Lumi tuli, lumi suli, mutta talvikuvat tuli!

                                              

Ollaan kuumeisesti odotettu lumen tuloa tänne etelään Sagan kanssa. Ellei muuta niin että saataisiin perinteiset lumiset joulukuvat otettua neidistä. Viikonloppuna odotuksemme palkittiin, kun lunta tuli tännekin noin 10cm!  Ensimmäisenä päivänä oli hirveä lumimyräkkä, mutta päätin kuitenkin varmuuden vuoksi napsia muutaman kuvan, jos se lumi heti sulaisi pois….  Tulos oli kuitenkin aika karmiva.

  

Onneksi se ei kuitenkaan tehnyt sitä, mutta olin lauantaina töissä enkä ehtinyt neidin kanssa metsään kuvamaan ihan kirkkaassa päivänvalossa niin kuin olisin toivonut. Nappasimme kuitenkin heti kotiin tultuani neidin kanssa  kameran ja tonttulakin mukaan, ja suuntasimme metsään ottamaan muutaman lumisen jouluvalokuvan, sekä hieman talvikuvia.

                                           

 

Neiti kuitenkin istui jokseenkin nätisti ja antoi harvinaisen rauhallisesti laittaa tonttulakin päähän, eikä edes ravistellut sitä pois! Hieman vain käänteli päätä niin, että se aina vähän väliä liukui pois… Mutta mitäs tykkäätte joulukuvista ja talvikuvista? Otatteko yleensä joulukuvia koiristanne? Millaisia kuvia te yleensä suositte koirateemaisiin joulukuviin?

Nyt tokoillaan!

 

Toko…Laji jossa analysoidaan kaikkea ja johon meikäläisen kärsivällisyys ei riitä eikä Sagan kyvytkään. Luulin. Nyt olemme jo jatkokurssilla ja neiti on yllättänyt meidät kaikki edistymällä huimasti! Nyt voidaan tosissaan puhua siitä että tokoillaan kunnolla!

 

Tulikin tässä mieleen että en ole vielä kirjoittanut sanaakaan TOKOn jatkokurssista jossa käymme Sagan kanssa joka tiistai! Eli syksyllä aloitettiin Mariannen vetämällä TOKO kurssilla joka sitten sai jatkokurssin johon olemme neidin kanssa osallistuneet viiden muun flätin kanssa. Edellisenä kertana sain jopa N mukaan kuvamaan. Valitettavasti hallin valo ei ollut paras mahdollinen, mutta jos näkyy musta pilkku niin se on Saga!Kurssilla ollaan lähinnä keskitytty perustottelevaisuuteen ja tokon alokasluokan liikkeisiin. Pienenä haavena olisi saada pikkuneidin kanssa paitsi taipparit ensi kesällä, myös tokon alo luokka tehtyä. Mutta saadan katsoa kuinka paljon aikataulu antaa myötä treenaamiseen.

Tiistaina aloitettiin maltti- ja istumisharjoituksilla. Varsinkin fläteille on tassuttelu istuessa todella tavallista ja asia joka tuo toko kokeissa turhia miinuspisteitä. Joten tätä pyritään opettaa koirille että ei saa tehdä. Tätä harjoiteltiin ensimmäiseksi piirissä niin että koirilla oli selkä keskustaan päin. Sitten peräännytään ja odotetaan hetki ennen kun palaa koiran luokse ja vapauttaa. Jos koira tämän aikana tassuttelee, niin tiukka kielto ja uusi istu-käsky.

 

Tämän jälkeen koirakko kerrallaan ringin keskelle tekemään kontaktiharjoituksia. Muut koirat toimivat häiriköinä. Tämä oli Sagalle erittäin vaikea tehtävä, mutta syksyn aikana neiti on oppinut huimasti ja ottaa katsekontaktia ja pitää sen jo suhteellisen kauan. Ensimmäinen askel kohti tokon seuraamista!

                                       

Liikkeestä seisominen on myös tokon alo luokassa vaadittava liike. Tämän Saga on oikeastaan hoksannut aika nopsaan! Ollaan joskus huvin vuoksi harjoiteltu pysähtymisiä stop käskyn avulla, ja siitä ei sitten ollut pitkä matka muokata sitä toko liikkeeksi. Eli syksyn alussa aloitettiin takapalkkauksella. Eli nami maahan, neiti seuraa kättä jossa toinen nami. Sitten stop-käsky ja kun pysähtyy niin heti vapautus ja koira saa heti noutaa namin. Takapalkkauksen ideana on että koira itse rupeaa tarjoamaan pysäytyksiä eikä etene liikaa. Se on ainakin ollut meille suuri apu tätä treenatessa!    

                     

 

Harjoiteltiin siis erikseen ensin stop-käskyä ja sitten itse seisomista paikalla niin että voin esim. kävellä neidin ympäri neidin seisoessa paikallaan. Tätä auttoi nami kuonon edessä johon Saga sai keskittyä.

Tiistaina sitten lisättiin vähän haasteita ja kokeilin käskyä neidin kävellessä vierelläni. Alla olevalta videolta näkyy tulos, ja aika nopeasti pikkuneiti sen hoksasi!

              

Stop-käsky seuraamisen yhteydessä

Lopuksi otettiin ensimmäistä kertaa toko-este esiin! Ajattelin tämän olevan helppo nakki duracellflätillemme, mutta ei! Neiti juoksi vierestä ja kompuroi minkä kerkesi aluksi! Käveltiin sitten yhdessä yli muutama kerta ja sitten ohjasin namilla e-r-i-t-t-ä-i-n tarkasti. Lopuksi onnistuttiin niin että Marianne odotti namikuppi kädessä esteen toisella puolella ja minä lähetin Sagan tarkalla ohjauksella esteen yli. Eli este osoittautuikin jokseenkin  haastavaksi tehtäväksi.

     

                          

Hirveän Toko-este-mörököllin ylittäminen

Aikamoinen romaani tästäkin tuli…onnittelut kaikille joka jaksoivat selailla kaiken läpi! Onkos kukaan lukijoista kilpaillut tokossa jollakin tavalla?

Noutotreeniä noutajalle

Tässä vähän aikaa sitten mainitsin että ollaan menossa Mariannen taipparitreeneihin. Pari kertaa ollaan nyt pikku-neidin kanssa oltu treenamassa tätä tokon lisäksi ja on kyllä ollut hauskaa vaihtelua!
Sagan blogia hieman pidempää lukeneet tietävät että neidin nouto-innossa ei ole mitään vikaa mutta damit ei palautuksessa ihan halua pysyä suussa, vaan neiti tiputtaa ne yleensä juuri ennen palautusta. Ensimmäisellä taipparitreenillä oltiin metsässä ja tehtiin erilaisia harjoituksia jotta Marianne näkisi mitä ollaan harjoiteltu ja mitä tehdään jatkossa. Saatiin vinkiksi tehdä mm. pitämisharjoituksia, eli dami neidin suuhun käsky “pidä” ja tällä tavalla opettaa neitiä pitämään damia suussa, tiputtamatta. Tämän harjoituksen ideana on loppupäässä saada Saga kävelemään rennosti dami suussa.

                                                                                                                                              
Edellisellä kerralla oltiin pellolla Vantaan Hakunilassa tekemässä muutama markkeeraus.Eli neiti katsoo vieressäni kun Marianne heitti damin muutaman sadan metrin etäisyydellä. Sitten haku käsky, neiti noutaa damin ja palauttaa minulle. Ottaen huomioon että neidillä on ollut juoksu-aika ja oli aika väsynyt,hän teki muutaman todella hienon markkeerauksen ja palautti tiputtamatta! Neiti noutaa markkeeraukset suoraviivaisesti ja määrätietoisesti myös pellolla missä ei ole kiintopistettä samalla tavalla kuin metsässä, mistä olen erittäin iloinen. Pari kertaa veti minun ohi, mutta tiukka kielto niin palasi sitten luokse. Tähän auttoi myös kun kesken haun (kun dami oli löydetty) annoin tänne-käskyn muistuttamaan Sagaa että tänne se dami pitikin tuoda. Tämä toimikin todella hyvin ja rauhoitti palautusta jolloin siitä ei tullut pelkkää “älä-tiputa-sitä-damia-vaan-anna-tänne” häsläystä. Tosissaan niin muutaman kerran tiputti kuitenkin, mutta silloin heitin vain damin uudestaan jonnekin lähettyville ja uusi nouto jotta saataisiin onnistumaan. Eli vielä on vähän hiottavaa tuon palautuksen suhteen.

     

                     

                                                                        
Edellisellä kerralla harjoiteltiin myös “nome seuraamista” eli seuraamista, mutta hieman vapaammalla tyylillä kuin toko kentällä. Tämä osoittautui neidille jokseenkin haastavaksi tehtäväksi, koska on tottunut seuraamaan kentällä mutta on yleensä saanut riehua miten haluaa pelloilla. Tätä sitten harjoiteltiin ensin namien kanssa muutama askel kerrallaan ja lopuksi hieman pidempiä pätkiä häiriöiden kanssa. Myös mattelle tämä osoittautui haastavaksi tehtäväksi kun ei millään halunnut muistaa mikä on vasen ja mikä oikea, kun piti palkata pallolla vasemmalle, ulkokautta. Siinä menikin muutama kerta neitikin hieman sekaisin matten ihmettelystä että mikä naru ja mikä pallo piti nyt mennä mihin suuntaan tai pitikö ollenkaan palkata..? Kotiläksyksi tuli harjoitella seuraamista kaikennäköisissä eri paikoissa ja mattelle opetella oikean ja vasemman ero.

Eli tällaista tällä hetkellä nome puolella! Vielä on paaljon harjoittelemista, sekä pitämisharjoituksia että oikean ja vasemman oppiminen… Mutta nyt tiedäme ainakin mitä harjoitella ja miten, ja miten toimia jos neiti tekee väärin tai ei ymmärrä mistä oli kyse. Ensi kerralla koitetaan ensimmäistä kertaa treeneissä riistan kanssa! Innolla odotellaan mitä siitäkin tulee!

Metsä; koiranomistajan paras ystävä

Myöhäänarjen iltapäivinä väsynyt kaksijalkainen raahautuu viimeiset askeleet kodin ulko-ovea kohti. Takana on jälleen pitkä työpäivä ja vielä pitäisi jaksaa tehdä pitkä lenkki sen nelijalkaisen karvaturrin kanssa. Kaksijalkainen kaivelee kassiaan hetken ennen kuin koti-avaimet löytyy ja ovi saadaan auki. Sisään tulessaan askeleet suuntaavat kohti makuuhuoneen sulkenutta ovea, jonka takana kuuluu innokasta tassuntaa. Viimeinen vilkaus sohvalle joka näyttää niin houkuttelevalta vaikka tietää että siihen on mahdollisuus heittäytyä vasta pitkän lenkin, ja ehkä treenin, jälkeen.

Makuuhuoneen oven auettua ulos ryntää musta duracellflätti jonka hännänheilutuksen nopeus ylittää kaikki mittakaaviot. Seinät kolisevat hännän osuessa niihin ja iloiset ruskeat silmät ja pusutteleva kieli toivottaa kaksijalkaisen tervetuulleeksi vihdoinkin kotiin. On ollut NIIIN ikävä!!! Tassut käyvät tiuhaan tahtiin ja nelijalkainen karvaturri melkein tekee kuperkeikkaa silkasta ilosta. Jopa kaksijalkaisen suunpielet nousevat ja alkaa villi halituokio missä väsymys ja sohvan mukavuus kokonaan unohtuu. Mieliala kohenee heti plussan puolelle. Kiireesti luokanopettajan kireät farkut vaihtuvat mukaviin tassunjälkiä täynnä oleviin ulkohousuihin ja kylmää tuulta vastustavaan paksuun takkiin. Hihna päälle jonka jälkeen koirakko suuntaa, koleasta säästä huolimatta, iloiset askeleensa kohti päivän lenkkiä. Katuja pitkin kävellään kunnes eteen tulee metsä.

Karvaturrin häntä nousee puoli metriä ja heilutuksen tahti tuplaantuu. Ilme kirkastuu ja askel muuttuu nopeammaksi ja kevyemmäksi. Noutajahihna löytää oman paikkansa kaksijalkaisen takintaskusta ja duracellflätti pinkoa kuono maassa eteenpäin, pysähtyen muutaman metrin välein tarkistamaan missä se kaksijalkainen viipyy. Metsän uumenissa kaksijalkaisen hartiat laskeutuvat, hengitys syventyy ja silmät kirkastuvat. Arjen huolet ja murheet häipyvät jonnekin kauas mielen pimeimpiin uumeniin. Metsän puut ympäröivät koirakkoa joka hiljaisena kulkee reippaasti polkua pitkin, nauttien metsän tuomasta hiljaisesta, turvallisesta syleilystä. Vain hännänheiluttajan läähätys ja tassuttelu kuuluu. Ei ketään arvioimassa, puhumassa tai kysymässä mitään, ei ihmisiä, ei huolia. Vain vaihtelevaa maastoa ja vihreitä hiljaisia puita jotka tarjoavat sopivasti virikkeitä duracellflätille. Molemmat osapuolet nauttivat täysin siemauksin. Kantoja, puita, liukkaita mäkiä, hiljainen metsä. Sieltä löytyy jotakin jokaiselle.

                                      

Edellisessä postauksessa sain kysymyksen jos aina nautin koiran ulkoilutuksesta ja paljonko liikuntaa noutaja tarvitsee. Yllä oleva filosofinen teksti kuvaa meidän arkea. Joko minä tai N tullaan kotiin töiden jälkeen väsyneinä. Mutta kun se iloinen karvaturri tulee häntää heiluttaen sinua vastaan, melkein onnesta sekaisin kun vihdoinkin saa tavata sinut, kaikki väsymys unohtuu. Kunhan vain pääsee ulos se on useimmiten mukavaa saada pitkän työpäivän jälkeen haukata vähän happea ja samalla saada vähän liikuntaa. 9,5 kertaa 10: stä voi rehellisesti sanoa nauttivani Sagan ulkoilutuksesta, oli sää mikä tahansa.

Yleensä tehdään pikku-neidin kanssa noin 1,5h lenkki iltapäivisin. Koska N tekee vuorotyötä päivän lenkit hieman vaihtelee mutta yleensä minä otan neidin aamutarpeille enne töitä, ja aamupäivällä ennen kuin N lähtee töihin hän tekee parinkymmenen minuutin/pulen tunnin kierroksen neidin kanssa. Tullessani kotiin teen sitten pidemmän lenkin ja illalla N ottaa taas neidin pienelle lenkille ja sitten tehdään vain iltatarpeet ennen nukkumaan menoa. Iltapäivän lenkille Siihen sisältyy useimmiten pieni treenipätkä, oli sitten kontaktitreeniä, arkitottista, tokoa vai mitä ikinä tarvitseekaan treenata, jonka jälkeen yleensä suunnataan metsään tai pelloille. Nyt kun sää on kylmennyt minä olen yleensä neidin kanssa metsässä.

Jokaisen koiran ulkoilutustarve on yksilöllistä. Mutta koska noutaja on pohjimmiltaan metsästykseen tarkoitettu koira, se tarvitsee enemmän liikuntaa kuin pienemmät koirat. Tosin on myös väliä millainen lenkki koiran kanssa tekee. Tunnin lenkki metsäpolulla missä koira saa juosta vapaana ja on vaihtelevaa maastoa ja paljon virikkeitä, voi väsyttää koiran paljon tehokkaammin kuin parin tunnin remmilenkki katuja ylös ja alas. Noutajan tarvitsee saada juosta myös vapaana. Se ei useimmiten viihdy kaupunkikoirana, missä se ei koskaan saa olla vapaana tai saa muuta virikkeitä kuin ohikulkevat ihmiset ja asvaltti.

 

Sagan ulkoilutukseen menee keskimäärin noin 3-4 tuntia päivässä, ja silloin olemme paljon ulkona. Jotkut ovat 2-3 tuntia ulkona noutajiensa kanssa ja ne ovat ihan tyytyväisiä. Silloin täytyy vain sisällä antaa tarpeeksi virikkeitä ja lenkeillä vaihtelua. Joinakin päivinä voi olla kiirettä että nuo kolme tuntiakin tuntuu mahdottomuudelta ja toisina päivinä ylitetään neljä tuntia helposti(useimmiten vain viikonloppuisin). Koira ei kuole jos saa muutaman päivän vähemmän liikuntaa, kunhan silloin muistaa antaa tarpeeksi virikkeitä sisällä, ettei koira suunnista energiansa vääriin asioihin. Esim. Kongi tai nameilla täytetty maitotölkki voi pitää koiran puuhissa tovin. Liikunnan tarve on siis kovin yksilöllistä ja riippuu paljon siitä, kuinka paljon koira on tottunut liikkumaan. Saga on pennusta asti tottunut olemaan kaikessa mukana ja liikkumaan paljon mutta joku muu voi olla tyytyväinen vähempäänkin liikuntaan.

Useimmiten koira on hyvä ilmoittamaan tarpeistaan. Jos se on rauhaton tai keksii ilkivaltaa, voi olla hyvä idea pidentää lenkkejä ja vaikka leikkiä pallolla tms. Kuten sanottu myös lenkin laadulla on väliä. Onko koira koko ajan hihnassa asvaltti tiellä vai saako juosta vapaana jossain? Metsä on tähän oivallinen asia. Siellä on vaihtelevaa maastoa ja paljon virikkeitä.

Minun, N:n ja Sagan lempi lenkkimme onkin metsänpoluilla kiertäessä metsää ja kallioita ympäri ämpäri vaikka tuntikausia etsimässä uusia polkuja. Kaikilla ehkä ei ole tällaiseen mahdollisuutta, jolloin täytyy olla tarkkana että koira saa virikkeitä muualta ja saa purkaa energiansa johonkin. Kunhan oppii tuntemaan koiransa ja kuuntelee sitä, elämä koiran kanssa sujuu yleensä mutkitta ja molemmat nauttivat lenkkeilystä. Muista siis kuunnella koiraasi!