Lukijat hoi! Sana on vapaa!

Kovasti minua kiinnostaisi ketä tätä blogia oikein lukee. Joten nyt on teillä lukijoilla oiva tilaisuus esittäytyä ja esittää minulle ja Sagalle kysymyksiä!

Oletko vakituinen lukija vai poikkesitko vain lukemaan tämän tai jonkun muun postauksen? Onkos sinulla koira tai muita eläimiä? Jos on koira, harrastatko sen kanssa jotakin? Mitä teille muuten kuuluu? Sataako sielläkin missä asut? Olisiko sinulla jotain toivepostauksia tälle blogille? Lisää toko/treeni juttuja? Enemmän muista arjen koiramaisia jutuista? Kuvapostaus? Mitä yleensä pidät tästä blogista?

Ja linkatkaa totta kai bloginne jos sellainen löytyy! Voisin myös kertoa mitä meille kuuluu.

                                    

Meille kuuluu muuten ihan hyvää. Tänään täällä on kauhean syksyinen sää, sataa ja on muutenkin harmaata ja tuulista. Vaikka aina muuten nautin Sagan ulkoilutuksesta, oli sää mikä tahansa, tänään on jotenkin sellainen fiilis että koira voisi ulkoiluttaa itse itsensä ja itse voisin käpertyä peiton alle loppupäiväksi…. Mutta pitäisi kai tässä kohta kuitenkin käyttää neitiä ulkona, ei olla treenattu dameilla taas muutamaan päivään niin nyt pitäisi yrittää sen kanssa aktivoitua.

                                       

Muuten ollaan nyt aloitettu tokon jakokurssilla. Edellinen kerta oli ensimmäinen ja vaikka oli hallissa niin neiti kyllä vähän ajan kulutta jaksoi keskittyä ja totesin että pikkuriikkistä edistymistä ehkä jopa on tapahtunut! Ensi kerralla en pääse itse treenaaman joten N lupasi mennä Sagan kanssa treeneihin. Saa nähdä miten menee kun neidin treenit nyt viime aikoina on enemmän ollut minun juttuni. Mutta eiköhän se siitä. Tavoitteena meillä siis nyt on että saataisiin Tokon ALO luokka tehty, mielellään ensi vuoden aikana ja myös taipparit kesällä. Jos kaikki menee hyvin niin katsotaan sitten miten jatketaan. Jos tokossa menee hyvin niin ehkä jatketaan tokon kisaamista.

Näyttelyistä meillä on loppuvuoden taukoa kun neiti on tiputtanut kaikki karvansa. Nyt neiti ei tiputa ihan yhtä paljon kun syyskuun lopussa, mutta ei se turkki vieläkään ole mitä se kerran on ollut… Mutta toivotaan että joulupukilla olisi uusi hieno turkki lahjakassissaan ellei muuta!

Tällaista tällä kertaa! Sana on siis vapaa ja toivon että sekä lukijat että anonyymiset henkilöt jotka välillä vilkaisevat tätä blogia, käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja esittäytyvät. Koska kovasti kyllä kiinnostaa minkä henkisiä ihmisiä sieltä oikein löytyy!

Vaahteranlehtiä, kallionkiipeilyä ja hännänheilutusta

 

Viikonloppuna vietettiin syyslomaa pikku neidin kanssa, nauttimalla sekä perjantaina että lauantaina kolmen tunnin metsälenkeistä ja ihanasta auringonpaisteesta. Aivan ihana ilma ja ihanaa kun pystyi ulkoilemaan duracellflättimme kanssa ilman mitään kiirettä ja vain nauttia olosta!

Otettiinkin oikein kunnolla ilo irti lenkeistä tutkiskellen uusia metsäpolkuja, kalliota kiipeillen ja auringosta nautiskellen. Vaikea kyllä sanoa kumpi meistä nautti enemmän, mutta ainakin neiti oli niin iloisella tuulella ja nukkui tyytyväisenä koko illan kun päästiin kotiin.

Kerrankin jaksoin myös raahata kameran mukaan niin tulihan pikkuneidistä ihan “muutama” kuva napsittua. Kuvista näkyy vielä hyvin että neidiltä on tippunut ihan hirveä määrä karvaa, varsinkin häntä näyttää rotanhännältä… Mutta toivossa eletään että neidin oma karhunturkki kasvaisi ennen joulua takaisin!

Mitäs te pidätte syksyisistä kuvistamme? Itse pidän varsinkin ensimmäisestä kalliokuvasta sekä viimeisestä vaahteralehti kuvasta. Löytyikö teiltä lukijoilta joku suosikki?

                                       

                                                              Mukavaa viikonalkua kaikille! <3

Ville Varis + Saga = pakastettu lämmin ystävyys

Eilen ulkoilutettiin Sagan pakastettua ystävää Ville Varista pitkästä aikaa. Ville on, kohteliaana vieraana, lojuillut pakastimessamme erittäin kärsivällisesti odottaen milloin hän taas saisi mahdollisuuden haukata raitista ilmaa. Eilen sitten otimme hänet pikkuneidin kanssa lenkkikaveriksi.

Kuvat on nopeasti napsittu kännykän kameralla, joten laatukin sen mukainen. Vaikeaa on treenata ja kuvata kunnon kameralla yksin.

Koska Ville Variksen ja Sagan ystävyyssuhde ei ole ollut mitä lämpimimpiä alusta, päätimme Villen kanssa herättää neidin mielenkiinnon härnäämällä häntä. Eli Ville liinaan, ja vedin perässä maata pitkin. Vaikka Ville on hieman kylmäsydäminen kaveri, ihan kirjaimellisestikin, hän sai neidin sydämen sulamaan yllättävän nopeasti. Pieni nuuhkiminen ja tutustuminen, kerran härnäys, ja neiti oli iki-ihastunut meidän harmaasulkaiseen kaveriin. Muutaman härnäämiskerran jälkeen tämä lämmin ystävyys tosin  muuttui Sagan puolelta aika kovakouraiseksi… Muutaman sulan Ville menetti jo alussa ja niskakin taittui yhdessä heitossa hieman oudon näköiseksi…

  

Mutta onneksi Ville on herrasmiestavoille opetettu, eikä valittanut vaan kesti kylmänviileästi neidin, hieman kovakouraiset, ystävyyden osoitukset. Edellisillä kerroilla Saga ja Ville ovat saaneet rauhassa tutustua toisiinsa, nuuhkia ja miettiä. Tänään sitten ryhdyttiin tositoimiin ja tehtiin pari noutoa. Tai siis… neiti kyllä juoksi Ville Variksen perään, pelasti hänet kosteasta ruohikosta ottaen tämän turvallisesti suuhunsa, mutta palauttamisesta ei sitten ollut tietoakaan. Villen ja Sagan ystävyysside oli kasvanut liian tiukaksi jotta matte mahtuisi mukaan. Joten nämä kaksi leikkivät yhdessä neidin napaten muutaman sulan Villeltä muistoksi. Ei sitten auttanut vaikka miten yritin kääntää selkäni ja yrittää olla ottamatta katsekontaktia koiraan, tai kävellä vähän matkan päähän ja vain odottaa että neiti tulisi ottamaan kontaktia, niin kuin kaikissa koulutuskirjoissa lukee että ongelmatilanteissa tehdään. Neiti ei ilmeisesti lue samoja koulutuskirjoja kuin minä, tai sitten on lukutaidoissa kehittymisen varaa…                            

  

Hän tyytyi erittäin tyytyväisenä leikkimään Villen kanssa ja maistamaan tämän nokkaa sekä sulkia. Leikin jälkeen Ville tuskin koskaan palaa ennalleen, mutta ainakin heillä oli hauskaa… Ville taitaakin tämän jälkeen saada uuden kodin, muiden käytettyjen biotavaroiden keskeltä ruskeasta pöntöstä.                     

                                

                                                           Minäkö tehnyt jotain tuhmaa…? Miten edes voi kuvitella?!?

Mitä noutamiseen tulee meillä taitaa olla piiitkä matka vielä edessämme, mutta onneksi pääsemme keskiviikkona Mariannen taipparitreeneihin joten toivotaan että hänellä olisi joku vinkki miten saada neidin leikkihalu kuriin!

                                 

                                                                    Syysterveisiä kaikille!

Vapaa mutta tottelevainen?

Tiistaina oli sitten tämän TOKO kurssin viimeinen kerta. Onneksi ilmoittauduttiin jatkokurssille sillä nyt vasta alkaa tuntua siltä että aletaan päästä jutun jujuun kiinni ja sekä tämä kaksijalkainen että tuo nelijalkainen duracellflätti oppii miten hommat toimii, miten niitä harjoitellaan ja miksi.

Aluksi tosiaan vähän tuntui siltä että väännetään väkisin rautalangasta vain tehdäkseen asioista mutkikkaiksi, mutta nyt kun neiti on oppinut vähän kuuntelemaan ja itse olen älynnyt miten homma toimii tuntuu siltä että myös edistytään. Hitaasti hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti.

Edellisellä kerralla harjoiteltiin ensin vapaamuotoista seuraamista, pujotellen muiden koirakoiden välistä. Jopa neiti duracellflätti päätti alun pomppimisen jälkeen näyttää keskittymiskykynsä ja seurata suhteellisen hyvin ensimmäisen kierroksen. Hieman tuli etuilua kun se kaksijalkainen matte ei millään halunnut pysyä perässä, mutta tokalla kerralla tehtiin jo yhteistyötä!

Saga sai taas olla koko treenin ajan ilman hihnaa, ja lukuun ottamatta pari pomppua Mariannea päin, neiti pysyi vierelläni hienosti koko ajan ja jätti kokonaan toiset koirat oman onnensa nojaan, keskittyen tehtäväänsä!

Pujottelun jälkeen tuli sivulletulon harjoituksia. Muut koirakot muodostivat kuilun ja yksitellen jätettiin se nelijalkainen hännänheiluttaja toiseen päähän odottamaan sivulletulon käskyä toisesta päästä. Kaikki suorittivat tehtävän mallikkaasti, ja neidillämme olikin sellainen spurtti päällä että juoksi vahingossa viitisen metriä taakseni ennen kuin sai pysähdyttyä ja käännettyä sivulle…

                                                                                                          vielä malttaa….

                                                                                   Joojoo, nytkä? nytkö? Jaaaa…..

                                                                                …LÄHTEEEEEE!!!!

                                               Ja duracellflätti pääsi maaliin! Enkö ollutkin ihan supertaitava?!?

Pikkuneiti ei piitannut muiden koirien tekemistä häiriöistä vaan juoksi, kerrankin, suoraan luokseni ja siitä sitten, enemmän tai vähemmän, siististi sivulle.

Tällä treenikerralla hyödynnettiin toisia koiria häiriköinä oikein urakalla. Tämän tehtävän jälkeen siirryttiin istuma harjoituksiin. Se että koira laittaa pepun maahan istu käskystä ei siis välttämättä tarkoita että koira osaa istua. Sen tulisi istua samassa asennossa liikkumatta kunnes joko vapautus tai seuraava käsky tulee. Häiriöistä riippumatta. Muodostettiin tätä harjoitusta varten ympyrä jossa seistiin selät vastakkain. Sitten koirat istumaan käskystä, ja pennun iän ja kokemuksesta riippuen vaadittiin paikallaan istumista, ilman flättien tyypillistä tassuttelua, eri kauan. Myös etäisyys koiraan vaihteli. Saga onkin tehnyt tällaisia harjoituksia kesän treeneissä, joten lähdin monesti piiloon vähäksi aikaa ja palasin sitten palkitsemaan jos neiti oli istunut paikallaan.

Lopuksi opittiin vielä uusi “stop” käsky. Eli koira seuraa kävellen omistajaa mutta stop käskystä pysähtyy kuin seinään. Ollaankin Saga neidin kanssa jo harjoiteltu tätä ennestään kotona, joten neiti tiesi suurin piirtein mistä oli kysymys. Tähän saatin vinkiksi palkata takapalkkauksen kautta. Eli nami maahan koiran taakse, koira seuraamaan aluksi esim. kättä. Kun seisahtuu stop käskystä niin kehutaan ja vapautetaan etsimään nami taakse. Tällä lailla koira ei vahingossakaan etene liikaa, vaan alkaa itse tarjota pysähtymisiä. Valitettavasti sen harjoituksen kuvat olivat aivan mustat, joten siitä vain yksi huono kuva minkä sain hieman pelastettua.

Kotona harjoitellaan seuraamista, tietysti perus asentoa eli sivulletuloa ja uutta stop käskyä  ja odotetaan kehitystä sekä neli- että kaksijalkaiselta. Näillä eväillä sitten jatketaan kohti tokon jatkokurssia!

Kiitos kuvien ottamisesta hovikuvaajalleni N!