Uusia kokemuksia osa 2

Koiramaisen viikonlopun toinen osa tulee vihdoinkin täällä. Tiedättekö tunteen runsauden pulasta? Tällä hetkellä minulla on blogin suhteen vähän sellainen tilanne. Hirveän paljon eri juttuja mistä kirjoittaa, mutta joistakin jutuista puuttuu kuvia ja vielä pitäisi vähän järjestellä mielessä mitä kirjoittaa milloinkin ja minne. Mutta palataakseni koirateemaiseen viikonloppuuni... Postauksen kehäkuvat ovat c) Satu Saarinen ja otettu Helsinki KV:ssa jossa Saga oli VAL ERI 2 Sa.

Flattien tokomestaruudesta palattiin tosiaan kotiin myöhään illalla Simon kanssa. Kotona odotti Sagan puunaaminen seuraavan päivän Tuusulan ryhmänäyttelyitä varten. Hieman mietitytti sää ja neidin jaksaminen, kun helle on Sagan inhokkikeli. Pakkasin siis varmuuden vuokis viilennysloimen mukaan, ja onneksi Marko oli tulossa teltan kanssa. Herätys aamu seitsemältä ja lähtö kohti Tuusulaa. Onneksi näyttely oli lähellä! Simo sai jäädä kotiin. Kun kerran kehät olivat heti aamusta ja flatteja vain 8 kappaletta laskin, että ehtisin hyvin kotiin, käyttää koirat ulkona ja siitä Helsinkiin äitienpäivälounaalle.

Aamulla oli jo parikymmentä astetta lämmintä kun saavuimme paikan päälle. Itselläni oli caprit jaassa, ja jakun kanssa meinasin tukehtua kun oli niin lämmin. Pystytimme teltan ja laitoin viilennysloimen Sagan päälle häkkiin josko vähän auttaisi. Flattien kehät alkoivat juuri ajallaan Harri Lehkonen tuomarina. Edelliset rodut oli arvosteltu nopeasti, eikä tuomari seisottanut niitä mitenkään liian kauan. Flateissa alkoi kuitenkin mittaaminen ja tuomari seisotti uroksia paljon kauemmin kuin muita koiria. Rupesi hermostuttamaan tuo Sagan hännän heilutus kun kesti niin kauan. Nuorten urosten jälkeen tuomari sai kuitenkin vähän vauhtia enkä Harmin kanssa joutun hirveän kauan seisomaan. Harmi jaksoi kuitenkin esiintyä hyvin ja voitti urokset.

*Celtair round and round, VSP & Harvahampaan Laughing Wind ROP*

Sagan ravasi nätisti ja seisoi hyvin, joskin seisominen ei ollut kuumuuden takia ihan hänen parastaan. Paljon sai tsempata että jaksoi seistä iloisena, vaikkei kauan jouduttu seisomaankaan. Tuloksena PN1. Saga ja Harmi juoksivat ROP kehässä, pienten logistiikkaongelmien takia kun yhtäkkiä tajusin etten voi esittää kahta koiraa samaan aikaan. Onneksi Senni sai nopeasti Harmin häkistä ulos ja päästiin aloittamaan kehää. Molemmat esiintyivät hyvin vaikkei Saga aivan olisi jaksanut heiluttaa sitä häntää.  Suureksi ylltyksekseni meille ojenettiin puna-keltainen ROP ruusuke!

Nyt pisti sitten ohraleipä, koska aikataulu... Simo yksin kotona, äitienpäivälounas kello kolem Hlesingissä ja ryhmät alkaisivat aaikaisintaa kello 14. Ei auttanut muu kun pokaalia haettaessa ilmoittaa, ettemme valitettavasti voi jäädä ryhmiin Sagan kanssa. Saga oli kyllä iloinen kun pääsi uimaan, vaikka itseä tietysti hieman harmitti. Mutta toivottavasti saadaan vielä joskus mahdollisuus osallistua ryhmiin. Että tällainen uusi kokemus tällä kertaa:)

*Vasemmalta Saga ROP, Harmi VSP ja Kuura (Celtair Pruaprismia) PN 2 sert*

Uusia kokemuksia osa 1

Ulkona aurinkoa ja lämpö hellii koko maata. Sosiaaliset mediat tulvivat ranta-kuvista ja muista kesäkuvista. Mitä me teimme? No, meillä oli jokseenkin koiratäytteinen viikonloppu. Erilainen sellainen, ja täynnä uusia kokemuksia, mutta oikein mukava ja antoisa!

Lauantaina oli flattien tokomestaruus Asikkalan maneesissa, johon me emme Sagan kanssa valitettavasti voineet osallistua juoksujen takia. Olin kuitenkin paikan päällä talkoilemassa kun oma treeniporukkamme järjestivät kyseiset karkelot. Tämä tarkoitti herätystä aamuviideltä lauantaina (rise and shine!) ja parin tunnin autoilua kohti Asikkalaa. Simo tai tulla mukaan turistiksi. En ollut varma miten pitkä päivä oli tulossa, joten Saga sai jäädä N vastuulle kotiin ja otin herra täystuhon mukaani. 

Paikan päällä aloitettiin asettelemalla sihteereille ja palkinnoille pöydät, sekä järjestelemään kanttiini, ilmoituspiste jne. Minun tuomieni kylmien juomien, kahvin ja teen lisäksi meillä oli suolaista ja makeaa purtavaa ja ne perinteiset mokkapalat. Palkintoja meille oli vaikka muille jakaa ja siinä olikin tovi niiden järjestelemisessä. Olimme saaneet sponssorointia Nutrolinilta, Riemukaupalta ja Berralta sekä vähän muuta "irtaimistoa" joten palkinnoista ei ainakaan ollut puutetta! Aamulla oli sopvian viileetä, mutta päivällä lämpeni hellesääksi, enkä ollenkaan ollut ajatellut ottaa Simolle häkkiä mukaan. Onneksi saimme lainata Miialta häkin jossa pienimies vietti päivänsä.

Kun työpisteet oli päätetty (itse toimin toisen kehäsihteerinä ja valokuvaajana) ehdittiin käyttää omat koirat ennen kuin ensimmäiset kilpailijat saapuivat noin klo 9 jälkeen. Kokeen tuomarina toimi Susa Berghäll. Kilpilijoiden jännitys oli melkein käsin koskettava kun Marianne kello kymmenen piti alkupuheen ja toivotti kaikki tervetulleiksi kokeeseen. Alokasluokassa oli monta hienoa koirakkoa, joskin ilmapiiri oli todella hermostunut. Vain harva koirakko uskalsi kehua koiraansa kunnolla ja monella oli varsinkin seuruussa kiire eikä malttanut odottaa koiraa. Tuon kisajännityksen huomaa niin paljon paremmin kun ei itse ole mukana kisaamassa, ja oikeastaan oli aika mukavaa olla talkoilemassa kokeessa ilman koiraa. 

*Siihterin homma kaipaa keskittymistä...*

Sihteeripöydältä sain suhteellisen hyviä kuvia koirista, vaikkakin maneesin valaistus oli vaatimattomalle kameralleni todella haasteellinen. Tekemistä siis riitti sopivasti kun valokuvasi liikkeet ja niiden välissä kirjoitti pisteet. Voin muuten kertoa, että EVL:n pistelaskuissa oli päänuppi aika loppu... Noin yhden aikaan pidettiin hieman pidempi lounastauko meille talkoolaisille, liikkurille ja tuomarille. Siinä samalla ehdin käyttää Simon nopeasti ja katsomaan että kaikki oli hyvin teltassa vaikka aurinko porotti ulkona.

Monta hyvää kisasuorituksia nähtiin, myös muutamia pettymyksiä mutta koirien kanssa kun on tekemisissä ei koskaan tiedä mitä sattuu. Hieman ennen kello kuusi illalla oli EVL taputeltu, flattimestari 1 ja 2 sekä paras flattijoukkue palkittu. Ensimmäistä kertaa flattijoukkueen palkinto ei mennyt meidän treeniporukalle, Sagalla kun oli juoksut ja yksi tulos jouduttiin valitettavasti hylkäämään koiran vatsaongelmien takia. 

Päivä oli t-o-d-e-l-l-a pitkä ja kokeen loputtua mietin kyllä miten ihmeessä jaksaisin ajaa kotiin asti nukahtamatta rattiin. Mutta kaikenkaikkiaan tokomestaruus sujui hyvin, kaikki olivat hyvällä tuulella, sää helli ja meidän talkooporukka hoiti saumattomasti hommansa sujuvalla yhteistyöllä. Parempaa porukkaa ei vaan lödy, kiitos vielä teille kaikille! Itsestäni oli myös kiinnostavaa katsoa miten eri ihmiset rakenavat koesuorituksen eri palkoilla ja kehuilla ja varsinkin mitä eri käskyjä ihmiset antavat koirille. Monta ideaa ja vinkkiä mitä ajatella omassa treenaamisessa!

Myös kuvaamisessa sain huomata miten eri väriset koirat kaipaavat eri valoasetuksia ja kuvauspaikkoja. Siinä missä muuta koirat näkyivät palkintojeanjaossa aiúringonpaisteessa, musta flatti hukkui varjoon. Mutta eiköhän jokunen onistunut otos tullut, ainakin kuvia kertyi noin 700 päivän aikana.

''

Päivän lopuksi Simo pääsi Nitan ja Norman kanssa uimaan Päijänteen ja kyllä koirulit nauttivat kun vihdoinkin sai kirmata ja riehua pitkän päivän häkinolon jälkeen (muutamia pikkulenkkejä lukuunottamatta). Kotimatka sujui ongelmitta ja onneksi ilman nukahtamista, ainakin emännän osalta. Simo taas veti sikeitä koko matkan ja junnu oli aivan väsy kun tultiin kotiin. Pieni peltolenkki tehtiin Sagan ja Simon kanssa (jonka mielestä oli todella epäreilua ettei hän ollut päässyt mukaan kanssani) kotiin tultua, muuten sänky kutsui aika nopeasti. Olisi ollut ihanaa saada nukkua seuraavana päivänä, mutta silloin odotti aamu seitsemältä herätys näyttelyyn. Silloin oli Sagan vuoro saada laatuaikaa kanssani. Mutta siitä päivästä seuraavassa postauksessa! Stay tuned!

Paljon onnea tokomestareille!

Kun vaihtelu virkistää

Vappu on juhlittu ja nyt vihdoinkin alkaa näyttämään siltä, että kevät ja kesä tekevät tuloaan Suomeen! Sulan maan ja auringon kunniaksi olemme S-tiimin kanssa myös korkanneet nomekauden. Sagan kanssa olisi tarkoitus opetella linjaa ja ohjausta (sekä opetella ohjaajaa ohjaamaan...) ja Simon kanssa treenataan taipumuskoetta silmälläpitäen. Sekä koirien, että emännän mielestä oli ihanaa saada vähän vaihtelua koko talven tokoiluun ja päästä metsään tekemään hommia!

Alkukeväällä ollaan hiukan palautettu nomejuttuja muistiin, Sagan kanssa sekä riistalla, että dumeilla, Simon kanssa vain dumeilla. Saga ei hirveästi riistasta innostu, dummyt sopii neiti hienohelmalle paremmin, mutta noutaa ne kuitenkin tottelevaisesti. Tämä tottelevaisuus onkin Sagan valttikortti nomessa. Kun riistalla ei ole samaa nopeutta kuin dummeilla, saa olla tyytyävinen siihen, että Saga tekee sitä tarkemmin ja tottelevaisemmin töitä. Jos pyytää etsimään riistaa neiti ei ilman sitä tule pois vaikka mikä olisi. Dumeilla on sitten ihan toinen ääni kellossa, sillon työstetään malttia. Simo on nähnyt riista ihan pikkupentuna. Oli silloin niin tohkeissaan siitä, että pentu sai hiukan kasvaa ja rauhoittua ennen kuin näytetään riistaa uudelleen. Dumeilla ollaan tehty paljon maltti- ja johtajuusharjoituksia. Noutoja Simo on itse asiassa päässyt tekemään todella vähän. Palautuksisa on ollut hiomista kun pentu helposti lähtee rällättämään dummyn kanssa. Ei pure, mutta leikkii ja pitää vähänä liiankin hauskaa.

Viikonloppuna otimme kunnon riistatreenit metsässä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle Miian ja Jennyn (joka on ottanut kaikki postauksen kuvat) kanssa. Treenit järjestettiin meidän "kotimetsässä" ja oli todella luksusta kun tunnun ajomatkan sijaan oli reilun puolen tunnin kävely (olin päättänyt väsyttää tuon pikkumiehen kunnolla). Sagalle ja Hertalle tehtiin taipparimainen treeni, Lumi, Usva ja Simo saivat tyytyä hakuruutuun (tai Simo oikeastaan vain tutustui riistaan).

Saga aloitti kokeenomaisella hakuruudulla. Lähti hyvin ensimmäiselle motivoidulle varikselle, katsoi sitä ja näin miten päässä pyöri "siis pikeesti?! Ei tuo oli dummy!". Päätti kuitenkin nostaa sen ja palauttaa suoraviivaisesti käteen. Haku ja nosto parani joka lähetyksellä eikä kertaakaan tiputtanut tai jäänyt nuuskimaan riistaa mitä ennen on tehnyt. Taaimman variksen juoksi ohi ja hylkäsi, mutta muut tuli hienosti käteen. Jos olisi ollut ampuja mukana olisi varmaan kierrokset noussut ja nopeuttanut, mutta nyt teki tasaista ja tarkkaa työtä.

                             *YÄK!*

Simo ei ole pikkupentuajan jälkeen nähnyt riistaa. Heitettiin motivoitu varis ja katsottiin mitä tekee. Hienosti lähti vauhdilla luokse, variksella tuli epävarmaksi eikä ihan tiennyt mitä tehdä. Nosti kuitenkin variksen ja itsevarmuus ilmeisesti palasi. Kantoi hyvin, mutta juoksenteli meidän ympäri korvat kadoksissa ja pillityksestä piittaamatta. Välillä pysähtyi katsomaan että mitäs te siellä toljotatte, mutta sitten jatkoi pomppimista. Liikuin taaksepäin ja kutsuin ja silloin taisi tajuta mistä oli kyse ja palautti variksen luokseni. Nosto- ja palautusharjoituksia siis tiedossa! Riista-innossa ei ainakaan ole moittimista. :)

Saga teki myös suht pitkän, kaarevan jäljen. On usein innostunut jäljestä niin, että juoksee kanin ohi ja jää miettimään miksei metsästä löydy mitään. Nyt katsoin tarkkaan, että varmasti sai jäljen hajusta kiinni ennen kuin lähetin. Seurasi hyvin jälkeä, kaarressa taisi innostua vähän liikaa koska näin miten juoksi edes takaisin ikään kuin etsien jälkeä, mutta löysi pupun ja toi hyvällä vauhdilla käteen.

Simolle tehtiin ensimmäinen jälkitreeni ikinä. Sai hihnassa seurata kun Miia veti pupua eteenpäin. Simo pääsi karkaamaan minulta vähän etuajassa pupun perään, mutta nosti hyvin. Noston jälkeen alkoi bileet eikä taas ollut korvia. Koitin juosta poispäin, mutta ei välittänyt siitäkään. Lopuksi laittoi pupun maahan ja meinasi melkein maistella sitä, kun Miia loikkasi luokse ja kielsi.
Tämän jälkeen olemme siisi visusti harjoitelleet palautuksia ja pilliluoksetuloja pienen miehen kanssa. Takapihalla olen laittanut variksen minun ja Simon välille ja kutsunut luokse. Tarkoitus on, että nappaa riistaan matkalla ja tuo minulle. Muutama toisto tehtiin kun alkoi jo tuoda todella nätisti käteen.

*Saga*

*Saga*

*Simo*

Molemmilla koirilla siis omaa treenattavaa, mutta on mukavaa saada vähän vaihtelua tokoon. Tosin ulkokausikin tuo tokoon kivasti vaihtelua ja uusia haasteita. Nyt pitäisi vielä löytää hyvä treenipaikka vesityölle ja työstää vuorostaan sitä.

 *Varma kevään merkki-riista sulaamassa!*

Häiriötäytteinen maneesitreeni

Treeniporukkamme lupautui tänä vuonna järjestämään Flattien tokomestaruuden Sileäkarvaiset Noutajat RY:n nimissä. Pienen pähkäilyn jälkeen päätimme järjestää mestaruuden maneesissa Asikkalassa. Tähän asti tokomestaruudessa on yleensä ollut noin 10 koirakkoa josta noin puolet on ollut flatteja. Yllätyksemme oli siis suuri, kun koe täyttyi nopeasti ja onkin nyt jo 30 koiran tokokoe! Kokeessa ratkotaan, paitsi vuoden flatti tokomestari, myös flattijoukkueen mestaruus. Tarkoitus olisi tänä vuonna yrittää pitää joukkueen mestaruus meidän porukalla.

Viikon alkeeksi olimme sopivasti sopineet maneesitreenit maanantai-iltana. Töiden jälkeen kaahasinkin nopeasti kotiin, käytin koirat pikapika lenkillä ja sitten suunnattiin kohti Asikkalaa. Kahden tunnin ajomatkan päästä löysimme perille Salpauksen eiläinkoulutuskeskukseen, jossa maneesi sijaitsee. S-tiimiläisillä menikin kuonot ihan sekaisin kuin ympärillä oli hajuja hevosista, kissoitsa, lehmistä ja vieraista koirista. Maneesi sinänsä tuntemattomine pohjineen tarjosi myös hyvin hajuhäiriötä. Simo ei sen kummin välittänyt pohjasta (ei nyt sinänsä muutenkaan ehdi hirveästi tutkimaan pohjaa kun ympärillä tapahtuu kaikkea kivaa), mutta Sagan keksittymiseen pohja oli hieman haastava. En yleensä joudu moittimaan nuuskimisesta, mutta nyt sain muutaman kerran kieltää sen. Neiti on muutenkin ollut viime päivinä oikein hormoonihyrrä kun tekee juoksuja mikä myös näkyi treeneissä.

 *Paikkis*

Tehtiin kokeenomaisesti kolme liikettä, liikkeestä maahan (se meidän varma nolla), merkin kierto ja ruutu jossa palkka. 

Liikkeestä maahan: Teki työtä käskettyä, mutta jätätti himena seuruun lopussa mitä ei ole pitkään aikaan tehnyt. Maahan meni hieman viiveellä mutta meni kuitenkin mikä oli plussaa meille. 

Merkin kierto: Pitäisi varmaan puhua merkin kaadosta enemminkin. Bongauksessa ja vauhdisa ei ole ongelmaa, sen sijaan neiti kiertää niin jyrkästi että merkki kaatuu herkästi. Tähän pitää keksiä joku vinkki viitonen.

Ruutu: Bongasi heti mutta malttoi odottaa käskyäni eikä varastanut. Treeni siis antanut tulosta!

Kaiken kaikkiaan ok suoritus, teki työtä mutta nuuski pohjaa välillä eikä ollut ihan sitä parasta Sagaa. Laitan viren puutteen hormiinein piikkiin. Siirtymisiä ja aloituksia täytyy taas laitta treenin alle.  

"Kisatreenien" jälkeen oli Simon vuoro, jonka kanssa lähinnä tehtiin keskittymistä ja kontaktia ja leikittiin. Alkuhuumauksen jälkeen pieni mies keskittyi oikein kivasti! Kun kerran oli appareita käytössä, teimme Simolle vauhtinoudon. Pikkuherra kun tähän asti on noutanut kaiken silmälaseista dummeihin, mutta ei toko kapulaa. No nyt kun appari vielä heitti vähän pidemälle ja pääsi vauhtinoutoon, teki todella hienoja noputoja! Hyvä ote ja tuli vauhdilla luokse. Palkkasin pallolla vauhdista. Valitettavasti tästä ei muistettu ottaa videota tai kuvia. 

Saga sai myös tehdä toisen kierroksen ilman kisanomaista. Tehtiin ohjattua noutoa, tunnaria ja voittajan luoksetuloa.  Ohjatussa teki ihme kaarroksen oikealle kapulalle, mutta toi kuitenkin oikean. Vasen on jostain syystä Sagalle paljon helpompi. Tunnarin teki hieman hitaasti mutta tarkasti ja toi oikean. Luoksetulossa ei tehnyt parhaan pysähdyksen, toistettiin muutaman kerran ennen kuin sai takapalkan. 

Maneesin pohja oli koirille todella hyvä alusta liikkua ja teki todella hyvää treenata taas ihan uudessa paikassa jossa paljon vieraita hajuja. Tänään sain sitten syyn Sagan huonoon vireeseen eilen. Neidillä alkoi harmillisesti nyt jo juoksut. Tämä tarkoittaa, että tokomestaruus valitettavasti jää meiltä väliin tänä vuonna. Itse olen tietysti paikalla organisoimassa ja auttamassa, mutta ilman kisakoiraa. Näillä näkymin Simo saa tulla mukaan turistikoirana ja Saga jää kotiin.