Tänä viikonloppuna oli tarkoituksena olla Espoossa ja ottaa rennosti Sagan kanssa. No suunnitelma ei mennyt aivan putkeen, sillä viikonlopusta tuli varsinainen treeniviikonloppu!
Perjantaina viestiteltiin Sagan ja Sagan veljen, Morriksen, isän omistajan Mariannen kanssa josko hän ehtisi trimmata Sagan ja Morriksen ennen seuraavan viikonlopun erikoisnäyttelyitä. Asiasta sovittiin, pisti Sagan autoon ja neiti olikin sitten ensimmäistä kertaa oikein trimmauksessa!
Neidillä olikin aikamoinen leijonakarva, joten kyllä hän näytti pieneltä trimmauksen jälkeen!
Tämä trimmaus oli siis ohjelmassa. Mutta sen jälkeen innostuttiinkin vähän treenaamaan perustottelevaisuutta, kun kerran meillä oli Sagan ja Morriksen kanssa niin taitava koutsi auttamassa! Marianne ja Leo ovathan pärjänneet mainiosti sekä näyttelyissä että Tokossa, joten treenit pystyyn vain!
Ensin harjoiteltiin hieman kuuliaisuutta ja remmin kunnioitusta, eli toisin sanoen että pennut eivät vetäisi hihnasta kävellessä. Saimme Sagan kanssa Mariannelta vinkin kokeilla noutajahihnaa, tavallisen kaulapannan ja hihnan sijan. Olen hieman ollut noutajahihnoja vastaan, varsinkin koska minulle tulee epävarma olo jos koira juoksee vapaana, eikä sillä ole kaulapantaa jossa on nimilappu ja puhelinnumerot jos koira karkaa. Saga ei ole edes yrittänyt karata kertaakaan, mutta on aina tämä jos…
Noh, yritimme kuitenkin noutajahihnalla. Saimme myös neuvon että aina jos Saga vetää hihnasta pysähtyy itse, ottaa remmistä kaksin käsin kiinni ja nykäisee. Tämä ilman mitään “ei” käskyä tai muuta kehotusta, jotta koira oppisi kunnioittamaan hihnaa. Tällä tavalla hihnasta tulle “the bad guy” eikä ihmisestä hihnan toisessa päässä. Kieltämättä oli tehokas oppitunti! Sagalle riitti kaksi nykäisyä ja sitten hän ymmärsi, etei hihnasta vedetä ja seurasi minua kuin varjo! Ihan ihmeellistä!
Kokeiltiin myös pitää koirat vapaana vuorotellen, ja kutsua ne luokse vaikka paikalla oli toisia koiria. Saga on tähän asti ollut aivan mahdoton toisien koirien kanssa. Jos hän näkee koiran, hän ryntää luokse ja haluaa leikkiä. No, tämän pienen remmi kurinpalautuksen jälkeen, riitti pieni “ei” jos hän tassutteli liian lähelle muita koiria, sitten hän palasi luokseni kuten ei koskaan muissa aikeissa ole ollutkaan!
Erittäin hyvä ja tehokas treeni kieltämättä!
Tästä sitten innostuttiin Morriksen omistajan kanssa treenaaman lisää, joten lauantaina tapasimme aamupäivällä treenaamaan samoja juttuja, ilman koutsia tällä kertaa.
Emme olleet vielä ehtineet hankkia noutajahihnaa Sagalle, joten tämä treeni sai toimia tavallisen hihnan ja pannan kanssa. Ensin otettiin kontaktia koiriin, ja sitten toinen meistä seisoi paikallaan, kun toinen kiersi hiekkakenttää ja treenasi seuraa ja kuuliaisuutta vaikka kaveri oli lähellä. Kyllä huomasi että Saga edellispäivänä oli ollut koulutuksessa! Vaikka huomasi että noutajahihnan kanssa kuuliaisuus oli 100% ja nyt ehkä 95% tavallisen hihnan kanssa, hän kuitenkin seurasi erittäin nätisti ja kuunteli käskyjä herkeämättä vaikka Morris istuikin lähellä katsomassa.
Oli kyllä aivan uskomatonta loppujen lopuksi että neitimme seurasi niin hyvin ilman hihnaakin, vaikka paras kaveri ja veli oli mukana häiritsemässä! Mutta vaikka se remmistä nykäiseminen tuntuukin välillä vähän kovakouraiselta, huomattiin että neitimme vain on sellainen joka tarvitsee vähän kurinpalautusta ja kovempia otteita välillä. Ja kuten ala olevasta kuvasta näkyy, hän ei vaikuta olevan hirveän pahoillaan asiasta. 
Tosin löytyi myös tällaisia hetkiä, kun esimerkiksi Saga läysi pallon joka olikin sitten ihana aarre ja kiinnostavampi kuin mikään muu! Pari kertaa hän pomppi iloisena tiehensä pallo suussaan, eikä antanut ottaa kiinni. Siinä todettiin vain että lisää treeniä vielä…
Sunnuntaina sitten oli näyttelytreenien vuoro! Jos asia on mennyt joltakulta ohi, olemme siis ilmoittaneet Sagan hänen ihka ensimmäisiin näyttelyihin, Flättien erikoisnäyttelyihin Hyvinkäällä. Tällä kertaa treenasimme Mariannen kanssa, ja saimme pari hyvää vinkkiä. Ensimmäiseksi sain tietää että meillä näköjään oli vääränlainen näyttelyhihna, nimittäin Spanieli hihna… Kaikkea sitä nyt täytyy tietää että niitä remmejäkin on erilaisia eri koirille!
No onneksi saimme lainata Mariannelta “oikean” noutaja näyttelyhihnan. Sain myös vinkin kiristää sitä ja nostaa sen melkein Sagan korviin asti jotta juostessa olisi parempi kontrolli. Olen tähän asti juoksuttanut Sagaa löysällä hihnalla, eikä neiti ollut aluksi kovin vakuuttunut asiasta. Mutta pienen ylipuhumisen jälkeen hän kyllä juoksi ihan nätisti.
Koska näyttelyt on meikäläisellekin ihan uusi juttu seuraan herkeämättä kaikkia ohjeita mitä saan. Tähän asti olen saanut kuulla että ei kannata siirtää Sagan jalkoja kun häntä seisotetaan, vaan hän oppi sen ajallaan itse. No, nyt sain sitten kuulla toisen version, että jalkoja kannattaa siirtää. Kun sitä kokeiltiin, niin kyllähän siitä neidistä löytyikin näyttelykoiran ainesta! Valitettavasti en minä häntä silloin seisottanut, mutta emmeköhän opi tuon homman Sagan kanssa jossain vaiheessa. 
Aktiivinen viikonloppu oli, mutta antoi paljon! Tästä siis suunnataan vain etiäppäin!
Kuvassa Harvahampaan Laughing Wind, “Saga”, 8kk
Söpöt ja ihanat flätit!
