Ajatuksen tasolta käytäntöön ja kokeisiin asti?

Loppuviikosta saimme koirien kanssa nauttia ihanan aurinkoisesta syyspäivästä ilman sen suurempia aikatauluja. Tällaisista parin tunnin kiireettömistä metsä-/peltolenkeistä on vierähtänyt liian pitkä tovi. Sekä emäntä, että koirat nauttivat oloistaan ja sain taas hieman kuvamateriaalia kerättyä. Tosin mustien koirien valokuvaus aurinkoisella pelloilla ei ollut maailman helpoin asia, varsinkin kun pilvisyys vaihtelee. 

Nuorten koirien katselmuksen jälkeen olen taas saanut enemmän motivaatiota nometreenien suhteen. Myös peltolenkeille tuli dummyt otettua mukaan, ja treenattiin malttia sekä pillikuuliaisuutta valokuvauksen ohella. Sagalla ja Simolla olen saanut aloittaa nometreenaamisen aivan eri tavalla. Varmaan siksi on olo ollut hieman epävarma Simon suhteen, eikä niin paljon ole tullut treenattua kuin olisi pitänyt. Mutta nyt ollaan taas saatu uudet ideat ja eväät peliin miten jatkaa Simon kanssa. 

Sagaa ei olisi pentuna voinut dummyt ja riistat kiinnostaa vähemmän ja sain tehdä hurjan määrän töitä että motivaatio nousisi ja neiti ottaisi riistan suuhun. Tänä päivänä motivaatiota on taas hieman liikaakin ja suu käy hieman liiankin paljon... Sagan vahvuus on tosin aina ollut tottelevaisuus. Kun sai motivaation nostettua, on neiti aina tehnyt mitä häneltä pyydetään, tykkäsi sitten siitä tai ei. Ei ole säheltänyt turhia vaan aina kuunnellut minun käskyjäni. Simo taas on pienestä pitäen ollut rohkea ja innostunut noutaja, mutta täysi säheltäjä. Palautuksien kanssa ollaan saatu, ja saadaan, tehdä paljon töitä. Eli motivaatita löytyy vaikka muille jakaa, mutta se perustottelevaisuus on vielä treenattava erikseen.

Mutta mitä kuuluu NOME treenirintamaalle juuri tällä hetkellä?

Saga läpäisi taippari helposti parisen vuotta sitten. En ollut ajatellut nomepuolelle mitään sen kummempaa jatkoa, mutta monet ovat yrittäneet kannustaa meitä jatkamaan kokeisiin. Tämä on toistaiseksi jäänyt ajatuksen tasolle, mutta nyt on pieni kiinnostuksen kärpänen iskenyt kokeita kohden. Jää nähtäväksi saadanko tämä ajatuksesta käytännön tasolle ja kokeisiin asti.

Jotta kokeisiin voisi osallistua olisi meillä Sagan kanssa paljon treenattavaa. Maltti, seuraaminen ja vesityö ovat heti kolme asiaa johin piäisi isolla kädellä puuttua. Neiti kun ei ihan aina jaksa odottaa seuraavaa heittoa tai siirtymistä jos dummy tai riista kerran on heitetty jonnekkin. Toinen haaste tulee myös olemaan seuraaminen hihnatta, juurikin tämän maltin vuoksi. Toki Saga pysyy kun hokee "seuraa, seuraa" koko aikaa, mutta sellainen rento ja luotettava seuraaminen metsässä meiltä puuttuu. Metsä kun on Sagan mielestä tehty vapaana juoksemista ja rällättämistä varten. Suurin haaste tulee olemaan vesityö. Miksi ihmeessä ei saisi heti juosta uimaan jos joku sinne jotain heittää?! Ei kuulkaas tule kuuloonkaan! Jos on vettä edessä niin siellä uidaan-piste.

Kuten huomaa nämä kaikki asiat oikeastaan paljon maltista ja kuuliaisuudesta kiinni. Haastetta lisää vielä se, että malttia on myös ohjaajan mielestä aivan jäätävän tylsää treenata. Koita siis sitten motivoida se koiralle...

Ohjauksen Saga varmaan oppisi suht nopeasti, eikä haussa ole mitään ongelmaa. Ongelma on lähinnä neidin poissaaminen hausta jos ei mitään löydy. Hän kun ei ihan heti anna periksi. juuri tämä periksiantamattomuus on toinen vahvuus Sagalla, puhumattakaan ylseisestä tottelevaisuudesta. Mutta tämä asia etenee lähinnä oman kiinnostuksen mukaisesti. Niin kauan kuin toko on ykköslajimme on nome lähinnä vaihtelua elämään. Jos se sitten kantaa kokeisiin asti jää nähtäväksi, vaikka hauskaa olisi kokeilla.

Simo on osoittanut olevansa rohkea nuori mies joka ei turhia mörköjä näe. Riistan käsittelyä ja kantamista viilataan vielä hieman, mutta muuten sen kanssa ei ole suurempia ongelmia. Nenätyöskentely sujuu myös hyvin. Simon kanssa tein pikkupentuna paljon malttia-mikä näkyy nyt. Pienimies malttaa paljon paremmin kuin Saga, sekä veden äärellä että maalla. Seuruuta ei olla vielä tehty, siitä tulisi seuraava projekti. Hakuruudussa Simo tuo hyvin lähimmät dummyt/riistat, nyt pitäisi vain lisätä into menemään myös syvemälle ruutuun. Toisaalta ehkä tämä on hyväksyttävää kun on tehnyt tasan kolme tai neljä ruutua elämässään... Haaste Simon kanssa (tai enempi treenattava asia, ei tämä ikeastaan sen kummempi haaste ole) tulee olemaan maltti tehtävien välissä ja jälkeen. Kun yksi haku on suoritettu olisi niin kivaa mennä moikkaamaan kaikki ihmisiä ja koiria ja mitä tyyppejä seurasta ikinä saattaa löytyä. Silloin tuuppaa ohjaaja ja loput työstä helposti unohtumaan. Muuten uskon nome rintaman tulemaan olemaan helpompi Simon kuin Sagan kanssa. Hyvällä innolla ja vireellä tekee paljon.

Mutta tällaista kuuluisi meidän nome puoleiseen treenikalenteriin. Hieman ollaan nyt loppukesästä jo aloitettu työstämään näitä asioita, mutta muuten etenemme oman motivaation mukaan. Nome on kuitenkin koirien luontaista työtä, ja on ihanaa nähdä koiria toteuttmassa itseään ilman, että aina täytyy miettiä motivaatioa ja vrettä niin kuin tokossa. Sekä koirat, että ohjaaja nauttii vaihtelusta!

Nuorten koirien katselmus 2018

Noin viikko sitten oli vuorossa Flattikasvattajat ry:n järjestämä Nuorten koirien katselmus Korialla. Tämä tilaisuus meni minulta aikoinaan ohi Sagan kanssa, ja päätin jo pitkään aikaan sitten, että Simon kanssa merkkaan päivän ajoissa ylös jotta voimme osallistua. Tapahtumaan kun saa osallistua vain alle 2-vuotiaat koirat. Aikaisin lauantai-aamuna jätin Sagan kotiin N kanssa ja Simon kanssa suuntasimme kahdestaan kothi Koriaa. Sagan kanssa tulee niin usein lähdettyä näyttelyihin, toko kokeisiin tai -koulutuksiin, että tuntui oikein oudolta jättää hänet kotiin ja lähteä vain Simon kanssa kanhdestaan matkaan. Mutta todella antoisaa sekä minulle, että Simolle!

Saavuttuamme perille Inginmaan varuskunnalle, kokoonnuimme kaikki saadaksemme hieman tietoa päivän tapahtumista. Paikalla oli monia uusia tuttavuuksia, mutta myös Neo, Simon veli, ja Manu Harvahampaan P-pentueesta oli paikalla. Tuli vielä kerran todettua että Simo kyllä on pentueen pienin, kun velipoikakin oli Simoa paljon isompi.

 *Kuva: Satu Saarinen*

Päivä oli järjestetty viiteen eri rastiin jota sai kiertää omaan tahtiin ja itse valitsemassa järjestyksessä. Ohjelmassa oli hakuruutu, jälki, markkeeraus, vesinouto ja näyttelyosuus (sopi hyvin ulla trimmaamattoman lejonakarvan kanssa...). Hieman oli työtä alussa saada Simo keskittymään minuun, eikä kaikkiin muihin koiriin ja ihmisiin. Mutta kun päästiin hommiin taisi pienimies tajuta että nyt on tosi kyseessä ja odotti kuuliaisesti käskyjä. Simon kanssa olemme tehneet hävyttömän vähän nome-juttuja. On ollut niin paljon pentumaisuutta, että olen antanut tyypin kasvaa hieman ensin. Kun alkuviikosta älysin, että katselmus on tulossa eikä Simo ole tehnyt muuta kun tokoilut moneen kuukauteen ,oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä metsään. Riistalla on suu käynyt vähän liikaa pentu-aikana, mutta nyt huomasin ettei oikein halunnut nostaa sitä. En ole viitsinyt vääntää sen kanssa ja olemme siten keskittyneet dameihin ja hallintaan. Hallintatreenit onkin tämän miehen kanssa kova sana....

Katselmuksessa aloitimme hakuruudusta. Omasta mielestäni oikein hyvä, jotta Simo saisi juosta pahimmat höyryt pois. Yllä mainistemani treenamattomuudesta johtuen, valitsin hakuruutuun dummyt riistan sijaan. Simo on valehtelematta tehnyt hakuruutua kaksi tai kolme kertaa, tällöin mys todella motivoituneesti niin, että olemme yhdessä jättäneet dummyt metsään ja tehneet vain pienen ruudun. Nyt oli taipparimaisesti kaikki dummyt jo piilotettu valmiiksi, joten hieman hermostutti josko Simo ei ymmärrä mitä täytyy tehdä. Mutta turhaan. Laukauksesta ei ollut moksiskaan (olenko maininnut ettei Simo ole niitäkään ennen kuullut...) ja markkeerasi ensimmäisen heiton hyvin. Sylki tosin dummyn parin metrin päästä minusta- Tämä tosin oli oma vika, kun pakokauhun iskiessä laitoin käteni automaattisesti namitaskuun koska "mitä jos Simo karkaa ja me nolaamme itsemme täysin?!". Se oli sitä koiraan luottamista... Sain dummyn kuitenkin talteen ja lähetin hakuun. Simo teki erinomaista itsenäistä työtä, sai kaukaa tuulen avulla vainun dummeista ja uskalsi edetä myös ihan takalinjalle asti. Palautukset parani joka kerta ja lopussa toi ihan käteen asti. Neljä dummia toi moitteetta, viidennessä karkasi ajatus ja tarvitsi hieman apua apparilta joka käveli vähän matkaa Simon kanssa. Lopulta saatiin viimenenkin dummy talteen.

Saimme muutaman vinkin palautuksien treenaamiseen, kirjallisen arvostelun ja sitten vaihdoimme rastia. Arvosteluna saimme seuraavanlaista tekstiä: Rohkea nuori koira jonka palautukset paranee joka kerta. Erinomaista nenätyöskentelyä.

Koirastaan erittäin ylpeä emäntä suuntasi tämän jälkeen kohti vesinoutoa.Velipoika Neo oli ennen meitä jättänyt lokin rantaveteen ja meitä pyydettiin hakea se talteen. Itseluottamus kun oli hakuruudun jälkeen pilvissä, uskoin Simon osaavaan pelastaa tilanteen. Simo kuitenkin päätti palauttaa emännän maan pinnalle. Veteenmenossa ei ollut ongelmaa ja ui suoraan lokin luokse, mutta lokille päästyään hän hän totesi ettei tuollainen roskalintu tule hänen suuhunsa. Nuuski ja nappasi loksita kiinni, mutta päästi sen heti. Lopuksi alkoi hieman näykkiä siipeä jolloin puhallettiin peli poikki. Tehtiin sitten tasamaanouto lokin kanssa. Mietittyään hetken Simo otti lokin suuhun ja toi muutaman metrin kunnes päätti että nyt riitti. Vinkkinä saimme jäisen riistan kantamista, joka on koiralle mieluisampi paketti kuin jos irtonaiset siivet lepattavat.

Arvostelussa kehuttiin hyvää veteenmenoa ja suoraviivaista uintia, sekä kirjattiin vinkit riistan kantamisesta muistiin.

 *Kuva: Satu Saarinen*

 *Kuva: Satu Saarinen*

Ennen lounasta ehdimme vielä jäljelle. Kania Simo ei halunnut ottaa suuhun kädestä, vaikkakin osoitti suurta kiinnostusta sitä kohtaan. Teimme motivoidun jäljen, eli kani vedettiin ensin ja me seurasimme Simon kanssa hieman jäljessä. Palattuamme takasisin lähtöpisteellsse näytin aloitusalueen Simolle, joka ampaisi matkaan kuin tykinsuusta. Juoksi suoraan kanin lokse, mietti hetken ja katsoi minua, mutta nosti kanin ja toi suoraviivaisesti käteen. Saimme myös kokeillä verijälkeä, joka oli myös ohjaajalle uusi kokemus. Simo ei ihan ehtinyt nuuskia makuksia, mutta löysi kuitenkin sorkan ja kantoi sen ylpeänä takaisin lähtöpisteelle. Ehkä pitäisi kokeilla mejää tuon kanssa, kun nenä toimii niin hyvin...

 Katselmuksen hintaan kuului makoisa makkarakeitto, mehuineen ja tummine leipineen, joka maistui erinomaisen hyvälle parin tunnin ulkoilun jälkeen! Ruokapäydässä keskusteltiin flattien jalostuksesta ja käytiin päivän tuloksia ja kommeluksia läpi. Koska kumpikaan Simosta ja sen veljestä eivät halunneet nostaa lokin vedestä totesimme, pilke silmäkulmassa, tämän olleen geenivika kyseisessä pentueessa eikä siis ollenkaan ohjaajien puute koulutuksessa. ;)

Ruokailun aikana Simo oli ehtinyt levätä autossa melkein tunnin ja oli sopivasti täynnä virtaa kun suuntasimme markkeerausalueelle. Ensiksi tehtiin ykkösmarkkeeraus jonka jälkeen kakkosmarkkeeraus. Vaikka Simo on luonnostaan hyvä markkeeraja, nousee viree hurjan paljon, ja ensimmäinen markkeeraus oli vähän sinnepäin. Tuplamarkkeeraus oli vähän parempi. Arvostelussa tuli kehua hyvästä markkeerauksista ja vinkki päästä koira töihin vähän nopeammin jotta ei ehtisi passissa nostaa virettä niin paljon.

Päivän viimeisenä rastina oli näyttelyosuus. Siellä arvosteltiin koira kirsusta hännänpäähän. Yleisvaikutelma Simosta oli hyvä, joskin hieman matalaraajainen. Korkeudeksi mitattiin 61cm. Hyvät askeleet (yritä nyt sitten juosta hyvin painavat saappaat päällä...). Pää oli hieman lyhyt ja luomet löysät. Tassut olivat hyvät, sekä hännän pituus ja karva. Pieni, mutta oikein hyvä kokonaisuus kaikenkaikkiaan.

Lopuksi jäimme vielä vähäksi aikaa juttelemaan koirista ja tulevista tapahtumista porukoiden kanssa, jonka jälkeen suuntasimme kotiin. Jos luulin saavani väsyneen koiran kotiin luulin väärin. Hän ehti parin tunnin ajomatkan aikana levätä, kun taas emäntä oli nukahtaa rattiin. Kotona vielä ulos Sagan kanssa ja sitten sai vihdoinkin nostaa jalat sohvapöydälle kera kahden hieman rauhallisemman koiran.

Iso kiitos kaikille järjestäjille tästä antoisasta päivästä!

Kilpailukielto ja uusia ajatuksia

Viime aikoina ovat tokotreenit mennyt oikein mallikkaasti, mutta kokeista ollaan poimittu kakkos-, sekä kolmostuloksia. Istuimme jonkin aikaa sitten treeniporukkamme alas oikein ajatuksella pohtimaan, mikä tässä mättää kun treenit sujuu, koirat osaa, mutta kokeet menevät penkin alle? Kuvat ovat c) Raija K, SNJ:n toko-mestaruuksista.

Heti ensimmäisenä asiana tuli mieleen kilpailutilanteiden treenaaminen. Liikkeitä ollaan treenattu osissa ja kokonaisina, mutta kilpailutilanne on kuitenkin niin eri ja montaa liikettä putkeen emme ole kovinkaan usein tehneet. Tästä pääsemmekin heti toiseen, todella tärkeään asiaan, nimittäin sosiaalisen palkan tärkeyteen. Kokeessa kun ei saa palkata pallolla taikka namilla, on sosiaalinen palkka todella tärkeä osa. Varsinkin kuin vire tuuppa laskea koetilanteessa flateilla. Tätä emme ole juurikaan Sagan kanssa treenanneet, ainakaan oikein ajatuksella. Ja myönettäköön, että neidin sosiaalinen palkkautuminen ei ole ollenkaan sitä mitä sen pitäisi olla. Kun koko elämän tärkein asia on ruoka, ei viitsisi millään paiskia työtä jos ei siitä nameja saa.  Tästä tuli siis ensimmäinen kotiläksy; ensin kehut sosialisesti ja sitten vasta nami tai lelu. Tällä pyritään luomaan koiralle mielikuva, että kehuista tulee palkka, mutta ei koskaan tiedä tulekoo heti vai vasta jonkun ajan päästä. Sagan kanssa pyrin pyytäämään neitiä tekemään kiepin ja/tai hyppimään vasten jotta saa kehuja ja palkan. Tällä toivon tulevaisuudessa pystymään nostattamaan virettä myös kesken koesuoritusta. Eli jos kokeissa hyppii vasteen niin tietää, että palkka on (joskus) tulossa.

Koesuoritusta silmälläpitäen, kaikkein tärkein asia on tietysti siihen valmistautuminen, eli treenaaminen. Miten treenataan, kuinka kauan ja mitä asioita? Viime aikoina treenaaminen on kyllä ollut enemmän hampaat irvessä hinkkaamista, jotta vihdoinkin saataisin liikkeet valmiiksi. Tekniikka ja liikkeiden eri osia ollaan tahkottu treenikertaa toisensa jälkeen. Mitä me tästä taas opimme? Pelkällä tekniikan hinkkaamisella ei saada paljon aikaiseksi.Koiralle täytyy myös luoda mielikuva, että uudelle paikalle tultaessa ollaan tultu sinne leikkimään, riehumaan ja pitämään hauskaa. Ei näyttämään tekniikan kehitystä.  Koutsilta tuli melkein kilpailukielto ennenkuin saaamme tämän asian korjattua. On tietysti turhaa mennä kokeisiin toistamaan samoja virheitä. Miten sitten lähdetään purkamaan tätä ja muutamaan koiran (ja ohjaajan) mielikuvaa?

Meillä on nyt muutama viikko ollut teemana, joka treeni uudessa paikassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka treenikerralla olen töiden jälkeen laittanut koirat autoon ja ajellut ympäri lähiseutua uusien treenipaikkojen metsästyksessä. Olemme treenanneet kunnon hiekkakentillä, sänkipellolla, metsän laidalla, nurmialueilla ja vaikka missä. Vain luodakseni sekä Sagalle että Simolle mielikuvan siitä, että kaikissa paikoissa voi tokoilla ja se on kivaa! Olemme myös tehneet todella lyhyitä ja helppoja treenejä saadakseni viren nostettua ja varsinkin Sagan opetettua riehumaan ja pitämään hauskaa treenissä (Simohan sen osaa jo lunnosta...). Treenit ovat koostuneet monesta siirtymästä, helpoista ja lyhyeistä tehtävistä, sekä kunnon palkasta. Maksimissaan olen treenannut vartin per koira, useimmiten vielä lyhyemmän ajan. Ajatuksena, että koiralla olisi yhtä paljon energiaa treenien jälkeen kuin ennen.

Onhan tällainen systeemi tuntunut välillä väkisinkin uuvuttavalta ja työläältä, mutta parin viikon jälkeen olen huomaavinani molemmissa koirissa pienen eron. Simolla nyt on aina ollut hyvä vire, mutta oli paikka sitten mikä tahansa, hän keskittyy minuun eikä kaikkeen muuhun. Saga taas tulee treenikentälle ihan eri ilmeellä. Neiti pomppii pallon perään, on iloinen ja vilkas. Nyt täytyy vielä rakentaa vireen kestämistä, jos nimittän jäädään hinkkaamaan jotain laskee vire aika nopeasti. Tosin tämä treenisessio on myös opettaut minulle uudet niksit saamaan vireen vähän nostettua takaisin. Mitä tämä on sitten antanut minulle ohjaajana? Paitsi tietysti pitkät illat, olen itsekin huomannut heittäytyväni helpommin treeneihin huumorin ja hauskuuden kanssa. Ei haittaa jos ei kaikki mene 100% teknisesti putkeen, kunhan vire on hyvä. Tekniikkaa ollaan sitten hiottu hieman takapihalla ihan erikseen.

Ihmeitä ei tietysti tapahdu parissa viikossa, mutta toivottavasti olemme saaneet uuden, oikean ja pysyvän suunnan treeneissä joka toivonmukaan kantaa koekentille asti. EIlen koirilla kävi hieroja joten nyt saavat muutaman päivän treenitaukoa, mutta ensi viikon alussa olisi taas yhteistreenit tiedossa jossa nähdään ollaanko oikealla tiellä.

Miten sinä olet lähtenyt rakentamaan sosiaalista palkkaa? Mitä ajatuksia tämä sinussa herätti?

Lomakaipuuta ja helletreenejä

Merentuoksu, helle ja mökkeily on muuttunut kaupunkimaisemaan, luokkahuoneeseen ja "kiire kotiin koirien luokse"-arkeen. Onhan arjella omat hyvät puolensa, mutta joka vuosi tuntuu aina vaan haikemmalta jättää mökin liehuvat koivut, isot metsät ja merenranta taakseen vaihtaaksen ne pienen paritalon pikkupihaan, autojen pakokaasuihin ja metelöiviin naapureihin (okei, eivät ne oikeasti metelöi niin pahasti, mutta mökin rauhan jälkeen jopa astianpesukone metelöi mielestäni!).

Helteen takia olimme suurimman osan lomastamme mökillä. Kaupungissa oli koirille liian kuuma, ja itselläkin oli tukalat oltavat kun ei asunto viileentynyt edes yöksi. Kaikki kikat märästä pyyhkeestä, kylmäkalleihin (jotka tosin SImo yritti syödä) ja jääpaloihin vedessä kokeiltiin kun ei tuuletinta tai pientä allasta koirille löytynyt enää mistään. Mökillä koirat ovat sitten melkein kirjaimellisesti asuneet vedessä. Kun ei sen pidempiä lenkkejä ole voinut tehdä, ovat koirat saaneet uida matkaa soutuveneen vieressä. Tämän lisäksi ollaan treenattu mielen ja jaksamisen mukaan, loppupalkkana tietysti vapautuminen mereen (on muuten kätevä ja toimiva palkka!). 

Sagan kanssa ollaan tahkottu kaukoja koko kesä. Nyt tekniikka lkaakin jo sujua, joten nyt täytyy "vaan" saada ne toimimaan myös ilman takaplkkaa. Mutta pikkuhiljaa... 

Simon kanssa on tullut tehtyä kontaktia ja seuruun alkeita. Myös kapulan pitoa ollaan treenattu, sillä pikkumiehen ote kapulasta on kuin pehmolelua purisi. Tyyppi ei tosin ole aivan samaa mieltä kanssani, että kapulan kanssa ei leikitä eikä tiputeta silloin kuin huvittaa. ;)

 *Joku opetti koirien laittamaan takatassut pohjaan ja tulemaan syliin vedessä... Arvatkaa huviksenne ketkä uivat päälle joka kertaa kun ollaan uimassa nykyään!*

Vähän piti kokeilla SUPpailla vanhalla surffilaudalla, lisähaasteita tasapainolle asetti kaksi flattia jotka mieluusti olisivat halunneet tulla laudan päälle. Saga ymmärsi varoa melaa jonkin verran yrittäessäni hätistää koiria pois, mutta Simo ei tietysti välittänyt siitä pätkääkään. Vastka kesän lopussa ymmärsi ettei tosiaan pääse laudan päälle. Hauska huomio kesällä oli se, että vaikkei kukaan välttämättä ollutkaan uimassa alkoivat koirat vetää omia uintilenkkejä. Jopa Saga joka yleensä vaan seisoo vedessä ja odottaa, että joku heittä kepin tai lelun innostui uiman oikein kauas. Muutaman kerran sain jopa huutaa koirat takaisin rannalle kun vain näkyi kaksi mustaa päätä keskellä merta! Useimmiten pysyivät tosin suhteellisen lähellä laituria. 

 *Tällaisia kavereita ei näe lenkeillä kaupungissa!*

*Lomatunnelma pähkinänkuoressa <3 *

Arjen alkaessa ovat koirat heti joutuneet olevan pitkiä päiviä yksin, mutta onneksi ovat pärjänneet hyvin. Itse olen yrittänyt ottaa lukuvuoden alun erittäin rauhallisesti, viime lukuvuoden uupumusta ajatellen. Vaikka lomakaipuuta tietysti on, on arki alkanut suhteellisen mukavasti. Olemme tokoilleet aktiivisesti Sagan ja Simon kanssa ja vielä pitäisi jaksaa aktivoitua nomen suhteen, joka jäi kesällä hieman taka-alalle. Ellei muuta niin saa koirille vaihtelua treeneihin.

Ihan ilman kommeluksia ei tosin säästytty lomalla. Olen kaikille kehunut kuinka Simo on rauhoittunut kesän aikana, kunnes päätettiin kokeilla jättää herra vain portin varaan yksin Sagan kanssa kotiin muutamaksi tunniksi. Mainittakoon, että lyhyiden ruokakauppakeikkojen aikana tämä on toiminut hyvin, siksi päätimme kokeilla hieman pidempää aikaa. Noh, tuloksen näkee alla olevasta kuvasta (toinen linssi puuttuu ja sanga purtu rikki). Olimme kiireessä jättäneet kaikki laturit, tietokoneet ja muut tavarat esille. Positiivinen asia on se, että Simo rikkoi vain yhden asian. Negatiivinen oli se, että jouduin silmälasiostoksille josta ei todellakaan ollut tarvetta...

Syyssällä on kuitenkin se etu, että nyt koirat ja itsekin jaksaa ulkoilla ja tehdä pidempiä lenkkejä! Ensimmäistä kertaa erittäin pitkään aikaan, saimme tänään pitkän metsälenkin tehtyä. Mutta toivottavasti aurinkoisia päiviä riittää myös syksylle!

 Miten teidän arki on lähtenyt rullamaan?