Kuuraparta ja hankitreeniä

*Hänen korkeutensa Saga sai pari lumihiutaletta tassuunsa ja odottaa putsausta palvelusväeltä*

*Sarjasamme onnistuneet poseeraukset...*

 

 Aurinkoa, paljon lunta ja soivasti miinusasteita. Siitä on täydellinen valokuvausviikonloppu tehty. Parin tunnin luminen lenkki koirien kanssa teki terää. Markkeerauksetkin toivat lisähaasteita kun dummyt uppositav metrin hankeen. Tulipa koirille ainakin aivotyötä! Hieman Saga nostelee tassuja kun lämpömittari laskee -15 alapuolelle, mutta kunhan pysytyään liikkeessä niin neiti primadonnakin selviää. Simo taas on aivan onnensa kukkuloilla ja sukeltaa lumeen kuin mikäkin hylje. 

Aurinkoista viikonalkua kaikille!

Kun kahdesta tuli kolme

Uuden vuoden kunniaksi saimme hetkellisesti kokeilla miten olisi omistaa kolme flattia, Simon Peetu-veljen ollessa meillä yökylässä viikonlopun ajan. Peetu on Simoa paljon isompi, sekä korkeampi että pidempi, ja Simo vaikuttaa pieneltä pennulta Peetun rinnalla. Myönettäköön, että ensimmäinen ajatukseni Peetun tullessa sisälle oli miten pieni meidän talo onkaan! Seinät tulivat heti paljon lähemmäs kun oli kolme flattia jaloissa pyörimässä.

Peetu oli aivan vallan rakastunut Sagaan, eikä mitenkään olisi viitsinyt pysyä poissa tästä. Saga tomerana tätinä näytti kyllä Peetulle kaapin paikan, että hänen takapuoltaan ei noin vain nuuskita, mutta muutaman minuutin jälkeen innokas teini oli taas Sagassa kiinni. Neidiltä meinasi ihan oikeasti mennä hermot tähän, joten illemmalla katsoimme parhaaksi laittaa Sagan portin taakse omaan rauhaan. Simolla oli yllättävästi alussa hieman vaikeaa sietää toista urosta kotonaan ja ilmaisi tämän murinalla. Tämä yllätti sikäli, ettei Simo muuten ole näyttänyt tällaisia vartioimiselkeitä muita koiria kohtaan. Muutaman kerran sain ottaa teiniherroijen niskasta kiinni ja kerrata hieman käytöstapoja. Hetken kuluttua pojat rauhoittuivat ja leikkivät, vaikka heitä sai pitää silmällä ettei leikki mennyt liian rajuksi ja siitä tappeluksi. Lähdimme melkein heti kunnon metsä- ja peltolenkille missä mustat saisivat kirmata vapaana ilman, että tarvitsee pelätä vastaantulijoita. Peetulla oli niin kova hinku Sagan perään, että N sai kävellä hänen kanssa hieman edessä ja me tulimme sitten S-tiimin kanssa hieman perässä. Pelloilla kaikki kolme pääsivät vapaaksi, eikä kotona olleesta murinasta ollut tietoakaan. Kaikki kolme sinkosivat sinne tänne hangessa ja leikkivät hyvillä mielin. Sisällä Simo kerrankin oli se rauhallinen yksilö, joka hetken leikin ja peltorallin jälkeen sammui matolle. Peetulla oli hieman vaikeampi rauhoittua, tietysti kun oli uusi paikka. Mutta malttoi hänkin hetken makoilla jaloissa. Tilanne oli rauhallinen niin kauan kuin Saga istui tai makasi paikallaan ja Peetu malttoi olla poissa. Illemmalla tosiaan laitoimme Sagan portin taakse.

*Kauhutrio; Peetu, Saga ja Simo*

Yöllä oli hieman haukkumista vieraille äänille. Ryhmässä kun se tyhmyys tunnetusti tiivistyy, haukkui koko kuoro sitten vähän väliä kaikille äänille vähän aikaan  (onneksi meillä ei ole herkkiä naapureita...). Suurin osa yöstä meni oikein hyvin. Peetu nukkui makuuhuoneessamme ja Simo olohuoneessa. Yöllä heräsimme ensiksi Simon murinaan kun hän oli siirtynyt N viereen lattialle nukkumaan ja oli sitä mieltä, ettei Peetulla ollut hänen isännän kanssa mitään tekemistä. Kun Peetu ymmärsi yskän siirtyi hän Sagan portin eteen, piippaen ja tassulla porttia kolistellen. Aamuviideltä N nousi ja vaihtoi Peetun portin taakse ja Saga pääsi omalle paikalle nukkumaan. Niin rauha taas laskeutui taloon.

*Veljekset kuin ilvekset; Peetu ja Simo*

Seuraavana päivänä N vei Sagan erikseen lenkille ja minä suuntasin poikien kanssa metsään. Oi sitä riemua kun saivat kahdestaan kirmailla. Simolla oli kerrankin kunnon leikkikaveri joka juoksi ympäriämpäri yhtä hullunlailla kun hän itse. Vaikka kokoerosta ei uskoisi että pojat ovat veljeksiä, ovat he niin samantyylisiä käytöstavoiltaan. Molemmat liikkuvat ja leikkivät samalla tavalla, jopa rapsutuksen istuma-asento on sama! Pari kertaa meinasi kepistä tulla riitaa ja sain mennä väliin, mutta muuten pojat olivat aivan onnensa kukkuloilla leikin keskellä. Kotona molemmat tuhisivat tyytyväisinä lattialla vierekkäin. Hauskaa oli nähdä Peetu pitkästä aikaa, mutta samalla tämä vahvisti ajatusta, että kolmatta koiraa ei tähän asuntoon tule. Talo on kolmelle flatille kerta kaikkiaan liian pieni. Mutta muuten Peetun kanssa meni oikein kivasti, ja oli hauskaa kokeilla kolmen flatin omistamista.

Mitä vuosi 2019 tuo tullessaan? Mietteitä menneestä ja tulevasta vuodesta.

Uuden vuoden kunniaksi useimmat koiranomistajat katsovat mennyttä vuotta- mitä tulikaan saavutettua?- ja siirtävät sitten katseen uuteen vuoteen - mitkä ovat tavoitteet tälle vuodelle?

Vuosi 2018 ei ollut se tavoitteellisin koiraharrstuvuosi meidän kannalta. Kokonaisuutena aika rauhallinen ja tasainen. Tokossa etenkin on tullut pieniä vastoinkäymisiä, lähinnnä Sagan kanssa, mikä on hieman madaltanut sekä ohjaajan, että koiran motivaatiota. Toki saa ohjaaja myös itse katsoa peiliin ja todeta ettei ole treenannutkaan niin tavoitteelisesti kuin voisi, vaan enempi nauttinut treenaamisesta ilman sen kummempia tavotteita.

Simo todettiin myös alkukesästä virallisesti kivesvikaiseksi. Vaikka tämä ei tiestysti mitenkään koiraa huononna olen huomannut, että tavoitteellinen kisatreeni välillä tökkii kun tietää, ettei pikkumiehestä valiota saa. Tästä huolimatta Simo on oikein kelpo treenikaveri!

*Jouluna nautittiin ihanista lumimaisemista mökillä*

*Saga*
Näyttelyitä tuli kierrettyä Sagan kanssa jokseenkin mukavin tuloksin.
4x ROP ja 1x VSP.
Kahdesti oltiin kuuden parhaan joukoissa ryhmäkilpailussa ja yksi kerta oltiin "RYP 5".

Tokossa on motivaatiomoottori tökkinyt aika pahasti neidillä. Treeneissä moottori kulkee oikein hyvin mutta kisakentällä rupeaa piiputtamaan. Tätä ollaan yritetty virittää ja parantaa, vaihtelevin tuloksin. Tavoitteena oli startata voittajaluokassa, mutta saa nähdä jääkö myös ensi vuoden startit haaveeksi, jos ei saada tuota ongelmaa korjattua.

Hieman yllä olevasta syystä päätin myös ensimmäistä kertaa kokeilla rally-tokoa. Käytiin kerran "tutustumis treenikerralla" ja totesin Sagan periaatteessa osaavaan useimmat alokasluokan liikkeet, kiitos tokon. Taka-ajatuksena kokeessa starttaamisessa oli, että rallyssa on koetilanne päällä mutta siellä tapahtuu kokoajan jotakin ja sen lisäksi koiraa saa kehua. Josko tämä avaisi Sagan "koelukkoja". Tuumasta toimeen, ilmoitin kokeeseen, ja neiti yllätti nappaamalla luokkavoiton kotiin.

Nomepuolella Saga on enimmäkseen saanut olla esimerkkinä Simolle, miten haluruutu tyhjennetään. Jonkin verran ollaan myös treenattu malttia ja linjaa.

*Simo*

Meidän ikuinen Pelle Hermanni ja pieni hovinarri todettiin tosiaan kivesvikaiseksi alkukesästä, eli näyttelyihin ei ole menemistä. Simo on saanut toimia turistikoirana sekä hussen "pääsylippuna" useimpiin kesän näyttelyihin.

Vuoden aikan olemme myös taistelleet Simon allergiaa vastaan. Kesällä tämä helpottui, mutta nyt loppuvuodesta on taas pahentunut ilman sen kummempaa syytä. Eri lihoja olemme kokeilleet vuoden läpi, mutta suurin osa saa korvat kukkimaan. Toivottavasti tämä vielä helpottuisi.

Menevä tapaus, mutta aina yhtä iloinen treenikaveri. Hieman häriöherkkä, huomaa ettei olla tehty samalla tavalla häiriötreenejä Simon kanssa kuin aikoinaan Sagan.

Rally-tokoa Simo kävi myös kokeilemassa. Pienimies yllätti täysin saaden hyväksytyn tuloksen. Tämä on omasta mielestä hyvä portti tokokokeita ajatellen.

Taipparitreenejä ollaan tehty jonkin verran. Palautuksien kanssa ollaan saatu tehdä työtä, ja haun motivaatiota saa vielä nostaa, mutta muuten Simo on oikein oiva metsäkaveri, jolla on luonnostaan intoa ja motivaatiota dummeja ja riistaa kohti.Palautukset tulevat nykyään myös useimmiten ohjaajalle asti.

Edessämme on kokonainen vuosi, ja ken tietää mitä kaikkea meillä on edessämme! Sagan olen jo ehtinyt ilmoittaa uudenmaan flattien "kuumakalle" nomekurssille ja Simon kanssa ollaan aikeissa osallistua taippareihin.

Tokossa keksimme toivonmukaan tavan saada Sagan lukot auki, ja motivaation nousemaan, jotta voisimme startata voittajassa. Simon kanssa ehkä starttaamme syksyllä kokeessa, kunhan ohjaaja viitsii treenata.

Muuten toivomme terveyttä ja ihanaa yhteisoloa kaikille ensi vuodelle!

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!

 *On se raskasta viettää joulua ja uutta vuotta*

Joulukortit- pinterestkuva vs todellisuus

Itsenäisyyspäivän pidemmän vapaaan kunniaksi päätimme N kanssa ajella Vaasaan tervehtimään N perhettä siellä. Koska tulemme olemaan koko joulun etelä-Suomessa tapaaminen oli samaan aikaan hyvä ajoitus vaihtaa joululahjoja yms. Koska eteläisessä Suomessa ei silloin vielä ollut lunta maassa päätin, että otetaan samalla jouluvalokuvat Vaasassa. Kerrankin saataisiin hieman valkoista joulukuviin.

Olin löytänyt pinterestistä kuvan jossa koira oli aisoissa potkukelkan edessä poron lailla. Tämä näytti mielestäni todella kivalta, ja aloin heti päässäni soveltamaan tätä kuvaa meidänkahden mustan kanssa. Miten olisi jos toinen musta (Simo) olisi poro, tai toinen musta (Saga) istuisi potkukelkalla pitämässä ohjia suussaan? Tällainen kuva oli pakko laatia! Oli vain muutama ongelma; etelässä ei ollut lunta, minulla ei ollut potkukelkkaa, eikä aisoja tai muita asiaan kuuluvia remmejä. Päätin, että lenkkeilyvaljaat ja -hihna saavat toimia aisojen sijaan. Uupui vielä potkukelkka ja lumi. Potkukelkan voisin varmaan saada lainaan, mutta lumi ei tunnetusti aina tule pyynnöstä. Siksi Vaasanreissu tulikin juuri oikeaan saumaaan. Sieltä kun löytyi sekä potkukelkka että lunta. Autossa kohti pohjoista totesin tosin, että olin ollut niin tarkka kameran, tonttulakkien ja muiden tavaroiden kanssa, että valjaat ja joustohihna jäivät kotiin. Tarkistin muutaman flattituttavan kanssa jotka asuvat Vaasassa, mutta heilläkään ei ollut valjaita. 

Kuvauspäivänä kävin ensimmäiseksi tarkistamassa paikan. Päivä oli aika pilvinen, joten sain hiukan joustaa paikkavalinnassani ja unelmastani lumisestä matsästä valon puutteen takia. Kävi myös ilmi, että Vaasan luonnosta ei löydy haluaamaani isoa tasaista alustaa. Joka paikassa oli kiviä, kallioita tai muita muhkuroita kuvan tiellä. Kun paikka loppujen lopuksi löytyi, oli aika ottaa koirat, N, ja tavarat paikan päälle. Anopilta olin onneksi saanut lainata lampaantaljan ja pari lyhtyä rekvisiitaksi. Ajatuksena oli teettää Simolle valjaat narusta, mutta emme saaneet niitä mitenkään nätisti laitettua, joten perus hihna sai toimia. Tämän jälkeen opastin N miten hänen tulisi toimia ja asettaa koirat jotta saisin kuvat. Loppujen lopuksi tehtiinkin niin, että minä laitoin kameran asetukset valmiiksi ja opastin valokuvauskulman N:lle ja minä asetin koirat. Hieman haasteita antoi potkukelkan pieni istuin johon Saga ei ihan uskaltanut istua. Loppujen lopuksi sain kuitenkin neidin paikalleen kuvauksen ajaksi.

 *Rekvisiitan asettelu*

 *"Siis pistäisittekö vähän vauhtia siellä, tylsää!"

Halusin oikeastaan yllä olevan tyyppisen kuvan, jossa koko potkukelkka näkyy. En kuitenkaan ollut tyytyväinen taustaan, joten N päätti kokeilla ottaa edestä kuvia. Tässä välin tosin Simolta meni hermot odottamiseen joten koko setti piti järjestää uudestaan...

 *Pää juuri oikeaan asentoon, että sarvet pysyvät päällä..."

*Unohdin ottaa kamerasta autofokuksen pois kun N vaihtoi kuvakulmaa...*

En ole tainnut koskaan aiemmin suunnittellut yhtä kuvaa näin paljon ja panostanut rekvisiittaan, sekä yksityiskohtiin. Koko kuvaussessio vei reilun tunnin, eikä lopputulos ollut loppujen lopuksi ihan pinterestkuvan näköinen. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.

Tämän kuvan myötä haluamme toivottaa kaikille lukijioille oikein mukavaa joulua ja riemullista uutta vuotta!

T: Johanna, Saga ja Simo