Kun vaihtelu virkistää

Vappu on juhlittu ja nyt vihdoinkin alkaa näyttämään siltä, että kevät ja kesä tekevät tuloaan Suomeen! Sulan maan ja auringon kunniaksi olemme S-tiimin kanssa myös korkanneet nomekauden. Sagan kanssa olisi tarkoitus opetella linjaa ja ohjausta (sekä opetella ohjaajaa ohjaamaan...) ja Simon kanssa treenataan taipumuskoetta silmälläpitäen. Sekä koirien, että emännän mielestä oli ihanaa saada vähän vaihtelua koko talven tokoiluun ja päästä metsään tekemään hommia!

Alkukeväällä ollaan hiukan palautettu nomejuttuja muistiin, Sagan kanssa sekä riistalla, että dumeilla, Simon kanssa vain dumeilla. Saga ei hirveästi riistasta innostu, dummyt sopii neiti hienohelmalle paremmin, mutta noutaa ne kuitenkin tottelevaisesti. Tämä tottelevaisuus onkin Sagan valttikortti nomessa. Kun riistalla ei ole samaa nopeutta kuin dummeilla, saa olla tyytyävinen siihen, että Saga tekee sitä tarkemmin ja tottelevaisemmin töitä. Jos pyytää etsimään riistaa neiti ei ilman sitä tule pois vaikka mikä olisi. Dumeilla on sitten ihan toinen ääni kellossa, sillon työstetään malttia. Simo on nähnyt riista ihan pikkupentuna. Oli silloin niin tohkeissaan siitä, että pentu sai hiukan kasvaa ja rauhoittua ennen kuin näytetään riistaa uudelleen. Dumeilla ollaan tehty paljon maltti- ja johtajuusharjoituksia. Noutoja Simo on itse asiassa päässyt tekemään todella vähän. Palautuksisa on ollut hiomista kun pentu helposti lähtee rällättämään dummyn kanssa. Ei pure, mutta leikkii ja pitää vähänä liiankin hauskaa.

Viikonloppuna otimme kunnon riistatreenit metsässä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle Miian ja Jennyn (joka on ottanut kaikki postauksen kuvat) kanssa. Treenit järjestettiin meidän "kotimetsässä" ja oli todella luksusta kun tunnun ajomatkan sijaan oli reilun puolen tunnin kävely (olin päättänyt väsyttää tuon pikkumiehen kunnolla). Sagalle ja Hertalle tehtiin taipparimainen treeni, Lumi, Usva ja Simo saivat tyytyä hakuruutuun (tai Simo oikeastaan vain tutustui riistaan).

Saga aloitti kokeenomaisella hakuruudulla. Lähti hyvin ensimmäiselle motivoidulle varikselle, katsoi sitä ja näin miten päässä pyöri "siis pikeesti?! Ei tuo oli dummy!". Päätti kuitenkin nostaa sen ja palauttaa suoraviivaisesti käteen. Haku ja nosto parani joka lähetyksellä eikä kertaakaan tiputtanut tai jäänyt nuuskimaan riistaa mitä ennen on tehnyt. Taaimman variksen juoksi ohi ja hylkäsi, mutta muut tuli hienosti käteen. Jos olisi ollut ampuja mukana olisi varmaan kierrokset noussut ja nopeuttanut, mutta nyt teki tasaista ja tarkkaa työtä.

                             *YÄK!*

Simo ei ole pikkupentuajan jälkeen nähnyt riistaa. Heitettiin motivoitu varis ja katsottiin mitä tekee. Hienosti lähti vauhdilla luokse, variksella tuli epävarmaksi eikä ihan tiennyt mitä tehdä. Nosti kuitenkin variksen ja itsevarmuus ilmeisesti palasi. Kantoi hyvin, mutta juoksenteli meidän ympäri korvat kadoksissa ja pillityksestä piittaamatta. Välillä pysähtyi katsomaan että mitäs te siellä toljotatte, mutta sitten jatkoi pomppimista. Liikuin taaksepäin ja kutsuin ja silloin taisi tajuta mistä oli kyse ja palautti variksen luokseni. Nosto- ja palautusharjoituksia siis tiedossa! Riista-innossa ei ainakaan ole moittimista. :)

Saga teki myös suht pitkän, kaarevan jäljen. On usein innostunut jäljestä niin, että juoksee kanin ohi ja jää miettimään miksei metsästä löydy mitään. Nyt katsoin tarkkaan, että varmasti sai jäljen hajusta kiinni ennen kuin lähetin. Seurasi hyvin jälkeä, kaarressa taisi innostua vähän liikaa koska näin miten juoksi edes takaisin ikään kuin etsien jälkeä, mutta löysi pupun ja toi hyvällä vauhdilla käteen.

Simolle tehtiin ensimmäinen jälkitreeni ikinä. Sai hihnassa seurata kun Miia veti pupua eteenpäin. Simo pääsi karkaamaan minulta vähän etuajassa pupun perään, mutta nosti hyvin. Noston jälkeen alkoi bileet eikä taas ollut korvia. Koitin juosta poispäin, mutta ei välittänyt siitäkään. Lopuksi laittoi pupun maahan ja meinasi melkein maistella sitä, kun Miia loikkasi luokse ja kielsi.
Tämän jälkeen olemme siisi visusti harjoitelleet palautuksia ja pilliluoksetuloja pienen miehen kanssa. Takapihalla olen laittanut variksen minun ja Simon välille ja kutsunut luokse. Tarkoitus on, että nappaa riistaan matkalla ja tuo minulle. Muutama toisto tehtiin kun alkoi jo tuoda todella nätisti käteen.

*Saga*

*Saga*

*Simo*

Molemmilla koirilla siis omaa treenattavaa, mutta on mukavaa saada vähän vaihtelua tokoon. Tosin ulkokausikin tuo tokoon kivasti vaihtelua ja uusia haasteita. Nyt pitäisi vielä löytää hyvä treenipaikka vesityölle ja työstää vuorostaan sitä.

 *Varma kevään merkki-riista sulaamassa!*

Duracellflatin TOKOkoulutus

Tiistaina oltiin taas TOKO treeneissä, tällä kertaa duracellflatti mukanamme. Neidillä oli siis aivan järkyttävän paljon energiaa, vaikka oltiinkin kirmattu peloilla pari tuntia ennen treenejä, eikä aluksi millään jaksanut keskittyä. Teimme eri harjoituksia sekä vanhojen että uusien TOKO sääntöjen mukaan, jotka eivät siis muuttunetkaan niin kuin luulin ja josta kirjoitin tässä postauksessa. Asiasta enemmän tämän postauksen lopussa.

                                                             Keskittyminen?! Eipä taida kuulua sanastooni..!

Istumisharjoitus:  Aloitimme istumisharjoituksilla koirien jotta koirat rauhoittuisivat ja keskittyisivät (ei siis toiminut meidän duracelflattiin…). Ollaan periaatteessa jo kauan sitten jätetty nami edestä pois, koska neiti istuu jokseenkin hyvin ja tassuttelee harvoin. Treenien alussa jouduin kuitenkin laittamaan sen namin tassujen eteen koska ei meinannut millään muulla konstilla pitää tassuja paikallaan. Pientä tassuttelua tuli kuitenkin, mutta istui ainakin paikoillaan mitä ei tehnyt ilman namia!

                                                 

Hieman muutettiin harjoitusta työntämällä koirien lonkkia. Tässä ideana siis oli ettei koira saisi istuutua lonkalle vaikka sitä hieman työnnetään. Taas nami tassujen eteen keskittymisen vuoksi (muuten tassutteli ja antoi työntämiselle periksi) mutta namilla toimi hyvin!

 

Tästä oli hyvä jatkaa kuuliaisuuteen. Ollaan harjoiteltu sivulletuloa menemällä koiran hännänpään viereen ja siitä kutsuttu sivulle. Nyt oli kuitenkin ideana seistä siellä vähän aikaa ja kiertää koira läheltä ilman että kutsuu. Koiran täytyi silti istua paikallaan. Täytyykö kertoa miten meillä meni? Nooh, sanotaanko että Sagalle tuli hieman kotiläksyjä…. Vähän parani kun oltiin tehty harjoitus muutaman kerran, mutta alussa tassut kyllä tepastelivat. Tässä olisi kyllä itsekin pitänyt tajuta helpottaa harjoitusta ja palkata lyhyemmän ajan jälkeen, mutta ei! Jääräpää mikä jääräpä, koska koira kerran on sen oppinut ei meikäläisellä ollut kärsivällisyyttä helpottaa harjoitusta, vaan piti näyttää että kyllä neiti tämän osaa! Eli taas on peiliin katsomista! Kun sitten sain kärsivällisyyteni kasattua ja palkkasin nopeammin myös harjoitus meni paljon paremmin.

 

Este: Hyppyä harjoiteltiin sekä uusilla että vanhoilla säännöillä, koska meillä on tavoitteena korkata TOKO “uramme” kesällä vielä vanhoilla säännöillä. Saga rakastaa estettä yli kaiken (olisikohan pitänyt alkaa agilityn kanssa?) joten suurin haaste on oikeastaan pitää neiti nahoissaan jottei hyppää ennen käskyä.

Eli ensiksi uusilla, jossa koira tulee jättää esteen toiselle puolelle itse kävellä toiselle puolelle (esteen yli tai vierestä??? ei lue säännöissä!) ja kutsua koira sivulle. Tämän Saga tekee jo kokonaisena liikkeenä. Tosin taisi N :n läsnäolo kameramiehenä hieman häiritä Sagaa, koska neiti juoksi ensimmäistä kertaa koskaan esteen ohi! Tätä ei siis ole koskaan ennen tapahtunut, mutta kerta kai se on ensimmäinen…

                                                Pikapalaveri Mariannen kanssa mitä tehdä kun neiti juoksee ohi…

                          Peruutetaan harjoituksessa muutama askel ja houkuttelen neidin namilla yli pari kertaa… sitten alkoi taas sujua!

 

                 

Epäonnistunut hyppy….

 

                 

Onnistunut hyppy uusilla säännöillä

Tämän jälkeen otettiin pari loikkaa myös vanhoilla säännöillä, eli koira perusasentoon esteen eteen ja lähettäminen yli. Liikkeeseen kuuluu myös koiran pysäyttäminen esteen toisella puolella, jonka jälkeen ohjaaja menee koiran viereen ja käskee sivulle. Loppua ei olla vielä harjoiteltu mutta nyt otettiin ensimmäistä kertaa pysähdys esteen jälkeen ja neitihän pysähtyi välittömästi ja seisoi liikkumatta kunnes tulin viereen!

Kaukokäskyt: Edellisellä kerralla käytiin ensimmäistä kertaa teoriassa läpi miten kaukot toimii. Täytyy tunnustaa etten hirveästi asiasta ymmärtänyt silloin, mutta nyt harjoiteltiinkin asiaa ihan käytännössä. Otettiin maahan-istu käskyt ja todettiin että koirien vatsalihaksia täytyy treenata tätä liikettä varten esim “kurre-asennolla”. Kerrankin ei tarvitse omiin vatsalihaksiin perehtyä kun saa treenata koiran! Tuli toisaalta omistajillakin vatsalihakset treenattua naurunpuuskien keskellä kun jokainen yritti jotenkin saada koiransa istumaan joko namilla tai lelulla tai muulla keinolla, ja koirat istuutuivat nyt vähän miten sattui.

Meillä on muutenkin Sagan kanssa harjoittelemista maahanmenon kanssa, kun neidin mukaan riittää oikein hyvin että on sekunnin maassa ja sitten pomppaa ylös, tai sitten kääntyy lonkalle. Mutta saatiin pari niksiä ja kokeiltiin mm takapalkalla maahanmenoa niin jo parani!

 

TOKOn säännöt eivät siis muuttuneetkaan niin kuin luulin ja kuulin aluksi, kiitos myös lukijoille tästä tiedosta! Eli säännöt ja jotkin liikkeet muuttuvat hieman mutta ALO, AVO, VOI ja EVL luokat jäävät. Kuulemani mukaan niiden piti vaihtua kokonaan kansainvälisiin 1, 2 ja 3 luokkaan, mutta tämä siis ei pidä paikkansa! Esimerkiksi ALO luokassa paikallaanmakuu helpottuu parista minuutista minuutiksi ja kuten yllä olevasta tekstistä luitte niin myös estehyppy muuttuu. Tarkemmat säännöt voi lukea TÄÄLTÄ. 

Loppukevennyksenä vielä Mariannen ja hänen Lahjan esiintyminen miten kaukoja voi harjoitella crocsien kanssa (eli koira oppii pitämään tassut liikkumatta)! Kaikki tavat ovat hyvät paitsi huonot sanotaan!

Uusi TOKOtyyli

Tokavika TOKO kurssikerta! Ja just alkoi tuntua siltä että nyt vihdoinkin päästään homman ytimeen neidin kanssa. Valitettavasti ei hovikuvaajani N ole muutamaan kertaan päässyt paikalle kuvamaan treenejä, joten saatte tyytyä tämän päivän ottamiini kuviin!

Tosissaan niin eilen oli tokavika TOKO kerta. Ja kerrankin meidän neitikin jaksoi vähän keskittyä. Sitä edellinen kerta olikin meidän puolesta täysi katastrofi. Yritin ehdottaa meidän pikku neidille että nyt oikeasti panostettaisiin tähän TOKOon. Hän taas oli sitä mieltä että tottelevaisia koiria on satoja, duracellflätti Sagoja vain yksi. Eli panostetaan siihen. Oman teoriansa mukaan hän siis harjoittikin tätä duracellflätin teemaa treenissä, mikä osoittautui pomppimiseksi ja vinkumiseksi kaksi tuntia putkeen, pikkupentujen totellessa mainiosti…

                                           

Uusi keskustelu siis ja tehtiin kompromissi, niin durecellflätti Saga päättikin kohdistaa energiansa koulutukseen ja oppimiseen. Eilen menikin siis ihan kivasti. Harjoiteltiin seuraamista hihnassa ja ilman, pujotellen toisten koirien välistä. Ihan mahtavan hyvä treeni! Duracellflättimme päättikin ensin vetää sitä hieman omaan tyyliin, pomppimalla edessäni että “pistähän ny vähän vauhtia siinä”! Mutta Mariannen avulla saatiin tämäkin energia kohdistumaan kontaktin pitämiseen ja minun seuraamiseen. Ja lopulta neiti kävelikin oikein tyylikkäästi vierelläni pujotellen kaikkien koirien välistä. Neiti sai myös kohdistaa energiansa toiseen haasteeseen. Mariannen käskystä neiti olikin vapaana koko treenin ajan (2h!), pikkupoikien pelatessa jalkapalloa kentän toisella puolella, eikä muihin koiriin saanut koskea. Siinä oli haastetta mutta parin kiellon jälkeen duracellflätti Saga keskittyikin erittäin hyvin ja pysyi hienosti rinnallani!

Kontaktiharjoituksia ollaan myös tehty. Ne kun on perusta kaikkeen tekemiseen ja varsinkin TOKO seuraamiseen. Eli koira sivulle, nami käteen ja sitten otetaan kontaktia. Nyt ollaan jo tehty tämä muutama kerta, eli alussa riitti että koira katsoi silmiin sekunnin tai pari, nyt vaaditaan jo vähän pidempää aikaa kontaktia.

Välillä on tunne (ja se taitaa välillä välittyä myös tuohon duracellflättiin…) että TOKOssa tehdään kaikki vaikeaksi. Pilkotaan pieniksi osiksi, analysoidaan ja treenataan tekniikkaa. Toisaalta sehän sen tottelevaisuuden antaa. Eli maahanmeno tekniikka saatiin kotiläksyksi harjoitella. Neiti useimmiten tipsuttelee vähän kerrallaan maahan, eikä “plösähdä” niin kuin pitäisi. Tätä harjoitellaan pois namin avulla. Vaikeampi juttu oli sitten kun koira on maassa, niin on liian pitkänä. Eli takalonkiin ja selkään syntyy avonainen kulma mitä ei saisi olla. Tämä saattaa johtua siitä että koira yrittää namin luokse, joten harjoitellaan tätä takapalkkauksen kanssa. Nami koiran taakse maahan, maahan käsky, ja jos on hyvä iin vapautetaan ja koira saa mennä taakse etsimään namin.

Eli pienen alamäen jälkeen ollaan taas täysillä menossa duracellflättimme kanssa (tai hän meidän kanssa, miten se nyt meneekään..)! Välillä niin ihanaa kun joku liike vihdoinkin onnistuu ja huomaa esim. että voin pitää neidin vapaana koko treenin ajan ja hän pysyy kuulolla. Tämän lisäksi sain ilouutisen että Marianne rupeaa auttamaan ja treenaaman meitä NOME jutuissa! Niin ehkä saadaan taipparitkin tehty ensi kesänä. Innolla odotan mitä siitäkin tulee!!

TOKOileva duracellflätti

Tiistaina oltiin toista kertaa TOKO kurssilla. Saga olikin ollut koko päivän yksin eikä ehditty kunnon lenkille ennen kurssia, joten neidillä oli hitusen energiaa…

Aloitettiin taas hajuhäiriöistä. Eli nameja oli laitettu purkin päälle josta piti mennä ohi ilmanvettä koira juuttuu nameihin popsimaan. Älykäs neitimme totesi että hänpäs on tehnyt tämän harjoituksen ennen, ja vaikka tiedän että neiti olisi kotona vetänyt kaikki namit heti nassuunsa, hän tuskin edes vilkaisi niitä nyt. Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa että koira tietää milloin treenataan, käyttäytyy silloin mallikkaasti, mutta kotona on sitten ihan eri homma?

 

Tämän jälkeen sitten luoksetulot purkin ohi, ja neidillä kun oli niin tavattomasti energiaa, veti noin kymmenen metriä minusta ohi kun oli niin kova vauhti, slidestop ja tiukka käännös ja samaa tahtia takaisin minun viereen. On se duracellflätti kyllä vähän omaa luokkaansa välillä!

Tämän jälkeen harjoiteltiin sitä TOKOssa niin tärkeää perusasentoa, eli sivulle tuloa. Treenattiin 180 asteen käännöksiä ja 90 asteen käännöksiä jotta koira saisi tekniikan haltuun ja varmasti oppisi tulemaan omalle paikalle. Tehtiin pikkupennut erikseen ja nämä himan vanhemmat ja “kröhmm..” viisaammat erikseen. Nämä käännökset ovatkin Sagalle todella hyvää harjoitusta tekniikan suhteen, koska kun kutsuu kauempaa niin istuutuu usein hieman vinoon, takapuoli useimmiten minusta poispäin. Jotta saataisiin se takapuoli mukaan sivulletuloon, saatiin vinkki tehdä niitä neliskulmaisen tavaran ympäri, esim. pylväs tai tuoli. Treeneissä oli kunnon tötsät, jonka sivulle laitoin neidin istumaan, kävelin itse toiselle sivulle ja kutsuin viereen. Erinomainen harjoitus! Opettaa koiralle käyttämään takapuolta ja samalla hieman katsomaan minne laittaa tassunsa. Neiti vaan taas oli niin innoissaan tästä että välillä pomppasi tötsien yli ja välillä kaatoi puolet maahan…

                                           “Noniin kameramies, sitten otetaan se kuva ja nopeasti!”

                                                              “Nameja, jee!”

                                                                “Lurpsis, tässä ollaan! Noh! Anna jo!”

                                                       “Ai pitiks istuakin?!”

Seuraava harjoitus koski myös sivulletuloa, mutta oli enemmän motivaatiotreeni. Eli heitettiin nami jonnekin kentälle, kun koira meni napsimaan sitä perutetaan juosten kunnes koira innoissaan juoksee perässä. Sitten heitetään uusi nami toiseen suuntaan jne. Välillä sitten kutsutaan sivulle ja palkitaan uudella namin heitolla, ja taas alkaa juoksuleikki. Välillä kokeiltiin myös miten koira hakeutuu automaattisesti sivulle  vaan seisomalla hiljaa paikallaan. Aktiivista touhua sekä koiralle että omistajalle!

Kotiläksyksi kaikki sai sivulletulon tekniikkaharjoituksia ja motivaatiota.

Lopuksi jatkettiin hieman jumpalla myös omistajille. Maahanmenollakin on nimittäin oma tekniikkansa TOKOssa. Meidän duracellpupu ainakin useimmiten tekee niin että menee etutassuilla asteittain alas ja pomppaa heti ylös. Maahanmeno pitäisi siis saada nopeammaksi ja rauhallisemmaksi että koira jää rauhassa maahan. Yksi keino oli opettaa koira pomppimaan ja pompun kautta pläjäys maahan. Meille tepsi kuitenkin se että laitan neidin tuleaan jalan alta maahan ottamaan namin jonka pidän jalan toisella puolella. Tämä motivoi neitiä aivan todella paljon, ja heittäytyikin maahan namin perään kun ei koskaan olisi ruokaa nähnytkään (täytyy myöntää, hieman oli paikat kipeänä tämän harjoituksen jälkeen kun samassa asennossa oli koko ajan ja piti tarkkailla koiraa ja kaivella nameja toisella kädellä ja sitten se tasapaino vielä!).

                                                        “Jaaahas…Pitikös tässä niinkun tehdä jotain myös…?”

Duracellflättimme jatkaa TOKOiluaan ja sivulletulotkin alkavat pikkuhiljaa kehittymään. Ehkä uskalletaan joskus vielä osallistua oikeisiin TOKO kokeisiin… siis joskus kaukana tulevaisuudessa.