Turku KV- koiraharrastusvuoden aloitus

Tammikuun loppu tarkoittaa meille uuden näyttelykauden alkamista ja Turkuun suuntaamista. Voisihan tietysti vuoden aloittaa hiukan vaatimattomammin kuin kansainvälisellä näyttelyllä, mutta toisaalta on mukavaa tavata "kaikki" koiraihmiset, joita ei pienemmissä näyttelyissä välttämättä näe. Kuten EDELLISESSÄ postauksessa mainitsin, siitä onkin hieman aikaa, kun viimeksi pyörähdimme Sagan kanssa kehässä. Piti oikein kerrata säännöt ja näyttelyjutut omassa mielessä ennen lähtöä, ettemme täysin nolaisi itseämme Sagan kanssa.

 *tammikuu vai lokakuu?*

Tänä vuonna näyttelyn teki ainutlaatuiseksi se, että olin ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen kahdestaan Sagan kanssa eli ilman lasta miestä ja koko perhettä! Koko matkan ajan olin aivan varma unohtaneeni jotakin, ei voi olla mahdollista matkustaa vain yhdellä kassilla ja koiran kanssa...! Maan pinnalle minut kuitenkin palautti se seikka, että pikku-M tietysti oli valvottanut äitiä yön aikana, joten parin tunnin ajomatka suoraa moottoritietä ei oikein houkuttanut. Hereillä pysyin onneksi koko matkan ja pääsimme turvallisesti paikalle.

Joko olen ollut liian kauan poissa näyttelyistä, tai sitten flattien halli oli tavallista ahtaampi. Ensimmäinen ajatus mikä iski, kun koiran ja häkin kanssa yrtin löytää oikean kehän, että hallissa oli kamala tungos, huono ilma, likaista ja järkyttävä määrä porukkaa. Kotiäiti täällä moi...! Alkushokista selvittyäni laitoin leirin pystyyn kehän lähelle. Totesin kehän alkuun olevan vielä hyvin aikaa, joten ehdin hyvin käydä ostamassa Naturis treeninameja ja teekupin itselleni (läheltä liippasi, että oli tarve ostaa elämän toinen kahvikuppi).

Flatteja oli ilmoitettu 44 kappaletta, josta narttuja oli 26. Tuomarina oli Ruotsista kotoisin oleva Joakim Ohlsson. Seurattuani kehää totesin huojentuneena, että tuomari oli suht ripeä. Juuri ennen valioluokan alkua suihkautin liukuestonestettä Sagan tassuihin ja sitten kehään. Neiti esiintyi kokoomakehässä hieman tylsistyneenä, ikään kuin olisi odottanut jotain hauskempaa kuin näyttelyä. Häntä heilui ja juoksi hyvin, muttei ollut niin ripeä kuin yleensä.

Ennen yksilöarvostelua Saga moikkasi lempi-ihmistään Mariannea, joka oli kehän laidalla, ja johan muuttui ääni kellossa! Kehään mentiin loikaten kaikilla neljällä tassuilla ja neiti esiintyi iloisesti ja energisesti. Juostessamme ympyrää sain jopa hieman hidastaa, ettemme kaatuisi kulmissa. Iloksemme saimme ERIn. Kilpailuluokassa pysyin hädin tuskin Sagan formulavauhdin perässä juoksussa, mutta muuten neiti esiintyi reippaasti häntä heiluen. Yllätykseni oli suuri, kun huomasin meidän olevan jatkossa ja lopulta kolmansia valioluokassa SA:n kera! Tämän jälkeen neiti oli omasta mielestään tehnyt oman osuutensa työstä, ja singahti häkille ruokapalkan toiveessa. Pettymys oli iso, kun kerroin, että vielä pitäisi poseerata paras narttukehässä.

PN kehässä olikin koiria melkein tungokseen asti, ja saimme juosta ympyrää kahdessa ryhmässä. Juoksu meni hyvin, mutta seisoessa Saga ei oikein jaksanut keskittyä, vaan pomppi minua vasten useasti namipalkan toivossa. En siis yllättynyt, kun meidät käteltiin kehästä pois ilman sijoitusta. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen neidin esiintymiseen varsinkin yksilöarvostelussa. Arvostelussa mainittiin hienot linjat ja liikkeet, erinomainen turkki ja käytös. Miinuspuolella oli ainoastaan hieman vaaleat silmät. 

Ei muuta kun tavarat kasaan ja kotia kohti. Nyt ei ole näyttelyitä vähän aikaan tiedossa, sillä Vaasan KV näyttely jää tänä vuonna väliin flattien TOKO viikonlopun takia. Tavoitteena olisi startata ainakin Sagakin kanssa siellä.

Kotka KV vauvan kanssa

Vuodessa on muutama näyttely josta on tullut meille perinne. Niihin on vain pakko päästä, oli se tuomari sitten kuka tahansa. Kotkan Ruusu kuuluu näihin näyttelyihin. Olimme jo raskausaikanani laskeneet, että vaikka M syntyisi vasta lasketun ajan jälkeen, ehtisimme kuitenkin mukaan näyttelyyn. M syntyikin hieman etuajassa, joten nyt saimme suunnitella näyttelyyn lähtöä kolmiviikkoisen vauvan kanssa. Valitettavasti N joutui olemaan töissä näyttelypäivänä, mikä aiheutti minulle hieman lisäjännitystä. Emmehän olleet vielä koskaan matkustaneet niin kauas M kanssa, ja sitten pitäisi vielä saada koira ja kaikki tavarat mukaan... Onneksi sain serkkuni, M kummitädin, sekä oman tätini mukaan avuksi ja lisäkäsiksi!

Näyttelyä edeltävä yö ei ollut siitä parhaasta päästä, meidän minityypin antaessa vanhempiensa nukkua komeat kaksi tuntia yöunta... Onneksi olin pakannut kaiken valmiiksi edellisenä päivänä, muuten olisi varmaan kaikki unohtunut. Silmät ristissä kävin vielä aamulla pakkauslistan ja sääennusteen läpi. Vaikeinta oli tietää miten paljon ja mitä vaatteita pakata mukaan M:lle, kun hänelle tulee helposti kylmä. 

Simo sai tällä kertaa jäädä kotiin ja pakkasin itseni, vauvan, Sagan ja kaikki tavarat autoon. Kotkassa totesin, että olin turhaan pakannut haalarin ja lapaset mukaan M:lle. Paikan päällä oli täysi aurinko ja varmaan lähemmäs 30 astetta kuuma. Onneksi Marko ja teltta oli mukana, jotta saimme häkit ja vaunun hieman varjoon. Telttoja oli kuitenkin niin paljon kun saavuimme paikalle, että saimme paikan aika kauas kehästä. Hieman joutui siis juoksemaan edestakaisin ja varomaan telttanauhoja kehään mennessä. Onneksi tätini oli mukana pitämässä M silmällä, kun itse seurasin kehää, ja serkkuni oli kehän laidalla kuvaamassa. Kuumuden takia M nukkuikin melkein koko päivän läpi, heräsi vain muutaman kerran syömään. 

Flattien tuomarina toimi Satu Ylä-Monen, ja paikalle oli ilmoitettu 18 flattia. Juuri kun flattinartut olivat alkamassa, M heräsi ja halusi ruokaa. Onneksi tuomari otti tauon ennen narttujen arviointia, jotta vältyimme M:n nälänhuudolta. Narttuja oli kuitenkin sen verran vähän, että Harmia esittänyt junnuhandleri sai esittää Sagan kokoomakehässä. Yksilöarvostelussa otin neidin itse kehään. 

*Hihnan korjaaminen kesken kehää...*

Oli kyllä niin hauskaa esittää Saga itse pitkästä aikaa! Neitikin oli iloisella tuulella kuumudesta huolimatta ja esiintyi oikein edukseen. Seisotin, juoksimme ympyrää ja edestakaisin. Juoksussa Sagalla oli jopa niin kiire, ettei handleri meinannut pysyä perässä. Oli jopa niin kivaa, että hihna meni pokki kun handleri oli menossa yhteen suuntaan ja Saga toiseen! Tuli sitten hieman kiire solmia se yhteen kesken kehää...

Hieman jännitti tulos, sillä Sagalla on alkanut aivan jäätävä karvanlähtö. Koitin pehmentää turkkia hoitoaineella edellisiltana, mutta karva ei mitenkään ollut parasta laatua. Taisi kuitenkin kelvata tuomarille ollessamme VAL ERI 3 SA. Paras narttukehässä olimme niin ikään kolmansia. 

Arvostelussa oli maininta Sagan vaaleahkosta silmistä ja kapeasta alaleuasta, mutta muuten neiti liikkui hyvin, oli hyvin kulmautunut ja turkki oli siisti(!).

Esitimme vielä Harvahampaan kasvattajaryhmän (harjoittelematta kertaakaan ennen...) joka oli ROP ja sai kunniapalkinnon. Emme kuitenkaan jääneet ryhmiin. 

Kehän jälkeen koitimme pakata tavarat, jotka olin väsymyksessäni levittänyt sinne tänne ja kävimme ostamassa treeninameja Sagalle ja Simolle. Juuri ennen kotiinlähtöä M uhkasi herätä, mutta totesin että hän kyllä nukahtaa autossa uudestaan. Pakkasimme siis itsemme, Sagan ja tavarat autoon ja lähdimme kotiinpäin. Eiköhän minityyppi kuitenkin herännyt nälkäisenä, kun heitin tätini ja serkkuni kotiin. Tästä opimme; syötä aina lapsesi kehän jälkeen ennen kotiinlähtöä! ;)  

Muuten päivä oli mukava, ja sujui hyvin kiitos apujoukkoni. Yksin olisi ollut hieman vaikeaa saada kaikki tavarat, vaunu ja Saga mukaan. Mukavaa oli olla taas itse kehässä ja päästä vähän kotoa pois juttelemaan koiraa!

Karjaa Kr & Tuusula NORD, sekä uuden elämänvaiheen odottamista

*Taivaanrannanmaalari Simo*

Kesäkauden näyttelyiden vahva "perinnenäyttely" on Karjaa KR. Edellisenä vuonna jouduimme jättämään tämän välistä, mutta muuten olemme aina yrittäneet päästä paikalle. Tämän näyttelyn suosio ja koiramäärä onkin kasvanut vuosien aikana ja ihmekös tuo. Näyttelyssä on hyvin tilaa, flateilla on aina ollut hyvänkokoiset kehät ja talkoolaiset, sekä järjestäjät, ovat auttavaisia ja mukavia.  Kesäkuun viimeisenä päivänä kyseinen näyttely oli merkattuna kalenteriin. Olin ollut koirien kanssa muutaman päivän mökillä, josta lähdimme näyttelyyn. Simo turistina mukana. Päivä oli jo aamusta todella lämmin ja aurinkoinen, joten onneksi olin pakannut kaikki viilennysalustat, -loimet, ja muuta viilennystavaraa mitä talosta löytyi mukaan. Namit unohdin tietysti jääkaappiin, mutta onneksi sitä löytyi paikanpäältä muilta. 

Tulimme hyvissä ajoin paikalle, ja ehdin käydä shoppailemassa uuden treenilelun Berralta, sekä kastella Sagan viilennysloimen ihan rauhassa. Flatteja oli ilmoitettu 15 kappaletta ja tuomarina toimi Harto Stockmari. ”Apukasvattajamme” Liisa esitti Sagan todella upeasti ja helteestä huolimatta neiti esiintyi reippaasti ja iloisesti kehässä. Tulokseksi saivat ERI:n ja SA:N ja paras narttukehässä Saga valikoitui loppujen lopuksi ykköseksi. Roppi kehässä vastassa oli kasvattajamme upea veteraaniuros Ukko (Almanza Barbour Goodiebag). Olin varma, ettei Saga voita upeaa Ukkoa mutta toisin kävi, kun punakeltainen ruusuke ojennettiin Sagalle ja Liisalle! Ryhmäkehiin oli sen verran aikaa, että totesin ehtiväni ajaa mökille uimaan ja takaisin.

*VSP Almanza Barbour Goodiebag & ROP Harvahampaan Laughing Wind*

Onneksi oli mökki lähellä sillä kyllä oli ihanaa sekä koirille, että emännälle, pulahtaa mereen ja nauttia olostaan tunnin, ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin Karjaalle. Ryhmässä ei valitettavasti mikään noutaja sijoittunut, joten ei kun tavarat autoon ja nokka kohti kotia. 

 *Harvoin cocis maistuu yhtä hyvälle, kuin helteisen näyttelypäivän jälkeen!*

 Tänä viikonloppuna oli taas Tuusula NORD. Ero Karjaan näyttelyyn oli huima, sillä Tuusulassa oli valtava tungos ja todella ahdasta. Hyvä että mahtui kävelemään ollenkaan! Kahden flatin kanssa saikin olla todella tarkkana, ettei kävellyt ketään päin, tai ärsyttänyt muita koiria (jotka muuten todella monet antoivat kävellä pitkissä hihnoissa ihan miten vaan!). Flateilla oli, taas, tapahtunut tuomarinmuutos ja kehä alkoi vasta klo 14 jälkeen ruotsalaisella Sara Nordin tuomarilla. Aamupäivällä sää oli vielä aurinkoinen ja lämmin, mutta mitä edemmäs iltapäivää mentiin tuli tummia pilviä taivaalle. Eiköhän ukkonen ja kaatosade alkanut juuri samaan aikaan kuin flattien arvostelu. Yksi flattikin luultavasti pelästyi ukkosta niin, että juoksi suoraan kehästä ulos vetäen handleriaan perässään pitkin maata...

Mira esitti Sagan yksilöarvostelussa ja saivat ERI SA:n. PN kehään tosin vaihdoimme handleria Charlottaan, koska Saga ei juurikaan halunnut heiluttaa häntää Miran kanssa, hän itse totesi (vaikeasti lahjottavissa oleva koira minulla...). PN kehässä Sagan esiintyminen oli himena iloisempaa ja hän sai nousta ykköspaikalle. Roppikehässä oli vastassa Miran Manu (Harvahampaan Phantom of The Dragonheart), joka tällä kertaa otti, aivan oikeutetusti, voiton kotiin hienolla showmies esiintymisellään ja Saga oli VSP. Jäimme vielä seuraamaan ryhmäkehiä, sillä illalla meillä oli tokotreenit näyttelypaikan vieressä. Hieman epäilin miten Saga jaksaisi tokoilla näyttelyn jälkeen, mutta neidillä oli parempi vire kuin pitkään aikaan, Simosta nyt puhumattakaan, joka oli saanut olla turistina häkissä koko päivän. Molemmat koirat tekivät kuitenkin hyvin työtä, ja nauttivat silminnähden treeneistä ja siitä, että saivat käyttää päätään välillä.

*ROP Harvahampaan Phantom of the Dragonheart & VSP Harvahampaan Laughing Wind*

Nyt jäämmekin hieman tauolle, kunnes tämä masuasukki päättää irtisanoutua yksiöstään ja uusi elämänvaihe alkaa. Iso kiitos vielä kaikille Sagaa esittäneille handlereille raskauteni ajan! <3

Kesänäyttelyt korkattu! (Flattien ER & Sipoo RN)

Kesä tekee pikkuhiljaa tuloaan, ja sen mukana myös koiranäyttelyiden kesäsesonki. Meidän puolesta ulkonäyttelyt korkattiin näyttelyviikonlopulla Messilässä ja Sipoossa. Messilässä oli flattien erikoisnäyttely, johon oli ilmoitettu ennätysmäärä flatteja, 200 kappaletta! N ja Simo tulivat tietysti mukaan, ja varauduimme pitkään ja flatti-sosiaaliseen päivään. Katsoin edellisiltana sääennusteen näyttävän puolipilvistä ja noin parikymmentä astetta. Paikanpäällä sää oli kuitnekin aamuyhdeksältä siinä 20 asteen paikkeilla, ja aurinko porotti pilvettömäältä taivaalta. Sanomattakin selvää, että keskellä päivää kaikki oi sulaamispisteessä. Onneksi oli teltta, niin saimme häkin hieman varjoon, viilennysloimea tai -alustaa kun en ollut tajunnut ottaa mukaan. Tuttavia ja hienoja koiria ainakin riitii. Melkein jokaisesta näyttelyteltasta kuulu "mooi, pitkästä aikaa" ja sitten jäi suustaan kiinni. Vaikka koira ei siis pärjäisikään erkkareissa, niin tämä sosiaalinen puoli paikkaa sen hyvin.

*flatteja paikalla ainakin oli!*

Ensimmäistä kertaa en esittänyt Sagaa itse vaan yksi Harvahampaan "jengistä" hoiti tämän puolestani. Ihan hyvä niin, siinä kuumudessa Sagan häntä ei olisi liikkunut senttiäkään minun kanssani. Hän kuitenkin sai Sagan esiintymään oikein nätisti ja innostumaan juuri tarpeeksi. Tuomari tosin piti hieman pienemmistä koirista ja Saga sai tyytyä sileään ERIin sisarustensa kanssa. Tämän jälkeen otin Simon hieman kehän laidalle treenaamaan kontaktia ja sivulletuloja häiriössä, voi että kun oli vaikeaa keskittyä kun koiria pyöri siellä sun täällä! Mutta hetken kuluttua alkoi korvat jopa löytyä, ja saimme minitreenin tehtyä kunnialla läpi. Koska Sagaa ei tarvittu kasvattajaryhmässä, lähdimme ajamaan kotiin tämän jälkeen.

Seuraavaana aamuna oli vuorossa Sipoon ryhmänäyttely. Aamulla kyllä tuli kysyttyä itseltä kuka tyhmä ilmoittaa näyttelyyn erkkarin jälkeisenä päivänä... Mutta ei muuta kun auton rattiin taas! Tällä kertaa N ja Simo jäivät kotiin, sillä olin luvannut hakea Miran ja Manun mukaan. Saga ei oikein sietänyt nuoren Manun nuuskutteluja ja ärähdyksen jälkeen Manu pelasti itsensä kiipeämällä takakontista takapenkille häkkien päälle. Siellä hän sitten matkusti oikein tyytyväisenä ampumaradalle asti.

Ampumaradalla löysimme hyvän, varjoisan paikan häkeille ja asetuimme seuraamaan kehää. Tuomari Paula Heikkinen-Lehkonesella ei ainakaan ollut kiire, ja seisottikin koko rahan edestä, ja vielä vähän lisää... Sää oli onneksi hieman viileämpi kuin eilen, mutta tiesin Sagan kuitenkin läkähtyvän postimerkkikokoisessa asvalttikehässä. Paikalle tuli myös tätini ja serkkuni tsemppaamaan. Serkkuni, joka on aika taitava kuvaamaan eläimiä, sai kokeilla koirien kuvausta vaihteen vuoksi. Kaikki Sipoon kuvat (missä itse esitän) ovatkin hänen käsialaa. Mukava saada kunnon kuvia itsestä ja Sagasta kerrankin.

Yksilöarvostelu

 Viimeinen kehä

Flatteja oli ilmoitettu 18 kappaletta, josta 11 oli narttuja. Urokset kestivät vielä aika kauan, mutta flattinartuissa tuomari sai hivenen lisää vauhtia. Uroksissa Manu ja yksi toinen sai SA:n, mutta nartuissa tuomari jakeli niitä hieman avokätisemmin. Sagan vuoron tullen sää taas lämpeni ja aurinko porotti pilvetömältä taivaalta. Pistin tätini ja serkkuni himena innostamaan Sagaa, ennen kuin suuntasimme kehään. Siellä ensin tutkittiin hampaat ja rakenne, jonka jälkeen juostiin ympyrää ja edestakaisin. Olin erkkareissa himean "säästellyt" itseäni koska tiesin, että Sipoossa olisi postimerkkikokoiset kehät ja näin ollen jaksaisin ehkä itse esittää Sagan. Kuumuuden ansiosta Saga ei ravannutkaan tyypillisellä formulavauhdillaan joten esittäminen sujui oikein hyvin sen puolesta! Neiti seisoi hetken hyvin, mutta sitten tuli tylsää. Lässytys ja rapsutus auttoi onneksi tähän ja häntä nousi takaisin ylös. Tuloksena ERI1 SA. Veteraanikehän aikana Saga sai odotella häkissään, ennen kuin oli vuorossa paras narttukehä. 

PN kehässä oli, muistaakseni, viisi koiraa ja hieman ahdastahan minikehässä tuli. Juoksimme pari kierrosta ja sitten seisottiin. Tuomari tuli katsomaan ja siirsi Sagan toiseksi. Hän mietti hetken ensimmäisen koirakon ja Sagan välillä ja juoksutti sitten taas. Tämän jälkeen hän ilokseni siirsi Sagan ensimmäiseksi! rodun paras kehässä meitä oli vastassa nuorten luokan uros SNiffens kennelistä. Taas seisottiin ja juostiin ja toisen juoksukierroksen päätteeksi tuomari ojensi ROP ruusukkeen Sagalle!
Niin taitavsti oli neiti jaksanut.

Kehän jälkeen otimme palkintokuvat ja hankimme syötävää. Yllättävän nopeasti tuli kuitenkin kutsu ryhmäkehien kokoomakehään. Aluksi Saga jaksoi hyvin, mutta varsinaisessa kehässä ei mikään kikka kolmonen auttanut enään, vaan neiti seisoi häntä alhaalla ja osoitti koko kehonkielellä että nyt väsyttää ja on kuuma emmekä sijoittuneet.

*Ruokaa! Saga on oppinut että kehän jälkeen odottaa ruokapalkka häkin luona.*

Vaasa KV

Viime viikonloppuna oli vuorossa perinteinen Vaasan kansainvälinen näyttely. Flateilla piti alunperin olla Ragnhild Ulin, Ruotsista, tuomarina mutta viime hetkellä tuli tuomarinmuuots ja flatit siirtyivät Kyproslaiselle Konstantinos Adreoulle. Tästä syystä myös kehä alkoi vasta klo 12 maissa. Olimme tulleet Vaasaan perjantai-iltana N ja koirien kanssa ja asuimme N äidin luona noin parinkymmenen minuutin matkan päästä Botniahallista missä näyttely järjestettiin. Näin ollen ehdimma rauhassa herätä ja pakata aamulla tavarat ennen kuin lähdön aika koitti.

Ragnhild Ulin kasvattaa itse flatteja Ruotsissa ja tämän huomasi ilmoittautuneista flateista. Yleensä Vaasassa on noin 10-15 flatteja ilmoittautuneita, mutta tänä vuonna ilmoittautuneita olikin 26. Nartttujen valioluokassa olikin pelkkiä tuttuja nimiä ja kasvoja. Kun tulimme Sagan kanssa paikalle hieman klo 11 jälkeen, ehdimme rauhassa pistää häkin pystyyn ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa kehän reunalla ennen flattien alkua kehän myöhästymisen jälkeen. Vaasan näyttelyssä on se mukava puoli, että oaikalle tulee monta tuttavaa ja muite koirattomia. Jotkut tulevat tutustumaan tiettyyn rotuun, muut vain moikkaamaan tuttavia mitä ei muuten usein näe.

*Kuva: Sanna Lähdekorpi*

 Narttujen valioluokassa Saga oli yllättävän reippaalla tuulella ja jaksoi seistä ja ravata nätisti. Yksilöarvostelussa halusi hieman vetää taas takajalat alleen, mutta muuten seisoi nätisti ja heilutti häntää. Kerran häntä laski, mutta sain neidin innostumaan uudestaan silittelemällä ja häntä nousi takaisin heilumaan. Juoksussa sain jälkikäteen kuulla N:ltä, että en en enää ihan pysy Sagan vauhdissa mukana kun neiti juoksee niin kovaa, mtt aihan vielä en ajatellut ulkoistaa esittämistä. Yksilöarvostelussa saimme ERIn jonka jälkeen nopeasti häkin kautta ja kilpailuluokkaan. Kilpailuluokassa seistiin ja mentiin kierros ympäri kunnes tuomari poimi neljä parasta narttua. Hetken hän mietti Sagan ja Sagan siskon Akan välillä, mutta loppujen lopuksi siskolikka veti pidemmän korren ja Saga oli VAL ERI 3 hyvällä arvostelulla. Kovin tyytyväisiä oltiin kuitenkin tähän tuokseen, huomioon ottaen että luokassa oli mukana monta voitokasta ja korkeatasoista narttua.





Yksilöarvosteluiden loputtua esitimme Harvahampaiden kasvattajaryhmän neljällä nartulla (Iitu, Akka, Saga ja Hulda) joka oli ROP kasvattaja KP:n kera. Ei muuta kuin isoja kehiä odottelemaan. Katsoimme aikatauluista, että kasvattajaryhmät olisivat melkein viimeisinä isoista kehistä, ja päätimme lähtemään N äidin luokse pakkaamaan tavarat ja hakemaan Simon tässä välissä. Lähdimme myös N isän luokse lounaalle koirien kanssa, koska näyttelypaikalta ei ollut kuullut mitään (olimme pyytäneet heitä soittamaan jos kehien järjestys muuttuisi). Juuri kuin olimme istuutumassa autoon tuli soitto, että kasvattajaryhmät oli kutsuttu kokoomakehään. Tuli ihan pikkaisen kiire! Vaihdoin näyttelyhousut autossa ja N taisi tehdä uuden nopeusennätyksen Vaasan keskustan ja Botniahallin välillä (ONNEKSI ei nähty poliiseja..!). Juoksin Sagan kanssa sisälle ja näin kasvattajien kokoomakehän. Näyttelyhihna ja jakku oli häkissä hallin toisella puolella ja oli juoksemassa sinnepäin kun tuli huuto, että nyt noin vaan kehään! Hypättiin sitten Sagan kanssa lenkkihihnan ja lilan hupparin kera muiden mustajakkuisten esittäjien keskelle.

Kauan jouduimme seisottamaan tietämättä kävelikö tuomari vain huvikseen ympäri vai tuomaroiko. Yhdessä viheessa hän tuli meidän ohi todeten "keep your money". Emme sitten tienneet tarkoittiko tämä että peli oli jo menetetty vai mitä... Tässä vaiheessa kuitenkin ehdin käväistä vaihatmassa jakun ylle ja Sagalle näyttelyhihnan päälle. N oli myös ehtinyt sisälle ja opastin häntä videoimaan isoa kehää. Ennen kehää käytiin koirien järjestys ja viime hetken yksityiskohdat läpi (kuten, koirat lähekkäin, ei liian nopea juoksutahti että meikäläinen pysyy mukana jne..). Isossa kehässä juostiin sisälle, seisotettiin ja juostiin edestakaisin. Tämän jälkeen tuomari poimi meistä neljä jatkoon menijää. Juoksimme kehän toiselle laidalle ja seisotimme. Suureksi iloksemme Harvahampaan Kennel kuulutettiin ykköspaikalle voittajina! Tämä "keep your money" taisi siis olla tomarin tapa sanoa, että ottakaa vain rauhallisesti tai vastaavaa. 

Kannatti siis ajaa 150km/h moottoritiellä hallille... Tämän jälkeen oli hyvä pakata kamppeet ja suunnata alas etelään onnistneen näyttelypäivän jälkeen. Kiitos kaikille tutuille ja sukulaisille seurasta ja kiitos heille jotka tulivat meitä katsomaan! :)

Turku KV ja koiranäyttelyiden vähenevä ihmismäärä

Edellisenä viikonloppuna oli vuorossa Turku KV näyttely jo toistamiseen tänä vuonna, kun myös perinteisessä tammikuun näyttelyssä tuli käytyä. Perjantai-iltana vein Sagan ja Simon Mariannelle trimmattavaksi, jotta saisin nuo metsämörrit hieman kuosiin. Olin aikeissa ottaa Simosta rakennekuvia ja siksi halusin myös pikkumiehen mukaan siistittäväksi kunnolla (lue: ei omaa kotitrimmi kaaosta...). Jotkin kuvista ovat mukana tässä postauksessa. 

Trimmauksen jälkeen havahduin siihen, ettei minulla ollut ajatustakaan mihin aikaan minun pitäisi Sagan kanssa olla Turussa lauantaiaamuna, puhumattakaan että olisin muistanut tulostaa Sagan numerolapun tai ostaa nameja näyttelyihin... Miten niin arki oli vienyt kaikki ajatukset ja voimat. Koiran sentään muistin ottaa mukaan! Ei muuta kuin kaupan kautta kotiin.

 *Simo 1v 9kk*

Perjantaina tuli ilmoitus tuomarinmuutoksesta mikä hieman harmitti, koska olisin mielellään saanut Mona Perssonin arvostelun Sagasta. Nyt tilalle oli saatu Pia Itkonen. Täysin tuntematon tuomari meille, mutta päätin kuitenkin lähteä. Ennen flatteja oli yli 60 labradoria arvosteltavana, joten lähdin noin yhdeksän aikaan ajelemaan Turkua päin. Paikan päällä mietin missä kaikki flatti-ihmiset luuraavaat, ennen kuin ymmärsin että olin katsonut aikataulut väärin. Nopeasti vilkaistuna olin katsonut, että flatit alkavat kello 11:30, mutta se aika olikin labradori narttujen alkamisaika.... Asiaa ei auttanut se, että aikataulut muutenkin venyivät. Mutta eipä auttanut muuta kuin istuutua odottamaan.

*Saga 5v 8kk*

Olin varta vasten säästänyt paikalle käteistä, koska olin aikeissa ostaa uusia treenileluja tokoon (eräs nimeltään mainitsematon flatti herra on repinyt useimmat rikki...). Mutta yllätykseni oli suuri, kun huomasin ettei paikan päällä ollut kuin muutama hassu standi, eikä mikään niistä myynyt treenileluja. Kun kuitenkin oli KV näyttelyt kyseessä oi mielestäni outoa, ettei paikan päällä ollut enemmän myyjiä. Muutenkin huomasi, että porukkaa oli vähemmän ollakseen KV näyttely. Lieneeköhän hinnat tai seuraavan viikonlopun Lahti KV syypää? Flatteja kyllä oli ilmoitettu noin kolmisenkymmentä kappaletta, mutta muuten vaikutti olevan vähemmän porukkaa.

Hieman olin jännittänyt miten jaksan raskauden kanssa pitkän päivän, mutta onneksi olin ottanut tuolin ja kunnon eväät mukaan, jolla pärjäsin hyvin. Iltapäivällä noin kolmen aikaan oli flattien vuoro. Esitin Harmin valiouroksissa, joka oli erittäin vilkkaalla tuulella eikä oikein malttanut seistä paikallaan. Juoksemisen jälkeen hän rauhoittui hieman, mutta EH saatiin. Tuomarin mukaan kaula oli liian lyhyt, jolloin koko koiran olemus oli liian kompakti. Täytynee etsiä kaulan venytyskone seuraavalle kerralle, mitä tuomari ehdotti...

Noin neljän aikaan oli Sagan vuoro (miten niin pitkä päivä!). Tassusprayta neidin tassuihin ja menoksi kehään. Valionartuissa oli kaksi narttua Sagan lisäksi; yksi Mei Danin narttu ja yksi ruotsalainen. Yhteisarvostelussa Saga oli aivan täpinöissään ja juoksi hirmu vauhtia. En ollut antanut neidille juurikaan aamupalaa, joten neidillä taisi olla hieman nälkä. Yksilöarvostelussa asetan aina Sagan namilla, mutta sitten seisotan vapaasti nami joko selän takana tai käsi juuri namitaskun kohdalla Näillä ollaan menty ainakin vuosi ja hyvin toiminut. Kunnes nyt. Sagalla taisi olla niin nälkä, että oli koko ajan namin perässä. Seisoi kyllä ihan ok, mutta en saanut venytettyä niin paljon jotta olisi ollut täydellinen seisonta, koska nami! Itse olin jotenkin niin pöllästynyt tästä tilanteesta, etten sitten tajunnut syöttää koko aikaa. Noh, oppia ikä kaikki. Juokseminen meni hurjalla vauhdilla ja muutenkin esitys oli ihan hyvä. Tuloksena sileä ERI ja kolmas paikka, kuitenkin hyvällä arvostelulla (mitä nyt kuono-osa saisi olla täyteläämpi). Ja ei kun suoraan häkille odottamaan ruokapalkkaa!

Itse olin tyytyväinen, että Sagalla kumminkin oli iloinen esitys ja hauskaa kehässä. Pakko mainita, että olin itsestänikin vähän tyytyväinen, että jaksoin juosta kahden koiran kanssa ja muutenkin koko pitkän päivän. Juokseminen, kun ei ole mukavimmasta päästä raskaana ollessa. Hiukan pyörrytti juuri ennen Sagan kehää mutta ei sen pahempaa, ettei kunnon nesteytyksellä olisi mennyt ohi.

Kävikö joku teistä Turun KV näyttelyssä? Oletteko te huomanneet näyttelyissä ihmisten vähenevän?

Seuraavana meillä on vuorossa nomekurssi Sagan kanssa (toivon, että saisin jonkun ottamaan kuvia) ja sitten Vaasan KV näyttelyt. Pikkuhiljaa alkaa kevätkausi rullaamaan käyntiin!

Mukavaa viikonloppua!

Paluu lapsuuden maisemiin

Kesälomalla kuuluu olla jonkin sortin roadtrip tehdä. Kun miehen suku on Vaasassa, koti etelä-Suomessa, mökki länsi Suomessa ja kesänäyttelyt täytyy kiertää, ei matkanteko ole ongelma. Olen muutaman vuoden haaveillut osallistumista Juvan kesänäyttelyyn, ei koska näyttely sinänsä ole mitenkään erikoinen, vaan koska isovanhemmillani ja meillä on ollut kesämökki Juvalla. Yli 100 vuotta vanha, vaatimaton pieni mökki ilman sähköä tai juoksevaa vettä, joka isovanhempieni kuoltua myytiin suvulle. Laittaessani Juvan näyttelyn kalenteriin saimme siis hyvän syyn poiketa Pirttijärven kautta katsomassa mökkiä ja järveä.

*Juomavesi pumpataan kaivosta*

Ajomatka alkoi kesämökille Tammisaareen josta ajelimme Juvalle Pirttijärvelle, sieltä Mikkeliin jossa yövyimme hotellissa, seuraavana päivänä Juvan näyttelyyn ja sieltä Vaasaan.

Aloitimme matkan aurinoisena lauantai aamupäivänä ja noin viiden tunnin ajomatkan jälkeen olimme tutussa itä-Suomen järvimaisemissa. Auton ikkunan ohi vilahti tuttu Visulahti Dino, sekä tutut keltaiset aukinaiset postilaatikot tien varrella. Pirttijärvellä oli kuin aika olisi pysähtynyt, kaikki näytti muuten samalta kuin lapsena, mitä nyt luonto oli päässyt villiintymään mökin ympäri. Hyttysiä oli pilvin pimein, mutta onneksi löysimme mökin avaimen ja mökistä pelastuksemme, OFF hyttyskarkotteeen! Koiria tämä ei valitettavasti auttanut ja varsinkin Simo oli hotelliin tullessamme hyttyspuremia täynnä. Noin tunnin saivat koirat riehua vapanaa ja uida järvessä kunnes lähdimme Mikkeliin hotellille, jossa kaksi väsynyttä mustaa nukahtivat heti. 

Seuraavana aamuna olivat molemmat vielä aivan vänyneitä, varsinkin Saga. Suunattiin kuitenkin Juvan näyttelyä kohti ja toivoin Sagan piristyvän matkalla. Olin varutunut helteeseen viilennysalustalla ja hellevaatteilla, mutta sää olikin sopivan viileä, jopa hiukan kolea, ja tummat pilvet leijuilivat näyttelyalueen yllä. Flatteja ei ollut montaa ilmoitettu, mutta aikataulu venähti kuitenkin hieman todella tarkan tuomarin takia. Ottaessani Sagan häkistä huomasin neidin olevan aivan muissa maailmoissa nukkumatin kanssa. Hiukan jaksoi häntä heilua alussa, mutta valitettavasti meitä seisotettiin todella kauan, eikä tämä vain ollut neidin päivä. Joten suuremman osan ajsat häntä roikotti alas mitä se ei ole tehnyt pitkän aikaan. Arvostelussa tuli myös maininta ahtaista askelista sekä edestä että takaa, jonka pistin väsymyksen piikkiin. PN kehässä Saga heräsi vähän henkiin joka sitten riitti PN2 sijoitukseen.

*Huomenta! Leikitäänkö?!*

*Aamu-uninen neiti (emännältä kaikki sympatiat!)*

Näyttelyn jälkeen teimme koirien kanssa pienen lenkin lintutornille joka sattumalta bongattiin aivan lähistöltä. Saivt koirat riehua vapaasti hetken ennen autoilua. Sitten auton nokka kohti länttä ja Vaasaa. Mitä lännemmäs ajoimme, sitä aurinkoisemmaksi sää muttui. Myös tie muuttui suoremmaksi (ja tylsemmäksi). Muutaman kerran pysähdyimme matkan varrella, yrittäen aina löytää jonkun vesistön jotta koirat saisivat vähän viilennystä. 

*Tulipahan blogiakin kirjoitettua autossa*

*Outoja tiennimiä*

Noin kuuden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Vaasaan jossa vietimme viikon. Mitä uutta siellä koettiin, sen saatte nähdä seuraavassa postauksessa!

 *Juvan viisaudensanat*

*VIHDOINKIN perillä!*