Eilen ulkoilutettiin Sagan pakastettua ystävää Ville Varista pitkästä aikaa. Ville on, kohteliaana vieraana, lojuillut pakastimessamme erittäin kärsivällisesti odottaen milloin hän taas saisi mahdollisuuden haukata raitista ilmaa. Eilen sitten otimme hänet pikkuneidin kanssa lenkkikaveriksi.
Kuvat on nopeasti napsittu kännykän kameralla, joten laatukin sen mukainen. Vaikeaa on treenata ja kuvata kunnon kameralla yksin.
Koska Ville Variksen ja Sagan ystävyyssuhde ei ole ollut mitä lämpimimpiä alusta, päätimme Villen kanssa herättää neidin mielenkiinnon härnäämällä häntä. Eli Ville liinaan, ja vedin perässä maata pitkin. Vaikka Ville on hieman kylmäsydäminen kaveri, ihan kirjaimellisestikin, hän sai neidin sydämen sulamaan yllättävän nopeasti. Pieni nuuhkiminen ja tutustuminen, kerran härnäys, ja neiti oli iki-ihastunut meidän harmaasulkaiseen kaveriin. Muutaman härnäämiskerran jälkeen tämä lämmin ystävyys tosin muuttui Sagan puolelta aika kovakouraiseksi… Muutaman sulan Ville menetti jo alussa ja niskakin taittui yhdessä heitossa hieman oudon näköiseksi…
Mutta onneksi Ville on herrasmiestavoille opetettu, eikä valittanut vaan kesti kylmänviileästi neidin, hieman kovakouraiset, ystävyyden osoitukset. Edellisillä kerroilla Saga ja Ville ovat saaneet rauhassa tutustua toisiinsa, nuuhkia ja miettiä. Tänään sitten ryhdyttiin tositoimiin ja tehtiin pari noutoa. Tai siis… neiti kyllä juoksi Ville Variksen perään, pelasti hänet kosteasta ruohikosta ottaen tämän turvallisesti suuhunsa, mutta palauttamisesta ei sitten ollut tietoakaan. Villen ja Sagan ystävyysside oli kasvanut liian tiukaksi jotta matte mahtuisi mukaan. Joten nämä kaksi leikkivät yhdessä neidin napaten muutaman sulan Villeltä muistoksi. Ei sitten auttanut vaikka miten yritin kääntää selkäni ja yrittää olla ottamatta katsekontaktia koiraan, tai kävellä vähän matkan päähän ja vain odottaa että neiti tulisi ottamaan kontaktia, niin kuin kaikissa koulutuskirjoissa lukee että ongelmatilanteissa tehdään. Neiti ei ilmeisesti lue samoja koulutuskirjoja kuin minä, tai sitten on lukutaidoissa kehittymisen varaa…
Hän tyytyi erittäin tyytyväisenä leikkimään Villen kanssa ja maistamaan tämän nokkaa sekä sulkia. Leikin jälkeen Ville tuskin koskaan palaa ennalleen, mutta ainakin heillä oli hauskaa… Ville taitaakin tämän jälkeen saada uuden kodin, muiden käytettyjen biotavaroiden keskeltä ruskeasta pöntöstä.
Minäkö tehnyt jotain tuhmaa…? Miten edes voi kuvitella?!?
Mitä noutamiseen tulee meillä taitaa olla piiitkä matka vielä edessämme, mutta onneksi pääsemme keskiviikkona Mariannen taipparitreeneihin joten toivotaan että hänellä olisi joku vinkki miten saada neidin leikkihalu kuriin!
Syysterveisiä kaikille!
Kyllä osaa olla kaunis koira :) jospa se symbioosivaihe ville-variksen kanssa jäisi pian taakseen.. :)
VastaaPoistaVoi kiitos paljon <3 Juu toivotaan tosiaan että se todellakin on jokin vaihe, muuten taitaa olla pitkä projekti edessä ja olisi kiva saada taipparit ensi kesällä tehty. :)
Poista