Mökkeilyä ja nometreeniä

Viime aikana olemme olleet paljon mökillä koirien kanssa ja nauttineet lomasta ja säästä. N:llä oli myös ennen juhannusta viikko lomaa, jolloin vihdoinkin sain seuraa metsään ja nomeiltua koirien kanssa. Koirat ovat nauttineet mökkeilystä suuresti, koska saavat uida päivät pitkät helteessä. Kaupungissa kun ei ole ihan samaa mahdollisuutta. Täällä päin on myös ihania metsiä nometreenaamiseen. Kun ei tarvitse ajaaa monta kymmentä kilometriä saadakseen kunnon hakuruudun tehtyä se kyllä madaltaa treenien kynnystä paljon. 

Nomessa olen tehnyt paljon töitä Sagan maltin kanssa. Kevään kuumakalle kurssin jälkeen olen panostanut paljon siihen, että hallinta ja matti menevät ennen kaikkea. Jokainen nometreeni neidin kanssa aloitetaan seuruu- ja kontaktitreenillä, kunnes kierrokset ovat laskeneet. Tämän jälkeen yleensä tulee muutama lyhyt damin heitto, jotka joko minä tai Saga noutaa. Vireen mukaan. 

*Kaikki metsäkuvat ovat N ottamia. Oli nnäköjään unohtanut laittaa automaattitarkennuksen ja puut olivat näköjään vähän tiellä, mutta jotain mustaa sentään näkyy. ;) *

Tällä kertaa Saga sai myös tehdä pitkästä aikaa ykkös- ja kakkos markkeerauksia. Alun malttitreenin jälkeen heitettiin ensiksi helppo markkeeraus metsään. Heiton jälkeen käännyin ja seurautin Sagaa muutaman metrin taaksepäin ennen kuin sai luvan lähteä. Neiti löysi damin hyvin ja palautti yllättävän rauhallisesti. Parin heiton jälkeen alkoi suu käydä, kun vire nousi, jonka jälkeen minä noudin itse pari damia. Tämän jälkeen taas yksi markkeeraus, joka meni niin hyvin, että siirryimme kakkosmarkkeerauksiin. Itse hain ensimmäisen dummyn ja Saga sai noutaa toisen. Toisella markkeerauskerralla jouduin lähettämään toiselle dummylle uudestaan, kun ei meinannut sitä löytää, mutta muuten toimi oikein hyvin ja oli positiivisen yllättynyt miten hyvin Saga toimi.

 Simon kanssa tehtiin taipparimainen hakuruutu dummeilla. Heitettiin yksi motivaatiodummy, mutta jostain syystä ei löytänyt tätä heti vaan lähti heti hakuun. En viitsinyt tähän puuttua, vaan annoin etsiä rauhassa dummyt. Simo teki laajaa ja tehokasta hakua, joskin alussa oli hieman turhan paljon vauhtia. Jokainen dummy tuotiin suoraviivaisesti käteen. Tässä tyypissä olisi kyllä paljon potentiaalia nomekoiraksi. Harmi vaan, ettei emäntä ole yhtä pätevä nomehommissa... Mutta ehkä yhdessä opitaan vielä, kunhan saadaan joku hieman antamaan treenivinkkejä. Tyyppi on rohkea ja etenee hyvin, nyt vielä viilataan jälki kuntoon niin uskon että läpäisee taipparit hyvin syksyllä. Kyllä sen vaan huomaa, että olen pikkupentuajan tehnyt paljon enemmän maltti- ja kuuliaisuustreniä Simon kuin Sagan kanssa. Virheestään sitä oppii. ;)

Treenien jälkeen molemmat koirat saivat pulahtaa mereen ja kyllä oli kaksi tyytyväistä ja väsynyttä flattia jotka makasivat mökkipihan nurmella tämän jälkeen! 

Mites teillä on kesän alku sujunut?

Ajatuksen tasolta käytäntöön ja kokeisiin asti?

Loppuviikosta saimme koirien kanssa nauttia ihanan aurinkoisesta syyspäivästä ilman sen suurempia aikatauluja. Tällaisista parin tunnin kiireettömistä metsä-/peltolenkeistä on vierähtänyt liian pitkä tovi. Sekä emäntä, että koirat nauttivat oloistaan ja sain taas hieman kuvamateriaalia kerättyä. Tosin mustien koirien valokuvaus aurinkoisella pelloilla ei ollut maailman helpoin asia, varsinkin kun pilvisyys vaihtelee. 

Nuorten koirien katselmuksen jälkeen olen taas saanut enemmän motivaatiota nometreenien suhteen. Myös peltolenkeille tuli dummyt otettua mukaan, ja treenattiin malttia sekä pillikuuliaisuutta valokuvauksen ohella. Sagalla ja Simolla olen saanut aloittaa nometreenaamisen aivan eri tavalla. Varmaan siksi on olo ollut hieman epävarma Simon suhteen, eikä niin paljon ole tullut treenattua kuin olisi pitänyt. Mutta nyt ollaan taas saatu uudet ideat ja eväät peliin miten jatkaa Simon kanssa. 

Sagaa ei olisi pentuna voinut dummyt ja riistat kiinnostaa vähemmän ja sain tehdä hurjan määrän töitä että motivaatio nousisi ja neiti ottaisi riistan suuhun. Tänä päivänä motivaatiota on taas hieman liikaakin ja suu käy hieman liiankin paljon... Sagan vahvuus on tosin aina ollut tottelevaisuus. Kun sai motivaation nostettua, on neiti aina tehnyt mitä häneltä pyydetään, tykkäsi sitten siitä tai ei. Ei ole säheltänyt turhia vaan aina kuunnellut minun käskyjäni. Simo taas on pienestä pitäen ollut rohkea ja innostunut noutaja, mutta täysi säheltäjä. Palautuksien kanssa ollaan saatu, ja saadaan, tehdä paljon töitä. Eli motivaatita löytyy vaikka muille jakaa, mutta se perustottelevaisuus on vielä treenattava erikseen.

Mutta mitä kuuluu NOME treenirintamaalle juuri tällä hetkellä?

Saga läpäisi taippari helposti parisen vuotta sitten. En ollut ajatellut nomepuolelle mitään sen kummempaa jatkoa, mutta monet ovat yrittäneet kannustaa meitä jatkamaan kokeisiin. Tämä on toistaiseksi jäänyt ajatuksen tasolle, mutta nyt on pieni kiinnostuksen kärpänen iskenyt kokeita kohden. Jää nähtäväksi saadanko tämä ajatuksesta käytännön tasolle ja kokeisiin asti.

Jotta kokeisiin voisi osallistua olisi meillä Sagan kanssa paljon treenattavaa. Maltti, seuraaminen ja vesityö ovat heti kolme asiaa johin piäisi isolla kädellä puuttua. Neiti kun ei ihan aina jaksa odottaa seuraavaa heittoa tai siirtymistä jos dummy tai riista kerran on heitetty jonnekkin. Toinen haaste tulee myös olemaan seuraaminen hihnatta, juurikin tämän maltin vuoksi. Toki Saga pysyy kun hokee "seuraa, seuraa" koko aikaa, mutta sellainen rento ja luotettava seuraaminen metsässä meiltä puuttuu. Metsä kun on Sagan mielestä tehty vapaana juoksemista ja rällättämistä varten. Suurin haaste tulee olemaan vesityö. Miksi ihmeessä ei saisi heti juosta uimaan jos joku sinne jotain heittää?! Ei kuulkaas tule kuuloonkaan! Jos on vettä edessä niin siellä uidaan-piste.

Kuten huomaa nämä kaikki asiat oikeastaan paljon maltista ja kuuliaisuudesta kiinni. Haastetta lisää vielä se, että malttia on myös ohjaajan mielestä aivan jäätävän tylsää treenata. Koita siis sitten motivoida se koiralle...

Ohjauksen Saga varmaan oppisi suht nopeasti, eikä haussa ole mitään ongelmaa. Ongelma on lähinnä neidin poissaaminen hausta jos ei mitään löydy. Hän kun ei ihan heti anna periksi. juuri tämä periksiantamattomuus on toinen vahvuus Sagalla, puhumattakaan ylseisestä tottelevaisuudesta. Mutta tämä asia etenee lähinnä oman kiinnostuksen mukaisesti. Niin kauan kuin toko on ykköslajimme on nome lähinnä vaihtelua elämään. Jos se sitten kantaa kokeisiin asti jää nähtäväksi, vaikka hauskaa olisi kokeilla.

Simo on osoittanut olevansa rohkea nuori mies joka ei turhia mörköjä näe. Riistan käsittelyä ja kantamista viilataan vielä hieman, mutta muuten sen kanssa ei ole suurempia ongelmia. Nenätyöskentely sujuu myös hyvin. Simon kanssa tein pikkupentuna paljon malttia-mikä näkyy nyt. Pienimies malttaa paljon paremmin kuin Saga, sekä veden äärellä että maalla. Seuruuta ei olla vielä tehty, siitä tulisi seuraava projekti. Hakuruudussa Simo tuo hyvin lähimmät dummyt/riistat, nyt pitäisi vain lisätä into menemään myös syvemälle ruutuun. Toisaalta ehkä tämä on hyväksyttävää kun on tehnyt tasan kolme tai neljä ruutua elämässään... Haaste Simon kanssa (tai enempi treenattava asia, ei tämä ikeastaan sen kummempi haaste ole) tulee olemaan maltti tehtävien välissä ja jälkeen. Kun yksi haku on suoritettu olisi niin kivaa mennä moikkaamaan kaikki ihmisiä ja koiria ja mitä tyyppejä seurasta ikinä saattaa löytyä. Silloin tuuppaa ohjaaja ja loput työstä helposti unohtumaan. Muuten uskon nome rintaman tulemaan olemaan helpompi Simon kuin Sagan kanssa. Hyvällä innolla ja vireellä tekee paljon.

Mutta tällaista kuuluisi meidän nome puoleiseen treenikalenteriin. Hieman ollaan nyt loppukesästä jo aloitettu työstämään näitä asioita, mutta muuten etenemme oman motivaation mukaan. Nome on kuitenkin koirien luontaista työtä, ja on ihanaa nähdä koiria toteuttmassa itseään ilman, että aina täytyy miettiä motivaatioa ja vrettä niin kuin tokossa. Sekä koirat, että ohjaaja nauttii vaihtelusta!

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain

*Saga 4v ja Simo 3kk*

Viikonloppuna oli mitä mainioin sää käydä pitkällä kävelyllä ja pyyhkiä Canonilta pölyt pois. Perjantaina ja lauantaina oli töiden puolesta kurssilla, mutta sunnuntaina oli ehdottomasti päästävä ulos metsään! Koska myös N oli kerrankin samaan aikaan kotona, päätimme mennä Nuuksioon koirien kanssa. Kurssilla muuten huomasin miten tottunut on mennä ulos pitkille kävelyille joka päivä . Kahden päivän istumisen jälkeen oli aivan pakko päästä ulos haukaaman raitista ilmaa!

 *Uskaltaako vai ei...?*

*No rannalta ehkä kun toi iso mustakin osaa!*

Jo kahden päivän poissaolon jälkeen huomasin miten Simo mielestäni oli ehtinyt kasvaa. Pikku pentu-palleroa ei kohta enää ole, vaan pieni flatinalku tepastelee terhakkaasti Sagan perässä ja keksii kaikenlaisi jekkuja. Huomasimme myös Nuuksiossa, että pentupanta on nyt jo mennyt pieneksi (siksi jossain kuvissa on panta päällä ja lopussa ei, kun otimme pannan pois). Nopeasti tuo pikku tyyppi kasvaa! Sagan kanssakin he tulevat vihdoinkin hyvin toimeen, mitä nyt välillä tulee leluista tai luista pientä sanomista Sagan puolelta, mutta onneksi eivät kaipaa enää 200% läsnäoloa ja vartioimista!

Simo kävikin edellisenä viikkona ensimmäisissä rokotuksissa ja oli oikein reipas pieni mies. Kiveksiä ei vielä löytynyt joten toivotaan että nyt kohtapuolin tekisivät tuloaan... Vannoutunut narttujen omistaja kun ei ole urosta ennen omistanut alkoi tietysti heti panikoimaan, vaikkei kennelillä koskaan ole kivesvikaista koiraa ollut.... Milloin suunilleen teidän urosten kivekset ovat tehneet tuloaan jos eivät ole jo luovutusiassä laskeutuneet? Muuten on kasvanut hyvää tahtia ja kaikki näytti oikein hyvältä. 

Sagakin on alkanut ottamaan Simoa enemmän mukaan leikkeihin. Usein ulkona menee tassulla tökkimään Simoa niin, että tämä kaatuu, ja jää sitten odottamaan että Simo tulisi jahtaamaan häntä. Sitten heittäytyy selälleen ja antaa Simon riehua. Välillä neidille tulee sellaisia leikkihepuleita, että on vähällä jyrätä Simon kun ei tahdo vauhdissa muistaa, että pikku pentu ei vielä ehdi samaan tahtiin mukaan. Onneksi Simo on oppinut väistää Sagaa kun hepulit iskee ja sitten voivat jatkaa leikkimistä kun neiti on rauhoittunut. 

 *Pikku herra taivaanrannan maalari*

Yllä oleva kuva on mielestäni niin hyvä tilannekuva. Kameralinssin sivulla seisoo N joka yritti saada koirat istumaan haluamaani kohtaan haluamallani tavalla. Aina ei onnistu kun on ahne flatti ja namia kädessä! :D

Nyt alkaa siis vihdoinkin tuntuan siltä, että voi oikeasti nauttia tästä kahden koiran arjesta! <3

Näin polku meitä vie

Viikonloppuna kävimme Sagan ja Harmin kanssa Nuuksiossa lenkkeilemässä. Kävelimme ensimmäistä kertaa koko pitkän luontopolun, joka kulki kolmen lammen ympäri. Kiipeiltiin kallioille, ihasteltiin haapametsää ja kävelimme jäisien soiden yli. Koko lenkki kesti reilut pari tuntia, kuvaustauot ja tassujenpuhdistukset (Saga ei vaan kestä kun lunta jää antureiden väliin) mukaan lukien. 

Yllätyn joka kerta yhtä paljon kuinka hyvin nämä kaksi flattia tulevat toimeen. Harmi on Sagaa hieman nuorempi, mutta hyvänkokoinen ja vilkas herra. Osaa kuitenkin hyvin leikkiä Sagan ehdoilla, eikä yritä turhia hypätä selkään tms. Nämä urosten jumppajutut ja liiallinen huomio kun yleensä ärsyttää Sagaa. Nyt molemmat juoksivat peräkkäin ja päällekkäin ja miten sattui niin iloisina. Hieman alkoi meno hiljeentyä loppua kohden, mutta parkkiksella piti vielä ottaa viimeiset painiotteet.

Mukava sää ja lenkkiseura ja koiratkin nauttivat täysillä! Samalla sai ulkoiluttaa vähän kameraakin, vaikkakin sääolosuhteet olivat hieman haastavia vaihtelevine pilvisyyksineen.

                                                      Mikä kuva on sinun suosikkisi?