Vaasa KV

Viime viikonloppuna oli vuorossa perinteinen Vaasan kansainvälinen näyttely. Flateilla piti alunperin olla Ragnhild Ulin, Ruotsista, tuomarina mutta viime hetkellä tuli tuomarinmuuots ja flatit siirtyivät Kyproslaiselle Konstantinos Adreoulle. Tästä syystä myös kehä alkoi vasta klo 12 maissa. Olimme tulleet Vaasaan perjantai-iltana N ja koirien kanssa ja asuimme N äidin luona noin parinkymmenen minuutin matkan päästä Botniahallista missä näyttely järjestettiin. Näin ollen ehdimma rauhassa herätä ja pakata aamulla tavarat ennen kuin lähdön aika koitti.

Ragnhild Ulin kasvattaa itse flatteja Ruotsissa ja tämän huomasi ilmoittautuneista flateista. Yleensä Vaasassa on noin 10-15 flatteja ilmoittautuneita, mutta tänä vuonna ilmoittautuneita olikin 26. Nartttujen valioluokassa olikin pelkkiä tuttuja nimiä ja kasvoja. Kun tulimme Sagan kanssa paikalle hieman klo 11 jälkeen, ehdimme rauhassa pistää häkin pystyyn ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa kehän reunalla ennen flattien alkua kehän myöhästymisen jälkeen. Vaasan näyttelyssä on se mukava puoli, että oaikalle tulee monta tuttavaa ja muite koirattomia. Jotkut tulevat tutustumaan tiettyyn rotuun, muut vain moikkaamaan tuttavia mitä ei muuten usein näe.

*Kuva: Sanna Lähdekorpi*

 Narttujen valioluokassa Saga oli yllättävän reippaalla tuulella ja jaksoi seistä ja ravata nätisti. Yksilöarvostelussa halusi hieman vetää taas takajalat alleen, mutta muuten seisoi nätisti ja heilutti häntää. Kerran häntä laski, mutta sain neidin innostumaan uudestaan silittelemällä ja häntä nousi takaisin heilumaan. Juoksussa sain jälkikäteen kuulla N:ltä, että en en enää ihan pysy Sagan vauhdissa mukana kun neiti juoksee niin kovaa, mtt aihan vielä en ajatellut ulkoistaa esittämistä. Yksilöarvostelussa saimme ERIn jonka jälkeen nopeasti häkin kautta ja kilpailuluokkaan. Kilpailuluokassa seistiin ja mentiin kierros ympäri kunnes tuomari poimi neljä parasta narttua. Hetken hän mietti Sagan ja Sagan siskon Akan välillä, mutta loppujen lopuksi siskolikka veti pidemmän korren ja Saga oli VAL ERI 3 hyvällä arvostelulla. Kovin tyytyväisiä oltiin kuitenkin tähän tuokseen, huomioon ottaen että luokassa oli mukana monta voitokasta ja korkeatasoista narttua.





Yksilöarvosteluiden loputtua esitimme Harvahampaiden kasvattajaryhmän neljällä nartulla (Iitu, Akka, Saga ja Hulda) joka oli ROP kasvattaja KP:n kera. Ei muuta kuin isoja kehiä odottelemaan. Katsoimme aikatauluista, että kasvattajaryhmät olisivat melkein viimeisinä isoista kehistä, ja päätimme lähtemään N äidin luokse pakkaamaan tavarat ja hakemaan Simon tässä välissä. Lähdimme myös N isän luokse lounaalle koirien kanssa, koska näyttelypaikalta ei ollut kuullut mitään (olimme pyytäneet heitä soittamaan jos kehien järjestys muuttuisi). Juuri kuin olimme istuutumassa autoon tuli soitto, että kasvattajaryhmät oli kutsuttu kokoomakehään. Tuli ihan pikkaisen kiire! Vaihdoin näyttelyhousut autossa ja N taisi tehdä uuden nopeusennätyksen Vaasan keskustan ja Botniahallin välillä (ONNEKSI ei nähty poliiseja..!). Juoksin Sagan kanssa sisälle ja näin kasvattajien kokoomakehän. Näyttelyhihna ja jakku oli häkissä hallin toisella puolella ja oli juoksemassa sinnepäin kun tuli huuto, että nyt noin vaan kehään! Hypättiin sitten Sagan kanssa lenkkihihnan ja lilan hupparin kera muiden mustajakkuisten esittäjien keskelle.

Kauan jouduimme seisottamaan tietämättä kävelikö tuomari vain huvikseen ympäri vai tuomaroiko. Yhdessä viheessa hän tuli meidän ohi todeten "keep your money". Emme sitten tienneet tarkoittiko tämä että peli oli jo menetetty vai mitä... Tässä vaiheessa kuitenkin ehdin käväistä vaihatmassa jakun ylle ja Sagalle näyttelyhihnan päälle. N oli myös ehtinyt sisälle ja opastin häntä videoimaan isoa kehää. Ennen kehää käytiin koirien järjestys ja viime hetken yksityiskohdat läpi (kuten, koirat lähekkäin, ei liian nopea juoksutahti että meikäläinen pysyy mukana jne..). Isossa kehässä juostiin sisälle, seisotettiin ja juostiin edestakaisin. Tämän jälkeen tuomari poimi meistä neljä jatkoon menijää. Juoksimme kehän toiselle laidalle ja seisotimme. Suureksi iloksemme Harvahampaan Kennel kuulutettiin ykköspaikalle voittajina! Tämä "keep your money" taisi siis olla tomarin tapa sanoa, että ottakaa vain rauhallisesti tai vastaavaa. 

Kannatti siis ajaa 150km/h moottoritiellä hallille... Tämän jälkeen oli hyvä pakata kamppeet ja suunnata alas etelään onnistneen näyttelypäivän jälkeen. Kiitos kaikille tutuille ja sukulaisille seurasta ja kiitos heille jotka tulivat meitä katsomaan! :)

Vaasa KV näyttelyreissu

Viikonloppuna jätimme keväisen pk-seudun taaksemme, ja ajoimme Vaasaan. Viikonloppu olisi yhdistetty sukulais-,kaveri- ja näyttelyreissu, sillä sununtaina oli luvassa Vaasan KV näyttely. Joakim OHlsson toimisi 12 ilmoitetun flatin tuomarina. Vaasan näyttely on meille jonkin sortin huonon karman näyttely, sillä oli tuomari mikä tahanasa, ja Sagan karva sitten upean kiiltävä tai karhea ja huono tahansa, me emme koskaan menesty tässä näyttelyssä. Tideä sitten mistä planeettojen asennosta tämä johtuu, mutta joka vuosi on tullut joko EH tai sileä ERI. Mutta ainakin on hyvä syy lähteä pohjoiseen moikkaamaan sukulaisia!

Ajellesamme ylös perjantaina, totesin yhtäkkiä ettei meillä ole häkkiä mukana! Hyvä kun koiran olin muistanut ottaa mukaan, mutta häkki ei ollut tullut mieleenkään. Päätin ensimmäistä kertaa koskaan kokeilla somen voimaa, ja emmeköhän viidessä minuutissa saanet vastauksen avunpyyntöömme roturyhmässä! On se some välillä ihanan tehokas.

Lauantaina Saga sai tavata pohjisen poikaystävänsä Alfonsin. Kaverukset ovat joka kerta yhtä innoissaan kun näkevät toisensa ja tulevat todella hyvin toimeen. ALuksi leikkivät hyvin yhdessä, mutta sitten kepit voittivat leikit, ja molemmat nakertelivat omaa keppiä. Sisällä sitten oli tietysti pakko riehua kun omistajat yrittivät kahvitella rauhassa! Vaasassa oli todella mutainen keli, joten illalla odotti tassujen pesu ja puunaus näyttelyä varten.

Flattien kehät oli arvioitu alkavan vasta 12:30, joten ehdimme hyvissä ajoin pukeutua ja puunata Sagan. Lähdimme sitten hyvissä ajoin Botniahallille, jotta saisimme lainahäkin. Labradorit olivat ennen flatteja kehässä, ja hetken niitä seuranneena totesin, ettei flattien kehät alkaisi ajoissa, ja että tuomarilla oli erittäin tiukka linja. Noin paristakymmenestä labradoriuroksesta kolme(!) sai Eri SA:n ja nartuista kukaan ei saanut sa:ta. Aloin epäilemään että tultaisiin kotiin H:n kanssa. Minua alkoi hermostuttamaan aivan vietävästi, mikä ei tietysti parantanut Sagan esittämistä...

Loppujen lopuksi flatit alkoivat yli tunnin myöhässä, ja tuomari jatkoi samaa linjaa kuin labradorien kanssa. Olin ilmoittanut Sagan käyttöluokkaan, jossa oli meidän lisäksi kaksivuotias Diwa. Olin samalla viikolla ollut näyttelytreeneissä, jossa olin saanut vinkin juoksuttaa Sagaa löysällä hihnalla. Muuten neiti on alkanut seisoa vähän sahapukin lailla, En ole hirveästi viitsinyt puuttua asiaan, koska täydellinen seisominen ja hännänheilutus ei onnistu yhtäaikaa neidiltä. Se on joko tai. ;) Nyt kuitenkin kuvista näkyy hyvin, että etujalkojen täytyisi asettua taaksepäin rungon alle koska  muuten selkälinja kärsii. Tuomari kopeloi todella tarkasti, juoksutti kierroksen ja antoi lopullisena tuomiona EH:n.  

Ainoana SA:n saaneena narttuna Diwa voitti ansaitusti nartut ja oli lopuksi VSP.
Vapaasti suomennettuna arvostelussa luki näin:

3,5 vuotias erinomainen kokonaisuus seistessä. Feminiininen pää. Hieman vaaleat silmät. Hyvä kaula. Erinomainen rintakehä. Hieman pienet(? knappa) kulmaukset. Hyvät jalat ja tassut. Selkälinja laskee hieman juostessa. Erinomainen karva.
Tulos: Käy EH, Tumori: Joakim Ohlsson

Seisontatreeniä siis pukkaa! Nyt tuli ensimmäistä kertaa noottia liikkumisestia, ja luulen sen johtuvan siitä, että jouksutin Sagaa löysällä hihnalla. Olen muutenkin aika pettynyt tulokseen, en vain siksi että saimme EH:n, vaan koska minua hermostutti niin kamalan paljon että en pystynyt esittämään Sagaa niin hyvin kun olisi pitänyt. Tyhmästä päästä se koko kroppa kärsii kuten sanotaan. Noh nyt olen ilmoittanut Sagan valiolukaan seuraaviin näyttelyihin, joten katsotaan miten siinä menee.

Olitko sinä Vaasan näyttelyssä?

Hyvä ruoka parempi treeni!

Hellureita pitkästä aikaa! Ollaan vietetty lomia Vaasassa N ja pikkuneidin kanssa, joten siksi tämä hieman tavallista pidempi radiohiljaisuus. Mutta nyt ollaan taas maisemissa ja paaljon mukavia asioita on tapahtunut ja tulee tapahtumaan!

                                         

Ollaan tämän hiljaisuuden aikana muun muassa vietetty juhannusta mökillä, oltu kaverin mökillä ja kuten yllä jo mainitsin, Vaasassa. Mökillä ollaan tehty muutaman kerran hakuruutu metsään neidille (jospa saataisiin se kuntoon niin että saataisiin taipparit kohta tehtyä!), ja että neiti on kehittynyt siinä! Damien pitäminen sujuu jo niin hyvin etten edes aina tarvitse antaa “pidä” käskyä kun neiti lähestyy. Myös motivaatio hakemiseen on noussut. Vielä tarvitaan joku joka seisoo hakuruudussa ja huutelee neitiä, yleensä kolmannen lähetyksen aikana, mutta kun kerran on kutsuttu takaisin ruutuun etsimään neiti taas etsii täysillä hurjalla motivaatiolla! Olen ihan yllättynyt Sagan nenänkäytöstä tässä hommassa. Hän ei ole kertaakaan juossut damin ohi, vaan nuuskii aina jokaisen damin kohdalle ja tyhjentää tarkasti ruudun. Myös vesinoudot ovat edistyneet paljon. Vielä neiti haluaa välillä tiputtaa damin rantaan ja ravistaa ennen kuin tulee luokse, mutta yleensä tämä toimii hienosti.

                                                                                                                 

Mutta nome hommat sikseen, oikeasti ajattelin kertoa meidän tokoilusta. Sagan vahvuus TOKOssa on ehdottomasti se että neiti on rauhallinen ja osaa keskittyä. Mutta samalla tämä on myös heikkous, koska vire laskee helposti kun on liian rauhallinen eikä sitä kipinää sitten oikein tahdo löytää enää. Saga tekee hyvin työtä, mutta olen kaivannut sitä jotain, sitä kipinää joka erottaa perus harjoitukset kisailevaan toko koiran treeneihin, jossa koira oikeasti on innoissaan ja tekee työtä ilolla. Ollaan kokeiltu eri nameilla, leluilla sun muilla asioilla. Hyvin on toiminut, mutta se kipinä ei aina tahdo syttyä. Tämän huomaa erityisesti, neidin mielestä, tylsissä liikkeissä kuten seuraamisessa.

                                       

Mietin pitkään mitä asialle pitäisi tehdä, tai jos pitäisi tehdä jotain ylipäätään. Loppujen lopuksi sain vinkin Mariannelta joka on sytyttänyt tämän kipinän neitiin. Vastaus on ruoka. Saga on ahne kuina mikä, syö kaikkea mitä kuonon eteen tulee, ja tekisi varmaan ihan mitä vain ruoan eteen. Joten rupesin antaa ruokaa palkkiona hyvistä treeneistä ja liikkeistä. Yleensä neiti syö illalla noin kello 19 paikkeilla, joten puolisen tuntia yli(kun Saga on sopivan vauhko ja ruoan perään), ollaan pakattu ruoka ja treenikamat ja suunnattu kentälle. Siellä olen lähinnä harjoiteltu seuraamista ja välillä jotain helpompiakin liikkeitä. Olenkin saanut ihanasti vinkkejä seuraamisen treenaamisen suhteen teiltä lukijoilta! Kiitos hurjasti niistä!

Kentälle tultaessa olen laittanut ruokakipon tokoliivin selkätaskuun ja tehnyt muutaman askeleen seuruuta, palkkana pieni annos ruokaa Sitten ollaan toistettu tätä kunnes ruoka on loppu. Sitten leikkiä ja helppo liike jonka Saga varmasti osaa lopuksi, ja voilá! Neidin motivaatio treenaamiseen on kasvanut melkein tuplasti! Juuri se kipinä mitä olen kaivannut, syttyi ja teki työn iloksi! Tätä tehtiin parisen viikkoa ja hyvin on mennyt. Juuri ennen juhannusta huomasin pienen motivaatiopuutteen neidissä, mutta sekin johtunee lähinnä useista toistoista kun ollaan tehty aika samoja juttuja pidempään aikaan. Nyt ollaan kohta pidetty viikko taukoa kaikista treeneistä ja huomaan miten Sagan into taas on kasvanut. Pieni loma tekee aina hyvää, myös koiralle!    

                               

Tällä viikolla meillä on ensimmäiset viralliset TOKOkisat Lohjalla lauantaina. Ja ensi viikolla olisi sitten SNJ:n tokomestaruus vuorossa osana flattijoukuetta! Aivan hurjan jännää! Nyt pitäisi sitten treenata toden teolla, jotta saadaan kaikki palaset yhteen kokonaiseksi palapeliksi.

Tällaista koiramaailmassa. Sen lisäksi sain vastata yhteen elämäni tärkeimpiin kysymyksiin. Menimme nimittäin N kanssa kihloihin edellisenä viikkona Vaasassa! <3 Joten tokoilun ja nomeilun lisäksi pitäisi vielä alkaa harkitsemaan häitä kohtapuolin..!

Tällaista tällä kertaa! Miten te olette viettäneet kesäänne tähän mennessä?

Kisahermojen valloittama viikonloppu

Edellisenä viikonloppuna tehtiin reissu Vaasaan. Kohteena oli Vaasan KV näyttelyt ja Saga sai samalla tavata nuoruudenystävänsä Alfonsin. Vaikka koiruudet näkevät toisensa vain pari kertaa vuodessa he ovat aina yhtä innoissaan jälleennäkemisestä ja on ihanaa katso niiden leikkiä!

(VINKKI! Viimeisenä postuksessa uusi seisomiskuva sekä ammattilaisen ottamia yhteiskuvia!)

Yritettiin valita kuiva leikkipaikka jotta neitimme pysyisi kuivana seuraavan päivän näyttelyitä varten, mutta löysihän se kuitenkin oikein kuraisen ojan… Se siitä puhtaudesta! Mutta sanotaanhan että iloinen flatti on märkä flatti. Onneksi lika lähti harjaamalla kun turkki oli kuivunut. Sagan turkista tulee erittäin ilmava ja “epä-flattimainen” jos se pestään kunnolla, eikä turkki laskeudu kun vasta parin päivän kuluttua. Eli vältämme turkin pesemistä aina pari päivää ennen näyttelyä.

Sunnuntaina sitten herättiin ja pakattiin tavarat ja harjattiin Saga viimeisen kerran. Näyttely oli Botniahallissa Vaasassa ja sinne oli 19 flattia ilmoitettu. Tuomarina toimi ruotsalainen Hans Rosenberg. Hallissa meikän kisahermot tulivatkin visiitille, eli alkoi hermostuttaa aivan valtavasti! En sitten tiedä johtuiko se enemmän siitä että N puoli sukua oli katsomassa näyttelyitä, tai siitä että Saga on viime näyttelyissä vain saanut EH:ita. Asiaa ei helpottanut se, että tuomari oli erittäin tarkka ja EH vaikutti nousevan uudeksi ERIksi. Uroksista muistaakseni kaksi tai kolme sai ERIn ja nartuista sai kaiken kaikkiaan kolme ERIn.

                                                                Alfonsin emäntä tuli pitämään peukkuja.

Oltiin alkuviikosta käyty Mariannen luona saamassa vähän vinkkejä miten esittäisin Sagan. Treeneissä kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja ajattelin nyt vihdoinkin sen ERIn tulevan sieltä. Odotellessamme narttujen vuoroa otin Sagan häkistä, puunasin ja vähän harjoiteltiin juoksemista ja seisomista. Saga oli aika vilkkaalla päällä mutta ajattelin sen vain olevan hyvä niin häntä heiluu kehässä. Neiti sitten takaisin häkkiin ja odottamaan vuoroaan.

Narttujen junnuluokan kaikki koirat saivat EH:n ja jotenkin tämä sai pasmani ihan sekaisin. Jännitti niin että pyörrytti. Yritin kuitenkin koota itseni, nappasin neidin häkistä ja suuntasimme vuorollamme kehään.

Kehässä seistessä Saga seisoi oikein nätisti häntä heiluen, hieman liian tasajalkaisesti mutta en alussa viitsinyt heti korjata asiaa, kun neiti oli niin iloinen. Sitten piti juosta kehää ympäri. Yleensä tämä on meidän paras osio koska Saga seuraa hyvin ja juoksee lennokkaasti. En sitten tiedä tarttuiko minun jännitys Sagaan tai mikä tuli, mutta keskittyminen oli nolla. Neiti veti sisäänpäin ja yritti nuuskia maata mitä se ei  koskaan ennen ole tehnyt!

Tämän jälkeen me olimme heti ensimmäisen vuorossa seisoa tuomarin edessä. Sitten kopuloitiin koko koira oikein kunnolla, mutta Saga onneksi seisoi nätisti. Sitten taas juostiin ympyrää ja edestakaisin. Ympyrässä neiti taas veti sisäänpäin, minkä yritin korjata pienellä nykäisyllä, mutta vauhtia oli kuitenkin kiitettävästi. Lopputuloksena ei tullut suurena yllätyksenä että saatiin EH. Tosin tällä kertaa voin sanoa että tuli oikeaan osoitteeseen, kun esitys nyt meni miten meni meikän jännityksen vuoksi. En tosiaan tiedä mikä minulle tuli mutta nämä kisahermot pitäisi nyt jotenkin saada kuriin. Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä sen suhteen?

Pienenä lohtuna oli kuitenkin se ettei kukaan nuorten luokasta saanut ERIä. Saga oli sitten loppujen lopuksi NUO EH NUK 2 (eikä mainita kenellekään että neidin luokassa oli yhtä monta osallistujaa kuin Sagan sijoitusnumero). Yllätykseni saimme kuitenkin mielestäni ihan hyvän arvostelun! Vapaasti suomennettuna:

Feminiinen ja erittäin rodunomainen. Antaa tänään hieman högställt(?) ja ilmavan vaikutelman.Hyvä pää ja ilme. Hyvä lapa, hieman suora olkavarren kulmaus. Hyvin mittasuhteinen keho ja luusto. Liikkuu lyhyellä askeleella takaa, hyvä askel edestä. Hyvä turkki.

Neiti sai tuosta taka-askeleesta saman kommentin Turun näyttelyistä, että askel on ahdas ja hieman lyhyt. En tosin nyt tiedä johtuuko tämä siitä että minä juoksin liian kovaa (totesin olevani tottuneempi ulkonäyttelyihin missä on enemmän liikkumatilaa ja voi juosta nopeammin kuin hallissa) tai jos tämä vain johtuu siitä, että Saga ei ole kasvanut valmiiksi, tai sitten jostain muusta? Tiedä häntä.

No, nyt suuntaamme katseemme seuraavia näyttelyitä kohti Pöytyään. Jos sieltäkin tulee EH niin saadaan sitten katsoa jatkoa.

Kun oltiin valmiita lähdettiin kiertämään kanttiineja ja löydettiin kuvapiste, mistä sai ottaa kuvia tai yhteiskuvia koiran kanssa. Tämä oli ilmaista ja jos halusi kuvat s-postiinsa ne maksoivat euron kappale. Sanomattakin selvää että oli pakko tarttua tilaisuuteen! Tässä tulos:

 

                                              

Minusta tuo viimeinen kuva on ihana. Mikä on sinun suosikkisi?

Maanantaina otimme myös Mariannen kanssa seisomiskuvia Sagasta, ja kyllähän se neiti seisoa osaa kunhan joku seisottaa sitä oikein! (toisin sanoen Marianne seisotti ja minä kuvasin).

Harvahampaan Laughing Wind, “Saga” 20kk.