Lauantaina, tasan viikko sitten, oli vuorossa Eukanuba Summer Show Tuomarinkartanon Vinttikoiraradalla. Tuomarina oli Hans Lehtinen, ja mietin pitkään josko ilmoittaisin Sagan sinne tai en, mutta N kehotuksesta (sitä ei usein tapahdu, niin piti käyttää tilaisuutta hyväksi!) laitoin ilmon menemään. Olin kerran Sagan kanssa mätsäreissä missä oli sama tuomari, ja sain hänestä jokseenkin skeptisen kuvan. Silloin hän nimittäin luuli Sagaa ensiksi labradoriksi ja nimitti sen jälkeen kultusksi. Että hyvin epäilevin tuntein suunnattiin nokka kohti Helsinkiä tuona aurinkoisena lauantai-aamuna. Lähdettiin suoraan mökiltä, jossa neiti vesipeto näki elämänsä loppuneen eikä ymmärtänyt tätä kauheaa epäoikeudenmukaisuutta, kun ei saanut mennä veteen uimaan aamulla, saati sitten piehtaroida hiekkarannalla. Selvittiin kuitenkin tästä traumasta ja saatiin neiti autoon.
Paikan päällä kävi ilmi että kehän ympärillä oli kauhea tungos häkkien kanssa. Löydettiin kuitenkin tuttaviemme keskeltä pienen alueen johon saimme leirimme pystytettyä porottavan auringon alle, ja eikun koiruus häkkiin. Tällä hetkellä oli coccerspanielit meneillään, ja selvisi että se kehä oli noin tunnin myöhässä. Vielä oli siis lagottot vuorossa ennen flatteja. Aikaa oli niin paljon ennen flattien kehiä, että päätimme N kanssa mennä katsomaan bernien kehää. Mutta joko kehät olivat jo loppuneet tai sitten eivät alkaneetkaan, koska näimme ainoastaan kaksi berninpentua häkeissään eikä ketään muuta kehän luona. Päätimme sitten kierrellä kojut. Berralla oli ilokseni myyntikoju paikalla, josta juuttui neljä oranssia merkkikartiota ja sininen ruutunauha mukaan. Näitä olenkin kauan etsinyt, kun netissä löytyi vain tylsiä värejä. Mutta nyt voidaan tokoilla oikein kunnolla ja treenata AVO:n uusia liikkeittä!
Tämän jälkeen alkoi vihdoinkin flattien kehät. Tässä vaiheessa ilmeni myös että treenikaverimme Harmi, junnu uros, oli vailla esittäjää. Sattuneesta syystä esitin Harmin samoissa mätsäreissä, missä hra Lehtinen luuli Sagaa labradoriksi. Hieman juoksuttelin ja seisotin herraa, ja lupauduin sitten esittämään sen, kunhan ei ollut porukoilla liian suuria odotuksia. Olen jo jonkin aikaa vähän salaa haaveillut että saisi esittä muidenkin koiria, joten nyt oli hyvä tilaisuus kokeilla!
Herrasmies Harmi oli ihan eri maata esittää kuin Saga. Herralla koko kroppa heilui hännän tahtiin, piti olla vähän huonommat namit kuin ne perinteiset lihapullat esittäessä jotta pysyisi nahoissaan, ja hihna aika kireällä että herra keskittyisi kunnolla. Siellä sitten seisotettiin, tuomari tarkisti jokaisen millimetrin koirasta oikein kunnolla. Tämä osio hermostutti pikkasen, koska mätsäreissä en saanut Herrasmies Harmia oikein seisomaan paikallaan tuomarin kopeloidessa, mutta nyt seisoi oikein nätisti jos ei lasketa että pari kertaa istuutui. Hienosti herra ravasikin vieressä, tosin kehä oli ihan järkyttävän pieni, joten vähän sen ulkopuolelle piti juosta. Ja ensimmäistä kertaa, mitä olen kokenut, piti juosta kolmio! Vielä noin pienessä kehässä en oikein ymmärrä miten tuomari pystyi näkemään takaliikkeet ollenkaan, muttamutta…. Tästä esityksestä napsahti sitten EH ja luokkavoitto (eikä kerrota kellekään että junnuluokan osallistujia oli tasan herrasmies Harmin verran).
Seuraavaksi oli vuorossa avo luokan urokset. Hieman tuli kiire laitta Harmi häkkiin, arvostelu omistajalle ja ottaa kamera kaulaan, koska olin luvannut kuvata uuden flattikaverimme Mikin. Hieman oli tuo Harmin EH harmittanut, mutta kun näin mitä muut osallistujat saivat se muuttuikin melkein välinpitämättömyydeksi. Tuomari Lehtinen näytti nimittäin olevan tiukalla linjalla, ja melkein kaikki urokset saivat EH:n. Jännitti jopa vähän Leon puolesta, mutta Sagan isä pisti taas parastaan ja sai ERI ja SA.
Sitten tuskin ehti hengähtää ennen kuin oli narttujen vuoro. Junnuissa Hertta nappasi itselleen ERI:n, mutta ei SA:ta, ja toinen junnu narttu sai EH:n. Tästä heräsikin pienen pieni toivonkipinä, jospa voisimme Sagan kanssa saada ERI:n, vaikka niitä ei juuri ollut jaettu. Otin sitten neidin häkistä, palloiltin vähän jotta vire nousisi kuumuudesta huolimatta, ja suunnattiin sitten kehän laidalle odottamaan. Nuorten luokassa oli yksi narttu meidän lisäksi, joka oli todella pieni. En ollut ensiksi uskoa silmiäni kuin näin että se osallistuisi nuorten luokkaan, koira näytti aivan pieneltä pennulta. Mentiin kuitenkin kehään, ja että kun Saga seisoi hienosti, häntä hieman heiluen. Sitten juostiin yhdessä pientä kehää ympäri, ja tämän jälkeen oli yksilöarvostelu.
Ensiksi piti juosta se kolmio. Nyt en tiedä tuliko minulle pikainen auringonpistos, tai muuten vaan black-out, mutta kehä oli niin pieni etten vain saanut sitä kolmiota hahmotettua. Sagalla on myös aika isot liikkeet, jotka kaipaavat tilaa ollakseen näyttävät, joten ehdin hädissäni miettiä mitä tästä tulee. Pari kertaa piti kolmio juosta, kun se ensimmäinen ei vissiin ihan ollut kolmion näköinen… Hieman meni kyllä sekoiluksi tuo juoksu, mutta se oli vain ja ainoastaan esittäjän vika! Neiti yritti sitten parhaansa mukaan pysyä perässä, mystisessä kolmiossani. Tuomari, ja harjoitustuomari tulivat tämän jälkeen kopeloimaan neidin kauttaaltaan. Ja neitiähän tarkistettiin sitten oikein kunnolla, ja hampaatkin katsottiin niin tarkkaan, että mietin jos oikein rupesivat laskemaan niitä. Tuomarin jälkeen myös harjoitustuomari tuli vielä toistamiseen kopeloimaan Sagaa, mikä minua hieman ärsytti. Useimpien flattien kohdalla vaikutti nimittäin siltä, että tämä harjoitustuomari päätti enimmäkseen mitä piti koirasta, ja tuomari sitten tähän joko samastui tai mietti vielä lisää. Sillä kauan seistiin tuomaripöydän edessä. Vaikka häntäkin aluksi oli heilunut hienosti, se kyllä roikkui lopuksi ihan kunnolla. Onneksi Saga sentään seisoi muuten hienosti ja tasaisesti. Sitten tuomari ehtikin jo kiittää meitä ennen kuin edes saimme tietää mikä oli meidän tulos. Sitten mietittiin taas, ja eiköhän siitä EH tullut, niin kuin olin arvannut. Toinen koiruus nuorten luokassa sai H:n, eli voitettiin kuitenkin nuorten luokka.
Kymmenestä koirasta siis kaksi sai ERI:n ja vain yksi SA:n. Aika tiukka linja mielestäni, varsinkin kun mukana oli monia hienoja koiria, jotka todellakin olisivat ansainneet ERI:n. Tuomarin linja, ja harjoitustuomarin osuus tuloksiin mietitytti myös monia muita keskusteluiden perusteella. Omaa mieltä arvelutti myös kehän koko. Pienillä terriereillä oli melkein tuplasti isompi kehä kuin flateilla, ja flatti on kuitenkin jokseenkin suurempi koira. Tilan puutteesta ei ainakaan voinut olla kyse, sillä sitä riitti kyllä kun ympärilleen katsoi.
Valitettavasti siis tästä näyttelystä ei siis jäänyt hirveän positiivinen tunne, vaikkakin sää suosi. Mutta saimme ainakin toko tarvikkeet ostettua, ja viettää päivän tuttujen kanssa mikä aina on yhtä mukavaa! Ennen kotiinlähtöä kävimme uittamassa Mikkiä ja Sagaa, jotta eivät tukehtuisi autoon. Hertta ja Leo jatkoivat vielä iltapäiväkehiin, josta Hertta sai tuloksen BIS1 JUN ja Leo kruunattiin kauneimmaksi veteraaniksi! Mahtavan paljon onnea heille molemmille hienoista tuloksista!
Sagan kanssa toivomme että tukki pysyy vielä kuukauden päällä, Kotkan näyttelyihin. Neidillä alkaa luultavasti kohta juoksut ja tiputtaa nyt aivan järkyttäviä määriä karvaa. Mutta toivotaan että sitä on vielä vähän tallella kotkaan parin viikon kuluttua!
Miten teillä lukijoilla on kesä mennyt tähän asti? Oliko joku teistä pyörähtämässä Tuomarinkylässä näyttelyissä?
Mun koira oli kerran rotunsa ainoa joka sai Erin ja koiria kuitenki oli reipas 20. Samalla sattu saamaan Sa:n eli Roppiha sieltä napsahti samalla. Yllätyin kovasti kun nuorille koirille harvemmi uskalletaan sertiä antaa kun kehittyvät paljon.
VastaaPoistaJuu niitähän sattuu ja teillehän tosi hieno saavutus!! Ja totta, harvoin tuomari uskaltaa antaa nuorelle koiralle serttiä, tosin myös paljon tuomarista kiinni.
Poista