Pahoittelen tätä radiohiljaisuutta mikä on valinnut blogissa vähän aikaa. En ole lakkautanut blogia, enkä unohtanut sitä, on vain ollut sellaista hässäkkää nyt jonkin aikaa että tuskin edes muistan omaa nimeäni... Töitä on ollut enemmänkin kuin 24/7 joten kikki muu onkin jäänyt sitten... Mutta toivottavasti tämä tiilanne hellittää pääsiäisen jälkeen niin että pääsee taas elämään normaalia arkea ja saa vähän treeniakaa tuon nelijalkaisen neidin kanssa! Pyydän siis kärsivällisyyttä vielä pari viikkoa...
Mutta asiaan! Sagan kanssa pidettiin kisojen jälkeen muutama päivä toko-vapaata, ja sitten suunnattiin taas ohjattuihin treeneihin. Edellisessä postukasessa ehdinkin jo kehua neidin virettä ja miten hyvin hän on edistynyt. Tokoilu tuntui hauskalta ja Sagakin nautti treenaamisesta. Luulin... Nyt on nimittäin tullut sellaista takapakkia että ollaan ihan lähtöruudussa taas, Enkä tiedä mistä ihmeen syystä siihen jouduttiin!
Käytiin muutamissa ohjatuissa treeneissä kisojen jälkeen missä neiti oli oma energinen itsensä. Mutta tiistaina tapahtui jotakin. Saga oli ennen treenejä ollut vähän väsyneen oloinen, mutta ajattelin neidin piristyvän treeneissä, niin kuin usein on tapahtunut. Mutta ei. Kun otin autosta pois oli iloinen, mutta heti kun lähdettiin tekemään jotain liikettä ja toistoja Saga muuttui todella apaattiseksi. Ei siis huono vireiseksi vaan ihan apaattiseksi. Nami ei oikein kiinnostanut, mikä on todella epätavallista, eikä oikein mikään muukaan. Ajattelin jo että neiti on kipeä, mutta ruoka kyllä maistui tavalliseen tapaan. Tekeminen vaan ei maistunut. Ennen treenejä oltiin oltu pelloilla heittämässä palloa, jossa Saga veti kunnon kuperkeikan pallon perään. Tämän jälkeen ontui etujalkaakin muutaman askeleen, mutta käveli sitten taas ihan normaalisti. Ajattelin että ehkä tassu kuitenkin oli vähän kipeä treenissä, jos se voisi olla syy apaattisuuteen.
Kysyin Mariannelta neuvoja mikä voisi olla syy tähän mielentilaan, ja mietittiin myös juoksuja. Tosin ne on tulossa vasta huhtikuussa enkä ennen ole huomannut tällaista mielentilaeroa Sagassa ennen juoksuja. Marianne sitten antoi neuvoksi tehdä muutama päivä oikein lyhyitä motivaatiotreenejä jossa Saga varmasti onnistuisi, jos olisi itseluottamuksesta kiinni.
Päivä tämän jälkeen tehtiin ihan muutaman minuutin treenit ennen lenkkiä jotka toimivat hyvin. Mutta seuraavana päivänä taas sama juttu. Mikään ei kiinnostanut, ja treenaaminen oli tylsintä koko maailmassa. Muutenkin Saga on ollut erittäin rauhallinen ja jotenkin "epä flattimainen". Ei olla mitään sen kummempia juttuja tehty että en tiedä mistä tämä voi johtua? Lenkeillä Saga liikkuu noraalisti ja iloisesti, eli en usko sen olevan kipeä.
Tänään tehtiin iloista motivaatiotreenejä kentällä ihan minuutin ajan, ja sen jälkeen lenkin ohessa muutama metri seuruuta jotka meni ihan hyvin. Toivon siis että tämä on jokin vaihe, ja että en tietämättäni ole pilannut mitään kun meillä oli niin hyvä "drive" ja yhteistyö tokossa ja olin todella iloinen että neidin vire oli noussut. Mutta nyt ollan kuin ei koskaan oltaisi tokoiltu eikä vireestä oltaisi kuultukaan... Onko kellään sattunut samanlaista, tai onko ideoita mistä tämä voisi jouhtua?
Toivon todella että tämä on jokin ohimenevä vaihe, mutta siihen asti saadaan ottaa rennosti niin kuin Saga kuvassa, ja tehdä tilanteesta parhaan mahdollisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)