Lauantaina oli taas pitkästä aika vuorossa näyttelyt. Tällä kertaa Tuuloksessa, Hämeenlinnassa. Erikoista näissä näyttelyissä oli, että ne olivat kauppakeskus Tuulosen parkkihallissa. Mielestäni hyvin mielenkiintoinen paikka pitää näyttelyitä pohjaa, ja koirien jalkoja ajatellen. N joutui valitettavasti töihin silloin ,eikä mukaan tullut ketään tuttavaa joten kuvia ei valitettavasti ole. Kehäkuvien sijasta saatte nauttia metsäkuvista jotka napsin neidistä näyttelyn jälkeisenä pelto- ja metsälenkillä.
Sagahan tiputti karvansa tässä noin pari kuukautta sitten ja on vieläkin aika niukassa karvassa. Karvanlaatu on kuitenkin parantunut huomattavasti esim. Kotkan näyttelyihin verrattuna. Silloin karva oli kuollut ja karhea, nyt se kiiltää ja on jokseenkin pehmeä. Annoin kuitenkin neidille öljyhoidon pari päivää ennen näyttelyitä, jotta karva vielä pehmenisi vähän. Tähän hommaan käytin ihmisille tarkoitettua XZ:n tyrniöljyhoitoa värjätyille hiuksille. Hieroin öljyn kuivaan turkkiin illalla (neiti oli taas niin innoissaan matten päähänpistosta että huhhu..!) ja annoin olla yön yli. Aamulla ennen töihin lähtöä pesin sitten öljyt pois. Kun tulin töistä kotiin minua odotti uskomattoman kiiltävä- ja pehmeäturkkinen neiti! Ainoa miinus tässä ideassa oli että sekä koira että koko talo haisi kauneussalongille pari päivää… No, kerran se kirpaisee! Turkki kuitenkin pehmeni ja haju haihtui noin päivässä.
Lauantai-aamuna suuntasimme neidin kanssa nokkamme Tuulosta päin. Ennen flattien kehää piti olla neljä kiharaa, joiden kehät piti alkaa klo 10. Olimme hyvissä ajoin paikalla jo vähän yli yhdeksän. Ostoskeskus ja parkkihalli löytyikin hyvin, ja sitten vain häkkiä pystyttämään. Flatteja oli ilmoitettu 18 kappaletta näyttelyihin josta kahdeksan oli narttuja. Sain häkin sopivasti kehän viereen laitettua, neiti sisälle ja luetteloa hakemaan. Sitten odotettiin.
Odottaessa käytin neidin kerran ulkona haukkaamassa raitista ilmaa, sillä parkkihallin ilmassa ei ollut hirveästi kehumista. Sitten vähän palloteltiin ja juoksutin neitiä jotta tottuisi alustaan. Aika liukas pohja oli kyllä, joten palloilu ei ihan onnistunutkaan. Myös neidin kasvattaja ilmestyi paikalle mukanaan Sagan sisko (joka valioitui kesällä) ja Japanista tuotu juniori-uros.
Tuomarina toimi Tarja Hovila, joka ymmärtääkseni arvosti niin sanotusti “valmiita pakkauksia”, eli koiran tulisi olla täysin kehittynyt ja kasvanut, mutta myös hyviä liikkeitä. Tämä on minulle ihan vastikään ilmennyt, että on tuomareita jotka eivät juuri katso/arvosta liikkeistä. Eli katsovat eniten koiran rakennetta kun sitä seisotetaan, ja katsoo puolella silmällä että nyt liikkuu jotakuinkin puhtaasti. Sitten löytyvät myös ne jotka oikeastaan arvostavat hyviä liikkeitä, juoksuttavat paljon ja katsovat tarkkaan miten koira liikkuu. Olen huomannut tällaisten tuomareiden antavan paremman arvostelun neidille, koska se häntä… Eli seisottaessa häntä vieläkin roikkuu jos joutuu seisomaan enemmän kuin kymmenen sekuntia paikallaan. Mutta neidillä on erinomaisen hyvät liikkeet. Joten totesin että ehkä saamme jotain positiivista liikkeistä tänään vaikka neiti ei vielä ole ihan kehittynyt aikuisen flatin mittasuhteisiin.
Tuomarianalysointi sikseen. Aluksi saivat urokset pelkkiä ERI:ä ja ajattelin että tästä tulee helppo nakki. Sitten alkoi tulla kasapäin EH:ta ja jopa H:ta. Niin uroksille kun nartuillekin. Pienoinen paniikki iski, varsinkin kun huomasin että ne isommat koirat saivat eh:n eikä Saga ole mikään pieni nartuksi. Nuorten luokan jälkeen olikin meidän vuoro.
Olin päättänyt ottaa neidin ihan viime sekunnilla häkistä jotta olisi mahdollisimman pirteä. En tosin tiedä oliko häkki liian mukava sänky, vai oliko huono ilma uuvuttanut, mutta ei neiti mitenkään erityisen pirteä ollut. Heräsi kuitenkin kun ravasimme kehään. Siellä sitten seisotettiin ja tuli käsky juosta edes takaisin ja sitten ympäri. Neiti ravasi aivan upeasti vierelläni ja olisi varmaan tehnyt sen vielä paremmin jos ei ohjaaja olisi sählännyt, kun itse olin alustasta epävarma että miten kovaa uskaltaa juosta. Neiti kuitenkin hoiti asiansa mallikkaasti.
Sitten oli seisotuksen vuoro, ja meikä pilasi taas kaiken jännittämällä. Koska alusta oli aika liukas monet koirat seisoivat jalat suorassa, ja niin neitikin. Yritin kuitenkin venyttää ja samalla saada häntää heilumaan. Tämä oli varmaan aika kauheaa katsottavaa kun handlaaja häiritsee koiraa totaalisesti... Loppujen lopuksi päätin unohtaa sen hännän ja eiköhän neiti sitten seissyt muuten erinomaisen hyvin, vaikka roikotti häntäänsä! Tuloksena saatiin AVO ERI 1 mutta valitettavasti ei SA:ta. Ne olivat muutenkin tiukassa kun vain neljä narttua sai SA:n.
Sagan sisko pärjäsi sitten paremmin ollen PN2. Saimme kuitenkin ihan hyvän arvostelun joten siinä mielessä olen ihan tyytyväinen näyttelyyn, vaikka unelma sertistä jäi. Kotiin tultuamme aurinko paistoi joten lähdimme rentouttavalle metsälenkille nauttimaan ihanasta säästä.
Arvostelussa luki seuraavasti:
Tyylikäs femininen narttu, erinomaista tyyppiä, hieman kookas, kaunislinjainen nartun pää jossa sopiva vahvuus. Ilme saisi olla parempi, hyvä kaula, hieman niukat etukulmaukset, hyvänmallinen runko joka vielä saa täyttyä. Riittävä luusto, oikeanlaatuinen, tänään niukka karva. Hyvä asentoinen häntä, liikkuu sivusta hyvin. Miellyttävä käytös.
Tulos: AVO ERI1
Seuraavana viikonloppuna onkin SNJ:n päänäyttely, sen jälkeen luulen että jäädän karvankasvatustauolle ensi vuoden puolelle.
Wau! jos moni sai eh:ta ja h:ta niin tuohan on erinomainen tulos! Niin ja onhan se muutenkin :)
VastaaPoistaNojoo, pikkasen vaan kismittää kun olisi koiramäärältä ollu aika hyvät mahdollisuudet serttiin... Mutta tuli kuitenkin ERI ja ihan hyvä arvostelu, niin kai siihen täytyy olla tyytyväinen. :)
Poista