Tunnaria ja valonpilkahdusta tunnelin päässä

Tiistaina pakkasin kiireisen työpäivän jälkeen tokokassin ja koiran autoon, ja suuntasin kohti Agmestan treenejä. Vaikka ei olla kovin paljon kotona ehditty treenailla, ovat ohjatut treenit ihania henkireikiä arkeen.

Tarkoitus oli treenata kiertomerkin bongaamista, tunnistusnoutoa, sekä hieman seuraamista. Olen edelleen jatkanut "yllätyspalkan" antamista liikkeiden välissä, ja se näyttää tepsivän. Saga on hyvin kuulolla ja keskittyy minuun paremmin kuin koskaan. Nykyään kontaktinpito on niin intensiivistä, ettei muut käskyt ihan tahdo mennä perille. Merkin kiertoon tai tunnariin sai antaa kaksi tai kolme käskyä ennen kuin tapahtui mitään... Postauksen lopussa oleva tunnarivideo on oiva esimerkki tästä. Ei ainakaan tule tylsää kun aina on jotain treenttavaa!

Merkin kierrossa Sagalla on jostain syystä vaikeuksia bongata tötsä. Usein neiti haahuilee muiden merkkien ympäri, ruutumerkkien tai muiden esineiden ympäri. Nyt pyysin apparia siirtämään merkkiä Sagan näkemättä. Kun merkki oli paikoillaan käännyimme ja koitin saada Sagan bongamaan merkkiä alustavalla "missä merkki?". Tämän jälkeen appari kävi taputtamassa merkkiä näyttääkseen, että siinä se tosiaan oli. Tällä pyrin opettamaan Sagalle, että merkin kierrossa merkki on aina suoraan edessä. Parin kerran jälkeen neiti bongasi jo merkin aktiivisemmin, mutta vielä tämä kaipaa vahvistusta.

Tunnistusnoudossa Sagalla menee helposti kierrokset liian korkealle eikä silloin jaksa keskittyä tehtävään, vaan ottaa ensimmäisen parhaan kapulan suuhunsa. Monen treenikerran jälkeen alkaa nenän työnskentely paraantua. Vielä ollaan lähellä kasaa, sillä mitä pidempi matka, sitä enemmän kierrokset nousevat. Tällä kertaa otimme vielä hieman lisää matkaa kapuloihin, enkä laskenut oikeaa kapulaa heti maahan, vaan kosketin maata ja häiriöesineitä ennen kuin piillotin kapulan. Palkan saa heti kun on nostanut oikean kapulan, eli palautusta ei olla vielä otettu treenin aiheeksi. 

Suurin haaste meille molemmille tässä liikkeessä on rauhallisuus. Olen niin tottunut, että Sagan virettä täytyy nostaa jokaiseen liikkeeseen, että usein itse hätiköin liikaa jonka seurauksena Saga on epätarkka. Nyt oli lisäksi vielä kamera lisähäiriönä. Kotiläksynä on siis vieläkin kärsivällisyyden ja rauhallisuuden harjoitteleminen!

                                          

Seuraaminen. Meidän ikuisuusprojekti. En ole kerran enkä kaksi miettinyt josko me koskaan saamme tämän liikkeen toimimaan. Edes tyydyttävästi. Saati sitten sitä tasoa mihin EVL tasoon tarvitaan. Nyt on kuitenkin ilmestynyt pientä valonpilkettä tunnelin päässä. En uskalla vielä sanoa, että seuraaminen olisi edistynyt, sillä niin monta kertaa olemme kokeilleet jotain uutta motivointisysteemiä tähän liikkeeseen. Uusi metodi on voinut toimia kerran tai kaksi, vain palataaksemme takaisin lähtöruutuun. 

Mutta, kuten olen maininnut, olemme tehneet paljon keskittymistreeniä, jotta Sagan kontakti ja keskittyminen pysyisi minussa eikä kaikessa muussa. Tämän seurauksena Saga pitää perusasennossa kontaktia aivan eri tavalla kuin tähän asti. Heti pysähdyttyäni neiti ottaa kontaktin ja pitää sen kunnes toisin sanotaan. Ennen katse haahuilli sinne tänne. Nyt olen todella todella varovaisesti yhdistänyt tätä positiivista kontaktinpitoa liikkeeseen. Emme ole kävelleet montaa askelta, ja eniten teemme käännöksiä jotta into pysyisi yllä, mutta koko Sagan olemus seuraamista kohtaan on vaihtunut. Koko koira on enemmän motivoitunut liikkeeseen, se on intensiivisempi ja tarkempi. Tämän seurauksena uskallan siis taas tuntea pienen pientä toivonpilkahdusta. 

Muuten pidän todella paljon Sagan tekemisestä juuri nyt. Koko koira on intensiivisempi ja kohdistaa energiansa tekemiseen eikä riehumiseen. On todella ilo treenata tämän kaverin kanssa ja yhteistyömme on parantunut paljon.

Arkiseuraamisesta koeseuraamiseen

Nyt olisi luvassa viimeinen osa hihnakävely- ja seuraamispostauksista. Ajattelin tosin taas aloittaa muutamalla tärkeällä asialla mitä tulee koirankoulutukseen, jotka unohdin mainita edellisessä postauksessa. 

1. Kehu

Koira tarvitsee kehuja heti kun tekee oikein. Vaikka ottaisi päähän että "ei se koskaan opi" täytyy aina muistaa kehua koiraa. Muuten treenaamisesta tulee pakkopullaa sekä ohjaajalle että koiralle.

2. Oma pää

Jos olet huonolla tuulella, väsynyt tms, älä purkaa sitä koiraan. Se ei ole tehnyt mitään sinulle ansaitakseen karjumisesi ja huonotuulisuutesi. Jos huomaat että tänään ei pinna riitä, jätä suosiolla treenaamatta sinä päivänä. Tai treenaa myöhemmin. Huonotuulisuus ei auta ketään eikä koira opi mitään jos et jaksa keskittyä.

Sitten asiaan! Nomeseuraaminen on siis vapaamuotoisempi seuraaminen kuin tokoseuraaminen. Koiran tulee kävellä vieressä, vapaana, mutta ei tarvitse pitää katsekontaktia niin kuin tokossa. Me käytämme tätä myös arkiseuraamisena niin, että kun ihmisiä tulee vastaan lenkillä ja Saga juoksee vapaana, ota hänet sivulle seuraamaan kunnes ollaan ohitettu vastaantulijat. 

Tässä täytyy taas itse miettiä kuinka tiukka on paikan kanssa. Meille riittää että Saga on suhteellisen hyvin nvieressä, eli ei tarvitse kulkea lapa vasemman jalan vieressä kuten tokossa. Tosin tiedän myös henkilöitä jotka ovat millimetrin tarkkoja tämänkin seuraamisen paikan suhteen. Se täytyy vain itse päättää miten sen haluaa.

Tämä seuraaminen on helpoin aloittaa nameilla. Nami käteen ja koira perusasentoon vierellesi. Sitten käsky "seuraa" ja pari askelta eteenpäin. Heti nami ja kehu kun koira seuraa mukana. Kun koira on ymmärtänyt idean, voi kokeilla nostaa namikättä, niin että koira ei kokoajan ole kirsu siinä kiinni. Sitten laitetaan nami taskuun, niin että koira näkee, ja pyydetään seuraamaan. Kohta voi jo namin häivyttää ja palkata vasta kun koira on seurannut haluamasi pätkän. Tällä ei ihan nomekokeisiin päästä, mutta perusidea on tämä. Jotta tämä onnistuisi kokeissa täytyy koiran osata tämä eri ympäristöissä ja sietää erilaisia häiriöitä.

*Aloitus namilla*

Jos koira edistää, ottaa ohjaaja nopeasti muutaman askeleen taaksepäin. Itse sanon samalla "ohho" tai "ajjaj" niin että koira ymmärtää että jokin meni väärin. Sitten otetaan uusiksi. Kun koira on ymmärtänyt idean voi myös palkata lelulla. Silloin palkka tulee lentää ulkokautta taakse, jotta koira ei ala edistämään. 

*ohjaaja korjaa koiran muutamalla peruutusaskeleilla jos edistää*

Tärkeintä tässä on, että ottaa muutaman askeleen kerralla, eikä heti aloita seuraamista sadalla metrillä.

Tokoseuraaminen eroaa tästä siten, että koiran tulee kulkea ohaajan vasemmalla puolella, lapa ohjaajan vasemman jalan kohdalla ja pitää koko ajan katsekontaktia ohjaajan kanssa. Tässä olemme niin vaiheessa Sagan kanssa, että en viitsi mitään sen suurmepia neuvoja jakaa. Mutta olen nyt opettamassa neidille koko seuruun uudestaan imuttamalla, kun ei mikään muu tekniikka tunnu toimivan. Tässä koira seuraa ensin namikättä, sitten kättä nostetaan hieman koiran kuonosta pois, ja tätä kautta sitten pitäisi saada katsekontakti toimimaan. Katsotaan, sanoi lääkäri, jos tämä toimisi.

Toivottavasti näistä ideoista oli edes vähän hyötyä. Miellellään saa ottaa yhteyttä jos sinulla on muita ideoita, tai jos kokeilet näitä vinkkejä saat mielellään kertoa miten meni! 

Koiran kanssa voi harrastaa niin monta eri asiaa, mutta tärkeintä on että molemmilla on hauskaa yhdessä!

Ps. Mitäs pidätte blogin uudesta ulkoasusta?