Intensiteettiä ja keskittymisen puutetta

Hieman on ollut hiljaiseloa täällä blogin puolella nyt, toisaalta tuntuu että en ole ainoa bloggaaja jolla on ollut muuta kuin blogi mielessä. Töissä on ollut kauhea rumba, välillä olen ollut iloinen jos päivästä selviää hengissä. Ellei olisi koiraa ja miestä olisin varmaan nukkunutkin töissä, sen verran tekemistä olisi ollut. Onneksi tilanne vaikuttaa olevan rauhoittumaan päin, niin pystyy jatkaa elämää töiden jälkeenkin. Sagan treenit ovat myös olleet aika minimissä, ohjatuissa ollaan tietysti käyty ja kaveriporukan kanssa vuokrattiin kerta viikossa Agimestalta hallivuoro. Ulkona on ollut räntää ja jäätä ja kaikenpuolin masentava sää. Tänään tosin aurinko paistoi ja oli todella keväinen ilma! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan teki mieli napata treenikassi ja suunnata ulos treenaamaan.

                           *Vaasassa oli vielä talvi, kun käytiin siellä moikkaamassa viikonloppuna. Kaikki kuvat ovat sieltä.*

Ohjatuissa ollaan keskitytty paljon Sagan keskittymiseen ja liikkeiden alkuihin. Saga on tokossa aika löysä, eikä flatin tapaan ihan jaksa keskittyä. Sattuneesta syystä olen alkanut kutsua sitä liikkureiden painajaiseksi. Neiti myös osaa liikkeet ja tietää tasan tarkkaan mistä ja milloin saa palkkaa, eikä siis viitsi tehdä mitään ekstraa. Tästä syystä olemme keskittyneet alkuihin ja siirtoihin, jotta saisimme energian kohdistumaan liikkeisiin eikä turhiin sähläyksiin. Näin ollen saisin lisää intensiteettiä koko koiran tekemiseen.

Olemme menneet kokeenomaisesti kentälle ja aloittaneet liikkeen, mutta Sagan ottaessa kontaktia palkkaan ja vapautan liikkeiden tekemisen sijaan. Tämän jälkeen olemme hallitusti siirtyneet seuraavaan aloituspaikkaan. Liikkeiden välissä olen rupatellut koiralle ja palkannut, pitääkseni keskittymisen minuun. Välillä olen myös tehnyt osan liikkeestä, mutta puolessa välissä palannut koiran luokse ja palkannut. Näillä "yllätyspalkoilla" pyrin siihen, ettei koira koskaan tiedä varmasti missä kohtaa saa palkan. Näin kiinnostus ja keskittyminen pysyy koo ajan minussa ohjaajana, eikä missään muussa. Muutama viikko olemme tehneet tätä, ja pari päivää sitten tehtiin taas kokeenomainen treeni. Koutsin sanojen mukaan Saga oli kuin toiselta planeetalta. Neiti keskittyi minuun, seurasi liikkeiden välissä mallikkaasti. Energia ja intensiteetti keskittyi liikeiden tekoon eikä turhaan sähläämiseen. Oli niin upea tunne tehdä töitä keskittyneen ja osaavaan koiran kanssa!

Eilisessä omatoimitreeneissä pitikin tosin saada palautusta maan pinnalle, kun neiti osoitti tasan kuinka paljon osaa riehua ennen liikkeitä, ja niiden välissä. Jopa niiden aikanakin. Parin liikkeen jälkeen taisi kuitenkin se kuuluisa hehkulamppu syttyä tuon duracellflatin korvien välissä, ja sama keskittyminen ja intensiteetti mikä oli ohjatuissa, löysi paikkansa Sagassa. Liikkeissä huomasin, ettei olla tehty kokonaisi liikkeitä pitkään aikaan. Kapulan nouto oli suoraan sanoen surkea, puri kapulaa ja palautti vinosti taakseni, kaukoissa ennakoi ja niin edelleen. Nämä tosin on suhteellisen helposti korjattavissa koska Saga oikeasti osaa liikkeet. Toukokuuhun on vielä hyvin aikaa viilata liikkeitä ennen SM kisoja.

Tokosta näyttelyihin; Sagan Viron valionarvo vahvistui viikko sitten, ja ruusuke ja kuuniakirja saapui postitse. Nyt täytyisi vielä anoa Suomen valionarvoa niin neiti on virallisesti Viron ja Suomen muotovalio.

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!