Videointi ja perustreeni, onnistuva yhtälö?

Tiedättekö sen tunteen kun treenikaveri tarjoutuu videokuvaamaan treenisi? Ajattelet heti, että jess, vihdoinkin videomateriaalia, ehkä jopa blogin puolelle, nyt näytetään mitä osataan! Näin ajattelin minäkin, joten suunnitellut treeniliikkeet heitettiin kaivoon ja korvattiin näyttävillä liikkeillä kuten ruutu, luoksetulo, hyppy (Simon kanssa) ja näin pois päin... Ainoa ongelma tässä oli, ettemme olleet treenanneet näitä liikkeitä pitkään aikaan. Tarvitseeko edes mainita miten tämä loppui? ;) Toki saimme liikkeet tehtyä, mutta sellaista täydellistä tokovideota emme kyllä saanet aikaiseksi.

Saga

Koska videointi, päätin tehdä ruudun vaikkei sitä olla pitkään aikaan treenattu. Kuten arvata saattaa, se ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Ruudun bongaaminen ei ole Sagalle ongelma, mutta jostain syystä neiti aina jää seisomaan ruudun etureunalle kun motivoituja ruututreenejä ei olla tehty vähän aikaan. Kahden epäonnistumisen jälkeen nielin ylpeyteni (ei saadakaan sitä täydellistä ruutuvideota tällä kertaa..), ja teimme muutaman motivoidun ruudun. Saimme onnistuneet ruutuun lähettämiset ja koira sekä ohjaaja huokaisi helpotuksesta.

Tämän jälkeen otimme Sagan kanssa pätkän seuruuta (jota olen varma että videoitiin, mutta en löytänyt videota mistään). Motivaation kasvaessa on myös seuruu parantunut ja tiivistynyt. Teimme paljon käännöksiä, peruuttamista ja temponvaihteluita. Kontakti pysyi hyvin koko ajan. Hieman haluaa valahtaa sivulle peruuttamisessa, mutta muuten teki oikein hyvin.

Tunnistusnouto oli viimeiseksi listalla. Tätä olemme tehneet jonkin verran kotona Sagan kanssa Kannuksessa saamamme vinkkien mukaisesti ja nyt oli aika kokeilla jos tämä on auttanut. Ensimmäisen kerran Saga arvasi kapulan, mutt rauhoittui sen jälkeen ja etsi oikein pätevästi oikean kapulan. Tein kokeenomaisesti tunnarin myös myöhemmin viikolla ja vaikka kuinka yritimme houkuttaa Sagaa piiilottamalla vääriä kapuloita ja niin pois päin, etsi hän pätevästi joka kerta oikean! Taidamme jatkaa näillä rauhallisilla tunnaritreeneillä.

Simo

Simon kanssa aloitimme kehääntulosta ja siirtymisistä. Liikkurit ja muut ihmiset kun tuuppaavat olemaan niin kiinnostavia joten tähän halusin heti puuttua. Jenny yritti houkutella pikku-miestä monella tapaa, mutta iloiseksi yllätyksekseni Simo piti kontaktin minuun ja pysyi vierellä. Pikku hiljaa, pikku hiljaa... Keskittymiskyky on muutenkin parantunut Simolla kentällä, ja alkaa tuntua siltä että kokeet eivät enää ole niin kaukana tulevaisuudessa kuin ennen.

Tämän jälkeen oli vuorossa estehyppy, koska video... Esteen ylittämisessä ei ole ongelmaa, mutta perusasnetoon tuleminen kaipaa vielä hieman auttamista. Tosin Simon kärsivällisyys ei ihan riittänyt tähän tehtävään ja varasti muutaman kerran. Palkkasin sitten pelkästä esteen takan istumisesta muutaman kerran sillä tuloksella, ettei tyyppi tämän jälkeen halunnut hypätä ollenkaan. Miksi hypätä kun namia saa pelkällä istumisella?! Taas sitä oppii, että treenaa yhtä asiaa kerralla... Saimmehan kuitnekin muutaman onnistumisen myös.

Lopuksi teimme Simolle kaukoja takapalkan avulla. Simolla on aika hyvät kaukot, mutta uskon että takaplkan vahvistamisen avulla saan vielä terävämmät vaihdot esiin. Takaplkka ei ole ihan vielä auennut Simolle, mutta apparin avulla saimme sen hyvään alkuun.