tiistai 12. syyskuuta 2017

Voiko olla treeni-ikävä?

Simon tulon jälkeen Sagan tokoilut ja treenit ylipäätään ovat olleet minimissä. Oikeastaan olemattomat pieniä takapihatreenejä lukuunottamatta. Kuten aiemmissa postauksissa olenkin sanonut, arki on meillä tällä hetkellä todella kiireellistä. Emme ole koskaan N kanssa samaan aikaan kotona, ja kun SImo on hereillä täytyy häntä ja Sagaa vahtia ettei mitään tapahdu. SImon nukkuessa on sitten Sagan lenkitys ja kun tulee takaisin Simo tas herää... Älkää käsittäkö väärin, pentu on ihana ja innolla odotan mitä tuon flatinalun tulevan pitää. Mutta tietysti helpottaisi jos olisimme N kanssa molemmat kotona samaan aikaan tai Simo osaisi jo olla vähän aikaa yksin. Mutta kyllä hän siitä kasvaa!



Ensimmäinen treenaamaton viikko ei hirveästi haitannut. Huono omatuno kyllä kolhui kun Saga ei saanut tehdä muuta kuin kävellä metsäpolkuja ristiin rastiin, mutta muutaman viikon kuluttua alkoi jo tulla vieroitusoireita(minulle siis, ei koiralle). Onneksi meillä on joka toinen maanantai ohjatut treenit mihin olen voinut ottaa Simon mukaan. Se on ollut minun ja Sagan henkireikä arjessa. Ajoimme viikonloppuna yhden treenikentän ohi jossa olen joskus käynyt treenaamassa Sagan kanssa. Kyllä sydäntä pisti ja oikein kova ikävä treenaamaan iski! En ole oikeastaan koskaan ennen tuntenut sellaista treeni-ikävää. Taas tuli maanantai ja treenipäivä ja ai, että meillä oli hauskaa Sagan kanssa! Niin ihanaa oli taas pitkästä aikaa päästä treenaamaan ja neitikin ihan silminnähden nautti. Itse tunsin miten rentouduin ja kaikki arkihuolet hävisivät hetkeksi. Ei haitannut vaikkei kaikki mennyt täydellisesti (tosin treenit meni kyllä yllättävän hyvin meidän rteenimäärää katsoen), me vain nautimme ja pidimme hauskaa kun taas sai tehdä yhdessä. Sillä aikaa kun odotimme treenivuoroamme Sagan kanssa pääsin vähän treenaamaan Simoa, leikin ohella, siinä sivussa. Molemmat koirat treenattuna ja väsyneinä ja todella onnellinen emäntä! 



Nyt on projektina opetella Simolle pikkuhiljaa nätisti hihnassa odottelemista. Näin voisin ottaa hänet mukaan treenikentän laidalle odottamaan kun vuorotellen treenaan Sagaa ja Simoa.

Valitettavasti tämä oli yksi viimeisimpä treenejä, koska hallipaikkaa ei olla löydetty talveksi. Joka toiseksi maanantai-illaksi ei millään halua löytyä hallipaikkaa, vaan kaikkiin pitää sitoutua joka viikoksi. Ryhmämme on kuitenkin niin iso ja porukkaa tulee Vihdistä ja Asikkalasta ja kaikkialta sen väliltä, että joka viikoksi sitoutminen on todella vaikeaa. Joten jos jollain on vinkkejä hallipaikasta antaa (jossa mahtuu tekemään vähintää VOI luokan liikkeet) otan ne avosylin vastaan! Mielellään Espoo-Helsinki-Vantaa-Sipoo-yms akselilla.



2 kommenttia:

  1. Simo on niiiin söpö!! Ihana pikku lättyinen <3

    Muistan kyllä tuon tunteen, Aidanin pentuaikana oli hirveä hinku treenata Sandran kanssa, mutta pentu hidasti. Porukat eivät oikein tykänneet, jos lähdin koiratreeneihin ilman sitä omaa koiraa (Aidania), niin piti sitten vaan pennun totutella häkissä oloa ja säätää Sandran kanssa jotain ihan pientä siinä häkin vieressä. Mutta kun pentu oppi odottamaan, sai kyllä molempien treenejä hyvin tauotettua. Ja nostettua motivaatiota, kun huomio ei ollut enää jakamatonta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Juuri tauottamisessa ja treenimotivaation nostattamisessa olisi ihan mahtavaa jos Simo oppisi odottamaan kentän laidalla taikka häkissä. Eiköhän tuo enemmin tai myöhemmin opi... ;)

      Poista

Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)