Treenianalysointi- meidän heikkoudet ja vahvuudet

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Täällä ruudun toisella puolella vuosi aloitettiin kevyesti 38 asteen kuumeella. Hieman katkerana olen katsonut muiden facebook- ja instagrampostauksia kun ovat aloittaneet uuden vuoden treenaamalla, itse kun jouduin perumaan vuoden ensimmäiset treenit sairastelun takia. Mutta ei voi mitään, ainakin sain enemmän aikaa kirjoittaa blogia!

Ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin analysoida tulevia treenejä? Mitä olemmekaan tehneet ja mihin pitäisi vielä panostaa. Olen yrittänyt pilkkoa toko kokeiden eri liikkeitä pieniin palasiin ja miettiä mitä kummankin koiran kanssa tehdä.

Saga:

Sagan vahvuus on ehdottomasti tottelevaisuus. Hän oppii liikkeet ja kuuntelee, mutta vire laskee helposti. Olen yrittänyt nostaa sosiaalisen palkan arvoa ja tehdä treeneistä lyhyitä, mutta intensiivisiä ja hauskoja jotta saisin mahdollisimman korkean vireen. Tekniikka harjoitukset ovat tietysti olleet eri treenikerroilla. Sagan mielestä työnteko ei ole sen arvoista, jos ei siitä saa ruokaa, joten sosiaalisen palkkauksen treenaamisessa on omat haasteensa. Loppusyksyn megalyhyillä ja korkeavireisellä treenikerralla, olen tieten tahtoen mennyt treenikentälle, ajatuksen tehdä vain muutama helpohko vauhdikas asia, ja palkata vain sosiaalisesti, jonka jälkeen jatkamme lenkille. Uskon tämän metodin sopivan Sagalle, ja ajatuksena on pikkuhiljaa pidentää treenejä ja lisätä haasteitä huomattuani kun/jos sosiaalisen palkan merkitys on kasvanut.

Siirtymiset ovat myös treenin alla oleva asia. Tämä oikeastaan liittyy hieman ailahtelevaan vireeseen, joten siirtymisien arvoa täytyy nostaa. Tätä treenasimme paljon yhdessä vaiheessa, ja ne olivatkin jo hyvällä mallilla, mutta laiska ohjaaja ei sen jälkeen ole vahvistanut niitä, joten ne ovat tietysti unohtuneet. Taas saa ohjaaja katsoa itseään peiliin.

Simo:

Simon suurin este kokeisiin on tällä hetkellä maahanmeno. Hän jää turhan kiinni käsiapuun ja otettuani käsiavun pois, herra ei menekään maahan. Tätä olen yrittänyt vahvistaa monella eri tekniikalla ja idealla mutta ei. Voi hitaasti tassutellen mennä tuplakäskyllä, mutta vauhdikasta pomppua en herrasta irti saa. Joten tätä treenaamme Simon kanssa paljon. Simon vauhvuus on ehdottomasti leikkisyys, mutta kuitenkin jonkun asteen keskittyneisyys (ainakin flattien mittapuulla).

Siirtyminen koirajonossa (esim. paikkikselle) on osoittautunut Simolle hieman haasteelliseksi. Olemme tehneet niin paljon työtä Simon keskittymisen eteen ja sen, ettei välittäisi muista koirista, joten nyt on muuttunut hiukan epävarmaksi ja jätättää seuruussa koirajonossa. Tämä on tullut esille vasta hiljattain, joten täytynee etsiä monta koirajonoa missä voimme tehdä positiiviset treenit.

Simon siirtymiset on aika hyvällä mallilla, mutta seuruussa haluaa unohtaa takapään pienen matkan jälkeen. Aloittaa siis hyvin, mutta muutaman metrin jälkeen siirtyy "lenkkimoodiin" ja kääntää takapäätä ulospäin. Asennon vahvistamiseksi olen palannut seuruutreeneihin aitojen viereen, jos saisi siitä tukea eikä pääsisi avautumaan samalla tavalla. Samalla yritän vahvistaa takapään käyttöä eri jumppaliikkeillä.

Uusin, ja yllättävin, haaste Simon kanssa on itse asiassa intensiteetti. Leikkauksen jälkeen Simo on rauhoittunut sen verran, että leikki ja tekee, mutta ei enää samalla intensiteetillä kuin ennen. Eli sitä täytyy työstää, jotta saisimme sen takaisin. 

Tämän lisäksi treenataan "vain" kaikki liikkeet valmiiksi koetta varten. Varovaisena haaveena olisi startata molempien koirien kanssa flattien tokomestaruudessa huhtikuussa, mutta aika näyttää ehdimmekö treenata tarpeeksi, jotta saisimme paketin kasaan siihen. 

Ohjaajana saan myös kehittyä siinä, että molemmat koirani palkkautuvat niin eri tavalla. Siinä missä Saga on ahne ja rakastaa ruokaa eniten maailmassa, haluaa Simo leikkiä ja repiä. Helposti tulee Simolle välillä kaivettua namit esille, mutta tuon yllä mainitsevani intensiteetin takia yritän itse palkata eniten lelulla.

Tällaisia mietteitä vuoden alussa. Mitä treenisuunnitelmia teillä on vuoden varalle?

Joulukuvat- behind the scenes

Kuten aina, piti tänä vuonnakin keksiä jokin hieman kiinnostavampi aihe joukukortteihin. Sanomattakin selvää, että laumamme uusin kaksijalkainen jäsen olisi oltava jotenkin S-tiimin kanssa kortissa. Eihän nyt ketään perheenjäsentä voi kuvata ilman toista tai kolmatta.

Pinterest ja google kävi kuumana jo syyskuusta lähtien miettien teemaa, paikkaa ja asentoja. Koska neitimme ei vielä pysty istumaan, en voinut saada unelmajoulukuvaani reen ja kahden "porokoiran" kanssa. Loppujen lopuksi päädyin yhdistämään muutaman kuvaidean olkipaalien ja lyhtyjen kanssa.



Tänä vuonna kysyin suosiolla apua kuvaamiseen, sillä ymmärsin, että kahden koiran ja nelikuukautisen vauvan valokuvaaminen yksin voi olla jokseenkin haastavaa yksin. Soitin siis serkulleni joka lupasi auttaa hädässä. Harmi vain, että valokuvauspäivänä taivas repesi ja vettä tuli kuin saavista kaataen koko päivän. Olkipaalia emme kuitenkaan viitsineet repiä sisälle joten sain samalta seisonnalta keksiä uuden idean.

 v

Lopputulos oli perinteinen, omasta mielestä ehkä hieman tylsähkö (koska sisällä) kuva koko kolmikosta. Tosin sisäkuvissakin riitti haasteita. Kun sai Sagan makaamaan sopivan rennon näköisesti lampaantaljan päälle, piti saada Simokin mukaan ja kun hänet sai asettumaan paikalle liikutti jompikumpi kuusipalloja, meni väärän asentoon tms. Simo ei tykännyt tonttulakista sitten alkuunkaan ja yritti repiä sen käskyistä huolimatta pois. Kun sen sai paikoilleen, näytti Saga kuolemantuomion saaneelta, koska piti olla lakki päässä... Sitten vielä pikkuneiti mukaan. Onneksi hän on suht tyytyväistä sorttia ja on alkanut reagoimaan samaan linnunkotkotukseen mitä käytän kuvatessani koiria saadakseni niitä katsomaan oikeaan suuntaan. 😅

*rankkaa hommaa tämä mallina oleminen*




*Tämä kuva olisi ollut täydellinen ellei Simon tonttulakki olisi väärin ja ilme huono*

Hauskaa meillä ainakin oli (siis minulla ja serkulla, koirista en niinkään tiedä...) ja koko kuvaussessioon meni noin kolmisen tuntia. Ruokatauko ja alkuhämmennys mukaanlukien. Lopputuloksena oli noin 280 kuvaa, josta kolme valikoitui jatkoon. Ja yksi sitten lähetettiin sukulaisille. Kaikissa muissa oli kuusipallot väärin asetettuna, koirilla väärä ilme, lakki väärin, pikkuneidillä mekko huonosti tai jotain muuta mikä ei miellyttänyt silmää. Tässäkin kuvassa Saga on hieman epätarkka, mutta se sai kelvata B-suunnitelmana kun sää pisti kapuloita rattaisiin.

Tämän postauksen myötä haluamme koko laumamme kera toivottaa kaikille lukijoille oikein iloista joulua ja onnellista uutta vuotta!

- Johanna, pikku M, Saga ja Simo

Uudet treenitavat ja silmäpussien kasvatusta

Monet ovat kysyneet mitä meille tällä hetkellä kuuluu ja miten lapsiarki koirien kanssa sujuu, joten päätin tehdä siitä ihan oman postauksen. Sekä minä, että Simo olemme toipuneet hyvin omista leikkauksistamme ja arki alkaa pikkuhiljaa palata raiteilleen. Simolla epäiltiin taas hiivaa korvissa, koska rapsutti niitä niin paljon, joten hänelle tuli vielä yksi eläinlääkärireissu. Tällä hetkellä hiiva on onneksi hallinnassa ja korvat puhtaat kotikonstein.

Mitkä olivat sitten odotukseni tähän vauva ja koira arkeen?

Ollessani raskaana minulla oli kovat suunnitelmat koirien treenien ja kilpailujen suhteen äitiysloman aikana. Ajattelin, että sen kun laitan lapsen vaunuihin ja kävellään kentälle, hän nukkuu kentän laidalla ja minä treenaan koiria hyvän nukutun yön jälkeen. Tämän ansiosta saamme paljon treenattua ja voisimme vihdoinkin osallistua kokeisiin. Ja linnut laulavat ja aurinko paistaa ja kukat kukkivat.... Miten sitten se todellisuus?

Todellisuus:

Aluksi voin sanoa, että hyvin nukutut yöt voidaan heti unohtaa. Tällä hetkellä M herää melkein kellontarkasti, joka toinen tunti. Ennen tätä pikkuneidillä oli koliikkia. Joten nukkuminen on ollut aika kortilla. Päivisin nukutaan koiralenkin ajan niin kauan, kun vaunut tai kantoreppu ovat liikkeellä, mutta ei sen enempää. 

Aamupäivisin olen usein yrittänyt suunnata lenkkimme jonkun kentän ohi, mukana koirien namit ja jokunen lelu. Olemme sitten tehneet pikkutreenit tietäen, että neiti voi nukkua kentän laidalla joko muutaman minuutin tai sitten ei ollenkaan. Koirille on tullut tutuksi erilainen paikallaolo. Esimerkkinä jos olemme aikeissa tehdä noutoa ja olen heittänyt kapulan, voi olla, että M pistää konsertin pystyyn. Silloin ei auta muu, kun käskeä koira odottamaan, juosta hytkyttämään vaunuja, jonka jälkeen jatketaan liikettä... Toissapäivänä harjoittelimme hakuruutua damien kanssa niin, että lähetin koirat vuorotellen metsään kävelytieltä, hytkyttäen vaunuja toisella kädellä ja ottaen dummyt vastaan toisella. ;) Eli kyllä se hätä keinot keksii!

Tietysti lisähaasteita toi reilun kuukauden treenitauko oman leikkauksen myötä. Mutta nyt tuntuu siltä, että alamme kohtapuolin taas löytämään arjen rytmin. Koirat ja M tulevat kuitenkin erittäin hyvin toimeen. Simo on hieman mustasukkainen ja tulee usein rapsuteltavaksi, jos M on leikkimatolla mutta Sagaa ei voisi neiti oikeastaan vähemmän kiinnostaa. 

Itse pidän myös jokaisen torstai-illan pyhänä, jolloin lähdemme koirien kanssa hallille treenaamaan. Silloin pääsemme treenaamaan oikein kunnolla, kun isä hoitaa pikkuneitiä. Vaikka nautinkin koirien treenaamisesta, on pakko myöntää, että välillä olisi ihanaa olla vain itsekseen, ilma että joko lapsi tai koirat tarvitsevat huomiota tai huolenpitoa. Mutta samalla koirien treenaaminen ja pitkät metsälenkit ovat arjen henkireikäni ja se mikä auttaa jaksamaan!

Hieman takkuinen on siis alku ollut, mutta nyt alamme pikkuhiljaa löytämään keinoja, miten saada kaikki osapuolet tyytyväisiksi arjessa, kunhan se perheen pienin vielä nukkuisi vähän paremmin saisi tämä äitikin vähän ladata akkuja.

Onko teillä lapsia ja koiria? Miten teillä sujuu arki? Vinkkejä miten saada 4kk vanha vauva nukkumaan saa myös antaa. ;)

Intensiivinen tottelevaisuuspäivä

Nyt loppui blogin radiohiljaisuus! Elossa ollaan vielä täällä puolella ruutua ja olemme molemmat Simon kanssa parantuneet leikkauksistamme. Tästä vielä erillinen postaus tulossa, joka odottaa luonnoksissa. Mutta nyt ajankohtaisempiin asioihin, nimmittäin flattien tokoviikonlopppuun Kannuksessa (koska ei lähempää pk-seutua löytynyt...). Kuvat minusta ja koirista ovat c) Salla Sipilä.

*mini-handleri asemissa*

Perjantaina toko-koe, lauantaina ja sunnuntaina koulutusta flattimaisessa hengessä. Eikö kuulosta täydelliseltä toko viikonlopulta? Alun perin, ajatus oli, että ajaisimme Vaasaan sukuloimaan ja olisimme Sagan kanssa osallistuneet perjantain kokeeseen ja lauantain koulutukseen. Mutta sitten tuli leikkaus yms., jonka syystä emme ole ehtineet treenata. Jäljelle jäi kuitenkin lauantain koulutus. Perheemme pienin asetti taas tähän suunnitelmaan hieman kapuloita rattaisiin, kun alkoi äkisti vierastaa jopa omaa isäänsä, eikä muu kuin äidin syli kelvannut. Tämän saimme onneksi loppumaan ajoissa, jonka jälkeen neiti päätti, ettei hän syö muuta, kun äidin rintamaitoa. Onneksi N on mukautuvaa sorttia ja totesi, ettei auta, kun lähteä Kannukseen koko perheen voimin, jotta voisin imettää pikkuneitiä hallilla. Hän suostui viihdyttämään ja hoitamaan neitiä tämän päivän treenatessani.

 *ajoissa se koirien treenaaminen on aloitettava!*

Surkean nukutun yön jälkeen (miksi vauvat aina nukkuvat huonosti, kun on poikkeuksellisen aikainen herätys?) pakkasimme siis pienen perheemme koirineen autoon ja suuntasimme Vaasasta kohti Kannusta. Kannuksessa on ihana iso ja valoisa Dogness halli keskellä keskustaa. Yllätyn joka kerta tästä, kun on niin tottunut kotona ett hallit ovat jossain teollisuusalueiden perukoilla piilossa.

Treenipäivä aloitettiin yksilöliikkeillä. Jokainen valitsi 2-3 asiaa tai liikettä mitä halusi tehdä tai ongelmaa, jossa halusi apua.

Simo; merkin kierto ja luoksetulo

Simon kanssa leikittiin aluksi, jonka jälkeen pyysin uusia ideoita merkin kierron opettamiseen. Tuntuu, että olen käynyt kaikki opetustavat läpi, onnistumatta saamaan Simon ymmärtämään liikettä, vaan hän jää joko käteeni (namiin) kiinni, tai juoksee vain nuuskimaan kartiota.

Sain vinkiksi mennä kartion viereen (melkein kiinni) nami oikeassa kädessä, käsi nyrkissä, ja polvi kartiota kohti, ettei pääse livahtamaan namille kartion edestä. Sitten odotettiin, että koira tarjoaa oikeaa liikettä. Aluksi avasin nyrkin ja näytin namin, mutta jo muutaman kerran Simo sai jutun juuresta kiinni, ja kiersi kartion nätisti. Seuraava askel on ottaa etäisyyttä kartioon ja koiran on kuitenkin kierrettävä kartio namin luokse. Koitimme myös kiertämistä edestakaisin, eli kädestä kädelle mutta kierto vasemmalta oikealle oli selvästi Simollle helpompaa ja tätä hän tarjosi myös luontaisesti.

Luoksetulon perusasento ei ole Simolla niin vahva, jolloin olen auttanut paljon namilla. Tämän takia hän on alkanut tökkimään kuonolla käteeni tullessaan perusasentoon, tai napsimaan hihasta hieman kiinni ikään kuin ohjaten itseään oikeaan paikkaan. Tässä ongelmassa minulla on vain peiliin katsomista, sillä olen tähän asti palkannut, kunhan perusasento on suora ja vasta hiljattain alkanut puuttumaan tähän. Nyt ongelmaksi on tullut tämän "itse ohjautumisen" poistaminen. Kielto tai liikkeen uusiminen ei ole tuottanut toivottua tulosta, sillä Simo ei ole ymmärtänyt mitä tekee väärin.

Sain vinkiksi nostaa vasemman käden selän taakse, jolloin itse ongelma poistuu. Monta kertaa Simo yritti tarjota perusasentoa selän taakse, käden kohdalle mutta toistaessani käskyn alkoi pikkuhiljaa jättämään käden sikseen ja tulemaan oikealle paikalle. Eiköhän tökkiminen täälä lopu nopeasti.

Saga; seuruu ja ohjattu nouto

Seuruussa Saga on alkanut "avautumaan" käännöksissä, jolloin pyysin liikkuroitua seuruuta monella käännöksellä. Käännöksissä sain kuulla liikkuvani hieman liian nopeasti, jolloin koira ei kerta kaikkiaan ehdi mukaan. Tässä asiassa tuli toinenkin asia esiin, eli Sagan leikkiminen ja palkkaus. Usein palkatessani leikillä pidän lelua aika lähellä itseäni ja taputan koiraa välillä kylkeen hetsataakseni sitä hieman. Saga ei kuitenkaan ole koira, joka viihtyy hirveän lähellä ohjaajaa. Myös odotellessa hän seisoo aina noin puoli metriä minusta. Sain vinkiksi ottaa enemmän etäisyyttä leikkiessäni ja enemmän silittää, kun taputtaa.

Ohjatussa noudossa Saga on alkanut himmailemaan juostessaan kapuloille. Lähtee kyllä laukalla, muttei mitenkään täysillä. Takaisin tulee hyvällä vauhdilla. Kilpaileminen toisen koiran tai minun kanssani ei auta tähän. Koska Saga on hulluna ruokaan, kokeilimme lähettää hänet suoralla linjalla noutoon (kapula kuitenkin laitettiin maahan eikä heitetty). Hetsasin häntä hieman ennen lähtöä ja kehuin heti kun lähti hyvällä vauhdilla. Hampaiden iskiessä kapulaan vapautin namikupille. Tämä voisi olla yksi keino saada lisää vauhtia, namikupille ainakin singahti kuin ohjus.

Häiriöitä ja siirtymisiä

Yksilöliikkeiden jälkeen jakauduimme kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä kerralla otti koirat ja tekivät noin 10 minuuttia mitä halusivat samaan aikaan. Ideana oli, että muiden touhuamiset antaisivat häiriötä omalle koiralle. Tämän jälkeen otimme kaikilla ryhmillä paikkikset.

Sagalle tämä ei ollut ongelma eikä mikään, tehtiin pieniä pätkiä seuruuta ja jääviä liikkeitä. Seisomisessa haluaa välillä siirtää toista etutassua kävellessäni Sagan taakse, mutta muuten tämä toimi hyvin. Simo oli hieman hämillään mitä kaikki muut tekevät peuhaavat samaan aikaan kun hänen pitäisi keskittyä. Teimme Simon kanssa paljon kontaktia ja vähän seuruuta ihan keskittymistä silmällä pitäen. Yllättävän hyvin keskittyi, joskin huomasi häiriöt pienenä epävarmuutena ja alavireytenä(?). Ei tehnyt ihan samalla vireellä kuin muuten ja jätätti välillä mitä ei muuten tee, joten pistän sen häiriöiden piikkiin.

Kaikki tekivät myös siirtymisiä käskystä samalla. Välillä palkattiin itse siirtymisen ajan ja välillä tultuamme seuraavaan paikkaan ja koira oli peruasennossa. Sagan siirtymät toimivat suht hyvin, näitä olenkin pyrkinyt palkkaamaan ja huomioimaan paljon treeneissä, joten oli kiva nähdä, että se on tuottanut tulosta. Simo kaipasi pientä muistutusta, ettei muihin koiriin keskitytä, mutta parin siirtymään jälkeen rupesi taas aivot raksuttamaan ja kontakti pysyi paremmin. Tästä huomaakin, että Simo ei ole käynyt tällaisissa koulutuksissa juuri ollenkaan. Hän on muutenkin enemmän häiriöherkkä kuin Saga, mutta oli muutenkin hieman hämillään, kun yhtäkkiä on kymmenen muuta koiraa tekemässä juttuja samaan aikaan kun hän. 

Aikataulut hieman venyivät, joten emme ehtineet jäädä rastityöskentelyyn perheen pienimmän väsyessä. Edessä oli vielä parin tunnin ajomatka kotiin, joten päätimme lähteä, jotta säästyisimme huutokonsertilta autossa. Ehdin kuitenkin kysellä vinkkejä Sagan kaukoihin ja tehdä luoksetuloja Simon kanssa ennen lähtöämme. Kaukoista tulossa vielä erillinen postaus.

Teki todella hyvää sekä koirille että emännälle päästä taas irrottautumaan vauvakuplasta ja keskittyä treenaamiseen! Antoisa ja hauska päivä kaiken kaikkiaan. Kiitos kaikille osapuolille!