Vesinoutoa ja hallintaa

Muiden noutajaihmisten lähtiessä sorsastamaan, me olemme keskittyneet nomeiluun näin kotosalla. Koirista huomaa heti, kun treenit ovat jääneet vähemmälle. Kun N on ollut hieman enemmän kotona iltasin, on ollut helppoa jättää lapsi hänen kanssaan kotiin, napata dummyt mukaan kun hermot menee huomionkipeisiin koiriin jotka melkein kirjaimellisesti kiipeävät seiniä pitkin. Tästä sen huomaa, että flatti tarvitsee tekemistä.

Hieman haastetta tuo koirien totaalisen eri treenitarve. Saga tarvitsisi todella paljon maltti- ja hallintatreeniä ja kiihtyy aivan liikaa nähdessään, kun toinen tekee, varsinkin veden ääressä. Simo taas tarvitsee haastetta uusissa maastoissa ja vesityöskentelyssä. Valitettavasti aika vaan ei riitä ottamaan koiria yksitellen treenaamaan. Mutta useimmiten olen ensin treenannut Sagan kanssa hallintaa ja jotain muuta, jonka jälkeen Simo on saanut tulla treenaamaan. 

Mökillä on helppo tehdä eri nomeharjoituksia, kun on koko ajan veden äärellä ja eri tyyppistä metsää löytyy ihan kulman takaa. Saimme pikku-M:n muutamaksi tunniksi mummille hoitoon, jotta pystyimme N kanssa tekemään kunnon vesitreenin molempien koirien kanssa vuorotellen.

Saga:

Sagan kanssa olemme treenanneet hallintaa veden äärellä tehden ihan perus noutoja rantaa pitkin. Saga ei kuitenkaan ole päässyt veteen. Myös seuruuta veteen päin ja rantaviivan mukaan olemme tehneet, josta veteen päin tuuppaa olemaan todella haasteellista neidille. Kun vire hieman laski, ja noudot sujuivat maalla ilman, että Saga oli lähdössä veteen koko ajan teimme pienen kaksoismarkkeerauksen, josta toinen dummy oli maalla ja toinen heitettiin veteen. Saga sai noutaa maalla olevan ja itse hain vedessä olevan. 

Kerran neiti meinasi kaksoismarkkeerauksessa karata veteen, mutta muuten tämä toimi yllättävän hyvin, kun pohjalla oli toimivat perusnoudot ja hallinta tehtäviä! Neiti tosin kiihtyy nollasta tuhanteen heti vettä nähdessä, että vielä on paljon töitä edessä. Kevään nome koulutuksen jälkeen olen kuitenkin aina pyrkinyt siihen mitä kouluttaja vinkkasi, että kuumenevan koiran treenit pitää aina lopettaa siihen, että koira on rauhallinen. Tähän olen pyrkinyt Sagan kanssa ja se on mielestäni auttanut paljon.

Simo:

Simolle tehtiin perus taipparinoutoja veteen. Jää turhan paljon heittäjään kiinni ja sitä olemme pyrkineet treeneissä saamaan pois. Lisäksi olen vahvistanut pitoa matalassa vedessä, Simon helposti tiputtaessa dummyn rantaviivaan.

Tämän lisäksi sain havahduin siihen, että meidän mökin rannalla olevan kaislikon voisi hyvin hyödyntää vesinoutoon (En itse ymmärrä miten en ole tätä aikaisemmin tajunnut...). Tuumasta toimeen. Simo sai harjoitella markkeerauksia kaislikon läpi. Minä ja Simo seisoimme siis rannalla, josta oli pieni uintimatka suht tiheään kaislikkoon. Kaislikko oli pari-kolme metriä leveä, jonka läpi uitua pääsi avoveteen.

N heitti dummyn markkeerauksena kaislikon takana ja minä lähetin Simon noutoon. Ensimmäisellä kerralla jäi kaislikon sisäpuolelle eikä ymmärtänyt uida läpi, mutta pienellä avulla N:ltä hän ymmärsi jutun jujun, ja jo toinen nouto sujui varmemmin. Itseluottamusta tuossa koirassa kyllä on, kunhan ymmärtää tehtävän. Palautus sujui Simon mielestä helpomman tien kautta, eli kaislikkoa kiertäen. Tätä sitten treenasimme vielä, jotta saisimme suoraviivaiset palautukset. Simo tekee nomehommia todella kivasti, rauhallisesti mutta suurella itseluottamuksella. Harmi vaan, ettei ohjaaja oikein osaa kehittää sitä. Jos löytäisimme jonkun, joka voisi auttaa meitä ALO luokan treenaamisen alkuun, olisi minulla varovainen toive startata joskus metsästyskokeissa Simon kanssa.

Muuten olin todella tyytyväinen molempien korien tekemiseen. Saga pysyi hanskassa ja teki mitä pyydettiin ja Simo ymmärsi hyvin uuden tehtävän. Hellepäivinä vesitreeni on sitä paitsi mitä parhain treenimuoto, kun ei pysty lähtemään pitkälle lenkille väsyttämään koiria.

Mitkä asiat ovat sinun mielestäsi erityisen tärkeitä rakentaa ja treenata taippareiden jälkeen, kokeita silmällä pitäen?

Kotka KV vauvan kanssa

Vuodessa on muutama näyttely josta on tullut meille perinne. Niihin on vain pakko päästä, oli se tuomari sitten kuka tahansa. Kotkan Ruusu kuuluu näihin näyttelyihin. Olimme jo raskausaikanani laskeneet, että vaikka M syntyisi vasta lasketun ajan jälkeen, ehtisimme kuitenkin mukaan näyttelyyn. M syntyikin hieman etuajassa, joten nyt saimme suunnitella näyttelyyn lähtöä kolmiviikkoisen vauvan kanssa. Valitettavasti N joutui olemaan töissä näyttelypäivänä, mikä aiheutti minulle hieman lisäjännitystä. Emmehän olleet vielä koskaan matkustaneet niin kauas M kanssa, ja sitten pitäisi vielä saada koira ja kaikki tavarat mukaan... Onneksi sain serkkuni, M kummitädin, sekä oman tätini mukaan avuksi ja lisäkäsiksi!

Näyttelyä edeltävä yö ei ollut siitä parhaasta päästä, meidän minityypin antaessa vanhempiensa nukkua komeat kaksi tuntia yöunta... Onneksi olin pakannut kaiken valmiiksi edellisenä päivänä, muuten olisi varmaan kaikki unohtunut. Silmät ristissä kävin vielä aamulla pakkauslistan ja sääennusteen läpi. Vaikeinta oli tietää miten paljon ja mitä vaatteita pakata mukaan M:lle, kun hänelle tulee helposti kylmä. 

Simo sai tällä kertaa jäädä kotiin ja pakkasin itseni, vauvan, Sagan ja kaikki tavarat autoon. Kotkassa totesin, että olin turhaan pakannut haalarin ja lapaset mukaan M:lle. Paikan päällä oli täysi aurinko ja varmaan lähemmäs 30 astetta kuuma. Onneksi Marko ja teltta oli mukana, jotta saimme häkit ja vaunun hieman varjoon. Telttoja oli kuitenkin niin paljon kun saavuimme paikalle, että saimme paikan aika kauas kehästä. Hieman joutui siis juoksemaan edestakaisin ja varomaan telttanauhoja kehään mennessä. Onneksi tätini oli mukana pitämässä M silmällä, kun itse seurasin kehää, ja serkkuni oli kehän laidalla kuvaamassa. Kuumuden takia M nukkuikin melkein koko päivän läpi, heräsi vain muutaman kerran syömään. 

Flattien tuomarina toimi Satu Ylä-Monen, ja paikalle oli ilmoitettu 18 flattia. Juuri kun flattinartut olivat alkamassa, M heräsi ja halusi ruokaa. Onneksi tuomari otti tauon ennen narttujen arviointia, jotta vältyimme M:n nälänhuudolta. Narttuja oli kuitenkin sen verran vähän, että Harmia esittänyt junnuhandleri sai esittää Sagan kokoomakehässä. Yksilöarvostelussa otin neidin itse kehään. 

*Hihnan korjaaminen kesken kehää...*

Oli kyllä niin hauskaa esittää Saga itse pitkästä aikaa! Neitikin oli iloisella tuulella kuumudesta huolimatta ja esiintyi oikein edukseen. Seisotin, juoksimme ympyrää ja edestakaisin. Juoksussa Sagalla oli jopa niin kiire, ettei handleri meinannut pysyä perässä. Oli jopa niin kivaa, että hihna meni pokki kun handleri oli menossa yhteen suuntaan ja Saga toiseen! Tuli sitten hieman kiire solmia se yhteen kesken kehää...

Hieman jännitti tulos, sillä Sagalla on alkanut aivan jäätävä karvanlähtö. Koitin pehmentää turkkia hoitoaineella edellisiltana, mutta karva ei mitenkään ollut parasta laatua. Taisi kuitenkin kelvata tuomarille ollessamme VAL ERI 3 SA. Paras narttukehässä olimme niin ikään kolmansia. 

Arvostelussa oli maininta Sagan vaaleahkosta silmistä ja kapeasta alaleuasta, mutta muuten neiti liikkui hyvin, oli hyvin kulmautunut ja turkki oli siisti(!).

Esitimme vielä Harvahampaan kasvattajaryhmän (harjoittelematta kertaakaan ennen...) joka oli ROP ja sai kunniapalkinnon. Emme kuitenkaan jääneet ryhmiin. 

Kehän jälkeen koitimme pakata tavarat, jotka olin väsymyksessäni levittänyt sinne tänne ja kävimme ostamassa treeninameja Sagalle ja Simolle. Juuri ennen kotiinlähtöä M uhkasi herätä, mutta totesin että hän kyllä nukahtaa autossa uudestaan. Pakkasimme siis itsemme, Sagan ja tavarat autoon ja lähdimme kotiinpäin. Eiköhän minityyppi kuitenkin herännyt nälkäisenä, kun heitin tätini ja serkkuni kotiin. Tästä opimme; syötä aina lapsesi kehän jälkeen ennen kotiinlähtöä! ;)  

Muuten päivä oli mukava, ja sujui hyvin kiitos apujoukkoni. Yksin olisi ollut hieman vaikeaa saada kaikki tavarat, vaunu ja Saga mukaan. Mukavaa oli olla taas itse kehässä ja päästä vähän kotoa pois juttelemaan koiraa!

Uuden elämänvaiheen arki- miten vauva ja koirat sopivat yhteen?

Kuten blogin instagramissa ja fb-sivuilla olen jo mainostanut, on blogin radiohiljaisuuteen noin kolmen kiloinen kaksijalkainen syy. Odotettu perheenlisäyksemme päätti tulla maailmaan viisi päivää etuajassa, ja sen jälkeen olemmekin yrittäneet harjoitella ja totutella tähän uuteen arkeen.

Perjantai-iltana meidän 2,9 kiloinen ja 50 senttinen pieni neitimme tuli maailmaan. Suurin huoleni synnytyksen kannalta oli pitkään ollut koirat, ja mistä löydämme heille hoitopaikan. Muutama tarjoitui lenkittämään niitä mutta totesin, etteivät he pärjää yksin montaa päivää pelkillä lenkeillä. Suurin osa flatti-ihmisistä oli vuosittaisella flattileirillä, joten sekin hankaloitti asiaa. Loppujen lopuksi vanhempani ottivat koirat mökille, vaikka äitini onkin koirille allerginen. Koirat tietysti nauttivat täysin siemauksin mökillä olosta, ja itse sain mielenrauhan tietäen, että koirat olivat hyvässä hoidossa. Tiistaina kävimme hakemassa heidät mökiltä jolloin vastassa oli kaksi riemusta sekoavaa koiraa (ja ehkä yksi emäntä...). ;)

Koirat ovat vastaanottaneet pikku-neidin todella rauhallisesti, melkein välinpitämättömästi. Mitä nyt välillä käyvät nuuskimassa neitiä kun hän on sylissä tai lattialla leikkimatolla. Ainoa asia missä olen huomannut eron koirien käyttäytymisessä on imetyksen tai vaipanvaihdon aikana. Meillä on eri lastenhuone missä vauvan hoito ja ruokkiminen tapahtuu. Varsinkin imetyksen aikana Simo tulee huoneeseen ja menee makuulle jalkojeni päälle. Saga makaa usein matolla samassa huoneessa, mutta hieman erillään, tai käytävällä huoneen edustalla. Tässä asennossa he vartioivat kunnes vauvan askareet on hoidettu valmiiksi. 

*Simo harjoittelee lapsenvahtina olemista*

Nyt vain odotan kehon palautumista synnytyksestä niin, että pääsee tekemään pitkiä metsälenkkejä koirien kanssa. Niitä on ikävä! Tällä hetkellä N hoitaa pitkät lenkitykset, mutta vähitellen on oma jaksaminen on kohentunut ja pystyn tekemään pidempiä ja pidempiä lenkkejä. Tämä tosin tapahtuu aina vauvan nukkuessa, joten omaa aikaa, esimerkiksi blogin kirjoittamiseen, ei jää tällä hetkellä paljon yli. Mutta eiköhän se siitä kun pikkuhiljaa saa jotain rutiinia tähän uuteen arkeen!

Miten treenit ja blogin jatko?

Kuusi päivää synnytyksen jälkeen kävimme ensimmäisissä tokotreeneissä. Täytyyhän uusi minihandleri totutella tokoon ajoissa! ;) Lähdimme ilman mitään sen kummempaa treenisuunnitelmia, ajatuksena antaa koirille vähän aivojumppaa ja tehdä jotain pientä oman kehon jaksamisen mukaan. Minihandlerimme käyttäytyi erinomaisesti, nukkuen läpi koko treenin. Onhan hän tottunut treeniääniin vatsan kautta. Saimme vielä lisäksi ihanan yllätyslahjan maailman parhailta treenikavereiltamme uuden perheenjäsenen tulon myötä.

*Koiranameja uudelle minihandlerille, jonka eräpäiväksi oltiin yritetty löytää niin myöhäistä päivää kun mahdollista, jotta ne ehtisivät tulla neidin käyttön*

Sagalla oli erinomainen vire ja saimme metallinoudon, luoksetulon ja tunnarin tehtyä. Tunnari meni täysin päin seiniä, mutta luoksetulon stoppi oli erittäin hyvä. Metallinouto sujui muuten hyvin kunhan muistutettiin neitiä mille puolelle tullaan perusasentoon... Simo oli vuorostaan taas hieman väsynyt. Teki ihan asiat ihan hyvin, mutta ei tavallisella intensiteetillä. Teimme siirtymisiä, ruutua ja luoksetuloa. Kaikki tehtiin hyvin, mutta ilman sitä korkeinta vaihdetta. Oli varmaan hoidon jälkeen kerta kaikkiaan niin väsynyt. Treenien jälkeen oli emäntä sekä koirat erittäin tyytyväisiä ja iloisia, vaikka kaikki ei mennytkään putkeen. Oli kyllä niin ihanaa päästä treenaamaan pitkästä aikaan!

*Kai näinkin voi tulla perusasentoon?!?*

*Huomaa asianmukainen vaatetus. Täytyyhän minihandlerilla olla tarvittavat vermeet päällä treeneissä!*

Blogin postaustahti tulee varmaan hieman hidastumaan, tätä postausta olen kirjoitellut jo jonkin aikaa, mutta kun saa muutaman lauseen per päivä kirjoitettua tämä hieman kestää... Mutta missään nimessä blogi ei lopeta. Instagramin ja facebookin puolella tulee olemaan hieman tiheämpi tahti, mutta tänne pyrin näpyttelemään aina kun ehdin. Pistäkää siis Laughing Wind fb sivu ja laughing_wind instatili seurantaan ellei ole jo.

Karjaa Kr & Tuusula NORD, sekä uuden elämänvaiheen odottamista

*Taivaanrannanmaalari Simo*

Kesäkauden näyttelyiden vahva "perinnenäyttely" on Karjaa KR. Edellisenä vuonna jouduimme jättämään tämän välistä, mutta muuten olemme aina yrittäneet päästä paikalle. Tämän näyttelyn suosio ja koiramäärä onkin kasvanut vuosien aikana ja ihmekös tuo. Näyttelyssä on hyvin tilaa, flateilla on aina ollut hyvänkokoiset kehät ja talkoolaiset, sekä järjestäjät, ovat auttavaisia ja mukavia.  Kesäkuun viimeisenä päivänä kyseinen näyttely oli merkattuna kalenteriin. Olin ollut koirien kanssa muutaman päivän mökillä, josta lähdimme näyttelyyn. Simo turistina mukana. Päivä oli jo aamusta todella lämmin ja aurinkoinen, joten onneksi olin pakannut kaikki viilennysalustat, -loimet, ja muuta viilennystavaraa mitä talosta löytyi mukaan. Namit unohdin tietysti jääkaappiin, mutta onneksi sitä löytyi paikanpäältä muilta. 

Tulimme hyvissä ajoin paikalle, ja ehdin käydä shoppailemassa uuden treenilelun Berralta, sekä kastella Sagan viilennysloimen ihan rauhassa. Flatteja oli ilmoitettu 15 kappaletta ja tuomarina toimi Harto Stockmari. ”Apukasvattajamme” Liisa esitti Sagan todella upeasti ja helteestä huolimatta neiti esiintyi reippaasti ja iloisesti kehässä. Tulokseksi saivat ERI:n ja SA:N ja paras narttukehässä Saga valikoitui loppujen lopuksi ykköseksi. Roppi kehässä vastassa oli kasvattajamme upea veteraaniuros Ukko (Almanza Barbour Goodiebag). Olin varma, ettei Saga voita upeaa Ukkoa mutta toisin kävi, kun punakeltainen ruusuke ojennettiin Sagalle ja Liisalle! Ryhmäkehiin oli sen verran aikaa, että totesin ehtiväni ajaa mökille uimaan ja takaisin.

*VSP Almanza Barbour Goodiebag & ROP Harvahampaan Laughing Wind*

Onneksi oli mökki lähellä sillä kyllä oli ihanaa sekä koirille, että emännälle, pulahtaa mereen ja nauttia olostaan tunnin, ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin Karjaalle. Ryhmässä ei valitettavasti mikään noutaja sijoittunut, joten ei kun tavarat autoon ja nokka kohti kotia. 

 *Harvoin cocis maistuu yhtä hyvälle, kuin helteisen näyttelypäivän jälkeen!*

 Tänä viikonloppuna oli taas Tuusula NORD. Ero Karjaan näyttelyyn oli huima, sillä Tuusulassa oli valtava tungos ja todella ahdasta. Hyvä että mahtui kävelemään ollenkaan! Kahden flatin kanssa saikin olla todella tarkkana, ettei kävellyt ketään päin, tai ärsyttänyt muita koiria (jotka muuten todella monet antoivat kävellä pitkissä hihnoissa ihan miten vaan!). Flateilla oli, taas, tapahtunut tuomarinmuutos ja kehä alkoi vasta klo 14 jälkeen ruotsalaisella Sara Nordin tuomarilla. Aamupäivällä sää oli vielä aurinkoinen ja lämmin, mutta mitä edemmäs iltapäivää mentiin tuli tummia pilviä taivaalle. Eiköhän ukkonen ja kaatosade alkanut juuri samaan aikaan kuin flattien arvostelu. Yksi flattikin luultavasti pelästyi ukkosta niin, että juoksi suoraan kehästä ulos vetäen handleriaan perässään pitkin maata...

Mira esitti Sagan yksilöarvostelussa ja saivat ERI SA:n. PN kehään tosin vaihdoimme handleria Charlottaan, koska Saga ei juurikaan halunnut heiluttaa häntää Miran kanssa, hän itse totesi (vaikeasti lahjottavissa oleva koira minulla...). PN kehässä Sagan esiintyminen oli himena iloisempaa ja hän sai nousta ykköspaikalle. Roppikehässä oli vastassa Miran Manu (Harvahampaan Phantom of The Dragonheart), joka tällä kertaa otti, aivan oikeutetusti, voiton kotiin hienolla showmies esiintymisellään ja Saga oli VSP. Jäimme vielä seuraamaan ryhmäkehiä, sillä illalla meillä oli tokotreenit näyttelypaikan vieressä. Hieman epäilin miten Saga jaksaisi tokoilla näyttelyn jälkeen, mutta neidillä oli parempi vire kuin pitkään aikaan, Simosta nyt puhumattakaan, joka oli saanut olla turistina häkissä koko päivän. Molemmat koirat tekivät kuitenkin hyvin työtä, ja nauttivat silminnähden treeneistä ja siitä, että saivat käyttää päätään välillä.

*ROP Harvahampaan Phantom of the Dragonheart & VSP Harvahampaan Laughing Wind*

Nyt jäämmekin hieman tauolle, kunnes tämä masuasukki päättää irtisanoutua yksiöstään ja uusi elämänvaihe alkaa. Iso kiitos vielä kaikille Sagaa esittäneille handlereille raskauteni ajan! <3