Vaasa KV

Viime viikonloppuna oli vuorossa perinteinen Vaasan kansainvälinen näyttely. Flateilla piti alunperin olla Ragnhild Ulin, Ruotsista, tuomarina mutta viime hetkellä tuli tuomarinmuuots ja flatit siirtyivät Kyproslaiselle Konstantinos Adreoulle. Tästä syystä myös kehä alkoi vasta klo 12 maissa. Olimme tulleet Vaasaan perjantai-iltana N ja koirien kanssa ja asuimme N äidin luona noin parinkymmenen minuutin matkan päästä Botniahallista missä näyttely järjestettiin. Näin ollen ehdimma rauhassa herätä ja pakata aamulla tavarat ennen kuin lähdön aika koitti.

Ragnhild Ulin kasvattaa itse flatteja Ruotsissa ja tämän huomasi ilmoittautuneista flateista. Yleensä Vaasassa on noin 10-15 flatteja ilmoittautuneita, mutta tänä vuonna ilmoittautuneita olikin 26. Nartttujen valioluokassa olikin pelkkiä tuttuja nimiä ja kasvoja. Kun tulimme Sagan kanssa paikalle hieman klo 11 jälkeen, ehdimme rauhassa pistää häkin pystyyn ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa kehän reunalla ennen flattien alkua kehän myöhästymisen jälkeen. Vaasan näyttelyssä on se mukava puoli, että oaikalle tulee monta tuttavaa ja muite koirattomia. Jotkut tulevat tutustumaan tiettyyn rotuun, muut vain moikkaamaan tuttavia mitä ei muuten usein näe.

*Kuva: Sanna Lähdekorpi*

 Narttujen valioluokassa Saga oli yllättävän reippaalla tuulella ja jaksoi seistä ja ravata nätisti. Yksilöarvostelussa halusi hieman vetää taas takajalat alleen, mutta muuten seisoi nätisti ja heilutti häntää. Kerran häntä laski, mutta sain neidin innostumaan uudestaan silittelemällä ja häntä nousi takaisin heilumaan. Juoksussa sain jälkikäteen kuulla N:ltä, että en en enää ihan pysy Sagan vauhdissa mukana kun neiti juoksee niin kovaa, mtt aihan vielä en ajatellut ulkoistaa esittämistä. Yksilöarvostelussa saimme ERIn jonka jälkeen nopeasti häkin kautta ja kilpailuluokkaan. Kilpailuluokassa seistiin ja mentiin kierros ympäri kunnes tuomari poimi neljä parasta narttua. Hetken hän mietti Sagan ja Sagan siskon Akan välillä, mutta loppujen lopuksi siskolikka veti pidemmän korren ja Saga oli VAL ERI 3 hyvällä arvostelulla. Kovin tyytyväisiä oltiin kuitenkin tähän tuokseen, huomioon ottaen että luokassa oli mukana monta voitokasta ja korkeatasoista narttua.





Yksilöarvosteluiden loputtua esitimme Harvahampaiden kasvattajaryhmän neljällä nartulla (Iitu, Akka, Saga ja Hulda) joka oli ROP kasvattaja KP:n kera. Ei muuta kuin isoja kehiä odottelemaan. Katsoimme aikatauluista, että kasvattajaryhmät olisivat melkein viimeisinä isoista kehistä, ja päätimme lähtemään N äidin luokse pakkaamaan tavarat ja hakemaan Simon tässä välissä. Lähdimme myös N isän luokse lounaalle koirien kanssa, koska näyttelypaikalta ei ollut kuullut mitään (olimme pyytäneet heitä soittamaan jos kehien järjestys muuttuisi). Juuri kuin olimme istuutumassa autoon tuli soitto, että kasvattajaryhmät oli kutsuttu kokoomakehään. Tuli ihan pikkaisen kiire! Vaihdoin näyttelyhousut autossa ja N taisi tehdä uuden nopeusennätyksen Vaasan keskustan ja Botniahallin välillä (ONNEKSI ei nähty poliiseja..!). Juoksin Sagan kanssa sisälle ja näin kasvattajien kokoomakehän. Näyttelyhihna ja jakku oli häkissä hallin toisella puolella ja oli juoksemassa sinnepäin kun tuli huuto, että nyt noin vaan kehään! Hypättiin sitten Sagan kanssa lenkkihihnan ja lilan hupparin kera muiden mustajakkuisten esittäjien keskelle.

Kauan jouduimme seisottamaan tietämättä kävelikö tuomari vain huvikseen ympäri vai tuomaroiko. Yhdessä viheessa hän tuli meidän ohi todeten "keep your money". Emme sitten tienneet tarkoittiko tämä että peli oli jo menetetty vai mitä... Tässä vaiheessa kuitenkin ehdin käväistä vaihatmassa jakun ylle ja Sagalle näyttelyhihnan päälle. N oli myös ehtinyt sisälle ja opastin häntä videoimaan isoa kehää. Ennen kehää käytiin koirien järjestys ja viime hetken yksityiskohdat läpi (kuten, koirat lähekkäin, ei liian nopea juoksutahti että meikäläinen pysyy mukana jne..). Isossa kehässä juostiin sisälle, seisotettiin ja juostiin edestakaisin. Tämän jälkeen tuomari poimi meistä neljä jatkoon menijää. Juoksimme kehän toiselle laidalle ja seisotimme. Suureksi iloksemme Harvahampaan Kennel kuulutettiin ykköspaikalle voittajina! Tämä "keep your money" taisi siis olla tomarin tapa sanoa, että ottakaa vain rauhallisesti tai vastaavaa. 

Kannatti siis ajaa 150km/h moottoritiellä hallille... Tämän jälkeen oli hyvä pakata kamppeet ja suunnata alas etelään onnistneen näyttelypäivän jälkeen. Kiitos kaikille tutuille ja sukulaisille seurasta ja kiitos heille jotka tulivat meitä katsomaan! :)

Vaasa KV näyttelyreissu

Viikonloppuna jätimme keväisen pk-seudun taaksemme, ja ajoimme Vaasaan. Viikonloppu olisi yhdistetty sukulais-,kaveri- ja näyttelyreissu, sillä sununtaina oli luvassa Vaasan KV näyttely. Joakim OHlsson toimisi 12 ilmoitetun flatin tuomarina. Vaasan näyttely on meille jonkin sortin huonon karman näyttely, sillä oli tuomari mikä tahanasa, ja Sagan karva sitten upean kiiltävä tai karhea ja huono tahansa, me emme koskaan menesty tässä näyttelyssä. Tideä sitten mistä planeettojen asennosta tämä johtuu, mutta joka vuosi on tullut joko EH tai sileä ERI. Mutta ainakin on hyvä syy lähteä pohjoiseen moikkaamaan sukulaisia!

Ajellesamme ylös perjantaina, totesin yhtäkkiä ettei meillä ole häkkiä mukana! Hyvä kun koiran olin muistanut ottaa mukaan, mutta häkki ei ollut tullut mieleenkään. Päätin ensimmäistä kertaa koskaan kokeilla somen voimaa, ja emmeköhän viidessä minuutissa saanet vastauksen avunpyyntöömme roturyhmässä! On se some välillä ihanan tehokas.

Lauantaina Saga sai tavata pohjisen poikaystävänsä Alfonsin. Kaverukset ovat joka kerta yhtä innoissaan kun näkevät toisensa ja tulevat todella hyvin toimeen. ALuksi leikkivät hyvin yhdessä, mutta sitten kepit voittivat leikit, ja molemmat nakertelivat omaa keppiä. Sisällä sitten oli tietysti pakko riehua kun omistajat yrittivät kahvitella rauhassa! Vaasassa oli todella mutainen keli, joten illalla odotti tassujen pesu ja puunaus näyttelyä varten.

Flattien kehät oli arvioitu alkavan vasta 12:30, joten ehdimme hyvissä ajoin pukeutua ja puunata Sagan. Lähdimme sitten hyvissä ajoin Botniahallille, jotta saisimme lainahäkin. Labradorit olivat ennen flatteja kehässä, ja hetken niitä seuranneena totesin, ettei flattien kehät alkaisi ajoissa, ja että tuomarilla oli erittäin tiukka linja. Noin paristakymmenestä labradoriuroksesta kolme(!) sai Eri SA:n ja nartuista kukaan ei saanut sa:ta. Aloin epäilemään että tultaisiin kotiin H:n kanssa. Minua alkoi hermostuttamaan aivan vietävästi, mikä ei tietysti parantanut Sagan esittämistä...

Loppujen lopuksi flatit alkoivat yli tunnin myöhässä, ja tuomari jatkoi samaa linjaa kuin labradorien kanssa. Olin ilmoittanut Sagan käyttöluokkaan, jossa oli meidän lisäksi kaksivuotias Diwa. Olin samalla viikolla ollut näyttelytreeneissä, jossa olin saanut vinkin juoksuttaa Sagaa löysällä hihnalla. Muuten neiti on alkanut seisoa vähän sahapukin lailla, En ole hirveästi viitsinyt puuttua asiaan, koska täydellinen seisominen ja hännänheilutus ei onnistu yhtäaikaa neidiltä. Se on joko tai. ;) Nyt kuitenkin kuvista näkyy hyvin, että etujalkojen täytyisi asettua taaksepäin rungon alle koska  muuten selkälinja kärsii. Tuomari kopeloi todella tarkasti, juoksutti kierroksen ja antoi lopullisena tuomiona EH:n.  

Ainoana SA:n saaneena narttuna Diwa voitti ansaitusti nartut ja oli lopuksi VSP.
Vapaasti suomennettuna arvostelussa luki näin:

3,5 vuotias erinomainen kokonaisuus seistessä. Feminiininen pää. Hieman vaaleat silmät. Hyvä kaula. Erinomainen rintakehä. Hieman pienet(? knappa) kulmaukset. Hyvät jalat ja tassut. Selkälinja laskee hieman juostessa. Erinomainen karva.
Tulos: Käy EH, Tumori: Joakim Ohlsson

Seisontatreeniä siis pukkaa! Nyt tuli ensimmäistä kertaa noottia liikkumisestia, ja luulen sen johtuvan siitä, että jouksutin Sagaa löysällä hihnalla. Olen muutenkin aika pettynyt tulokseen, en vain siksi että saimme EH:n, vaan koska minua hermostutti niin kamalan paljon että en pystynyt esittämään Sagaa niin hyvin kun olisi pitänyt. Tyhmästä päästä se koko kroppa kärsii kuten sanotaan. Noh nyt olen ilmoittanut Sagan valiolukaan seuraaviin näyttelyihin, joten katsotaan miten siinä menee.

Olitko sinä Vaasan näyttelyssä?

Vaasa KV viikonloppu

Hellurei!

Viikonloppuna minä, N ja Saga suuntasimme nokkamme Vaasaa kohti, jossa sunnuntaina oli tiedossa Vaasan KV näyttelyt. Lähdimme heti töiden jälkeen perjantaina Mariannen luokse joka trimmasi meidän metsämörrin näyttelykuntoon, ja sieltä sitten noin viiden tunnin ajomatka kohti Vaasaa. Saavuimme myöhään perjantai-iltana perille talviseen Vaasaan (arvatkaa kuk oli pakannut kevätvaatteet mukaan...!).

Lauantaina oli vuorossa kaveritreffit! Alfons flatti omistajineen tuli moikkaamaan meitä, ja kyllä vauhtia taas piisasi kun kaverukset näkivät toisensa pitkästä aikaa! Mukana oli myös Alfonsin nuorin omistaja, Max melkein 1v. Saga kun ei ole pikkulapsia ennen nähnyt, oli aivan ihmeissään nähdessään tämän mini-ihmisen. Aluksi neiti tuskin huomasi hänstä, sitten melkein pomppi Maxin päälle(onneksi toinen on tottunut flatteihin!) kunnes lopulta sain neidin ymmärtämään, että tämä myös on ihminen pienestä koostaan huolimatta. Vähän saatiin varoa, mutta hyvin neiti lopussa osasi varoa Maxia ja antoi jopa tämän heittää palloa. 

Illalla oli puunaus ja harjaus vesipedon kanssa (ainoa miinus asua veden ääressä...) ja sunnuntaina suunnattiin kohti Botniahallia ja näyttelyitä. Flatteja oli ilmoitettu 16 ja tuomarina toimi Viveca Lahokoski. Junnu-iässä Saga oli saanut tältä EH:n koska oli silloin liian kuiva, mutta sai muuten hyvän arvostelun. Siksi otin ilolla Mariannen tarjouksen vastaan kun hän tarjoutui esittämään Sagan.

Tämän näyttelykauden ensimmäiset näyttelyt meille, ja kova taso heti alkuun! Kaksi kolmasosaa kaikista flateista oli Sagan luokassa, niin kuin myös moni ruotsalainen flatti. Joten kova kisa tiedossa. Kehät olivat tunnin myöhässä, joten ehdittiin kiertää kanttiineja moneen kertaan. Lopuksi oli vihdoinkin AVO narttujen vuoro. Marianne sai esiintymään todella upeasti, häntä heilui ja neiti seisoi ryhdikkäästi koko ajan. Ainoastaan mittaus tuotti hieman hankaluuksia. Sagaa ei ole mitattu ennen joten rullamitta oli neidin mielestä takuuvarma flatteja syövä hirviö. Onneksi Marianne taitavasti sai loppujen lopuksi neidin seisomaan paikallaan ja arvostelu jatkui. Tuomari seisotti oikein koko rahan edestä, mutta Saga jaksoi seistä hyvin. Loppujen lopuksi punainen lappu heilui ja saimme toivotun ERIn!

Kun AVOn nartut sijoittui jäi saga kuitenkin ilman sijoitusta, koska oli liian korkea. Yleensä en mieti Sagan suuruutta, mutta nyt kokoeron näki selvästi muihin narttuihin verrattuna. Arvostelussa luki mitaksi 63, jonka en ihan tiedä mistä tuomari oli mitannut... Kyllä Saga on korkea, mutta hänen isänsä esimerkiksi, oli 62cm eikä Saga ollut häntä korkeampi. Noh, oli miten oli, ihan hyvä aloitus tälle näyttelykaudelle ja saimme kuitnekin hyvän arvostelun. Tämän jälkeen shoppailtiin possunkorvia Sagalle, uuden treenikassin ja pipon ja sitten suunnattiin kotiapäin.

Tulevana viikonloppuna vuorossa Inkeroisten RN johon on tulossa valtava määrä flatteja kun kerran on flattikasvattaja tuomarina. Silloin esitän Sagan itse, joten kiinnostuksella odotan mitä tuomari Sagasta tykkää!