Joulukuvien ottamisen jalo taito

                                                                                *"Unohda koko joulu, nyt mulle riitti!"*

Viikonloppuna oli pakko tutustua uuteen putkeen joka tuli viikolla. Sääennustuksien lukemisen jälkeen päätin samalla napata joulukuvia jos ei saadakaan valkeaa joulua. Lauantaina olin yksin napsimassa muutaman kuvan, lähinnä etsiäkseni hyvää kuvauspaikkaa ja ideoita kuviin. Sunnuntaina ei ollutkaan aurinkoa, joten kuvat ovat hieman tummia. Mutta koska N oli töissä koko viikonlopun sain esittää koirankuvauksen jalon taidon kälylleni. Minä siis yritin selittää millaisen kuvan halusin, saada Sagan käyttäytymään niin kun halusin ja kälyni sai olla kameran takana kuvaamassa. Ei ollut mikään maailman helpoin tehtävä!

 Ensiksi piti löytää sopiva kuvauspaikka. Sitten tallustella sinne pilaamatta lunta ja saada koira oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Samalla piti tietysti keksiä motivii joka on koiran kannalta helppo toteuttaa mutt akuitenkin hauksa eikä tylsä ja liian "tavallinen". Tässä muutama "deleted scenes" kuva:

Koirien joulukuvaus on siis jalo taitolaji johon tarvitaan aikaa, kärsivällisyyttä ja paljon nameja koiralle! Varsinkin mustan koiran kuvaus ei ole mikään helpoin homma, erityisesti silloin kun mukana on henkilö joka ei koskaan ole kuvannut koiria, mutta hauskaa oli ainakin! Emme kuitenkaan huhkineet ihan turhaan lumessa, tulihan muutama hyvä otoskin. Ja sainhan lauantainakin auringossa otettua pari kiva kuvaa.  Lopuksi vielä muutama onnistunut kuva, josta yksi pitäisi saada jolukorttimateriaaliksi.

Mikä on sinun suosikkisi? Jokin joka sopisi erityisen hyvin joulukorttimateriaaliksi? Oma suosikkini on valon takia toinen näistä onnistuneista kuvista. Ensimmäisestäkin voisi saada hyvän lisäämällä jokun tumman, tunnelmallisen raamin ympäri.

Kuuraparta, tuiskutukka, lumiviitta harmaasukka

Ihana kamala pakkanen on tullut, ja tuli muuten aika nopsaan! Itse rakastan talvea ja lunta ja onneksi koira jakaa tunteeni. Jos siis näette jonkun hullun koiran ja sen vielä hullumman omistajan hyppivän ja riehuvan lumihangessa niin se ollaan me! Ainahan se talven jäätäv viima ei ole niin ihana, mutta niin kauan kuin on lunta maassa, en voi valittaa. Voin hyvin lähteä iltapimeään remilenkille Sagan kanssa vain nauttimaan lumesta, sen tuomasta valosta ja ihanasta hiljaisuudesta.

Talvella pääsee tietysti myös tekemään hankitreeniä ja lumiset nometreenit ovatkin ihan parhautta jos tuolta mustaturkkiselta kysytään. Kävinkin tässä muutama päivä sitten pelloilla heittämään dummeja lumeen. Silloin ei tosin ollut näin ihanaa lumihankea, mutta hieman valkoista kumminkin. Ei olla taippareiden jälkeen sen kummemmin treenattukaan nomea, vaan neiti on saanut pitää välikauden ja kasvattanut turkkia takaisin samalla. Tehtiin sitten muutama markkeeraus, ja koitettiin vähän ohjauksiakin.

Ei olla ohjauksia oikeastaan kunnolla vielä treenattu, mutta tehdään siihen liittyen aina välillä helpohkoja harjoituksia vaihtelun vuoksi. Saga markkeerasi oikein hyvin, palautuksissa tosin oli taas parantamisen varaa. On se kumma kun nuo palautukset heti kärsii jos ei vähän aikaan tehdä mitään. Muuten paketti kyllä pysyy kasassa, mutta luulee aina voivansa omistaa dummyt/riistat jos on vähänkin taukoa näistä hommista. Siinä sitten hiottiin vähän palautuksia, kunnes sain taas dummyn suoraan käteen.

Nyt toivotaan vaan että lumi pysyy maassa, silä tänään tämä kauan odotettu ihanuus, eli uusi putki kameralle, saapui perille!

 Nyt odotetaan vaan viikonloppua että pääsen kuvaamaan ja kokeilemaan uutta putkea!

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Neljä vinkkiä loistavaan syysulkoiluun!

Asuinalueellamme on kaikille koiranomistajille ja muille karvakuonolaisten omistajille oma facebookryhmä. Sen kautta olemme hiljaittain järjestäneet muutaman loistavan kimppakävelyn koirille. Siis kirjaimellisesti loistavan, sillä tarkoituksena on ollut kävellä ympäri asuinaluetta ja näyttää, että käytämme heijastimia pimeällä ja kehottamaan muita (varsinkin lapsia) käyttämään niitä myös. Yli 2000 koiraa kuolee joka vuosi liikenneonnettomuuksiin, josta suuri osa vältettäisiin heijastimilla!

                                                               *Loistavaa porukkaa*

                                                              *Sumuisessa syysillassa näkyvyys on erittäin huono*

Tähän tempaukseen olemme saaneet sponsorointia muunmuassa Faunattaresta koiranamien ja kakkapussien muodossa, sekä Royal Caninilta heijastinpipojen ja lenkkihihnojen heijastimien muodossa. Itse olemme varta vasten kaivanneet kaikki omistamamme heijastimet päälle, sekä omistajille että koirille. Vaikka kuinka itse sitä luulisi, niin jo hämärässä autoilijoilla on vaikeaa nähdä jos kuljet ilman heijastimia!

                             
                              Tässä minun ja Sagan vinkkimme loistavaan syysulkoiluun:

1. The more-the merrier, eli mitä enempi heijastimia sen paremmin näyt! Haijastin on halpa henkivakuutuus sinun ja koirasi hengestä!

2. Tarkista heijastimesi ikä! Heijastin vanhenee eikä vanha näy yhtä hyvin kuin uusi, muista siis uusia heijastimesi säännöllisesti!

3. Pimeä voi yllättää, laita takkiisi ja koiran hihnaan varmuuden vuoksi heijastin kiinni, joka on koko syyskauden siinä jos pimeä pääsee yllättämään.

4. Vaihtoehtoja vanhoihin rumiin heijastinliiveihin löytyy, etsi omaan tyylisi sopiva heijastin!

Nykyään löytyy heijastinpipoja, -takkeja, -liivejä, -naruja, -hanskoja ja kaikenlaista joka lähtöön ihan kaikille. Jos se 90-luvun vanha heijastinliivi siis nolotta, älä anna sen olla este näkyvyyteen pimeässä! Myös koirille löytyy valopantoja, heijastinliivejä, orbilockeja, hijastintakkeja ja vaikka mitä.

*Vanhoja tylsiä heijastimia ei tarvitse enään käyttää. Nyt löytyy heijastimia ihan jokaiselle tyylistä riippumatta!*

Itse käytän heijastinliiviä, heijastinpipoa, ranneheijastinta ja tarvittaessa otsalamppua. Sagalla käytämme Rukan huomiliiviä ja Little&Biggerin valopantaa. Varsinkin valopantaa voin suositella tummien ja runsasturrkisten koirien omistajille! Pantaa voi ladata USB:n avulla ja se näkyy jopa 500 metrin päähän, myös hieman paksuturkkisemmilla koirilla.

Mitä heijastmia SINÄ ja KOIRASI käytätte? Haastan kaikki tämän postauksen lukeneiden kertomaan joko tähän kommentoimalla, tai omassa blogissa (laita mielellään linkki postaukseen tänne) mitä heijastimia te käytätte ulkoilessanne! 

Haasta myös muita käyttämään heijastimia!

Laitetaan valoa kiertämään, jos saamme edes mutaman koirakon lisää käyttämään heijastimia pimeällä olemme onnistuneet!

                                               Valoisaa syksyä toivottaen,
                                                  Johanna ja Saga

Meistäkö voittajia?

Taipparit ja tokon AVO1 tuli ja meni, nyt ei enään mikään häiritse meitä keskittymästä VOI luokan liikkeiden harjoituksiin(paitsi juoksut...). Talvella startataan varmaan kerran vielä AVO luokassa saadaksemme kisakokemusta. Tai pari kertaa jos saamme toisen ykkösen. Ei kahta ilman kolmatta, eikä koulariahan voi niin helpolla päästää, vaikkemme periaatteessa siinä mielessä kilpaile.



Tokon voittajaluokassa on tosin monta uutta ja haastavaa liikettä, joten paljon saadaan treenata koko talvikauden jos haluamme keväällä tai kesällä startata VOI luokassa. Muutenkin asiat täytyy treenata vielä tarkemmin jotta ylemmissä luokissa kehtaa näyttäytyä.

Paikkamakuu häiriössä 2min:
Saga kyllä pysyy paikallaan, mutta viime kokeissa olen huomannut neidin olevan hieman levoton paikkis tilanteissa. Tähän kiinnitetään siis vielä enemmän huomiota. Nuuskimistreenit ovat myös ehdottomia!

Seuraaminen:
Noh, tämä meidän ikuinen ongelma. Mutta uskon, ja toivon, että se on menossa parempaan päin. Sagan paikka on hyvä, nyt kaivataan vaan että konakti ja into pysyy pidemmän ajan. Yksitäiset askeleet sivulle ja eteen eivät tuota ongelmia. Peruuttamisessa on tehtävä töitä.

Jäävät:
Hiukan kaivataan napakkuutta seisomiseen lisää, muuten kaikki on hyvällä mallilla.

Luoksetulo:
Voittajassa koira pysäytetään kesken luoksetulon. Tätä treenataan vielä käsimerkin avustuksella, jolloin toimii hyvin, mutta eiköhän siitäkin pikkuhiljaa päästä eroon.

Ruutu ja luoksetulo:
Ruutuun menossa kaivataan häiriötreenejä, että varmasti bongaa ruudun vaikka olisi muuta krääsää tiellä. Muuten juoksee ruutuun hyvää vauhtia, menee maahan käskystä ja pysyy siinä kunnes toisin sanotaan. Ruudusta luoksetuloon kaivataan hieman lisää vauhtia.

Ohjattu nouto:
Ihan hyvällä mallilla. Nyt vain pidennetään etäisyyksiä ja harjoitellaan liike varmemmaksi.

Tunnistusnouto:
Tässä on eniten tekemistä. Saga vetää hurjat kierrokset eikä malta nuuskia läpi, jonka seurauksena tuo ihan minkä kapulan vain takaisin. Muutenkin tarvitaan tarkkuutta tähän.

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten:
Noutaminen esteen yli ei tuota ongelmia. Lyhyet sivulletulot ja pitämiset sujuvat myös metallikapulalla. Nyt täytyisi kohtapuolin totutella noutamaan metallikapulaa myös.

Kaukot:
Istu-maahan vaihdot eivät tuota ongelmia, nyt harjoitellaan seisomista. Eli vielä istun vieressä ja Saga seuraa namikättä. Hieman haluaa jompikumpi takatassu liikkua seiso-maahan vaihdossa, mutta kunhan ei vire ole liian korkea niin sekin alkaa sujua.

Eli vielä on paaaaljon tekemistä, mutta eiköhän se siitä! Nyt on tunnarissa ja kaukoissa ehkä eniten tekemistä, puhumattakaan seuraamisesta... Mutta uusia haasteita on aina kiva ottaa vastaan, ja yhdessä me kyllä tästä Sagan kanssa selviämme, tavalla tai toisella! Askel askeletta lähempää FI TVA unelmaa.