Nuorten koirien katselmus

Edellisenä vuonna olin Simon kanssa flattikasvattajien järjestämässä nuorten koirien katselmuksessa. Katselmukseen saa osallistua nuoret, 2 vuotiaat tai alle, flatit. Siellä käydään läpi eri rasteja, jossa tarkastetaan muun muassa koiran riistavietti, noutohalu, reagointi laukaukseen ja ulkomuoto. Periaatteessa kaikki taippariin liittyvät osat plus ulkomuoto arvostelu. Jokaisella rastilla saa myös käytännön treenivinkkejä kotiin. Tapahtuma oli niin mukava edellisellä kerralla, että päätin tänä vuonnakin lähteä, kun vielä on Simo iän puolesta mahdollisuus. Niinpä pakkasimme auton ja lähdimme koko perhe erittäin sateisena sunnuntai aamuna ajelemaan kohti Koriaa. Vettä tuli, kun saavista kaataen, mutta onneksi sade hellitti hieman päivänmittaan. 

Edellisenä vuonna emme olleet treenanneet Simo kanssa juuri lainkaan eikä yhteistyö oikein toiminut. Tehtävät Simo kuitenkin hoiti huolella, ja esimerkiksi hakuruutu tyhjennettiin nopeasti. Tänä vuonna toivoin parempaa yhteistyötä ja tottelevaisuutta, olemmehan treenanneet sitä tokossa. Tiesin, että jos jokin on epävarmaa, se on riistan nosto ja käsittely johtuen siitä, että emme ole juurikaan treenanneet riistalla.

Simolla oli kierrokset aika korkealla kuullessaan laukauksia ja nähdessään muut koirat mikä ihmetytti, sillä hän on yleensä todella rauhallinen tällaisissa tilanteissa. Tein muutaman kontaktiharjoituksen ja koitin saada hänet kuulolle ennen kuin suuntasimme kohti ensimmäistä rastia.

Aloitimme vesinoudolla, jota olemme kesällä hieman treenanneet. Rastin vetäjä kysyi miten Simo noutaa vedestä ja kehuin reipasta veteenmenoa ja noutohalua. Kerroin, että palautuksia vielä täytyy hioa sillä dummy tai riista usein jää rantaveteen, mutta muuten tämä toimii hyvin. Annoimme Simon katso lokkia ja heitimme noutoon vähän matkan päähän veteen. Pienen mietinnän jälkeen Simo meni veteen (jyrkkä ranta ilmeisesti ihmetytti), otti lokin ja palautti sen matalaan veteen rantaviivalle. Tässä minun hyväkäytöksinen nuori herrani alkoi nyppiä lintua ja lopuksi merkkasi sen päälle! Olin aivan ymmälläni sillä Simo ei ole koskaan ennen tehnyt mitään sen tapaista. Kielsin jyrkästi ja otin linnun pois. 

Toinen nouto heitettiin syvemmälle ja Simo eteni suoraviivaisesti sen luo. Vaihtoi otetta linnusta pari kertaa matkan aikana, mutta ui muuten suoraviivaisesti takaisin. Lokki jäi kuitenkin matalaan veteen, eikä Simoa hirveästi kiinnostanut tuoda sitä lähemmäs. Näin siis hyvin vedestä noutava flattini esitteli taitomme... Kommenttina saimme, että mukava koira mutta hieman kukkoilevalla päällä. Tätä kukkoilua on kyllä ollut kotonakin lenkeillä havaittavissa, varsinkin Simon opittua, että vaunulenkeillä tai lapsi kantorepussa en pysty samalla tavalla uuttumaan hänen tekemisiinsä. Nyt pitäisi siis saada tyyppi palautettua takaisin maan pinnalle. 

Vesinoutokatastrofin jälkeen oli vuorossa markkeeraus ja hakuruutu. Ennen rastille pääsemistä oli suht pitkä odottelu, jossa Simon kierrokset nousivat vielä enemmän. Hän rupesi piippaamaan eikä millään malttanut istua paikallaan. Markkeeraukset tehtiin dummeilla ja niistä Simo selvisi täydellisesti. Nouto onnistui ja palautti suoraan käteen. Kakkosmarkkeerauksessa oli aikeissa vaihtaa dummya, mutta sain pysäytettyä. Tämän jälkeen tosin Simon viimeinen ruuvi taisi löystyä ja hän juoksenteli sinne tänne ymmärtämättä mitä piti tehdä. Kutsuin takaisin ja Simo sai noutaa toisen dummyn jotta pääsisi takaisin peliin.

Hakuruudussa Simo reagoi tarkasti ampumiseen. Löysi linnut hyvin, mutta jäi hieman miettimään mitä sille linnulle oikein piti tehdä. Kahden noudon jälkeen alkoi juoksennella ympäri hakuruutua noutamatta mitään. Kutsuin takaisin ja lähetin uudestaan. Pienellä avulla Simo nouti seuraavat kaksi lintua. Yhteistyö meillä siis toimi hyvin, mutta linnut ihmetyttivät. 

Mietin miten ihmeessä Simo rupesi juoksennella tuolla tavalla, kun yleensä etsii tehokkaasti ruudun läpi. Ruokatauon aikana laitoin Simon autoon lepäämään. Tauon jälkeen minulla olikin paljon rauhallisempi ja kuuliaisempi koira kuin ennen. Olen niin tottunut, että Sagan kierrokset nousevat metsässä ja Simo on rauhallisen tarkkaavainen, etten oikein ymmärtänyt miten kierroksilla Simo oli ennen taukoa. Ilmeisesti tämä aiheutti ylimääräisen juoksentelemisen ja riistan nyppimisen mitä hän ei ole koskaan ennen tehnyt. 

Jäljellä minulla oli mukanani se "tavallinen" kuuliainen Simo. Teimme motivoidun taipparijäljen jossa Simo ensin eteni niin kovalla vauhdilla, että juoksi ensin kanin ohi mutta palasi sitten sen luokse ja nouti suoraviivaisesti sen takaisin suoraan käteeni. 

Tänä vuonna meillä toimi yhteistyö, mutta riistankäsittely vuorostaan tökki. Ainahan täytyy löytyä jotain treenattavaa...! Päivä oli kuitenkin todella opettavainen minulle, että Simo voi mennä näinkin korkeille kierroksille metsässä, kun ympärillä tapahtuu. Muuten olin tyytyväinen koiraan ja varsinkin siihen, että yhteistyö toimi niinkin hyvin. Kunhan saisimme riistaa ostettua, suuntaamme ampumaradalle treenaamaan malttia ja riistan käsittelyä, jotta voisimme keväällä mennä taippareihin. 

Miten teidän syksynne on lähtenyt käyntiin?

Laatuaikaa tokoillen

Äitiysloma on parasta aikaa treenata koiria, sanotaan. Kun vauva nukkuu, äidit treenaavat koiria. Niin, jos se vauva nukkuisi... Meidän tokotreenit ovat jääneet vähäiseksi koska pikku-M ei ole halunnut nukkua öisin, eikä päivisin. Nyttemmin yöt ovat onneksi alkaneet sujua paremmin, mutta päiväunet jäävät helposti lyhyiksi heti kun vaunut ovat paikallaan. Tästä syystä tuntui mielettömän luksukselta, kun hallikausi ja yhteiset treenit treeniporukan kanssa taas alkaa. Sain pakata koirat autoon ja tokoilla rauhassa koko illan, pikku-M:n jäädessään kotiin isänsä kanssa. Koska kyseessä oli ensimmäinen treenikerta muutamaan viikkoon ja ensimmäinen hallikerta otimme aika rauhallisesti koirien kanssa. Koitimme pitää hauskaa ja vireen korkealla. 

Simo teki takaapäätreeniä muun muassa peruuttaen A-esteelle. Tätä pitäisi tehdä paljon enemmän, sillä Simo heittäytyy helposti hieman laiskaksi sen asian suhteen. Ensiksi Simo ei millään halunnut peruttaa, mutta monen toiston jälkeen hän sai ideasta kiinni, ja alkoi nostella takajalkoja oikealla tekniikalla.

Tämän jälkeen teimme siirtymisiä ja kontaktia. Simosta huomasi heti, että hallissa on eri häiriöitä kuin ulkona. Tämän lisäksi treenikaverimme treenasi samaan aikaan omaa koiraansa, joka oli Simolle aluksi iso häiriö. Palkkasin tiheästi alussa joka kontaktinotosta, joka auttoi Simoa muistamaan mitä treenikentällä oikein piti tehdä. Häiriöherkkä hän oli vieläkin, mutta kontakti ja keskittyminen pysyi paremmin tehtyämme tätä muutaman kerran. 

Olen pyrkinyt palkkaamaan Simoa enemmän lelulla ja leikillä namien sijaan koska huomaan, että Simo palkkaantuu niillä paremmin. Hieman oppimista siinä on ollut itselle ollessani tottunut, että Sagalle ei kelpaa muu kuin nami. Mutta pikkuhiljaa meikäläinenkin kai oppii ja Simosta huomaa, että vire pysyy paremmin yllä, kun saa leikkiä palkaksi.

 

Sagalle vähäinen treenimäärä on tehnyt oikein hyvää, sillä motivaatio ja innokkuus on noussut paljon. Korkeampi vire on aiheuttanut muun muassa sen, että seuruussa takapää ei ihan pysy mukana vaan avautuu sivulle koska odottaa niin kovasti palkkaa. Niinpä keskityimme ensiksi Sagan kanssa käännöksiin ja seuruun asentoon. 

Kokonaisina liikkeinä teimme luoksetuloa ja ohjattua noutoa. Luoksetulossa on hieman alkanut ennakoimaan pysähdystä, joten täytyy ottaa enemmän läpijuoksuja. Ohjatussa noudossa ohjaaja näytti ensimmäisen noudon aivan liian isolla käsiavulla, jolloin koirakin, ihan oikeutetusti, juoksi 90 astetta oikealle etsien jotain noudettavaa. Ohjaajan saatua kädet ja avut hallintaan, Saga nouti hyvällä vauhdilla innolla, joskin neidin mielestä liike loppuu heti siihen, kun hän on antanut kapulan suustaan pois. Muutaman kerran teimme vain loppuosan liikkeestä ja pidensin odotusaikaa lopussa, jolloin lähti heti sujumaan paremmin. 

Molemmista koirista huomasi treenaamattomuuden siten, että tekivät mitä pyydettiin, mutta vähän sinnepäin ja suurin piirtein. Millimetrintarkkuudesta täytyy aina huomauttaa. Mutta muuten sekä koirilla, että ohjaajalle jäi hyvä mieli ja motivaatio tulevasta hallikaudesta ja nauttivat täysin siemauksin yhdessä tekemisestä!

Onko teidän hallikautenne jo alkanut? Onko sinulla antaa vinkkejä takapään käytön treenaamiseen? Otamme mielellään eri liikeideoita vastaan!

Vesinoutoa ja hallintaa

Muiden noutajaihmisten lähtiessä sorsastamaan, me olemme keskittyneet nomeiluun näin kotosalla. Koirista huomaa heti, kun treenit ovat jääneet vähemmälle. Kun N on ollut hieman enemmän kotona iltasin, on ollut helppoa jättää lapsi hänen kanssaan kotiin, napata dummyt mukaan kun hermot menee huomionkipeisiin koiriin jotka melkein kirjaimellisesti kiipeävät seiniä pitkin. Tästä sen huomaa, että flatti tarvitsee tekemistä.

Hieman haastetta tuo koirien totaalisen eri treenitarve. Saga tarvitsisi todella paljon maltti- ja hallintatreeniä ja kiihtyy aivan liikaa nähdessään, kun toinen tekee, varsinkin veden ääressä. Simo taas tarvitsee haastetta uusissa maastoissa ja vesityöskentelyssä. Valitettavasti aika vaan ei riitä ottamaan koiria yksitellen treenaamaan. Mutta useimmiten olen ensin treenannut Sagan kanssa hallintaa ja jotain muuta, jonka jälkeen Simo on saanut tulla treenaamaan. 

Mökillä on helppo tehdä eri nomeharjoituksia, kun on koko ajan veden äärellä ja eri tyyppistä metsää löytyy ihan kulman takaa. Saimme pikku-M:n muutamaksi tunniksi mummille hoitoon, jotta pystyimme N kanssa tekemään kunnon vesitreenin molempien koirien kanssa vuorotellen.

Saga:

Sagan kanssa olemme treenanneet hallintaa veden äärellä tehden ihan perus noutoja rantaa pitkin. Saga ei kuitenkaan ole päässyt veteen. Myös seuruuta veteen päin ja rantaviivan mukaan olemme tehneet, josta veteen päin tuuppaa olemaan todella haasteellista neidille. Kun vire hieman laski, ja noudot sujuivat maalla ilman, että Saga oli lähdössä veteen koko ajan teimme pienen kaksoismarkkeerauksen, josta toinen dummy oli maalla ja toinen heitettiin veteen. Saga sai noutaa maalla olevan ja itse hain vedessä olevan. 

Kerran neiti meinasi kaksoismarkkeerauksessa karata veteen, mutta muuten tämä toimi yllättävän hyvin, kun pohjalla oli toimivat perusnoudot ja hallinta tehtäviä! Neiti tosin kiihtyy nollasta tuhanteen heti vettä nähdessä, että vielä on paljon töitä edessä. Kevään nome koulutuksen jälkeen olen kuitenkin aina pyrkinyt siihen mitä kouluttaja vinkkasi, että kuumenevan koiran treenit pitää aina lopettaa siihen, että koira on rauhallinen. Tähän olen pyrkinyt Sagan kanssa ja se on mielestäni auttanut paljon.

Simo:

Simolle tehtiin perus taipparinoutoja veteen. Jää turhan paljon heittäjään kiinni ja sitä olemme pyrkineet treeneissä saamaan pois. Lisäksi olen vahvistanut pitoa matalassa vedessä, Simon helposti tiputtaessa dummyn rantaviivaan.

Tämän lisäksi sain havahduin siihen, että meidän mökin rannalla olevan kaislikon voisi hyvin hyödyntää vesinoutoon (En itse ymmärrä miten en ole tätä aikaisemmin tajunnut...). Tuumasta toimeen. Simo sai harjoitella markkeerauksia kaislikon läpi. Minä ja Simo seisoimme siis rannalla, josta oli pieni uintimatka suht tiheään kaislikkoon. Kaislikko oli pari-kolme metriä leveä, jonka läpi uitua pääsi avoveteen.

N heitti dummyn markkeerauksena kaislikon takana ja minä lähetin Simon noutoon. Ensimmäisellä kerralla jäi kaislikon sisäpuolelle eikä ymmärtänyt uida läpi, mutta pienellä avulla N:ltä hän ymmärsi jutun jujun, ja jo toinen nouto sujui varmemmin. Itseluottamusta tuossa koirassa kyllä on, kunhan ymmärtää tehtävän. Palautus sujui Simon mielestä helpomman tien kautta, eli kaislikkoa kiertäen. Tätä sitten treenasimme vielä, jotta saisimme suoraviivaiset palautukset. Simo tekee nomehommia todella kivasti, rauhallisesti mutta suurella itseluottamuksella. Harmi vaan, ettei ohjaaja oikein osaa kehittää sitä. Jos löytäisimme jonkun, joka voisi auttaa meitä ALO luokan treenaamisen alkuun, olisi minulla varovainen toive startata joskus metsästyskokeissa Simon kanssa.

Muuten olin todella tyytyväinen molempien korien tekemiseen. Saga pysyi hanskassa ja teki mitä pyydettiin ja Simo ymmärsi hyvin uuden tehtävän. Hellepäivinä vesitreeni on sitä paitsi mitä parhain treenimuoto, kun ei pysty lähtemään pitkälle lenkille väsyttämään koiria.

Mitkä asiat ovat sinun mielestäsi erityisen tärkeitä rakentaa ja treenata taippareiden jälkeen, kokeita silmällä pitäen?

Kotka KV vauvan kanssa

Vuodessa on muutama näyttely josta on tullut meille perinne. Niihin on vain pakko päästä, oli se tuomari sitten kuka tahansa. Kotkan Ruusu kuuluu näihin näyttelyihin. Olimme jo raskausaikanani laskeneet, että vaikka M syntyisi vasta lasketun ajan jälkeen, ehtisimme kuitenkin mukaan näyttelyyn. M syntyikin hieman etuajassa, joten nyt saimme suunnitella näyttelyyn lähtöä kolmiviikkoisen vauvan kanssa. Valitettavasti N joutui olemaan töissä näyttelypäivänä, mikä aiheutti minulle hieman lisäjännitystä. Emmehän olleet vielä koskaan matkustaneet niin kauas M kanssa, ja sitten pitäisi vielä saada koira ja kaikki tavarat mukaan... Onneksi sain serkkuni, M kummitädin, sekä oman tätini mukaan avuksi ja lisäkäsiksi!

Näyttelyä edeltävä yö ei ollut siitä parhaasta päästä, meidän minityypin antaessa vanhempiensa nukkua komeat kaksi tuntia yöunta... Onneksi olin pakannut kaiken valmiiksi edellisenä päivänä, muuten olisi varmaan kaikki unohtunut. Silmät ristissä kävin vielä aamulla pakkauslistan ja sääennusteen läpi. Vaikeinta oli tietää miten paljon ja mitä vaatteita pakata mukaan M:lle, kun hänelle tulee helposti kylmä. 

Simo sai tällä kertaa jäädä kotiin ja pakkasin itseni, vauvan, Sagan ja kaikki tavarat autoon. Kotkassa totesin, että olin turhaan pakannut haalarin ja lapaset mukaan M:lle. Paikan päällä oli täysi aurinko ja varmaan lähemmäs 30 astetta kuuma. Onneksi Marko ja teltta oli mukana, jotta saimme häkit ja vaunun hieman varjoon. Telttoja oli kuitenkin niin paljon kun saavuimme paikalle, että saimme paikan aika kauas kehästä. Hieman joutui siis juoksemaan edestakaisin ja varomaan telttanauhoja kehään mennessä. Onneksi tätini oli mukana pitämässä M silmällä, kun itse seurasin kehää, ja serkkuni oli kehän laidalla kuvaamassa. Kuumuden takia M nukkuikin melkein koko päivän läpi, heräsi vain muutaman kerran syömään. 

Flattien tuomarina toimi Satu Ylä-Monen, ja paikalle oli ilmoitettu 18 flattia. Juuri kun flattinartut olivat alkamassa, M heräsi ja halusi ruokaa. Onneksi tuomari otti tauon ennen narttujen arviointia, jotta vältyimme M:n nälänhuudolta. Narttuja oli kuitenkin sen verran vähän, että Harmia esittänyt junnuhandleri sai esittää Sagan kokoomakehässä. Yksilöarvostelussa otin neidin itse kehään. 

*Hihnan korjaaminen kesken kehää...*

Oli kyllä niin hauskaa esittää Saga itse pitkästä aikaa! Neitikin oli iloisella tuulella kuumudesta huolimatta ja esiintyi oikein edukseen. Seisotin, juoksimme ympyrää ja edestakaisin. Juoksussa Sagalla oli jopa niin kiire, ettei handleri meinannut pysyä perässä. Oli jopa niin kivaa, että hihna meni pokki kun handleri oli menossa yhteen suuntaan ja Saga toiseen! Tuli sitten hieman kiire solmia se yhteen kesken kehää...

Hieman jännitti tulos, sillä Sagalla on alkanut aivan jäätävä karvanlähtö. Koitin pehmentää turkkia hoitoaineella edellisiltana, mutta karva ei mitenkään ollut parasta laatua. Taisi kuitenkin kelvata tuomarille ollessamme VAL ERI 3 SA. Paras narttukehässä olimme niin ikään kolmansia. 

Arvostelussa oli maininta Sagan vaaleahkosta silmistä ja kapeasta alaleuasta, mutta muuten neiti liikkui hyvin, oli hyvin kulmautunut ja turkki oli siisti(!).

Esitimme vielä Harvahampaan kasvattajaryhmän (harjoittelematta kertaakaan ennen...) joka oli ROP ja sai kunniapalkinnon. Emme kuitenkaan jääneet ryhmiin. 

Kehän jälkeen koitimme pakata tavarat, jotka olin väsymyksessäni levittänyt sinne tänne ja kävimme ostamassa treeninameja Sagalle ja Simolle. Juuri ennen kotiinlähtöä M uhkasi herätä, mutta totesin että hän kyllä nukahtaa autossa uudestaan. Pakkasimme siis itsemme, Sagan ja tavarat autoon ja lähdimme kotiinpäin. Eiköhän minityyppi kuitenkin herännyt nälkäisenä, kun heitin tätini ja serkkuni kotiin. Tästä opimme; syötä aina lapsesi kehän jälkeen ennen kotiinlähtöä! ;)  

Muuten päivä oli mukava, ja sujui hyvin kiitos apujoukkoni. Yksin olisi ollut hieman vaikeaa saada kaikki tavarat, vaunu ja Saga mukaan. Mukavaa oli olla taas itse kehässä ja päästä vähän kotoa pois juttelemaan koiraa!