Koira, enemmän kuin paras ystävä

Varsinkin viime aikoina ovat eri tutkimukset näyttäneet miten koira pystyy auttamaan ihmisiä arjessa. Sekä psyykkisesti, että fyysisesti. On lukukoiria, huumekoiria, opaskoiria, halikoiria ja avustajakoiria. Vain muutaman mainitakseni. Tämän lisäksi ihan tavallinen kotikoirakin laskee omsitajansa verenpainetta, tuo iloa elämään ja antaa positiivisen elämänasenteen. Koiranomistaja saa myös päivittäin liikuntaa ja raitista ilmaa, ja on näin ollen pirteämpi ja iloisempi kuin muut.

Käydessäme läpi ostosopimusta Sagan ostoshetkellä kolmisen vuotta sitten, oli sopimuksessa pykälä jonka kasvattaja halusi tehdä erityisen selväksi. Koira ei ole mikään kone. Se voi tuottaa ennalta arvaamattoia kuluja ja huolia, sekä tuottaa muuta vahinkoa. Koira on eläin ja kaikkea voi sattua. Tämä on aivan totta, ja monelta tutultakin olemme kuullut miten koirien eläinlääkärimaksut, syödyt kengät, rikotut sohvat ja matot ja muut tuhot tyhjentävät omistajan kukkaron liiankin nopeasti. 

Mutta vaikka koira voi tuoda yllättäviä kuluja ja vaikeuksia arjen palapelissä, on sen antama rakkaus ja ilo ihmiselle sen kaiken arvoista. Vaikka sinulla olisi miten huono päivä tahansa, sinulla on aina pirteä hännänheiluttaja tervehtimässä kotiintullessasi. Joku, jonka mielestä juuri sinä olet se kaikkein paras ja ihanin. Koira antaa seuraa ja rakkautta. Se lohduttaa ja tarjoaa tukea ja turvaa. Se ei koskaan arvostele sinua vaan rakastaa sinua pyytteettömästi.

Mieheni tehdessä paljon iltavuoroja, koska vuorotyö, olen monesti illat yksin kotona. Vaikka asummekin suhteellisen rauhallisella alueella, täällä liikkuu välillä kaikkea puukkomiehistä murtovarkaisiin ja muita kummajaisia. Olen monena näinä iltoina ollut kiitollinen meidän hännänheiluttajan antamasta tuesta ja turvasta. Kukaan, tai mikään, ei voi lähestyä taloamme ilman että Saga sen tietää ja ilmoittaa asiasta (eivät edes putkimiehet jotka kerran meille ilmoittamatta olivat tulossa tarkistamaan talon putkia. Pelästyivät haukkuvaa mustaa koiraa..!). Myös pimeässä metsässä kävelessäni olen ollut tietoinen, ettei mikään tai kukaan pääse lähelleni tai kimppuuni Sagan luvatta. Tämä antaa todella suuren turvallisuuden tunteen.

Kanimme kuoltua muutama päivä sitten oli Saga taas tukenani ja turvana kun ikävä ja suru iski. Kärsivällisesti hän piti emänälleen seuraa, antoi halia ja surra kunnes N tuli kotiin. Koirat elävät täysin meidän ihmisten armoilla. He eivät voi kertoa huolestaan eikä kivuistaan. He eivät vaadi mitään ja antavat pyytteetöntä rakkautta ihmiselle. On syynsä, että koiraihmisten väitetään olevan onnelisimpia kuin muut ihmiset. Väsyneisyyden iskiessä harmaan arjen keskellä nämä aisat unohtuvat helposti. Mutta niitä on hyvä miettiä välillä ja olla kiitollinen siitä mitä on, ja näyttää sitä koiralle.

                            Koira voi olla vain joku sinulle, mutta sille sinä olet koko maailma.

 Olen kauan miettinyt tällaisen postauksen tekoa, mutta en ole osannut pukea ajtuksiani sanoiksi. Nyt tosin tuntui hyvältä hetkeltä tehdä tämä. Aina on hyvä muistaa mistä saa olla kiitollinen.