intoakaan. Mutta sattumalta näyttelykaveri vinkkasi reilu kuukausi takaperin, että Tampereen ilmot ovat vielä auki ihan järkevään hintaan. Saga on yleensä tähän aikaan vuodesta ihan karvaton, mutta nyt neidillä onkin ihan kivasti karvaa että sen kehtaisi viedäkin näytille. Pistin sitten ilmon menemään ja ajattelin että tuskin sinne niin moni tulee kun on pari viikkoa ennen messaria. Noh, aina tässä elämässä oppii uutta. Messarin lähestyminen ei suinkaan ollut haitannut näyttelyihmisiä, sillä flatteja oli ilmoitettu sunnuntaille peräti 53 kappaletta! Mainittakoon vielä että messarin voittajanäyttelyyn on reilut 40 flattia ilmoitettu... Noh, me menimme näyttelyyn ainoastaan pitämään hauskaa ja olemaan vähän sosiaalisia.

 *Postauksen näyttelykuvat ovat Markon käsialaa minun kamerallani, johon olin vahingossa unohtanut väärät asetukset. Joten valittetavasti monet kuvat ovat aika huonolaatuisia.*

Simo sai jäädä kotiin viettämään N kanssa harvinaista laatuaikaa kun Sagan kanssa suuntasimme sunnuntaina aamutuimaan kohti Tamperetta. Onneksi(!) olin toissapäivänä vaihatnut talvirenkaat alle, sillä ajokeli oli huompi kuin huono. Lunta, loskaa ja vettä tuli taivaalta ja tiellä oli ainakin 20cm loskaa joka oli ehtinyt jo aamu kahdeksalta tehdä vaaralliset urat moottoritielle. Kukaan ei uskaltanut ajaa 80 tuntinopeutta kovempaa joten onneksi olimme lähteneet ajoissa liikenteeseen. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin perille, vaikka välillä mietti josko ollenkaan uskaltaa ajaa perille asti. Rotukehässä moni oli jäänyt pois huonon kelin vuoksi.

Löysimme perille ja pienen etsimisen jälkeen löysimme oikean kehän jalaitoin leirin pystyyn. Omaksi yllätykseni huomasin, että ensivaikutelma Tampereen näyttelystä oli kireä ja kovin totinen. Kilpailuvietti oli näköjään kova, ja muutama toista rotua edustava nainenkin tiuski heti että "pitäisi hankkia aggressivisempi koira niin ihmiset pysyisivät poissa" kun vahingossa asetin hetkeksi häkkini näköjään liian lähelle heitä ja ilmeisesti häiritsin heidän juttutuokiotaan. Noh, en antanut asian häiritä vaan käväisin tervehtimässä tuttuja ja vaihtelmassa kuulumisia.

*Harmi*

Otin Sagan häkistä ulos, harjasin, juoksutin ja innostutin. Neiti olikin aivan onnesta soikeana kun huomasi että emännän taskusta löytyy lihapullia (miten niin ruokahullu flatti)! Eli innostus sujui harvinaisen helposti. ;) Sen jälkeen katsottiin urosten akluakunnes otin Harmin häkistä, jonka esittäisin. Harmi esiintyi oikein omaksi edukseen, oli vilkas mutta pysyi kuitenkin käsissä. Juostessa hieman veti, mutta ravasi muuten ihan kivasti. Tuloksena isosta valioluokasta VAL ERI4 SA Paras uros kehässä ei enää sijoitettu.

 *Saga*

Juuri ennen valionarttujen alkua otin Sagan häkistä ulos. Neiti pinkoi kehään aivan onnessaan siitä, että sai emännältä kaiken huomion ja sitä paitsi palkaksi vielä lihapullia! Kyllä nauratti neidin onnellinen ilme, mutta ainakin häntä heilui! Juostessa en saanut hihnaa oikein kunnolla ylös ja Saga sinkosi heti edessäolevan koiran perään, joten juoksutyyliä ei kokoontumiskehässä voinut kehua... Yksilöarvostelussa esitin pääosin ilman namia, ja neiti seisoi nätisti häntä heiluen koko ajan. Ravi on ollut parmepaa ja tuomarilta tulikin tästä hieman noottia. Mutta Saga oli aian fiiliksissä ja puski sellaista vauhtia eteenpäin ettei millään ehtinyt kuunella ohjaajaa. :) Tuloksena VAL ERI4 SA. Ei sijoitusta paras narttu kehässä. Arvostelussa kehuttiin hyvää päätä ja erinomaista ilmettä, joskin voisi olla paremmat etukulmaukset. Etuliikkeet olivat hyvät ja neiti kauttaltaan erinomaisessa tasapainossa. Tyytyväisiä ollaan siis!

 *Kiitoravuri saga. Ravikilpailut seuraavana?*

Kotona odotti maailman rauhallisin ja väsynyt pentu joka tyytyväisenä torkkui koko illan. Näköjään rankaa olla ainoa koira kotona!

Hyvä treeni- mahtavan hyvä mieli

Tällä viikolla ovat koirulit saaneet oikein ahkeroida TOKOn parissa. Paitsi kotitreenit, jossa olen itse yrittänyt tsempata, oli torstaina omatoimitreenit agimestalla. Sagalla alkoi juoksut keskiviikkona, eikä ollut juurikaan mielissään juoksuhousujen kanssa treenaamisesta... Neiti veti sellaisen riehumisshown, että tein vain helppoja juttuja hänen kanssa ja Simo sai sitten vähän enemmän treeniaikaa.

*Kieli keskellä suuta kun keskitytäään!*

Nyt lauantaina oli pitkästä aikaa Mariannen vetämät ohjatut treenit meidän treeniporukalle. Onneksi yksi treenitiimiläisistämme on KAT-tiimin jäsen joten saamme vuokrata irtovuoroja heidän hallillta todella kilpailukykyiseen hintaan! Halli on sopivan matkan päässä melkein kaikille ja on tarpeeksi iso tekemään myös ylempien luokkien liikkeet. Otin sekä Sagan, että Simon mukaan treeneihin, tekee todella hyvää tuolle minihirviöllekin saada jotain järkevää tekemistä. 

Hieman mietitytti mitä treenaan Sagan kanssa, jos vetää samanlaisen shown kuin torstaina. Neiti taisi kuitenkin olla niin innoissaan kun tapasi Mariannen pitkästä aikaan, että oli oikein hyvässä vireessä eikä paljon protestoinut housuja. Teimme sitten voittajaluokan luoksetuloa ja tunnaria. Luoksetulon pysähdys oli hieman jäänyt unholaan kun ei olla tehty sitä vähän aikaan, joten sitä vahvistettiin takapalkalla. Parin takapalkkauksen jälkeen meni todella hienosti! Annoin vielä pienoisen käsiavun vahvistukseksi ja pysähdys oli napakka ja nopea. Nyt täytyy itse muistaa ylläpitää pysähdystä. 

*Valitettavasti en älynnyt tarkistaa kameran asetukset ennen kuin treenikaverini otti kuvia meistä. Siitä syystä jotkin kuvat ovat aika tummia.*

Tämän lisäksi teimme tunnaria. Se olikin aikamoinen pohjanoteeraus. Juoksi hyvin kapuloiden luokse, mutta nuuski huolimattomasti kapuloita suu auki (jolloin napsi hieman kapuloita) ja otti ensimmäisen mikä nenän eteen tuli. Palasimme sitten ohjelmassa hieman taaksepäin, eli ensiksi yksi ainoa kapula piiloon. Hetsasin neitiä kunnolla ja lähetin hakemaan. Sen toi ihan kivasti. Kokeiltiin samaa kapulakasa piilon edessä, mutta hajustettu kapula edelleen piilossa. Ei jaksanut taas etsiä kunnolla. Seuraavalla kerralla käskin seis juuri kun tuli kapuloiden luokse. Hetki odotettiin ja rauhoitettiin tilannetta ja siitä sitten uusi etsimiskäsky. Tällä toimi todella hyvin. Saga rauhottui ja etsi keskittyneesti kapulaa. Täytyy vastedes alkaa pysäyttämään aina välillä tunnarin haussa. Paitsi että se rauhoittaa ja parantaa tehtävän tekemistä, se myös tehostaa kuuliaisuutta.

*Siis mitä toi oikein puuhaa?!*

Simon vuoro oli aika loppupäässä, joten kaveri oli valmiiksi vähän väsynyt pitkän odotuksen jälkeen. Aloitettiin kuitenkin leikkimisellä kentällä. Vaikka vastasin kysymykseen mitä Simo osaa, että ei paljon mitään (ihan hävettää...) niin leikitty ollaan ja tyyppi pisti oikein taistelun pystyyn kentällä. Todella hyvin tarttuu tilanteeseen ja leikkii! Tämän jälkeen pari pitkää luokseuloa läpi, palkkaus lelulla. Nopeasti tuli luokse ilman ngelmia ja oli heti lelussa kiinni.
Peruasennon tekniikka ja hieman kontaktia tuli myös tehtyä. Simo siis istumaan ja astelin itse Simon viereen niin, että kasvot olivat häntää kohti. Siitä sitten namin avulla perusasentoon. Todella pätevä oli pentu ja jaksoi hienosti malttaa ennen kuin käänsin sivulle. Perusasennossa valahtaa vielä pentumaisesti hieman taakse. Korjasin ja tehtiin uudestaan, ei pitkiä istumisia.

*Simo paralla ei ollut omaa pantaa mukana*

Lopuksi katsottin maahanmenoa venyytyksen kautta. Eli Simo istumaan, yritin saada "kurre-asentoon" ja siitä nopeasti maahan. Pari kertaa meni melkein, mutta vielä on pikkkupennulla lonkat niin löysät ettei ihan tasapaino kestänyt. Mutta hyvä alku ja vahvistamme lihaksia kotona. Muuten olen kyllä niin tyytyväinen tuon pennun tekemiseen! Luulen, että hänestä tulee oiva harrastuskaveri ja iloa ja innostusta löytyy. Saa nähdä mitä tyypistä kasvaa mutta tällä hetkellä flatinalku sopii kuin hanska käteen ja niin tykkään sen tekemisestä!

Treenien lopuksi otimme vielä paikkiset. Sagan osalta ne sujuivat oikein mallikkaasti, vaikkakin minimegahäiriö Simo pääsi livahtamaan kentälle kesken paikkiksen. Tyyppi pääsi sitten Mariannen syliin häiriköimään paikkislaisia.





Simo pääsi myös Miian osaaviin käsiin "kivesjumppaan". Koska itselle ensimmäinen uros, olen aivan pihalla tuon kivesjumpan kanssa, ja Miia sitten ystävällisesti opasti minua hommassa. Toinen kives alkaa vihdoinkin olla kohtapuolin kohdillaan, toinen on vielä aika ylhäällä. Mutta eiköhän ne sieltä kohtapuolin laskeudu.Treenien jälkeen Saga sai trimmauksen Tampereen näyttelyitä varten (tul ikauheat vieroistuoireet kun olen vain lymyllyt kotona näiden kahden kanssa, niin pakko päästä vähän näyttelemään) ja Simosta otettiin "muutama" seisomakuva.

*Simo 4kk*

Baabu ja Miia olivat päästäneet laumansa metsään juoksemaan tämän aikana, ja kuvauksen jälkeen siirryimme heidän seuraan. Simo sai leikkiä Sandra-terrierin ja Eamon-basset griffonin kanssa mutta Saga joutui omaksi pettymykseen olemaan hihnassa juoksujen takia. Lopuksi suuntasimme sponttaanisti Burger Kingiin lounastelemaan josta sitten piipahdin Vantaan kautta kotin. Kotona oli kerrankin kaksi rauhallista flattia ja pieni mies olikin aivan loppu ja nukkui melkein kolme tuntia putkeen. :)



Mahtava pyhäinpäivä mahtavassa seurassa kun mies on koko päivän töissä. Pakko taas kerran todeta, että on meillä vain maailman parhain treeniporukka! Huumoria, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puutu eikä tylsää hetkeä ole!



Mitä teidän viikonloppuun kuuluu? 

Syksyn väriloistoa ja viimeiset päivänsäteet

Viime viikonloppuna olin koirien kanssa mökillä. Onneksi olin muistanut ottaa kameran mukaan, sillä silloin sattui olemaan todella ihana syyssää! Kuvia tuli otettua oikein olan takaa jotta saisin syksyn värit ja auringon ikuistettua. Viikolla sain taas kuvausapua opiskelukaveriltani Lotalta. Muutaman hänen kuvistaan esittelen myös tässä, mutta muut tulevat sitten toisessa postauksessa. 

Aamu-kuudelta oli ihania kuurankukkasia kaikkialla!

Päivästä tuli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen.

 Kerro, kerro kuvastin ken on maassa kaunehin?

 Koirat sekä emäntä nauttivat täysin siemauskin ihansta säästä! Vaikeaa uskoa, että tästä on alle viikko kun ulkona tällä hetkellä on ihanan talvinen sää ja paljon lunta!

Vielä mahtuu syliin, mutta ei muuten kauan! 

 Ei huolen häivää kun on uusi maailma tutkittavana!

Saga <3

Mistä kuvista pidit eniten? 

Eläinlääkäripohdintaa: kliniikkaketju vs yksityinen perheyritys

Pitkästä aikaan vähän elonmerkkejä täältäkin. Ollaan siis elossa arki on vain tällä hetkellä niin kiireistä, ettei koneen ääreen ole ehtinyt saati sitten enrgiaa kirjoittamiseen löytynyt, vaikka posatusideoita olisi muillekin jakaa. Mutta nyt on vihdoin ja viimein kauan odotettu syysloma pari päivää ja päätin raapustella tänne vähän kuulumisia.

Paitsi tavalliset arkihuolet (työ, kahden koiran arki ja huushollin pyörittäminen yksin kun mies on melkein kellon ympäri töissä) ovat myös erinäiset eläinlääkärikeikat pitäneet minut kiireisenä. Reilun viiden viikon aikana olen ollut kuusi kertaa eläinlääkärillä. Näisä kuudesta kerrasta neljä kertaa ovat olleet Sagan silmien takia. Kuukauden sisälle on mahtunut kaksi kertaa silmäkalvontulehdusta ja kerran myös silmähaavan säestämänä. Yleensä käymme AlfaPet eläinlääkäriasemalla joka sijaitsee täällä meidän lähellä. Pienenä perheyrityksenä alkanut asema on viime vuosina kasvanut melkoisesti ja on kodikas, luotettava ja osaava. Edesmenneen bernimme he hoitivat täydellisesti ja olemme sitemmin aina käyttäneet heidän palveluita.

Syyskuussa Saga siristi toista silmää kun tulin töistä kotiin, ja soitin oitis AlfaPetiin. Käytiin näytillä ja silmäkalvontulehdushan se oli. Viikon silmätippakuuri ja sitten tarkistukseen. Tarkistusajalle saimme lisättyä Simon rokotusajan jotta ei jouduttaisi käymään siellä joka päivä. Pari viikkoa sitten saimme N kanssa mahdollisuuden viettää kahdestaan kylpylälomaviikonlopun. Tultuamme kotiin huomasin heti, että Saga yritti hangata toista silmää. Näin, että toinen silmä oli turvonnut kiinni ja toista silmää Saga siristi paljon. Ensimmistä kertaa sain soittaa päivystävälle eläinlääkärille ja lähdin ajamaan Sagan kanssa kohti Tammiston Evidensiaa. Tämä Suomen vallannut eläinlääkirketju on monelle tuttu, mutta me emme ole ennen siellä käynneet. 

Ensimmäinen vaikutus paikasta oli iso, valkoinen ja steriili. Ikäänkuin ihmisten Jorvin sairaala, joka heti tuli auttamatta mieleen. Teki melkein mieli kääntyä heti ovensuussa koska tuli tunne, että tänne tullaan vain jos on todella sairas tai puolikuoleva eläin. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällisiä ja suht nopeasti pääsimme eläinlääkärin puheille. Pääsimme steriiliin huoneeseen jossa kiireiseltä vaikuttava eläinlääkäri tarkisti Sagan silmät rutiininomaisesti. Silmäkalvontulehdus molemmissa silmissä ja haava vasemmassa silmässä oli tuomio. Kolmannen luomen alla (minkä ihmeen kolmannen?) oli valtavasti rakkuloita ja lekuri mietti josko se johtuisi allergiasta, koska aikuisella koiralla ei saisi esiintyä noin paljon rakkuloita muuten. Sagalla ei ole eläessään ollut allergioita, joten vahvasti epäilin tätä. Jäin kuitenkin miettimään josko simässä on jotain vakavampaa ja miten se on AlfaPetissä jäänyt huomaamatta? Ehkä oli ihan hyvä tulla isolle kliniikalle näytille, jos siellä on enemmän asiantuntijoita? Tuntui hyvältä, että saimme määräyksen tulla viikon kuluttua silmälääkärille näytille. Kotiin saimme silmätippoja ja silmävoidetta jota piti laittaa neljästi päivässä.

Tässä välissä ehdin mennä Simon kanssa neljän kuukauden rokotuksille jossa todettiin herran oikean hampaan olevan halki ja s epitäisi poistaa. Luultavasti Sagan tekosia kun heillä oli Simon kanssa vähän "kränää" yhtenä iltana. Hampaasta tuli hieman verta, mutta vuoto tyrehtyi yön aikana, ja kun soitin päivystykseen siellä ei uskottu että mitään vaaraa olisi. Ei muuta kun hammashoitola-aikaa varaamaan...

Seuraavana päivänä silmäerikoislääkärille Evidensiaan Sagan kanssa. Asiantunteva, mukava eläinlääkäri joka totesi saman mikä ollaan vuosien varrella kuultu Alfapetissä; rodulle tyypillistä että silmät ovat hieman herkät kun liikkuvat paljon metsässä, ja nuo kolmannen luomen rakkulat osoittavat vain että silmä toimii. Jatko-hoidoksi saatiin silmähuuhdetta jolla puhdistetaan Sagan silmät ainakin kerran pävittäin. Oli kuitenkin helpottavaa huomata, että voin vastedeskin luottaa AlfaPetin tuomioihin ja ettei heiltä ollut jäänyt mitään huomaamatta.

Ketjukliniikalla on tietysti se hyvä puoli, että siellä on kaikki saman katon alla: erikoislääkärit, sairaala yms. Kun on ketju se tarkoittaa, että missä tahansa kohtaa Suomea liikutkin, koirasi tiedot löytyvät heidän tietokannasta. Henkilökohtaisesti minulle jäi kuitenkin vähän "liukuhihnameininki" tunne ko. paikasta. Kun silmiä tutkittiin tutkittiin vain niitä, eikä muista asioista mainittu tai kysytty. AlfaPet on pieni mutta erittäin kodikas paikka, jossa hoitajat ottavat parhaan ystäväsi hellään huomaansa. Vaikka olisin toisen koiran kanssa siellä voin aina kysyä toisesta koirasta samalla jos jokin askarruttaa mieltä. He tuntevat sinut ja koirasi ja ottavat eri rotujen ominaisuudet hyvin huomioon. Huono puoli on tietysti se, että päivystävää siellä ei ole ja jos on vakavampi asia jossa heillä ei riitä tila, joudut lähtemään muualle. Itse kuitenkin arvostan tätä inhimillistä ja kodikasta hoitoa niin paljon, että jatkossakin tulen käymään siellä koirieni kanssa.