TOP 5 harrastusta

Hellureita taas pitkästä aikaa! 

Vaikkakin kirjoitan blogia lähinnä päiväkirja/treenipäiväkirja muodossa, tulee samantyyppisiä postauksia väkisinin usein. Selailessani blogitekstejäni läpi huomasin, että tokotreenit ovat olleet läsnä useimmissa viime ajan postauksissa. Toki se on ykköslajimme, mutta vaihteluhan tunnetusti virkistää! :) Valonnäyttäjä blogista inspiroituneena ajattelin listata tähän alle viisi lempiharrastustani koiran kanssa. Käikkia näitä emme harrasta Sagan kanssa, mutta olen niitä hieman seurannut ja olisi hauskaa joskus kokeilla! 

1. TOKO

Tämä ei tuskin tullut kenellekkään yllätyksenä, onhan toko päälajimme. Kontrollifriikki kuin olen, pidän tästä hieman pikkutarkasta lajista. Kynnys kokeisiin on matala, ja luokaat vaikeutuvat astettain sitämukaan kuin etenee. Koiran tulee olla ohjaajan kanssa hyvässä yhteisyössä ja suunnata energia ja voima juuri oikeeseen liikkeeseen ja suuntaan.

Kaikki alkoi oikeastaan pentutreenistä ja Mariannen aloittamasta arkitoko ryhmästä. Siitä sitten ollaan pikkuhijaa edistytty, tosin vieläkin taitavan Mariannen valvovan silmien alla treenattavana, ja nyt on jo TOKO SM seuraava haaste! Välillä on ollut hiljaisempaa treenialalla ja välillä enemmän vilinää javilskettä. Tällä hetkellä meillä on aivan mahtava treeniporukka jonka kanssa olemme treenanneet jo muutaman vuoden. Nyt meillä on ollut koko talven hallipaikka treeniporukan kanssa, ja kesällä jatkamme ulkona. Nämä ohjatut ovat jokatoinen viikko. Sen lisäksi meillä on tämän vuoden alusta kerran viikossa tunti vuokrattuna agimestalla jossa treenaamme kahden muun koirakon kanssa. Tarkoitus olisi jatkaa heidänkin kanssa ulkokauden aikana, kenttiä välillä viahdellen. Sekä koiralle että ohjaajalle tekee välillä hyvää vaihtaa porukkaa ja maisemaa. Saa esille uusia puolia ja näkemyksiä treeneissä, itsessä ja koirassa!

2. Näyttelyt

Tämä on yksi lempiharrastuksistani ihan vain sosiaalisen ilmapiirin vuoksi. Monet haahuilevat pokaaleja, mainetta ja kunniaa, mutta minulle ja Sagalle tämä on lähinnä mukava yhteinen harrastus, jossa saa tavata samanhenkisiä ihmisä ja tuttavia. Jos menestystä tulee niin se on mukavaa plussaa. :) 

Olemme yhdessä Sagan kanssa tutustuneet tähän lajiin. eidän piti siis vain käydä yksissä pentunäyttelyissä koska kasvattaja sitä toivoi. Mutta kuinkas kävikään... Koko Suomen läpi en jaksa kuitenkaan ajella "sen" tuomarin tai "the näyttelyn" perään (okei, erkkarit ovat poikkeus joka vahvistaa säännön), mutta muuten niitä tulee ihan mukavasti kierrettyä, varsinkin kesäaikaan.

3. NOU/NOME- noutajien metsästyskoe

Nome kuuluu myös meidän harrastuksiin Sagan kanssa, vaikka tämä ei oikeastaan ole blogin puolella näkynyt hirveästi. Taipparit (NOU) saimme suoritettua edellisenä kesänä, ja nyt olisi tarkoitus aloittaa NOMEn alokasluokan juttuja. Tässä lajissa olemme kuitenkin Sagan kanssa (tai ainakin minä olen!) niin noviiseja, että kaikennäköiset viisaudet ja kommelukset ovat suurimmaksi osaksi parasta jättää kouluttajan ja koirakon välille. Mukava laji kuitenkin jossa pidän siitä, että koira saa toteuttaa rodunomaisia taipumuksiaan ja tehdä rodunomaista työtä!

4. VEPE- vesipelastus

         *Okei, tiedustan ettei tämä ole mikään Vepe kuva, mutta s eon niin ihanan keäsinen että oli pakko laittaa tänne ;) *

Tätä lajia emme harrasta Sagan kanssa. Olen kuitenkin lukenut lajista, ja sivusta seurannut, ja se vaikuttaa todella kivalta! Saga onkin sellainen vesihirviö, että luulen että hänkin pitäisi siitä. Pidän varsinkin siitä, että tämä laji on avoin kaikille roduille, eikä siellä samalla tavalla kuin monessa muussa lajissa ole yksi rotu ylitse muiden.

5. Agility

Tämä vauhdikas laji ei myöskään kuulu harrasturepertoaariimme Sagan kanssa, mutta vaikutta hauskalta ja vauhdikkaalta! Plussana pidän ehdottomasti sitä, että myös ohjaaja saa liikuntaa eikä vain koira. Kuka tietää, ehkä me vielä joskus kokeilemme tätä vauhdikasta lajia Sagan kanssa!

Näiden lisäksi meillä on Sagan kanssa myös yksi lempiharrastus, joka kuitenkin jäi hieman listan ulkopuolelle, koska ei sanan varsinaisessa merkistyksessä ole harrastus. Tämä on pitkät metsälenkit ja uusien metsäpolkujen tutkiminen. Metsässä on jotain ihanaa taikaa, ja voisimme neidin kanssa vaeltaa metsissä päivät pitkät!

Nyt kaikki heittämään omia top 5 harrastuslajeja! Löytyykö listaltasi joitain samoja harrastuksia?

Joulutreenejä, haasteita ja koiratapaamisia

Tänä vuonna joulua vietettiin ainakin täällä etelä-suomessa sateisessa ja tylsässä säässä. Onneksi kuitenkin joulun ohjelma oli säätä parempaa! Joulupäivänä tosin aurinkokin pilkahti esile, vaikka en henkilökohtaisesti siitä päässyt nauttimaankaan.

*Onneksi joulupäivänä oli parempi sää*

Ennen joulua meillä olikin tokoryhmän kanssa kunnon yhteiset joulutreenit, jotka samalla osoittautuivat vuoden haastavimmiksi treeneiksi. Oli maahanmenoa ja luoksetuloa vuorotellen ringistä, piparkakun ohi (arvatkaa vaan kuka siinä vauhdissa ehdi napata piparin...), ruutuun menoa häiriössä, niin ikään piparkakkujen ohi ja piparkakkujen pitämistä kuonon päällä. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä oli ihan tarpeeksi haasteita koirille! Saga oli aika nopea palkkaamaan itse itseään ppipareilla, mutta ymmärsi kerran jälkeen ettei näin tehdä. Tosin sitten otti niistä vähän paineitakin. Toiset paineistuivat niin etteivät halunneet liikkua ollenkaan, ja toiset eivät olleet moksiskaan häiriöistä. Saivat koirat hieman ajateltavaa ja uusia haasteita!

                                                                   *Ei liiku, vielä pysyy..*

Tämän lisäksi oli vielä frolic haaste. Koira maahan, ja frolicceja koiran ympäri. Sanomattakin selvää ettei koira saanut syödä niitä. Tämän jälkeen piti siirtää koira kuviosta pois, ilman että kuvio meni rikki. Tavalla tai toisella. Hieman flattien heiluvat hännät aiheuttivat lisähaasteita, mutta kaikki pääsivät loopujen lopuksi pois kuviosta. Sagan laitoin ensiksi istumaan kaukoilla, ja siitä ohjasin sitten varovasti pois. Ei uskaltanut muuten edes nuuski frolicceja, joten hyvin meni! 

Jouluaattona suuntasimme N ja Sagan kanssa meidän mökille, missä perheeni vietti joulua. Saga oli aivan onneissaan kun sai juosta vapaana mökillä. Valitettavasti sää oli sateinen ja pimeä, joten kuvia ei oikein tullut otettua. Joulupäivä oli sitäkin aurinkoisempi, mutta onnistuin seinään nojatun leikkuulaudan avulla loukkaamaan varpaani, jonka seurauksena istuin sisällä ihastelemassa aurinkoa jalka korkeallaja paketissa muiden ulkoilessa... Illalla veljeni avovaimoineen tuli Hugo koirulin kanssa kylään, ja johan vauhtia riitti kahden riehujan kanssa! Onneksi pystyivät mökillä päästämään pahimmat höyryt pihalla, jotta seinät pysyisivät pystyssä. Mutta hyvin nuo kaksi tulevat toimeen keskenään.

*Hugo Sagan joululahjan kimpussa*

Tapaninpäivänä pakkasimme taas auton ja suuntasimme kohti Vaasaa ja mieheni sukua. Taas tuli syötyä hyvää ruokaa ja sukuloitua. Onnistuimme myös sopimaan treffit flattikaverimme Alfonsin kanssa. Jopa tämä ontuva emäntä pystyi tulemaan koirien kanssa pienelle lenkille kipeästä varpaasta huolimatta. Ilo oli katsella noiden kahden koiratovereiden jälleennnäkemistä! Valitettavasti oli jo pimeää kun tapasimme niin ätmä kuva jäi ainoaksi siltä illalta. Saga oli jo hypännyt autoon ja meidän piti suunnata etelää päin, mutta Alfonsin mielestä kaveria ei jätetä ja hyppäsi mukaan kyytiin. On ne ihanat nuo kaksi flattikaveria!

Vielä on onneksi hieman joululomaa jäljellä, jotta varvas ehkä ehtisi toipua ja voisimme Sagan ja N kanssa päästä suunnittelemaamme megalenkille nuuksioon. Tällä ontuvalla vauhdilla kun tuskin edes postilaatikolle pääsee...

                                                                     *Sagan lempijoululahja, piippaavaa pehmoluu*

                                        Miten teidän joulunne sujui? 

Psst! Olethan huomannut blogin uudet facebook sivut? Sinne pääset klikkaamalla TÄTÄ.  Käythän tykkäämässä?

Neljä vinkkiä loistavaan syysulkoiluun!

Asuinalueellamme on kaikille koiranomistajille ja muille karvakuonolaisten omistajille oma facebookryhmä. Sen kautta olemme hiljaittain järjestäneet muutaman loistavan kimppakävelyn koirille. Siis kirjaimellisesti loistavan, sillä tarkoituksena on ollut kävellä ympäri asuinaluetta ja näyttää, että käytämme heijastimia pimeällä ja kehottamaan muita (varsinkin lapsia) käyttämään niitä myös. Yli 2000 koiraa kuolee joka vuosi liikenneonnettomuuksiin, josta suuri osa vältettäisiin heijastimilla!

                                                               *Loistavaa porukkaa*

                                                              *Sumuisessa syysillassa näkyvyys on erittäin huono*

Tähän tempaukseen olemme saaneet sponsorointia muunmuassa Faunattaresta koiranamien ja kakkapussien muodossa, sekä Royal Caninilta heijastinpipojen ja lenkkihihnojen heijastimien muodossa. Itse olemme varta vasten kaivanneet kaikki omistamamme heijastimet päälle, sekä omistajille että koirille. Vaikka kuinka itse sitä luulisi, niin jo hämärässä autoilijoilla on vaikeaa nähdä jos kuljet ilman heijastimia!

                             
                              Tässä minun ja Sagan vinkkimme loistavaan syysulkoiluun:

1. The more-the merrier, eli mitä enempi heijastimia sen paremmin näyt! Haijastin on halpa henkivakuutuus sinun ja koirasi hengestä!

2. Tarkista heijastimesi ikä! Heijastin vanhenee eikä vanha näy yhtä hyvin kuin uusi, muista siis uusia heijastimesi säännöllisesti!

3. Pimeä voi yllättää, laita takkiisi ja koiran hihnaan varmuuden vuoksi heijastin kiinni, joka on koko syyskauden siinä jos pimeä pääsee yllättämään.

4. Vaihtoehtoja vanhoihin rumiin heijastinliiveihin löytyy, etsi omaan tyylisi sopiva heijastin!

Nykyään löytyy heijastinpipoja, -takkeja, -liivejä, -naruja, -hanskoja ja kaikenlaista joka lähtöön ihan kaikille. Jos se 90-luvun vanha heijastinliivi siis nolotta, älä anna sen olla este näkyvyyteen pimeässä! Myös koirille löytyy valopantoja, heijastinliivejä, orbilockeja, hijastintakkeja ja vaikka mitä.

*Vanhoja tylsiä heijastimia ei tarvitse enään käyttää. Nyt löytyy heijastimia ihan jokaiselle tyylistä riippumatta!*

Itse käytän heijastinliiviä, heijastinpipoa, ranneheijastinta ja tarvittaessa otsalamppua. Sagalla käytämme Rukan huomiliiviä ja Little&Biggerin valopantaa. Varsinkin valopantaa voin suositella tummien ja runsasturrkisten koirien omistajille! Pantaa voi ladata USB:n avulla ja se näkyy jopa 500 metrin päähän, myös hieman paksuturkkisemmilla koirilla.

Mitä heijastmia SINÄ ja KOIRASI käytätte? Haastan kaikki tämän postauksen lukeneiden kertomaan joko tähän kommentoimalla, tai omassa blogissa (laita mielellään linkki postaukseen tänne) mitä heijastimia te käytätte ulkoilessanne! 

Haasta myös muita käyttämään heijastimia!

Laitetaan valoa kiertämään, jos saamme edes mutaman koirakon lisää käyttämään heijastimia pimeällä olemme onnistuneet!

                                               Valoisaa syksyä toivottaen,
                                                  Johanna ja Saga

10 faktaa omistajastani

Jonkin aikaa sitten tein postauksen jossa kuvailin arkea Sagan sanoin. Nyt sain haasteen antaa Sagan tulla koneen ääreen ja naputella 10 faktaa minusta. Toivotaan että kone on vielä ehjä tämän jälkeen, hehhe... Useimmat kuvat ovat muten puhelinkuvia, koska postaus on tehty mökillä N koneella, eikä kameraa ole mukana. Mutta nyt päästän Sagan tangenttien ääreen!

Noniin vihdoinkin sain sitten tulla tämän blogin ääreen! Kun se kerran minusta kertoo niin tämän mahdollisuuden olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten! Mutta asiaan! Tästä seuraa nyt kymmenen faktaa tuosta ihmisestä joka kutsuu itseään emännäkseni, tai matte näin meidän kesken:


1. Matte puhuu ja laulaa aina. Siis ihan aina. Itsekseen, tavaroille, mulle... Varsinkin kun on yksin tai mun kanssa. Ja se puhuu siis koneillekin ja kun ajetaan autoa niin se puhuu muille autoilijoille (tai noh,,, huutaahan sekin välillä niille hehhe). Jos tulee jutusta pulaa niin se laulelee itsekseen. Tai sit se laulaa muuten vaan. Myös ulkona lenkillä. En siis tiedä onko tuo ihminen koskaan hiljaa? Tuskin edes kuin nukkuu...

2. Matte on surkea heittämään palloja. Siis oikeasti s-u-r-k-e-a. Tokotreeneissäkin kaikkien aina pitää varoa jos matte palkkaa pallolla koska ei koskaan tiedä minne se menee!


3. Onneksi matte menee naimisiin kokin kanssa koska se ei koskaan jaksa laittaa ruokaa. Osaa kyllä mutta väittää aina eittei ehdi. Joten husse hoitaa sen homman. Onneksi mun sapuskat ei kuulu tähän joukkoon, ne tulevat aina minuutilleen ja sisältävät kaikkia äklöjä vitamiineja mitä minun muka kuuluu syödä kun syön raakaruokaa.


4. Matte tykkää käydä näyttelyissä minun kanssa vaikka sitä hermostuttaa ihan kamalasti. Siis paljon enemmän kuin minua aikoinaan! Nykyään meikä on osaava kehäkettu ja voisin esiintyä vaikka ilman tuota hihnan perässä juoksevaa handlaajaani. Mutta matte on siis aina näyttelyaamuina ihan järkyttävän hermo!




5. Laulamisen lisäksi matte soittaa viulua ja vähän pianoa. Mutta vaikka kuinka olen yrittänyt pääsemään mukaan soittamaan matte aina tönäisee minut pois. Kun hän istuu pianon äärellä istun yleensä tosi nätisti vieressä ja yritän sitten tulla syliin jotta tuo ymmärtäisi että minäkin haluan soittaa. Kun viulua soitetaan yritän myös katsoa häntä kauniisti ja ylensä makaan matten jalkojen välissä ja odotan että olisi minun vuoro soittaa. Olen kyllä yrittänyt soittaa vähän viulua kuonolla, kun viulu kerran oli sopivassa paikassa, mutta se ei ilmeisesti kuulostanut niin hyvltä koska matte suuttui ihan hirveästi...


6. Matte pelkää ukkosta, mutta minä en! Se aina väittää että sulkee ikkunat minun vuoksi kun tulee ukkosta, jotta en pelästyisi, mutta oikeasti se pelkää itse enemmän. Voi sitä mattea..!


7. Ennen mattella oli berni, mutta nyt kun minä olen talossa se on ihan rakastunut flatteihin. Sanoo aina että olemme niin humoristinen ja iloinen rotu (tiedän, olenhan tunnetusti hauska tyyppi!). Se rakastaa myös kaikkia asioita millä on flattien kanssa tekemistä. Erkkareistakin matte ja husse ostivat uudet lippiksetkin koska siinä lukee flatti, ja nyt niillä on ne aina lenkillä päällä. Ja minä muuten pääsin malliksi niiden hääkutsukorteille! Siinä on kahden flatin kuva nimittäin.

                                     

8. Mutakakku on matten bravuuriasia keittiössä. Vaikka se ei ruokaa juurikaan tee, matte tykkää leipomisesta ja sen mutakakku on jopa hussen mukaan suussa sulavaa. En itse sitten tästä tiedä kun en koskaan ole päässyt maistamaan. Kun se sisältää suklataa joka kuulemma on koirille myrkyllistä...

*Vähän vaihtelua elämään... Mansikkamoussé mutakakkupohjalla oli maten mielestä täydellinen kesään*

9.  Matte on ihan järkyttävän aamu-uninen. Suuttuu jos viikonloppuisin yritän saada sen sängystä ylös ennen klo 10 jos ei ole kisoja tai näyttelyitä... Päivää ennen näyttelyitäkin se aina valittaa seuraavan aamun aikaista herätystä, ja kuitenkin se ilmoittaa meidät aina vain kauemmas pk-seudulta näyttelyihin! Töihin se kyllä menee vaikka kuinka aikaisin, mutta sanoo että viikonloput ovat muka "pyhiä" opettajalle ja silloin täytyy saada nukkua...


10. Matte haaveilee toisesta flattipnnusta (ihan niin kuin minä en riittäisi!!) ja että voisi otta vuoden vuorotteluvapaata ja vain treenata meitä. Ihan kivaahan se olisi jos joku olisi koko ajan kotona! Matte vaan uskoo että tämä jää ikuiseksi haaveeksi, mutta katsotaan.

Noniin siinä kymmenen asiaa mattesta! Toivottavasti tykkäsitte näistä mun näpyttelyistä. Kommentoikaa ihmeessä jos haluatte lisää tämän tyyppisiä juttuja, ehkä matte sitten päästää minut useammin koneen ääreen!

Sen lisäksi haastan kaikki koirabloggaajia päästämään sen nelitassuisen kaverin koneen ääreen naputtelemaan 10 faktaa omistajasta!

Viimeiseksi, mutta ei vähimmäiseksi haluan toivottaa kaikille rakkaille lukijoille oikein hyvää juhannusta!

                                                             <3: Saga

Arkipäivä Sagan sanoin

Saimme Panjoteamilta haasteen antaa lukijoille uusi näkökulma meidän arkeen Sagan kanssa. Miltä näyttäisi arki Sagan sanoin? Kuvat on otettu kesämökillämme muutama viikko sitten, kun vielä oli lunta.

Aamulla(herätyskello soi): 

Saga: (katsoo intensiivisesti suurilla viattomilla silmillään meitä) *piip* kauhee nälkä! Nyt ylös jo!
Minä: Joo, täältä tullaan, vähän jäitä hattuun...
Saga: (hyppii ja pomppii) JESSS! Ruokaa!! 
Minä: "Vähän iisisti, et sinä sekunnissa kuole."
Saga: Täällähän ollaan jo oltu kuolemisen partaalla koko yö! Kauhee nälkä!

Saga: "Minne sä meet?"
Minä: "Ulos"
Saga: "Saanko tulla mukaan?"
Minä: "Kyllä saat."
Saga: (seisoo kuono oven lasissa kiinni)  "Jess ulos!! Vähän vauhtia siellä, nyt mentiin! Mikä siellä meni? Joku siellä käveli! Nyt vauhtia!
Minä: "No mene sitten ulos."

Saga: "Lunta! Ihanaa, kieritään, nuskitaan!  *nuusk,pärskis* täällä on joku kävelly! Se ohitti meidät, sit se meni täältä ja täältä...
Minä: "Nyt neitiseni hihnaan".
Saga: " Nuuskin. Kierin"
Minä: "Saga. Nyt. Hihnaan."
Saga: "Tylsä ihminen..."

Saga: "Minne sä meet?"
Minä: "Töihin"
Saga: "Saanko tulla mukaan?"
Minä: "No et, jäät kotiin hussen kanssa, saat dentastixin kunhan menet petiin."
Saga: (riehuu ja juoksee kämpän ympäri niin että matot menee kasaan) "DENTASTIX! Vähänkö kivaa! Nyt saan sen! Noniin vähän vauhtia, lähde sitten!"


Päivällä:

Saga: " Tulit kotiin! Kauhee ikävä! Missä olit? Hussekin jätti mut yksin! Mitä sun laukussa on? Onko mulle jotain? (painaa pään käsilaukkuun ja nuuskii)
Minä: "Se on työlaukku, ja pää pois sieltä. Malta nyt sekuntti niin vaihdan vaatteet ja mennään ulos."

Saga: "MIKÄ monsteri tuo on? Kauheen pelottavan näköinen! 
Minä: "Saga, se on lumiukko"
Saga; "Älä hyvä ihminen mene lähellekkään sitä!"
Minä:  "Ei se tapa"
Saga: "Koiriasyvä monsteri tuo on! Älä mene lähemmäs! Älä mene!
Minä:  "Tule jo sieltä, ei se pure!
Saga: "Hullu tyyppi!"

Saga: " Kato kuinka hieno pallo mulla on! Heitä!"
Minä:  "No onpa hieno, viitsisitkö päästää niin heitän."
Saga: "En päästä, sun täytyy voittaa se! Heitä! En päästä! Heitä!
Minä:  "No pidä hyvänäs sitten."
Saga: "Jess! Voitin! Katso nyt! Mä voitin!"

Saga: *piiip* "Nälkä..." *piip*
Minä: "Schh, Et saa vielä mitään pariin tuntiin"
Saga: " Nälkä!" Katso nyt ruokakippokin on tyhjä!" "Haluu ruokaa!" (pyörittää ruokakippoa tassullaan talon ympäri) "Kato nyt kuinka suuret surulliset silmät mulla on. Miksi en saa?" 
Minä: "Mennään hussea vastaan kun hän tulee töistä niin saat sitten ruokaa"
Saga: Sanoitko ruoka?! Joo ruokaa nyt! Missä? Tänne heti! Kuolen nälkään!
Minä: " Ei, ensin hussea vastaan."
Saga: "Joo husse! Missä? Tuolla? Täällä? Missä hän on?

Saga: "Mitä teet?"
Minä: "Töitä"
Saga: "Saanko tulla mukaan? Laitan tassun päälle ja katson suurilla silmillä, nin saan?
Minä: "Mene hussen kanssa riehumaan."
Saga: "Mut me riehuttiin jo. Kati nyt kuinka hieno possu. Eikö ole hieno? Laitan sen sun syliin oppilaiten kokeiden päälle. Kato nyt!

Tällainen on meidän arki yleensä niinä päivinä kun ei ole treenejä tai muuta ekstraa kalenterissa. Mielestäni näitä on hauskaa lukea ja haskua tehdä, joten kaikki haukkaat saavat täältä haasten tehdä arkipäivä postauksen koiran sanoin! Jos bongasit haasteen täältä, linkkaa mielellään blogiin!