Myöhäänarjen iltapäivinä väsynyt kaksijalkainen raahautuu viimeiset askeleet kodin ulko-ovea kohti. Takana on jälleen pitkä työpäivä ja vielä pitäisi jaksaa tehdä pitkä lenkki sen nelijalkaisen karvaturrin kanssa. Kaksijalkainen kaivelee kassiaan hetken ennen kuin koti-avaimet löytyy ja ovi saadaan auki. Sisään tulessaan askeleet suuntaavat kohti makuuhuoneen sulkenutta ovea, jonka takana kuuluu innokasta tassuntaa. Viimeinen vilkaus sohvalle joka näyttää niin houkuttelevalta vaikka tietää että siihen on mahdollisuus heittäytyä vasta pitkän lenkin, ja ehkä treenin, jälkeen.
Makuuhuoneen oven auettua ulos ryntää musta duracellflätti jonka hännänheilutuksen nopeus ylittää kaikki mittakaaviot. Seinät kolisevat hännän osuessa niihin ja iloiset ruskeat silmät ja pusutteleva kieli toivottaa kaksijalkaisen tervetuulleeksi vihdoinkin kotiin. On ollut NIIIN ikävä!!! Tassut käyvät tiuhaan tahtiin ja nelijalkainen karvaturri melkein tekee kuperkeikkaa silkasta ilosta. Jopa kaksijalkaisen suunpielet nousevat ja alkaa villi halituokio missä väsymys ja sohvan mukavuus kokonaan unohtuu. Mieliala kohenee heti plussan puolelle. Kiireesti luokanopettajan kireät farkut vaihtuvat mukaviin tassunjälkiä täynnä oleviin ulkohousuihin ja kylmää tuulta vastustavaan paksuun takkiin. Hihna päälle jonka jälkeen koirakko suuntaa, koleasta säästä huolimatta, iloiset askeleensa kohti päivän lenkkiä. Katuja pitkin kävellään kunnes eteen tulee metsä.
Karvaturrin häntä nousee puoli metriä ja heilutuksen tahti tuplaantuu. Ilme kirkastuu ja askel muuttuu nopeammaksi ja kevyemmäksi. Noutajahihna löytää oman paikkansa kaksijalkaisen takintaskusta ja duracellflätti pinkoa kuono maassa eteenpäin, pysähtyen muutaman metrin välein tarkistamaan missä se kaksijalkainen viipyy. Metsän uumenissa kaksijalkaisen hartiat laskeutuvat, hengitys syventyy ja silmät kirkastuvat. Arjen huolet ja murheet häipyvät jonnekin kauas mielen pimeimpiin uumeniin. Metsän puut ympäröivät koirakkoa joka hiljaisena kulkee reippaasti polkua pitkin, nauttien metsän tuomasta hiljaisesta, turvallisesta syleilystä. Vain hännänheiluttajan läähätys ja tassuttelu kuuluu. Ei ketään arvioimassa, puhumassa tai kysymässä mitään, ei ihmisiä, ei huolia. Vain vaihtelevaa maastoa ja vihreitä hiljaisia puita jotka tarjoavat sopivasti virikkeitä duracellflätille. Molemmat osapuolet nauttivat täysin siemauksin. Kantoja, puita, liukkaita mäkiä, hiljainen metsä. Sieltä löytyy jotakin jokaiselle.
Edellisessä postauksessa sain kysymyksen jos aina nautin koiran ulkoilutuksesta ja paljonko liikuntaa noutaja tarvitsee. Yllä oleva filosofinen teksti kuvaa meidän arkea. Joko minä tai N tullaan kotiin töiden jälkeen väsyneinä. Mutta kun se iloinen karvaturri tulee häntää heiluttaen sinua vastaan, melkein onnesta sekaisin kun vihdoinkin saa tavata sinut, kaikki väsymys unohtuu. Kunhan vain pääsee ulos se on useimmiten mukavaa saada pitkän työpäivän jälkeen haukata vähän happea ja samalla saada vähän liikuntaa. 9,5 kertaa 10: stä voi rehellisesti sanoa nauttivani Sagan ulkoilutuksesta, oli sää mikä tahansa.
Yleensä tehdään pikku-neidin kanssa noin 1,5h lenkki iltapäivisin. Koska N tekee vuorotyötä päivän lenkit hieman vaihtelee mutta yleensä minä otan neidin aamutarpeille enne töitä, ja aamupäivällä ennen kuin N lähtee töihin hän tekee parinkymmenen minuutin/pulen tunnin kierroksen neidin kanssa. Tullessani kotiin teen sitten pidemmän lenkin ja illalla N ottaa taas neidin pienelle lenkille ja sitten tehdään vain iltatarpeet ennen nukkumaan menoa. Iltapäivän lenkille Siihen sisältyy useimmiten pieni treenipätkä, oli sitten kontaktitreeniä, arkitottista, tokoa vai mitä ikinä tarvitseekaan treenata, jonka jälkeen yleensä suunnataan metsään tai pelloille. Nyt kun sää on kylmennyt minä olen yleensä neidin kanssa metsässä.
Jokaisen koiran ulkoilutustarve on yksilöllistä. Mutta koska noutaja on pohjimmiltaan metsästykseen tarkoitettu koira, se tarvitsee enemmän liikuntaa kuin pienemmät koirat. Tosin on myös väliä millainen lenkki koiran kanssa tekee. Tunnin lenkki metsäpolulla missä koira saa juosta vapaana ja on vaihtelevaa maastoa ja paljon virikkeitä, voi väsyttää koiran paljon tehokkaammin kuin parin tunnin remmilenkki katuja ylös ja alas. Noutajan tarvitsee saada juosta myös vapaana. Se ei useimmiten viihdy kaupunkikoirana, missä se ei koskaan saa olla vapaana tai saa muuta virikkeitä kuin ohikulkevat ihmiset ja asvaltti.
Sagan ulkoilutukseen menee keskimäärin noin 3-4 tuntia päivässä, ja silloin olemme paljon ulkona. Jotkut ovat 2-3 tuntia ulkona noutajiensa kanssa ja ne ovat ihan tyytyväisiä. Silloin täytyy vain sisällä antaa tarpeeksi virikkeitä ja lenkeillä vaihtelua. Joinakin päivinä voi olla kiirettä että nuo kolme tuntiakin tuntuu mahdottomuudelta ja toisina päivinä ylitetään neljä tuntia helposti(useimmiten vain viikonloppuisin). Koira ei kuole jos saa muutaman päivän vähemmän liikuntaa, kunhan silloin muistaa antaa tarpeeksi virikkeitä sisällä, ettei koira suunnista energiansa vääriin asioihin. Esim. Kongi tai nameilla täytetty maitotölkki voi pitää koiran puuhissa tovin. Liikunnan tarve on siis kovin yksilöllistä ja riippuu paljon siitä, kuinka paljon koira on tottunut liikkumaan. Saga on pennusta asti tottunut olemaan kaikessa mukana ja liikkumaan paljon mutta joku muu voi olla tyytyväinen vähempäänkin liikuntaan.
Useimmiten koira on hyvä ilmoittamaan tarpeistaan. Jos se on rauhaton tai keksii ilkivaltaa, voi olla hyvä idea pidentää lenkkejä ja vaikka leikkiä pallolla tms. Kuten sanottu myös lenkin laadulla on väliä. Onko koira koko ajan hihnassa asvaltti tiellä vai saako juosta vapaana jossain? Metsä on tähän oivallinen asia. Siellä on vaihtelevaa maastoa ja paljon virikkeitä.
Minun, N:n ja Sagan lempi lenkkimme onkin metsänpoluilla kiertäessä metsää ja kallioita ympäri ämpäri vaikka tuntikausia etsimässä uusia polkuja. Kaikilla ehkä ei ole tällaiseen mahdollisuutta, jolloin täytyy olla tarkkana että koira saa virikkeitä muualta ja saa purkaa energiansa johonkin. Kunhan oppii tuntemaan koiransa ja kuuntelee sitä, elämä koiran kanssa sujuu yleensä mutkitta ja molemmat nauttivat lenkkeilystä. Muista siis kuunnella koiraasi!
