Voiko koira olla liian kiltti? Kun ohjaajan on aika katsoa peiliin.

Toko on laji, missä koiran tulee olla keskittynyt, hyvässä vireessä ja innokkuudella työskentelvä yksilö. Samaan aikaa täytyy olla keskittynyt ja esimerkiksi malttaa haistaa kaikki tunnistusnoudon kapulat läpi, mutta olla valmis juoksemaan täyttä vauhtia määrätylle paikalle seuraavassa sekunnissa. Tämä vaatii koiralta kuuliaisuutta, hyvää virettä ja motivaatiota, sekä oikeaa asennetta. 

Flatin kanssa saa useimmiten tehdä paljon työtä juuri tuon hyvän vireen ja motivaation kanssa. Flatti on pohjimmiltaan suhteellisen vilkas koira, mutta toko ei sen luonteinen laji, jolloin matalavireisyys usein näyttäytyy sähläämisellä ja keskittymättömyydellä. Toisaalta flatti on myös hyvin kiltti koira, ja joillakin saadaan tehdä paljon työtä saadakseen oikean asenteen ja jopa hieman aggressiota esiin.

Simon kanssa treenaaminen on, erinäisistä henkilökohtaisista syistä, jäänyt vähän vasemman käden pikkurillille. On ollut terveyshuolia ja leikkauksia, jotka eivät ole juurikaan parantanut treenimotivaatiota hänen suhteensa. Tästä syystä minulla on nyt kotona kaksi vuotias flatti, jonka kanssa emme edelleenkään ole startanneet kokeessa, ja matka sinne on vielä pitkä. Simo on kuitenkin aina ollut flatiksi hyvin keskittymiskykyinen ja aika kiltti koira, mutta kuitenkin sopivan kokoisella moottorilla asennettuna. Viime aikoina olen kuitenkin kunnostautunut Simon suhteen, ja asetin itsellemme tavoitteeksi startata flattien tokomestaruudessa huhtikuussa. 

Enemmän treeniä -enemmän ongelmia

Rupesimme treenaamaan kunnolla tätä tavoitetta kohti. Mutta kuinkas ollakaan, mitä enemmän treenasin sitä enemmän pinnan alla ollut, treenejämme hiukan häirinnyt pikkuruinen ongelma kasvoi, kunnes jouduin tarttumaan härkää sarvista toteamalla, että meiltä puuttuu kokonaan pohja treenaamiseen. Leikkauksen jälkeen Simo on rauhoittunut paljon, mutta valitettavasti tämä koskee myös treenatessa. Hän teki työtä käskettyä, mutta puolella sydämellä, nätisti perässä tassutellen. Yritin hetsata leluilla ja nameilla ja käyttää kaikki kikka kuutoset, mutta en vain saanut Simon sisäistä, horroksessa olevaa karhua heräämään. En keksinyt tähän muuta syytä, kun että Simosta on kerta kaikkiaan tullut liian kiltti. 

Kun huomasin tulevani kotiin kertomaan useaan kertaan, että treenit menivät muuten hyvin, mutten saanut Simoa toimimaan haluamani tavalla, totesin että on aika tehdä jotain. Laitoin viestiä luottokoutsillemme, Mariannelle, joka lupasi auttaa meitä. Selitin ongelmamme hänelle, ja kerroin, etten keksi muuta tapaa kuvailla koiran tekemistä, kun että hän on liian kiltti. Yksi ilta, reilun tunnin treeni, paljon testailua sinne tänne ja iso purkki nameja, mutta iso kivi putosi harteiltani ja tunsin, että ehkä Simosta vielä tulee tokokoira. 

Totesimme, että nyt keskityn motivaation nostattamiseen erilaisilla tempuilla ja leikillä kentällä. Virettä voi muunmuassa nostattaa haukuttamalla Simoa (vinkkejä miten tätä opetetaan otetaan siis vastaan! Ruoan kanssa kun se ei toimi...). Palkkaan myös Simoa aina, kun hän on aktiivinen minua kohtaan. Olen opettanut myös häntä pomppimaan minua kohti käskystä. Kentällä teen tulen tekemään korkeassa vireessä todella lyhyitä treenejä, ja paljon motivaatiota nostattavia asioita. Tekniikkaa treenaamme ihan eri tilanteissa esimerkiksi takapihalla. 

*Kaikkensa antanut tokokoira*

Simon kaltaisen kiltin koiran kanssa tulee helposti treenattua liikaa tekniikkaa, vireen kustannuksella. Ja kyllä- olen ohjaajana joutunut katsomaan itseäni peilistä ja todennut, että varmaan näin on meilläkin käynyt. Leikkauksen myötä Simo on rauhoittunut vielä enemmän, ja siihen kun laittaa paljon tekniikkaa ja liian vähän motivaatio- ja vireen nostattavia treenejä sekaan, on soppa valmis. Jouduin ikäväkseni toteamaan, ettemme tule saamaan pakettia valmiiksi flattien tokomestaruuteen Simon kanssa, mutta sen sijaan olen erittäin iloinen huomatessani, että jo nyt Simon vire on noussut treenikentällä ja hän on paljon aktiivisempi minua kohtaan. Liikkeet täytyy vielä opettaa uudestaan tällä pohjalla, joka vie oman aikansa, mutta nyt voin treenata vahvalla pohjalla tuntematta koko ajan, että minun täytyy vetää koiraa perässäni. Ehkä meidät siis vielä nähdään Simon kanssa koekentillä tulevaisuudessa...!

Vinkkejä miten opettaa koira haukkumaan otetaan mieluusti vastaan! :)

Erilainen Lahti KV

On koiranättelyitä jotka jää muistoihin koska koira pärjäsi niin hyvin. Sitten on niitä jorka muistaa koska koira ei pärjännyt tai jokin ei sujunu päivän aikana. Tämän vuoden Lahti KV tulen muistamaan kahdesta syystä. Se oli Simon ensimmäinen, ja luultavasti viimeinen näyttely, Sagan tuloksista ei jäänyt myöskään jälkipolville kerrottavaa ja itse olin kipeä. Mutta ai että oli hauskaa!

*Mustat <3*

*Harvahampaan On The Road Again, Simo, 8kk*

Lauantaina makasin sängyn pohjalla kuumeessa, voimattomana enkä pystynyt edes käyttämään koiria ulkona itse. Illalla vointi parani sen verran, että päätin Buranan voimin lähteä näyttelyyn seuraavana päivänä. Sillä ei ollut väliä jos en pystyisi esittämään koiria itse, mutta halusin ainakin olla paikanpäällä. Onneksi N pääsi mukaan näytelmiin auttamaan roudaamisessa.

Flateilla oli kerrankin tarpeeksi iso kehä, vaikka omille voimille se postinmerkin kokoinen kehäkin olisi riittänyt tällä kertaa. Simo oli ainoa pentu 40:stä ilmoittautuneista flateista. Ei olla oikeastaan ollenkaan treenattu mitään näyttelyjuttuja kun ei näytä siltä, että miniherralla olisi näyttelyuraa tulossa. Tästä huolimatta minimies yllätti minut olemalla todella pätevä! Ei loikkinut ja riehunut hihnan päässä niin kuin yleensä tekee, vaan ravasi kuin vanha tekijä vierelläni ja antoi kiltisti tuomarin kopeloida itsensä läpi. Sijoitusta ei saatu kun toinen kives puuttuu, mutta oikein kiva ja koirannäköinen arvostelu. Arvostelu vapaasti suomennettuna:
Keskikokoinen uros, oikeanmuotoiset silmät. Hieman korkeuttaan pitempi. Hyvä karvanlaaatu. Vielä keskeneräinen, tarvitsee aikaa.

*Video Simosta kehässä*

Myös kasvistäti oli paikanpäällä ja yhtyi tuomarin kommenttiin, että Simossa on sen verran ikää että toinen kives tuskin enää laskeudu. Tämähän on ollut tiedossa jo jonkin ajan, mutta harmittaa kyllä aivan vietävästi kuitenkin. Halusimme varta vasten näyttelykoiran ja Simossa olisi siihen ainesta, pikku simpanssi on aivan isänsä näköinen pienenä. Mutta ei auta harmitus kun asialle ei voi mitään tehdä. Ainakin sain kerran nauttia siitä, että oli molemmat koirat mukana kehässä!

*Harmi*

 Omien koirien lisäksi sain esittää AVO urosta kokoomakehässä ja tetysti Harmia. Tässä vaiheessa alkoi huomata ettei omat voimat olleet ihan kohdallaan. Parin kehäkierroksen jälkeen alkoi voimat hiipua ja jopa hieman pyörryttää. N oli kehän toisella laidalla enkä saanut hänellekään viitottua että toisi juotavaa. Mutta onnekis oli vapaita tuoleja kehänlaidalla johon pääsin istumaan välissä ja keräämään voimia. Koirien esittäminen ei tainnut olla aivan priimaa omalta osaltani tänään, mutta ainakin Harmi sai ERIn. Tuomarilla oli muuten todella tiukka linja, EH:ita tuli enemmistölle ja vain viisi urosta ja kolme narttua saivat SA:n.

*Saga*

Sagan kanssa nolasimme itsemme totaalisesti kehässä. En tiedä mikä neitiin meni, mutta veti ihan kauheasti kehän keskustaa päin, enkä millään saanut sitä lopettamaan. EH tästä riehumisesti tuli ihan oikeutetusti. Yllättävän hyvä arvostelun Saga kuitenkin sai, huomioon ottaen esiintyminen, vain liikkeestä oli sanomista, muuten oli hyvä karvanlaatu ja kokonaisuus.

Itse olin tämän esiintymisen jälkeen aivan puhki ja N sai tuoda juotavaa ennen kuin taas pääsin jaloille. Mutta neljä koiraa sain kuitenkin esitettyä joten jokseenkin tyytyväinen sai olla päivän saldoon kun oma vointi otetaan huomioon.

Kehän loputtua laitoimme koirat häkkeihin ja suuntasimme shoppailukierrokselle. Mukaan tarttui possunkorvia, uusi lelu koirille (joka kesti 5 minuuttia kotiutumisen jälkeen...) sekä Naturis treenilihapötköjä. Luita ja treeninameja kun kuluu huomattavasti enemmän nyt kahden koiran kanssa niin täytyy aina yrittää hankkia näyttelyistä missä on hieman halvempaa.

Parin viikon päästä olisi sitten erkkarit luvassa Sagalle. Simo pääsee turistina mukaan pitämään tassuja pystyssä Saga-tädille.

Osteopaatin magia - totta vai (kallista) tarua?

Heissan taas kaikille! Nyt on hiihtolomaviikko puolessa välissä ja ollaan myös täällä etelässä saatu nauttia mitä ihanimmista kevättalven säistä! Että rakastan tätä vuodenaikaa kun aurinko paistaa pilveettömältä taivaalta ja valkoinen lumi oikein pistää silmään (piti jopa kaivata aurinkolasit esiin!). Täydellinen sää myös valokuvata. Tosin aurinkoisen pellon ja pimeän metsän eri valot voivat tuottaa vähän haastetta kun murros-osa sekunnissa pitäisi napsia kahdesta mustasta joku kiva kuva, mutta harjoitus tekee mestarin. Nyt pitäisi vielä löytää hyvä (ja halpa...) kuvan muokkausohjelma, kun tuo oma photarin kokeiluversio loppui sopivasti ennen hiihtolomaa, enkä halua sitoutua vuoteen maksamaan niiden vaatimia summia. Vinkkejä otetaan siis vastaan!

*Nappisilmä Simo*

 *Simo noutaa*

Monet ovat kysyneet Simon voinnista rotanmyrkkysyönnin jälkeen ja miten kivesten laita. Ajattelin tässä postauksessa hieman kertoa siitä, ettei pelkästään tule hiihtolomakuulumisia, vaikkakin kuvat ovat lomalla otettu.

Rotanmyrkystä nähtävästi päästin säikähdyksellä, sillä jos ei lisäenergiaa lasketa ei Simolle tullut mitään oireita. Onneksi! Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet kysyä vointia. Simollahan todettiin myös allergia tässä samassa hässäkässä ja ollaan sne myötä kokeiltu eri ruokavaihtoehtoja. Golden Eaglen holistic penturuoka toi hiivan korviin jonka vuoksi vaihdoimme takaisin Royal Caninin juniori ruokaan ja nyt menemme Orijenin kalapohjaisella ruoalla. Vältämme sekä viljaa, että kanaa ja tällä hetkellä tilanne näyttää rauhoittuneen. Simo oli ehtinyt raapia naamansa täyteen rupia mutta nyt alkavat nekin hävitä pikkuhiljaa. Kivesongelmaa ei olla valitettavasti vielä selätetty, eli toinen kives on laskeutunut mutta toinen vielä seilailee siellä jossain. Ikää pikkuherralla on tällä hetkellä 7 kuukautta. Monet ovat kehottaneet meitä kääntyä osteopaatin puheille mutta olen koko ajan ajatellut, etä kyllä se siitä tulee. No ei ole vielä kivestä näkynyt eikä kuulunut ja kun treenikaverimme suositteli todella hyvää osteopatiaa joka toimi myös Helsingissä, päätin varata ajan.

Sain ajan varattua ja yhden kerran kokemuksella voin lämpimästi suositella osteopatia Maaria Kaiperlaa. Hän toimii sekä Tervakoskoskella, että Helsingissä. Tultuamme vastaanotolle aloitimme lyhyellä haastattelulla jossa sain vastata kaikennäköisiin kysymyksiin. Maariaa kiinnosti kaikki Simon syntymästä ja ruokinnasta asti meidän treeneihin ja takapään käyttöön, sekä Simo käyttötarkoitukset ja kaikkea siinä välissä. Tuli heti tunne, että täällä nähdään koira kokonaisuutena eikä vain yhtenä potilaana muiden joukossa.

Tokotreenien jälkeen Simo oli sopivasti väsynyt ja näyttikin parasta itseään rauhoittumalla nopeasti ja melkein nukahtamalla hoidon ajan. Samalla kuin Maaria hellästi kävi koko koiran läpi hän kysyi kaikkea rokotuksista, Simon allergioista, miten hän hyppää autoon ja paljon muuta. Myös minä sain kysyä paljon mikä antoi luottavaisen tunteen. Kerroin rehellisesti, että Simo on meidän ensimmäinen uros ja siksi koko kivesjuttu on minulle aika tuntematon. Erittäin kiinnostavana pidin kommenttia siitä, että Simon penturokotus voisi olla allergian ja (mahdollisesti) kivesjumin aiheuttaja. Simo sai 16 viikkoisena sekä nelosrokotteen, että rabiesrokotteen samaan aikaan. Näin iso satsi lääkkeitä pienelle pennulle voi aiheuttaa haittavaikutuksia juuri allergian puhkeamisen muodossa. Maaria oli kumminkin koko ajan todella tarkka siinä, että mitään ei voi varmasti sanoa mutta tämä voisi olla todennäköistä. Kun laskin muutaman kuukauden takaperin tulin siihen tulokseen, että ajankohdat allergian puhkeaamiseen ja rokotuksten saamisessa täsmäsivät hyvin.

Simon ristiselästä löytyi pieni jumi joka voisi olla osasyy toisen kiveksen laskemattomuuteen, mutta muuten ei sen kummempia vikoja löytynyt. Koko pennun todettiin olevan kauttaaltaan vielä todella vaiheessa, minkä jo tiesinkin. Muuten Maaria osasi lukea koiran erittäin hyvin, pienen ajan kuluttua hän osasi kuvailla Simoa juuri selaisenaan kun hän on. Eli vaiheessa oleva pieni herkkis. :D Mutta kuitenkin tasapainoinen ja kiltti kaveri. Toisen kiveksen pitäisi laskeutua, mutta sovimme puhelinajasta parin viikon kuluttua jolloin käydään tilanne läpi ja katsotaan jos vielä löytyy tarvetta tavata uudestaan. Erittäin kallista hoitoa tämä on mutta voin rehellisesti sanoa, että tätä parempaa koiraa lukevaa hoitoa en ole koskaan saanut! Jäi todella turvallinen ja uskovainen tunne tämän jälkeen.

*Sagan kanssa nautittiin hiihtämisestä*

Tällaista siis kuuluu meille! Saga on yllättäen aloittanut karvanlähdön (sopivasti ennen näyttelyitä maaliskuussa...) joten koko kämppä onkin aika musta. Muuten olemme nauttineet hiihtoloman auringosta ja yhdessä olemisesta.

Mitä teille kuuluu? Onko sinulla lomaa tai oletko muuten ehtinyt nauttia säästä?

*Kaikkensa antanut pentu*

"Oon flattipentunen, oppimaan innokas" + treenivideo

Sairastuvasta terveisiä! Vaikka muuten kismittää olla kotona potemassa flunssaa koska nyt olisi oivallinen sää mennä Sagan kanssa hiihtämään, on siinä se hyvä puoli, että on aikaa istua kotona kirjoittamassa blogia. Aina pitää ajatella asiat positiivisesti. ;) Mutta asiaan!

Torstaina oli omatoimitreenit Agimestalla. Olimme Sagan ja Simon kanssa suurimman osan tunnista yksin hallissa (muu treeniporukka oli saanut esteitä) mikä oli sinänsä mukavaa koska pystyi levittäytymään niin paljon kuin halusi ilman, että oli jonkun toisen tiellä. Pystyin myös treenaamaan Simoa irti ilman, että koko aikaa piti olla vahtimassa minne se pentu karkaa. Kahden koiran kanssa saa tunnin aikana treenata aika intensiivisesti itse, mutta koirat saa luonnollisesti ja kätevästi tauotettua kun tekee toisen kanssa. Tosin Simo ei vielä mitään pitkiä pätkiä jaksa, joten välillä Simo treenaa vain kerran ja Saga sitten vähän pidempiä pätkiä. Nopeasti se tunti siinä sitten vierähtää!

Simon kanssa on teemana takapään käyttö, koska see unohtuu aina jonnekin matkan varrelle käännöksissä. Tehtiin pujottelua ja kieputtamista eri suuntiin. Herra kankea yllätti minut täysin osaamalla tämän ihan yhtäkkiä! Vielä tehdään käsiavulla ja suhteellisen hitaasti ohjaten, mutta vain pari viikkoa sitten pennulla ei ollut aavistustakaan missä se takapää on.

Kontaktia tuli myös tehtyä. Ilman sen suurempia häiriöitä tämä alkaa jo sujua ihan kivasti. Lopuksi luoksetulo lelupalkalle. Oikein kivasti tuo tyyppi tekee töitä ja keskittyy hyvin. Nopeasti tietysti väsyy joten treenit täytyy vielä suunnitella tarkkaan missä järjestyksessä tekee mitäkin. Pyrin joka kerta aloittaa ja lopettaa treenin leikkimiseen.

Sagan kanssa treenaattiin muunmuassa  jääviä, luoksetuloa, tunnaria ja kuokoja.  Jäävissä lähinnä jäävän liikkeen jälkeistä seuraamista/aloitusta uudelleen. Otin siis ihan lyhyen pätkän seuruuta, seis/istu käsky, kävelin ohi ja taakse. Ohittaessani uudestaan laitoin namin suuhun ja hidastin vauhtia jotta neiti ehtisi reagoida. ja sitten askel, pari seuruuta. Oikein kivasti lähti nyt mukaan ja namin avulla reagoi vielä nopeammin seuruuseen.

Luoksetulo takapalkalla. Kerran läpi ja sitten pysähdyksellä. Pysähtyy hyvin kunhan ei ennakoi. Ilman takapalkkaa vielä vähän epävarma, joten tällä jatketaan. Tässä vaiheessa Saga sai menä tauolle ja otettiin Simon kanssa vähän leikkimistä kahden lelun kanssa.





Tunnarin kanssa ollaan Sagan kanssa jatkettu verkolla, eli verkko tai kalteri kapuloiden päälle, jotta ei hutiloisi ja napsisi vääriä kapuloita. Verkolla muutama nouto ja sitten ilman. Vähän siirsi tassuilla kapuloita ilman verkkoa, mutta muuten alkaa olla aika kivan näköistä! Palautusta täytyy vielä erikseen treenata, tähän asti olen jessannut kesken paluumatkan.

Kaukoissa treenaamme seiso-istu vaihdon tekniikkaa. Neiti haluaa helposti fuskata ja siirtää takatassut eteenpäin etutassujen sijaan. Puomi etutassujen taakse ja namikädestä luopuminen on auttanut tässä.

Alla vielä näistä treeneistä lyhyt video. Käytin ensimmäistä kertaa editointi appia puhelimella vain todetakseni, että videoiden editointi on niin paljon helpompaa koneella! Jopa näin lyhyelle videopätkälle. Ei siitä vieläkään tullut ihan mieleinen, mutta hermot eivät kestäneet enemmän viilausta.

Linkki videoon

Rotanmyrkkyä ja remonttikaaos. Onneksi on vakuutus!

Tästä piti tulla alunperin päivitys blogin fb sivuille, mutta siitä olisi tullut liian pitkä joten siirsinkin sen blogin puolelle.

Vuosi on lähtenyt rullaamaan oikein vauhdilla alusta alkaen. Meille on tullut kauan odotettu kylpyhuoneremontti mikä tarkoittaa, ettei koirat nyt muutaman viikon ajan voi olla kotosalla työpäivän ajan. Onneksi vanhempani asuvat pienen matkan päästä.Aamuisin ajan koirat sinne joka päivä ennen töihin lähtöä ja haen heidät sieltä töiden jälkeen. Tässä systeemissä on tosin ilmestynyt pieni ongelma nimeltä Simo. Pikku-herra tyrannihan on melkoinen askarteilija yksin ollessa (Saga ja Simo ovat siis yksin ollessa vielä erikseen), eli jokainen paikka missä hän on yksin täytyy "Simo-varmistaa". Paras on tyhjä huone missä on vain Simon viltti ja lelut. Vanhemmillani on varastohuone missä oli muutama kirjahylly täynnä tavaraa ja autotalliin menevä ovi. Ovia Simo ei ole avannut joten emme ajatelleet sen olevan ongelma. Tyhjensimme toisen kirjahyllyn ja toisen eteen laitoimme esteen. Ensimmäinen päivä menikin oikein mallikkaasti, mutta sitten alkoi tapahtua.

*Simo pakkaa remonttia varten*

Olin aamukiireissäni heittänyt koirille Dentastixin vanhempieni luona ja laitoin Simon nopeasti varastohuoneeseen, sen enempää tarkistamatta ovea. Saga sai olla alakerrassa vapaana. Juuri ennen oppilaiden tuloa sain isältäni viestin töihin "kuuluuko Simon ja Sagan olla samassa huoneessa?" Isäni oli ehtinyt poistua kotoa, mutta vahvisti että koirat oli ollut samassa huoneessa kun hän lähti. Ajoin heti koirien luo ja löysin kaaoksen. Mitään ei onneksi ollut hajoitettu, mutta Simo oli pissannut kahteen kohtaan sisällä matolle, sekä löytänyt kassin missä minulla oli koirille puruluut, possunkorvat, vähän märkäruokaa kongiin jne. Kaikki oli vedetty kassista ulos ja syöty... Kummakos molemmat koirat näyttivät erittäin tyytyväisiltä! Heitin molemmat pikaisesti pihalle, siivosin sotkut ja eikun takaisin töihin. 

Töiden jälkeen äitini tuli kotimatkalla koirien kanssa vastaan, vakava ilme kasvoillaan. Aavistin pahinta. Simo oli yltänyt kirjahyllyn korkeimalle hyllylle (mitä ei oltu tyhjennetty, koska meillähän on vain pieni pentu...), repinyt kaiken alas ja purrut osan tavaroista rikki. Tämän lisäksi hän oli saanut autotallin oven auki ja pitänyt oikein kunnon bileet siellä. Veljeni kilpailupyörä oli kaadettu, jouluvalojen sähköjohto purtu rikki ja paljon muuta tavaraa lojui pitkin poikin. Ei auttanut kuin ottaa roskapussi käteen ja tarkistaa tuhon määrää. 

Siivotessani löysin pahimman mahdollisen. Pussillisen rotanmyrkkyä missä oli Simon hampaanjäljet. Pussi oli onneksi ehjä, mutta autotallin oven vierestä löysin toisen, avatun pussin. Pussista oli mahdoton sanoa oliko Simo syönyt tai ei, mutta luultavasti oli napostellut sitä vähän. Pikainen soitto eläinlääkäriin kysyäkseni mitä tehdä asialle. Eläinlääkärillä vastasi opiskelija joka ei oikein tiennyt mistään mitään, eikä osannut sanoa juuta eikä jaata, mutta oireet voivat tulla viikonkin päästä. Minulla ei ole mitään opiskelijoita vastaan, mutta tällaisessä tapauksessa olisi ollut helpottavaa puhua eläinlääkärin kanssa joka tietää asiasta jotain, eikä opiskelijan joka kuulostaa siltä, että lukee kaiken suoraan wikipediasta.

Ehkä hän oli huomannut ärtymykseni, sillä hän soitti kolme(!) kertaa takaisin kun oli puhunut eläinlääkäreiden kanssa. Lopputulos oli, että vein Simon näytille ja hän sai viikon K-vitamiini kuurin. Simollahan on krooninen korvatulehdus joka ei ota parantuakseen, ja saatiin korvatkin samalla tarkistettua. Huomattiin, että silmätkin ovat alkaneet oireilla ja, että luultavasti kyseessä on allergia. Antibioottitippojen lisäksi (jota laitetaan kahdesti päivässä) meillä oli siis korvien huuhtelu ja nyt saimme vielä silmänympärysvoiteen, niin ikään kahdesti päivässä laitettava, ja apteekista piti hakea K-vitaminiilääke joka annetaan ruiskulla suuhun kerran päivässä. Onneksi on vakuutus. Koirin täysihoitopavelu ilmoittautuu siis! Toivoinhan minä eloisaa pnetua jolla olisi iso moottori, mutta sitä voisi ehkä vähän kanavoittaa toisella tavalla. Tekemistä meiltä ei ainakaan puutu....

                                              *Touhuamisen jälkeen uni maistui!*

                                                              *Herra kallis eläinlääkärin luona*

Loppuviikosta Simon korvat näyttävät pikkasen paremmalta ja olemme (taas) menossa eläinlääkärille tarkistukseen ensi viikolla, josko saisimme vihdoinkin jättää antbioottitipat. K-vitamiini menee onneksi ruoan seassa Simon huomaamatta eikä herralla (vielä) ole ollut rotanmyrkystä mitään oireita. Kop, kop... Tällaista meillä siis! Mutta nyt on autotallin ovelle laitettu kunnon este, ja muu huone tyhjennetty. Herra tyranni on siis pysynyt nahoissaan loppuviikon ja on ollut oma vilkas ja touhukas itsensä kotiin tullessa. He ovat jopa oppineet Sagan kanssa hieman leikkimään ja riehumaan toistensa seurassa. Toivotaan, että ensi viikko sijuu vähän rauhallisemmin.

*Onneksi päästiin Nuuksion metsiin Harmin seurassa rauhoittumaan viikonloppuna*

Miten teillä on lähtenyt uusi vuosi käyntiin?