"Ei kai kukaan enään kuvittele, että blogiin voi laittaa muokkaamattomia kuvia" - vai kuvitteleeko?

 *Pikku-simpanssi*

Otsikon kommentin löysin hiljattain yhdestä facebookin blogiryhmistä. Bloggaaja itse oli tehnyt postauksen missä vertaili muokkaamattomia ja muokattuja kuvia ja esitti uusimman postauksensa yllä mainituilla sanoilla. En tiedä oliko lause kirjoitettu provokatiivisessa tarkoituksessa vai oliko tämä vain erittäin naiivi kommentti. En ajattele itseäni valokuvaajana, se on itselleni vain rakas harrastus ja tykkään valokuvata luontoa ja koiriani (jos joku ei ole sattunut huomaamaan...). Tiedän, että on vielä paljon opittavaa ja varmaan saisin myös parempia kuvia jos esimerkiksi jaksaisin opetella jonkun kuvausmuokkausohjelman, mitä siis en osaa taikka jaksa perehtyä. Olen saanut monta niksiä tien varrella mieheni ystävältä joka on valokuvaamisen kruunaamaton mestari, ja häneltä olen oppinut paljon niin kameroista, kuin kuvaamisesta ja sen "filosofiasta".

*Simo hangessa*

*Saga osaa poseeramisen jalon taidon*

Valokuvaaminen riippuu paljon oman kiinostuksen kohteesta. Et voi kuvata ihmisiä, sohvaa tai eläintä samalla tavalla. Et voi edes valokuvata koiraa tai lintua samalla tavalla. Itse olen saanut opetella kaiken alusta itse, kokeilemalla ja tekemällää virheitä. Mustia liikkuvia kohteita ei nimittäin kuvata noin vain kun on lähinnä tottunut kuvaamaan perheen ja suvun juhlia. Toinen näkökulma on ajatus omasta valokuvaamisesta. Eli siitä, muokkaatko kuvan kauniiksi vai otatko kauniin kuvan itse. Toki, muokkaaminen tuo paljon hyötyjä ja voi pelastaa ja parantaa monen kuvan. Mutta henkilökohtaisesti pyrin siihen, että kuva on valmis kun lataan sen kamerasta koneelle. Maksimissaan rajaan jonkun pienen kohdan pois. Tämä on minun "filosofiani" valokuvaamisesta ja tiedän, että on on olemassa monia jotka eivät samstu tähän. Tämä ei toki tarkoita sitä, että  olisin jotenkin kuvienmuokkaamista vastaan. Päinvastoin. Itse haluan vain kehittää omaa valokuvaamistaitoani niin, että kuvien muokkaaminen on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Aina ei valaistus riitä, tai tasutassa on jotain mikä häiritsee kuvan balanssia ja täytyy ottaa pois. Tällöin kuvien muokkaaminen on oivallinen keksintö. Tässä postauksessa olen ensimmäistä kertaa käyttänyt kuvien muokkaamisohjelmaa noin viiteen kuvaan. Lisäsin hieman valoa ja kontrastia väreihin jotta musta koira erottuisi paremmin hangesta. Koska valaistus ei vain riittänyt. Mutt amuuten olin ihan tyytyväinen kuviin ihan raakoina.

Toinen näkökulma asiasta on mitä blogiin kehtaa laittaa ja mitä ei. Kehtaako sinne laitaa hieman huonompia kuvia missä kaikki palaset eivät ole täysin kohdallaan? Henkilökohtaisesti vastaan tähän kyllä. Mutta, mielestä voin hyvin laittaa omaan blogiin yhden tai kahden kuvan koirista joka ei ole aivan täydellinen, jos niillä on esimerkiksi hauska ilme tai kuvassa on jotain muuta postaamsien arvoista. Ymmärrän hyvin, että eimerkiksi sisustus blogissa ei näin viitsi tehdä.Blogit ovat kehittyneet ja videobloggaajat ovat ehkä enemmän päivän sana. Vähän on tullut tunne blogien "pakko täydellisyydestä". Tämä on mielestni aika yleinen some ilmiö. Kaiken täytyy näyttää täydelliseltä kuvissa, koska kukaa halua kuulla tai katsoa sotä tavallista harmaata arkea? Mitä parempi kamera ja kuvamuokkaamisohjelma, sitä parempi. Järkkärin automaattiasetuksilla kun saa nykyään oikein kelvollisia kuvia. Toisaalta lulen, että aika monia kiinnostaisi nimenomaan se arki.

En halua itse uskoa, että bloggaaminen on mennyt siihen asti ettei uskaltaisi laittaa perus raakoja kuvia blogiin. Varsinkin koira-/ ja eläinblogeissa on hauska katsoa tilannekuvia jossa kaikki ei ole täydellistä pönötystä ja värit ja kontrastit muokattu täydellisiksi (vaikka onhan niitäkin hauska katsoa). Se antaa blogille oman elämän ja tekee siitä kiinnostavan.

Tämän postauksen kuvat on otettu omalla järkkärilläni joihin olen muutamiin lisännyt valoa j aloput ovat suoraan kamerasta. Blogi on kuitenkin kaikille avoin enkä tee kaupallista yhteistyötä, joten jos joku ei pidä kaikista kuvista niin olkoon lukematta. Toisaalta voi olla, että jonkun postauksen kuvat ovat hunompia tai paremmat kuin seuraavan postauksen.

Mitä mieltä sinä olet? Voiko blogiin laittaa muokkaamattomia kuvia?

Jos et tähän halua ottaa kantaa, niin ilmianna mielellään lempikuvistasi tämän postauksen kuvista! Lumisella lenkillä tuli "muutama" kuva otettua joten niitä riittää vielä yhteen kuvapostaukseen. Tällä viikolla oli myös aivan huikea sää yhtenä iltana jolloin tuli otettua kuvia iltataivaasta aivan mahtavilla väreillä! Iltakuvia luvassa siis seuraavassa postauksessa!

"Oon flattipentunen, oppimaan innokas" + treenivideo

Sairastuvasta terveisiä! Vaikka muuten kismittää olla kotona potemassa flunssaa koska nyt olisi oivallinen sää mennä Sagan kanssa hiihtämään, on siinä se hyvä puoli, että on aikaa istua kotona kirjoittamassa blogia. Aina pitää ajatella asiat positiivisesti. ;) Mutta asiaan!

Torstaina oli omatoimitreenit Agimestalla. Olimme Sagan ja Simon kanssa suurimman osan tunnista yksin hallissa (muu treeniporukka oli saanut esteitä) mikä oli sinänsä mukavaa koska pystyi levittäytymään niin paljon kuin halusi ilman, että oli jonkun toisen tiellä. Pystyin myös treenaamaan Simoa irti ilman, että koko aikaa piti olla vahtimassa minne se pentu karkaa. Kahden koiran kanssa saa tunnin aikana treenata aika intensiivisesti itse, mutta koirat saa luonnollisesti ja kätevästi tauotettua kun tekee toisen kanssa. Tosin Simo ei vielä mitään pitkiä pätkiä jaksa, joten välillä Simo treenaa vain kerran ja Saga sitten vähän pidempiä pätkiä. Nopeasti se tunti siinä sitten vierähtää!

Simon kanssa on teemana takapään käyttö, koska see unohtuu aina jonnekin matkan varrelle käännöksissä. Tehtiin pujottelua ja kieputtamista eri suuntiin. Herra kankea yllätti minut täysin osaamalla tämän ihan yhtäkkiä! Vielä tehdään käsiavulla ja suhteellisen hitaasti ohjaten, mutta vain pari viikkoa sitten pennulla ei ollut aavistustakaan missä se takapää on.

Kontaktia tuli myös tehtyä. Ilman sen suurempia häiriöitä tämä alkaa jo sujua ihan kivasti. Lopuksi luoksetulo lelupalkalle. Oikein kivasti tuo tyyppi tekee töitä ja keskittyy hyvin. Nopeasti tietysti väsyy joten treenit täytyy vielä suunnitella tarkkaan missä järjestyksessä tekee mitäkin. Pyrin joka kerta aloittaa ja lopettaa treenin leikkimiseen.

Sagan kanssa treenaattiin muunmuassa  jääviä, luoksetuloa, tunnaria ja kuokoja.  Jäävissä lähinnä jäävän liikkeen jälkeistä seuraamista/aloitusta uudelleen. Otin siis ihan lyhyen pätkän seuruuta, seis/istu käsky, kävelin ohi ja taakse. Ohittaessani uudestaan laitoin namin suuhun ja hidastin vauhtia jotta neiti ehtisi reagoida. ja sitten askel, pari seuruuta. Oikein kivasti lähti nyt mukaan ja namin avulla reagoi vielä nopeammin seuruuseen.

Luoksetulo takapalkalla. Kerran läpi ja sitten pysähdyksellä. Pysähtyy hyvin kunhan ei ennakoi. Ilman takapalkkaa vielä vähän epävarma, joten tällä jatketaan. Tässä vaiheessa Saga sai menä tauolle ja otettiin Simon kanssa vähän leikkimistä kahden lelun kanssa.





Tunnarin kanssa ollaan Sagan kanssa jatkettu verkolla, eli verkko tai kalteri kapuloiden päälle, jotta ei hutiloisi ja napsisi vääriä kapuloita. Verkolla muutama nouto ja sitten ilman. Vähän siirsi tassuilla kapuloita ilman verkkoa, mutta muuten alkaa olla aika kivan näköistä! Palautusta täytyy vielä erikseen treenata, tähän asti olen jessannut kesken paluumatkan.

Kaukoissa treenaamme seiso-istu vaihdon tekniikkaa. Neiti haluaa helposti fuskata ja siirtää takatassut eteenpäin etutassujen sijaan. Puomi etutassujen taakse ja namikädestä luopuminen on auttanut tässä.

Alla vielä näistä treeneistä lyhyt video. Käytin ensimmäistä kertaa editointi appia puhelimella vain todetakseni, että videoiden editointi on niin paljon helpompaa koneella! Jopa näin lyhyelle videopätkälle. Ei siitä vieläkään tullut ihan mieleinen, mutta hermot eivät kestäneet enemmän viilausta.

Linkki videoon

Rotanmyrkkyä ja remonttikaaos. Onneksi on vakuutus!

Tästä piti tulla alunperin päivitys blogin fb sivuille, mutta siitä olisi tullut liian pitkä joten siirsinkin sen blogin puolelle.

Vuosi on lähtenyt rullaamaan oikein vauhdilla alusta alkaen. Meille on tullut kauan odotettu kylpyhuoneremontti mikä tarkoittaa, ettei koirat nyt muutaman viikon ajan voi olla kotosalla työpäivän ajan. Onneksi vanhempani asuvat pienen matkan päästä.Aamuisin ajan koirat sinne joka päivä ennen töihin lähtöä ja haen heidät sieltä töiden jälkeen. Tässä systeemissä on tosin ilmestynyt pieni ongelma nimeltä Simo. Pikku-herra tyrannihan on melkoinen askarteilija yksin ollessa (Saga ja Simo ovat siis yksin ollessa vielä erikseen), eli jokainen paikka missä hän on yksin täytyy "Simo-varmistaa". Paras on tyhjä huone missä on vain Simon viltti ja lelut. Vanhemmillani on varastohuone missä oli muutama kirjahylly täynnä tavaraa ja autotalliin menevä ovi. Ovia Simo ei ole avannut joten emme ajatelleet sen olevan ongelma. Tyhjensimme toisen kirjahyllyn ja toisen eteen laitoimme esteen. Ensimmäinen päivä menikin oikein mallikkaasti, mutta sitten alkoi tapahtua.

*Simo pakkaa remonttia varten*

Olin aamukiireissäni heittänyt koirille Dentastixin vanhempieni luona ja laitoin Simon nopeasti varastohuoneeseen, sen enempää tarkistamatta ovea. Saga sai olla alakerrassa vapaana. Juuri ennen oppilaiden tuloa sain isältäni viestin töihin "kuuluuko Simon ja Sagan olla samassa huoneessa?" Isäni oli ehtinyt poistua kotoa, mutta vahvisti että koirat oli ollut samassa huoneessa kun hän lähti. Ajoin heti koirien luo ja löysin kaaoksen. Mitään ei onneksi ollut hajoitettu, mutta Simo oli pissannut kahteen kohtaan sisällä matolle, sekä löytänyt kassin missä minulla oli koirille puruluut, possunkorvat, vähän märkäruokaa kongiin jne. Kaikki oli vedetty kassista ulos ja syöty... Kummakos molemmat koirat näyttivät erittäin tyytyväisiltä! Heitin molemmat pikaisesti pihalle, siivosin sotkut ja eikun takaisin töihin. 

Töiden jälkeen äitini tuli kotimatkalla koirien kanssa vastaan, vakava ilme kasvoillaan. Aavistin pahinta. Simo oli yltänyt kirjahyllyn korkeimalle hyllylle (mitä ei oltu tyhjennetty, koska meillähän on vain pieni pentu...), repinyt kaiken alas ja purrut osan tavaroista rikki. Tämän lisäksi hän oli saanut autotallin oven auki ja pitänyt oikein kunnon bileet siellä. Veljeni kilpailupyörä oli kaadettu, jouluvalojen sähköjohto purtu rikki ja paljon muuta tavaraa lojui pitkin poikin. Ei auttanut kuin ottaa roskapussi käteen ja tarkistaa tuhon määrää. 

Siivotessani löysin pahimman mahdollisen. Pussillisen rotanmyrkkyä missä oli Simon hampaanjäljet. Pussi oli onneksi ehjä, mutta autotallin oven vierestä löysin toisen, avatun pussin. Pussista oli mahdoton sanoa oliko Simo syönyt tai ei, mutta luultavasti oli napostellut sitä vähän. Pikainen soitto eläinlääkäriin kysyäkseni mitä tehdä asialle. Eläinlääkärillä vastasi opiskelija joka ei oikein tiennyt mistään mitään, eikä osannut sanoa juuta eikä jaata, mutta oireet voivat tulla viikonkin päästä. Minulla ei ole mitään opiskelijoita vastaan, mutta tällaisessä tapauksessa olisi ollut helpottavaa puhua eläinlääkärin kanssa joka tietää asiasta jotain, eikä opiskelijan joka kuulostaa siltä, että lukee kaiken suoraan wikipediasta.

Ehkä hän oli huomannut ärtymykseni, sillä hän soitti kolme(!) kertaa takaisin kun oli puhunut eläinlääkäreiden kanssa. Lopputulos oli, että vein Simon näytille ja hän sai viikon K-vitamiini kuurin. Simollahan on krooninen korvatulehdus joka ei ota parantuakseen, ja saatiin korvatkin samalla tarkistettua. Huomattiin, että silmätkin ovat alkaneet oireilla ja, että luultavasti kyseessä on allergia. Antibioottitippojen lisäksi (jota laitetaan kahdesti päivässä) meillä oli siis korvien huuhtelu ja nyt saimme vielä silmänympärysvoiteen, niin ikään kahdesti päivässä laitettava, ja apteekista piti hakea K-vitaminiilääke joka annetaan ruiskulla suuhun kerran päivässä. Onneksi on vakuutus. Koirin täysihoitopavelu ilmoittautuu siis! Toivoinhan minä eloisaa pnetua jolla olisi iso moottori, mutta sitä voisi ehkä vähän kanavoittaa toisella tavalla. Tekemistä meiltä ei ainakaan puutu....

                                              *Touhuamisen jälkeen uni maistui!*

                                                              *Herra kallis eläinlääkärin luona*

Loppuviikosta Simon korvat näyttävät pikkasen paremmalta ja olemme (taas) menossa eläinlääkärille tarkistukseen ensi viikolla, josko saisimme vihdoinkin jättää antbioottitipat. K-vitamiini menee onneksi ruoan seassa Simon huomaamatta eikä herralla (vielä) ole ollut rotanmyrkystä mitään oireita. Kop, kop... Tällaista meillä siis! Mutta nyt on autotallin ovelle laitettu kunnon este, ja muu huone tyhjennetty. Herra tyranni on siis pysynyt nahoissaan loppuviikon ja on ollut oma vilkas ja touhukas itsensä kotiin tullessa. He ovat jopa oppineet Sagan kanssa hieman leikkimään ja riehumaan toistensa seurassa. Toivotaan, että ensi viikko sijuu vähän rauhallisemmin.

*Onneksi päästiin Nuuksion metsiin Harmin seurassa rauhoittumaan viikonloppuna*

Miten teillä on lähtenyt uusi vuosi käyntiin?

Vuosi 2017 kuvina

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti uusi vuosi on alkanut mielyttävästi kaikilla! Nyt kun ollaan jo muutama päivä eletty vuotta 2018, ajattelin että mikäs sen parempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin muistella edeltävää vuotta kuvineen. 

Muutoin edellinen vuosi oli mitä oli, mutta koirharrastuksen ja koirien parissa elettiin kuitenkin monta iloista hetkeä. 

Talvi

Vuoden 2017 alussa saiimme veljeni koiran Hugon hoitoon. Toisin kun nyt, silloin oli oikein paukkupakkanen myös etelässä ja paljon lunta!  Vuosi aloitettiin myös näyttelyillä ja Viron matkalla jossa Saga valioitui Suomen ja Viron muotovalioksi helmikuussa.

 Vaasassa riitti lunta

Kevät

Muutamassa näyttelyssä tuli kierrettyä jossa esitin muunmuassa Hugon. Sain myös kauan havittelemani äitienpäiväkorttikuvan Sagasta keskellä valkovuokkomerta otettua. Tämä tuli erityisen tärkeäksi kun äitienpäivä tuli tänä vietettyä äidin puolesta sairaalassa.

Muuten kevät meni suureksi osin tokotreeneissä ja SM-kisoihin valmistautumiseen. Kevään suurin kohokohta oli tietysti itse SM-kisat. Kokeet eivät minun ja Sagan osalta menneet ihan niin kun Strömsössä, mutta tapahtuma oli todella hauska kokemus ja sain olla osaa maailman parasta joukkuetta!

Kesä

 Saga ja Harmi Nuuksiossa

 Nometreeniä sagan ja Mila-flatin kanssa

 Kesällä nautittiin olemisesta ja näyttelyistä. Saga sijoittui aika tasaisesti neljän parhaan nartun joukkoon näyttelyissä ja sai myös vara-Cacibin. Flattien TOKO-mestaruuteen saatiin joukkue kasaan. Loppukesästä perheemme sai nelitassuisen lisäyksen kun Simo muutti luoksemme.

Syksy

 Kohti uutta ja tuntematonta!

Syksy meni enimmäkseen kahden koiran arkeen totuttelemiseen. Syksy oli mitä oli, emmekä saaneet Sagan kanssa tokon voittajaluokkaa korkattua niin kuin olimme toivoneet. Muutenkin koiraharrastus ja treeni jäi taka-alalle kun omat voimat ja energia ei oikein riittänyt mihinkään. Kaksi mustaa luppakorvaa antoivat kuitenkin ilon aihetta arkeen ja teki arjesta tapahtumarikkaan omalla tavallaan.

Talvi 

 (ei, yllä oleva kuva ei päätynyt joulukortiksi vaikka hauska oliskin ollut! ;) )

Simo on kasvanut ja lopputalvesta aloitimme taas ohjatut treenit Mariannen valvovan silmän alla. Nämä arjen henkireijät auttoivat pitämään ihmisen tiellä joululomaan asti. Muutaman päivän saimme nauttia lumesta, mutta aika pimeää ja sateista on muuten ollut. Joulun ja uuden vuoden vietimme pääosin Vaasassa ja siellä saimme onneksi nauttia lumesta!

Nyt toivomme enemmän ilon hetkiä, terveyttä ja onnellisuutta kaikille uudelle vuodelle! Alla olevien sanojen voimin kohti uutta, onnellista ja  menestyksekästä vuotta 2018.