Koulupenkin äärellä; kohdetyöskentelyä ja naksuttimen käyttö

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä kuono.fi:n kanssa.

Onko remmin toisessa päässä rähjääjä? Tai mietityttääkö naksuttimen käyttö? Lähes joka kolmannella suomalaisella on tänä päivänä koira. Ne ovat yhä enemmän osa perhettä ja perheenjäseniä siinä, missä kaksijalkaisetkin ovat. Tämä tuo toki myös haastetta koiralle, jonka on sopeuduttava meidän ihmisten elinympäristöön. Keinoja ja tapoja tähän on monia, mutta aina on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen, jos oman koiran koulutus yhtään mietityttää.

                     

Kuono.fi sivustolta löytyy kurssi Koirakoulun perusteet, videokurssin muodossa. Matalan kynnyksen, helposti saatavilla oleva kurssitarjonta ja tämän hetken tilanteen huomioiden, erinomainen kurssimuoto. Saat myös treenata omassa tahdissa, oman kodin turvallisessa ympäristössä ilman stressaavia ympäristötekijöitä. Plussaa sekä koiralle, että omistajalle! 

Kurssilla eläinkouluttaja Noora Tihtonen käy laajasti läpi eri ongelmakäytöksiä, kuten remminrähjäämistä, mutta myös luoksetuloa, luopumista, naksuttimen käyttöä, sekä omistajalle tärkeitä taitoja koulutuksessa. Flateille erittäin tärkeä taito, rauhoittuminen oli myös saanut oman paikkansa kurssilla. Todella kattava perustaidon kurssi kyseessä siis! Kurssi on videoitu sekä luentoina, että käytännön esimerkkeinä. Luento-osuudet ovat tehty todella selkeiksi ja puhe on tarpeeksi hidasta, jotta ehtii hieman miettiä mitä äsken sanottiin. Omaa silmää hiukan häiritsi kuvauskulman vaihtaminen edestä ja profiiliin useaan kertaan kesken luennon. Videosta tuli hieman levoton tällä tavalla, ja omasta mielestä liian vakavan oloinen. Kyse oli kuitenkin koirankouluttamisesta, eikä sen vakavammasta tunnustuksesta. Muuten ulkona kuvatut käytännön jaksot olivat hyvin kuvattuja ja niitä jaksoi hyvin katsoa moneenkin kertaan.

                                                                                                                                       *Mikä kumma kapistus tuo on?*

                                                                               *Naksuttimia on hyvä olla monta, yksi katoaa liian helposti...*

Omilla koirilla on kyseisen koulutuksen perustaidot suurimmalta osalta hallussa, mutta kurssin lopussa opetettiin kohdetyöskentelyä, eli esimerkiksi kuonon kosketusta eri esineisiin tai käteen. Tätä erittäin kätevää temppua ei ole tullut opetettua Simolle, joten ei kun hommiin! Katsottuani erittäin selkeän vaihevaiheelta videon läpi, tuli olo että kohdetyöskentely on helppoa kuin heinänteko! Lisäksi tämä oli oiva tilaisuus harjoitella naksuttimen käyttöä, sitä kun ei aina tule niin aktiivisesti käytettyä tokossa. Alla olevalla videolla opetan Simolle käsikosketuksen naksuttimella.

                                                                                            Linkki videoon

Aloitin näyttämällä kättä Simolle, ja heti hänen vilkaistaessa sitä naksautin ja palkka. Kurssilla opastettiin näyttämään kättä kunnolla koiralle alussa, jotta hän ymmärtää käden olevan se juttu. Kun koira on ymmärtänyt tämän, voi pikkuhiljaa pitää kättä vartalon vieressä ja vähemmän näkyvillä. Olemme harjoitelleet paljon maahanmenoa naksuttimella tarjoamisen kautta, joten aluksi Simo tarjosi tätä paljon kuten videosta näkyy. Muuten ei ole oikein oppinut tarjoamisen kautta, joten tämä oli oiva harjoitus myös siinä mielessä. Pikkuhiljaa Simo ymmärsi, ettei maahanmenoa tällä kertaa haettu ja alkoi aktiivisemmin lähestymään kättäni. Videon lopussa hyppään periaatteessa yhden koulutusaskeleen yli, kun yritän opettaa koskettelua liikkeessä (kärsimätön täällä moi!), ja joudun siinä auttamaan koiraa hieman enemmän. Mutta muuten Simo ymmärsi jutun jujun nopeasti ja tunsin, että koulutuksen vinkeillä pääsin hyvin alkuun ja pystyn perustaidon opittua soveltamaan tätä keinoa moneen meille tarpeelliseen tilanteeseen.

Kuono.fi-sivustolta löydät eri kurssien lisäksi kattavasti tietoa koirista, ruokinnasta ja monesta muusta asiasta. Itse piti heti tarkistaa vinkit, miten säästyy sotkulta koirien liatessa lattiat lenkin jälkeen... Kattava sivusto, jolla on paljon vinkkejä, etenkin jos koirien maailma ei ole sinulle entuudestaan liian tuttu. Kurssit ovat antoisia kenelle tahansa- aina voi oppia uutta! Mutta etenkin suosittelen niitä ensimmäisen koiran hankkiville ja pennunostajille. Jos jokin uusi temppu tai harrastus mietityttää, kuten hajutyöskentely tai kuononkosketus, löytyy apu kuono.fi:stä. Sivusto, joka ensisilmäyksen jälkeen yllättää positiivisesti kattavalla materiaalillaan ja monipuolisuudellaan. Aiomme ehdottomasti seuraavaksi tutustua hajutyöskentelyn saloihin kurssin muodossa S-tiimin kanssa, kun kerran olemme päässeet vauhtiin ja Sagakin on treenilomalla (tästä lisää seuraavassa postauksessa).

Oletko sinä osallistunut koirienkoulutuksen verkkokurseille?

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Voiko tämä olla näin helppoa? Apua yllättävästä suunnasta.

Tiedättekö sen tunteen, kun olet jo kauan nähnyt paljon vaivaa yhden asian eteen ja sitten yhtäkkiä ilmestyy uusi mahdollisuus, joka tarjoaa saman asian mutta paljon pienemmällä vaivalla? Tai kun olet tottunut raahaamaan isoa taakkaa selässäsi kauan ja yhtäkkiä se poistetaan? Helpotuksen tunne iski hiljattain minuun, kun yllättävä tarjous ilmestyi vielä yllättävämmästä suunnasta!

Koiraurheilun talvikausi on väsyttävää aikaa jo ulkona vallitsevan pimeyden vuoksi, mutta myös treenien ajomatkan vuoksi. Olen jo monen vuoden ajan tottunut noin tunnin ajomatkoihin iltamyöhään ja alkuyöstä eri treenihalleihin jossain teollisuusalueiden perukoilla. Aina ei ole tuntunut maailman parhaimmalta idealta lähteä iltamyöhään ajelemaan kehä kolmosta päästä päähän, kun muu perhe on jo nukkumassa, mutta mitä sitä ei tekisi koiriensa vuoksi? Puolen yön jälkeen paluu kotiin noin kahden tunnin ajomatkan ja parin tunnin treenin jälkeen vain todetakseen, että herätyskello soi viiden tunnin kuluttua. Nykyään kaksijalkainen versio herätyskellosta soi vielä aikaisemmin... Usein onkin ollut aika nuutunut olo näiden treenipäivien jälkeen. Ihana treeniporukka on kuitenkin vetänyt puoleensa ja sen vuoksi kärsii kyllä yöajamiset.

                      

*Kyllä me olemme sen ajamisen arvoiset!*

Hiljattain sain veljeltäni viestin, jossa hän kertoi lapsuudenystävänsä äidin (joka myös tokoilee) ollessa aikeissa rakentaa omaa hallia aivan meidän lähialueillemme. Pidin tätä aluksi vitsinä, mutta kuullessani asiasta myös muualta otin yhteyttä veljeni ystäväni äitiin. Ilmeni, että hän oli kuin olikin rakennuttanut itselleen hallin, jonne oli meiltä vain vartin ajomatka. Siis vartin! Ja koska halli on oikeistaan vain hänen tarpeilleen rakennettu, saisin vuokrata sitä aina kun hän ei ole siellä treenaamassa.  Huomasin yhtenä päivänä ehtiväni lähettää töistä viestin, jos halli olisi iltapäivällä vapaa, napata koirat kotoa mukaan, treenata tunnin ja vielä palata kotiin inhimilliseen aikaan. Ehdin jopa poiketa kaupan kautta ja kuitenkin palata kotiin ennen iltamyöhään. Kyllä se 45 kilometrin vaihtuminen 7,6 kilometriin huomaa. Aikaahan on yhtäkkiä vaikka mihin! 

                           *Ei ole riemulla rajaa kun ei keskellä yötä tarvitse ajaa!*

                                                                                      *Halli ei ole maailman suurin, mutta meidän tarpeisiin sopiva. Ja mitä parasta- se on lähellä!*

Halli on uusittu kasvihuone, eli kylmä. Kuitenkin reilut 30 metriä pitkä, 10 metriä leveä ja pohjana keinonurmi. Voittajaluokan ruudun saa vielä mahtumaan, mutta mitään täysisoja EVL:n liikkeitä siellä ei tehdä. Meidän tämänhetkisten tarpeisiimme halli on kuitenkin täydellinen ja ajan säästyminen korvaa kaikki muut puutteet! Joka toinen viikko olemme edelleen "yövuorossa", eli ajelemme treenaamaan porukalla kunnolliseen isoon halliin. Mutta nyt on tarvittaessa katto pään päällä koko talven ja vielä lähellä.

Nyt on kuulkaas aikaa vaikkapa tämän blogin hieman ahkerampaan näpertämiselle. Olenkin saanut kiinnostavan yhteistyötarjouksen blogille, siitä seuraavassa postauksessa lisää!

 

Oikein ihanaa viikonjatkoa kaikille!

 

 

Yrittämisen ja erehtymisen kautta iloon

Päätimme sitten laittaa pisteen minun ja Sagan parin vuoden kestäneelle kisatauolle edellisellä viikonlopulla. Monen miettimistauon jälkeen uskaltaako vai eikö, nolaammeko itsemme vai eikö, tuli sitten ilmoitettua itsemme rotuyhdistyksen TOKO mestaruuksiin, jossa tottelevaisin koira kruunattaisiin tämän vuoden mestariksi. Koska nukkuminen on yliarvostettua, lähdimme lauantaina aamukuudelta ajamaan parin tunnin matkaa kohti Asikkalaa. 

Postauksen kaikki kuvat ovat c) Marianne Forsell.

                        

Asikkalan maneesi alkaa jo tuntua tutulta paikalta pitää kyseiset kilpailut, olemmehan järjestäneet mestaruuskisat siellä jo muutaman vuoden. Tänä vuonna tuomarina toimi tuttuun tapaan Ralf Björklund, erittäin sympaattinen tuomari, ja koiria oli ilmoitettu noin 14 kappaletta. Ei siis mikään hurjan iso koe tiedossa, mutta jylläävän koronan takia tämä oli hiukan odotettavissa.

Pienen koiramäärän takia, alemmat luokat saatiin nopeasti hoidettua, ja kohta olikin voittajaluokan vuoro. Nimestään huolimatta luokan kuudesta koirakosta vain tottelevaisin voittaisi. Onnenpekka ei ollut meidän puolellamme tänään ja olimme Sagan kanssa ensimmäinen koirakko, joka suoritti radan. Aikoinaan eräs viulunopettajani sanoi, että esityksessä tärkein on yhteinen alku ja loppu, mitä siinä välissä tapahtuu ei ole niin suurta merkitystä. Noh, aloitimme ja lopetimme Sagan kanssa kyllä yhdessä, mutta siinä välissä ehtikin tapahtua kaikenlaista. Ohjaajaa alkoi juuri ennen kehään menoa jännittää niin, että mietin kantaako jalat (ihan oikeasti mietin, keskeytyykö koe, jos esimerkiksi pyörryn kesken seuruun...). Alla seuraa tarkempi analyysi mitä siinä alun ja lopun välillä tapahtui:

Paikkis -9:

Valmistautuminen kokeeseen on mennyt hyvin, kun autossa matkalla kokeeseen muistaa, että tällainen liikekin on olemassa, emme ole muuten treenanneet sitä kokeenomaisesti ollenkaan. Mutta, osaamattomat treenaa vai miten se meni. Koira meni maahan, niin taisi se kuonokin mennä vähän turhan paljon, mutta pysyi ja nousi vasta käskystä. Miinuspiste nuuskimisesta, muuten hyvä.

Metallinouto 8 ,5:

Alkoi hyvin, ohjaaja ei heittänyt ketään kapulalla päähän ja Sagakin ylitti esteen. Esteen jälkeen alkoikin tapahtua. Koska valkoiset merkit hiekassa. Nämä olivat valtavan kiinnostavia ja Saganhan piti nuuskia ja tutkia näitä kummallisuuksia. Tuplakäsky palautti neidin tassut maan pinnalle, että olimmekin tekemässä töistä, ja kapula tuotiin turvallisetsi perille.

Kaukot - 6:

Tämä paljon pelätty liike. Koiran pitää toimia myös etäisyydellä. Sagalla tuuppaa tulemaan ikävä tässä ja etenee usein luokseni, mutta tänään hän pysyi paikallaan. Tosin i-s vaihto kaipasi tuplakäskyä ja s-i vaihdossa annoin väärän käsimerkin, jonka seurauksena Saga meni väärään asentoon. Ei ole helppoa pitää kaikki asiat oikein mielessä. Ohjaaja seuraavaksi koulutukseen.

Jäävät -8

Kunhan ohjaaja oppii luottamaan koiraansa, niin homma alkaa toimia. Turhat olan yli tarkistukset, että koira varmasti tekee työtä käskettyä, miinusti turhia pisteitä. Vähän tassuttelua Sagan suunnalta, mutta muuten hän osasi hommansa.

Ruutu- 0

Meni ruutun, pysähtyi jopa mitä olin epäillyt, ettei tee. Maahanenossa tuli blackout (koiralla, kerrankin ohjaaja oli kartalla) ja Saga asteli luokseni. Uusi yritys ruutun, ei mennyt hyvin. Kolmannella käskyllä meni maahan ja loppu otettiin treenimielessä. Pääsimme yhdessä maaliviivan yli ja ensimmäinen osio loppui siihen.

Linkki videoon

Tässä välissä koiralle palkka, vettä ja autoon. Ohjaajan syke alkoi palata normaaliin lukuihin oltuaan omissa sfääreissä. Jos luulin, että pahin oli ohi tässä vaiheessa, petyin. Hakiessani koiran autossa toista puoliskoa varten, alkoi jalkoja taas tutista ja syke nousta. Mietin, mitä jos tiputan tunnarikapulan vain koska sormet ovat kylmästä hiestä kankeat...

                                

Tunnari-0

Ei, en tiputtanut kapulaa. Mutta Saga päätti ottaa lisämatkaa kapuloille, olivat näemmä liian lähellä hänen mielestään. Tutkittuaan hiekkaa hieman kauempaa hän palasi kapuloille ja teki työnsä loppuun.

Luoksetulo - 6

Maahanmenosta lähti jostain syystä nousemaan takaisin perusasentoon, eikä ohjaaja parantanut asiaa antamalla sekä suullisen, että kehoavun. Loppu meni hyvin ja hyvä stoppi tuli.

Ohjattu nouto- 8,5

Sagan mielestä työmäärä ei vastannut palkkaa, mikä alkoi näkymään vireessä. Seuruu alavireinen, muuten nouti hyvin.

Seuruu -6,5

Perusasennot avoimet ja paikoittain vähän vinot, peruutusta saisimme myös treenata lisää, mutta se olikin jo tiedossa. Mitä enemmän pysähdyksiä, käännöksiä ja temponvaihteluita oli, sitä paremmaksi seuruu muuttui.

Kokonaisvaikutus 7.

Linkki videoon

Summasummarum, tulipahan osallistuttua ja rotuyhdistystä kannustettua! Mieleen painui taas mitä se TOKO oikeasti on. Ei pelkästään eri liikkeitä, vaan häiriöitä, pieniä osia ja yhteistyötä, joka kantaa kaiken tämän läpi. Saga ei ollut oikein kuulolla kehässä, eikä reagoinut käskyihin normaalilla intensiteetillä. Mitä luultavimmin otti itseensä jännityksestäni, onhan hän aina ollut herkkä aistimaan sellaista. 

Kiva päivä muuten, ainakin koesuorituksen jälkeen. Vikalistaa tuli päivitettyä, mutta harvoin koe on antanut niin paljon uutta motivaatiota treenaamisen. Joten uutta matoa koukkuun ja mitä näitä nyt on!

*Ex-tempore joukkue sijoitus toisena*

Orastavan kisaihmisen herääminen

Parin vuoden kisatauon jälkeen (toko, näyttelyitä ei lasketa) ja seuraavaan kokeen kolkuttaessa ovelle, on tietysti hyvä istua alas pohtimaan: miksi minä treenaan ja miksi minä kisaan? 

Treenaamiseen on helppo vastata. On mukavaa treenata, varsinkin kun on mukava treeniryhmä. Koirat pitävät siitä ja väsyvät hyvin aivojumpan jälkeen. Omasta puolesta tykkään tehdä asioita yhdessä S-tiimin kanssa ja pidän TOKOsta. Sen pilkun tarkkuus sekä viehättää, että väsyttää. Sillä sisimmässäni asuu pieni kontrollifriikki, joka pitää pienestä vääntelystä ja että asiat ovat just, eikä melkein. Tosin hermot eivät aina riitä tämän täydellisyyden tavoittelemiseen.Entä kisaaminen? Tämä on itse asiassa hyvä kysymys, sillä olen surkea kisaihminen. Ei siksi, etten siedä häviämistä (joukkueen nolaaminen ja omakohtainen totaali fiasko SM-kisoissa on asia erikseen...), vaan en oikeastaan välitä häviänkö vai voitanko. Toki, voittaminen on hauskaa, mutta onhan se itse koekin ihan kivaa puuhaa ja jos se sitten menee hyvin, tämä on lisäplussa. TOKO:ssa, niin kuin monessa koiralajeissa, on se hyvä puoli, että pitkälti kilpailee itseään vastaan. Voit jahdata ykköstulosta, mutta se on kisaa itseäsi vastaan. Lisäbonuksena voi mahdollisesti saada kiivetä palkintopallille! 

Mietin pitkään, ilmoittautuisinko flattien TOKOmestaruuteen lokakuussa. Emme ole kilpailleet pitkään aikaan, ja moni pikkujuttu on vielä liian epävarma saadakseen täydellisen tuloksen. Orastava kisaihminen alkoi kuitenkin heräämään sisälläni ja totesi, että mestaruudessa on monen monta tuttua, huipputokoilijoita joka iikka, ja kovat paineet pärjätä. Sillä et ole A. kilpaillut pariin vuoteen, joten kaikki odottavat miten pitkälle olette päässeet ja B. kaikki tietävät, että tätä voittajaluokkaa on treenattu jo jonkin aikaa ja olisi korkea aika saada tulos. 

Tosin, itseni tuntien tiedän, että jos en nyt pääse kokeeseen en varmaan koskaan mene (ainakaan lähitulevaisuudessa), koska kynnys tulee olemaan liian korkea. Tänä vuonna Sagalla ei kerrankin ole juoksuja mestaruuden aikaan, mitä hänellä on ollut nyt kolme vuotta putkeen, kokeessa on mukava tuomari ja ilmapiiri. Päätin siis heittää orastavan kilpailijani romukoppaan ja totesin, että osaamme mitä osaamme Sagan kanssa, menemme sinne katsomaan, miten kisaaminen sujuu pitkän tauon jälkeen ja vietämme mukavan päivän flattimaisessa tokohengessä. Emme ole mukana missään joukkueessa (ainakaan vielä), joten emme nolaa muita kuin itsemme. Pahimmassa tapauksessa, näen kokeen maksettuna treeninä (hintakin on suunnilleen sama, joten ero ei ole suuri. ;) ).

                                                                                *Rennolla meiningillä mennään* 

Monet odottavat minun starttaavan kahden koiran kanssa mutta totesin, että pysyäkseni jotakuinkin järjissäni taapero- uusi työpaikka-päiväkotiarki rumbasta, treenaan vain Sagaa koetta varten. Jos Simo olisi helpompi tapaus hänkin voisi tulla mukaan, mutta vielä on liian monta palasta auki. 

Vielä on muutama viikko aikaa saada liikkeet jotakuinkin kasaan, kunnes koittaa The TOKO viikonloppu. Voi olla, että tämän jälkeen orastava kisaihminen heräilee taas horroksestaan ja treenaamme tämän jälkeen ihan kilpailuhengessä. Mutta ensiksi otamme (tai yritämme...) rennon koesuorituksen alle, jossa tavoitteenamme on ehjä kokonaisuus, jossa sekä koiralla, että ohjaajalla on hauskaa.

Oletko sinä rento kisafiilistelijä tai kilpailuihminen henkeen ja vereen? Oletko osallistunut kokeeseen vain kokeillaksesi menoa?