sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain

*Saga 4v ja Simo 3kk*


Viikonloppuna oli mitä mainioin sää käydä pitkällä kävelyllä ja pyyhkiä Canonilta pölyt pois. Perjantaina ja lauantaina oli töiden puolesta kurssilla, mutta sunnuntaina oli ehdottomasti päästävä ulos metsään! Koska myös N oli kerrankin samaan aikaan kotona, päätimme mennä Nuuksioon koirien kanssa. Kurssilla muuten huomasin miten tottunut on mennä ulos pitkille kävelyille joka päivä . Kahden päivän istumisen jälkeen oli aivan pakko päästä ulos haukaaman raitista ilmaa!



 *Uskaltaako vai ei...?*

*No rannalta ehkä kun toi iso mustakin osaa!*


Jo kahden päivän poissaolon jälkeen huomasin miten Simo mielestäni oli ehtinyt kasvaa. Pikku pentu-palleroa ei kohta enää ole, vaan pieni flatinalku tepastelee terhakkaasti Sagan perässä ja keksii kaikenlaisi jekkuja. Huomasimme myös Nuuksiossa, että pentupanta on nyt jo mennyt pieneksi (siksi jossain kuvissa on panta päällä ja lopussa ei, kun otimme pannan pois). Nopeasti tuo pikku tyyppi kasvaa! Sagan kanssakin he tulevat vihdoinkin hyvin toimeen, mitä nyt välillä tulee leluista tai luista pientä sanomista Sagan puolelta, mutta onneksi eivät kaipaa enää 200% läsnäoloa ja vartioimista!





Simo kävikin edellisenä viikkona ensimmäisissä rokotuksissa ja oli oikein reipas pieni mies. Kiveksiä ei vielä löytynyt joten toivotaan että nyt kohtapuolin tekisivät tuloaan... Vannoutunut narttujen omistaja kun ei ole urosta ennen omistanut alkoi tietysti heti panikoimaan, vaikkei kennelillä koskaan ole kivesvikaista koiraa ollut.... Milloin suunilleen teidän urosten kivekset ovat tehneet tuloaan jos eivät ole jo luovutusiassä laskeutuneet? Muuten on kasvanut hyvää tahtia ja kaikki näytti oikein hyvältä. 



Sagakin on alkanut ottamaan Simoa enemmän mukaan leikkeihin. Usein ulkona menee tassulla tökkimään Simoa niin, että tämä kaatuu, ja jää sitten odottamaan että Simo tulisi jahtaamaan häntä. Sitten heittäytyy selälleen ja antaa Simon riehua. Välillä neidille tulee sellaisia leikkihepuleita, että on vähällä jyrätä Simon kun ei tahdo vauhdissa muistaa, että pikku pentu ei vielä ehdi samaan tahtiin mukaan. Onneksi Simo on oppinut väistää Sagaa kun hepulit iskee ja sitten voivat jatkaa leikkimistä kun neiti on rauhoittunut. 




 *Pikku herra taivaanrannan maalari*


Yllä oleva kuva on mielestäni niin hyvä tilannekuva. Kameralinssin sivulla seisoo N joka yritti saada koirat istumaan haluamaani kohtaan haluamallani tavalla. Aina ei onnistu kun on ahne flatti ja namia kädessä! :D

Nyt alkaa siis vihdoinkin tuntuan siltä, että voi oikeasti nauttia tästä kahden koiran arjesta! <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)