Vapaa mutta tottelevainen?

Tiistaina oli sitten tämän TOKO kurssin viimeinen kerta. Onneksi ilmoittauduttiin jatkokurssille sillä nyt vasta alkaa tuntua siltä että aletaan päästä jutun jujuun kiinni ja sekä tämä kaksijalkainen että tuo nelijalkainen duracellflätti oppii miten hommat toimii, miten niitä harjoitellaan ja miksi.

Aluksi tosiaan vähän tuntui siltä että väännetään väkisin rautalangasta vain tehdäkseen asioista mutkikkaiksi, mutta nyt kun neiti on oppinut vähän kuuntelemaan ja itse olen älynnyt miten homma toimii tuntuu siltä että myös edistytään. Hitaasti hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti.

Edellisellä kerralla harjoiteltiin ensin vapaamuotoista seuraamista, pujotellen muiden koirakoiden välistä. Jopa neiti duracellflätti päätti alun pomppimisen jälkeen näyttää keskittymiskykynsä ja seurata suhteellisen hyvin ensimmäisen kierroksen. Hieman tuli etuilua kun se kaksijalkainen matte ei millään halunnut pysyä perässä, mutta tokalla kerralla tehtiin jo yhteistyötä!

Saga sai taas olla koko treenin ajan ilman hihnaa, ja lukuun ottamatta pari pomppua Mariannea päin, neiti pysyi vierelläni hienosti koko ajan ja jätti kokonaan toiset koirat oman onnensa nojaan, keskittyen tehtäväänsä!

Pujottelun jälkeen tuli sivulletulon harjoituksia. Muut koirakot muodostivat kuilun ja yksitellen jätettiin se nelijalkainen hännänheiluttaja toiseen päähän odottamaan sivulletulon käskyä toisesta päästä. Kaikki suorittivat tehtävän mallikkaasti, ja neidillämme olikin sellainen spurtti päällä että juoksi vahingossa viitisen metriä taakseni ennen kuin sai pysähdyttyä ja käännettyä sivulle…

                                                                                                          vielä malttaa….

                                                                                   Joojoo, nytkä? nytkö? Jaaaa…..

                                                                                …LÄHTEEEEEE!!!!

                                               Ja duracellflätti pääsi maaliin! Enkö ollutkin ihan supertaitava?!?

Pikkuneiti ei piitannut muiden koirien tekemistä häiriöistä vaan juoksi, kerrankin, suoraan luokseni ja siitä sitten, enemmän tai vähemmän, siististi sivulle.

Tällä treenikerralla hyödynnettiin toisia koiria häiriköinä oikein urakalla. Tämän tehtävän jälkeen siirryttiin istuma harjoituksiin. Se että koira laittaa pepun maahan istu käskystä ei siis välttämättä tarkoita että koira osaa istua. Sen tulisi istua samassa asennossa liikkumatta kunnes joko vapautus tai seuraava käsky tulee. Häiriöistä riippumatta. Muodostettiin tätä harjoitusta varten ympyrä jossa seistiin selät vastakkain. Sitten koirat istumaan käskystä, ja pennun iän ja kokemuksesta riippuen vaadittiin paikallaan istumista, ilman flättien tyypillistä tassuttelua, eri kauan. Myös etäisyys koiraan vaihteli. Saga onkin tehnyt tällaisia harjoituksia kesän treeneissä, joten lähdin monesti piiloon vähäksi aikaa ja palasin sitten palkitsemaan jos neiti oli istunut paikallaan.

Lopuksi opittiin vielä uusi “stop” käsky. Eli koira seuraa kävellen omistajaa mutta stop käskystä pysähtyy kuin seinään. Ollaankin Saga neidin kanssa jo harjoiteltu tätä ennestään kotona, joten neiti tiesi suurin piirtein mistä oli kysymys. Tähän saatin vinkiksi palkata takapalkkauksen kautta. Eli nami maahan koiran taakse, koira seuraamaan aluksi esim. kättä. Kun seisahtuu stop käskystä niin kehutaan ja vapautetaan etsimään nami taakse. Tällä lailla koira ei vahingossakaan etene liikaa, vaan alkaa itse tarjota pysähtymisiä. Valitettavasti sen harjoituksen kuvat olivat aivan mustat, joten siitä vain yksi huono kuva minkä sain hieman pelastettua.

Kotona harjoitellaan seuraamista, tietysti perus asentoa eli sivulletuloa ja uutta stop käskyä  ja odotetaan kehitystä sekä neli- että kaksijalkaiselta. Näillä eväillä sitten jatketaan kohti tokon jatkokurssia!

Kiitos kuvien ottamisesta hovikuvaajalleni N!

Kun kaikki ei mene putkeen…

Aina ei kaikki mene ihan mallin mukaan… Nimittäin edellinen treenikerta Sagan kanssa. Kerrankin olin saanut Nicken raahattua mukaan ottamaan kuvia, ja sitten kävi näin. Oltiin kotona yritetty harjoitella “kotiläksyjä” kunnolla ja mielestäni Saga teki kotona arkielämässä kerrankin edistysaskeleita. Ehdin jopa vielä kehua neitiämme että hänestä on tullut niin kuuliainen ja tottelevainen. Noh… se oli silloin se…

Koulutuskentällä pidän aina Sagan vapaana, koska kun neiti tietää että ollaan treeneissä hän yleensä pysyy todella hienosti hallinnassa ja keskittyy hyvin. Nyt ehdittiin tuskin koulutuskentälle ennen kuin neiti Hepuli päätti ottaa asiat omiin tassuihin. Mariannella oli pentujen Leo-isä mukana, ja kun päästin Sagan vapaaksi neiti ryösti heti Leon luokse riehumaan.

Tästä seurasi niskakarvoista kiinniottaminen ja puhuttelu neidille että nyt totellaan mattea. Auttoiko? No ei. Neiti ryösti uudestaan Leon luokse ja pomppi ympäri kenttää ikään kuin ei koskaan olisi saanut mitään koulutusta eläessään. En käsitä mikä neitiin meni! Eipäs auttanut muu kuin että hihnaan kiinni että sain pois Leon vierestä ja sitten palautus istuma-kontaktitreeneihin että saataisiin neiti hieman keskittymään.

Eli käskin neidin istumaan, peruutin, ja MArianne yritti houkutella Sagan pois. Ensin äänellä, sitten nameilla,leluilla ja muilla jekuilla. Ensin piti kyllä muistuttaa neiti en-kuuntele-tänään-ketään muutama kerta että kuka oikein määrää, neiti kun ei millään tahtonut pysyä paikallaan. Sen muutaman kerran jälkeen alkoi keskittyminen pilkahtaa esiin ja neiti istui suhteellisen nätisti paikoillaan.

Kun neiti alkoi keskittyä kokeiltiin myös käskyä vaikka minä olin piilossa. Usein koira näin uskoo ettei käsky tarvitse totella, joten oikein hyvä harjoitus! Piilouduin kuvissa olevaan ruskeaan “bussikoppiin” josta näin Sagan tarpeeksi voidakseni kieltää neitiä jos hän oli menossa jonnekin. Parin kerran jälkeen tuli vaikein koitos neidille. Jalkapallo. Saga on hulluna palloihin, varsinkin jalkapalloihin. Tällä kertaa tehtiin niin että piilouduin ja Marianne potki vähän palloa Sagan edessä. Ja uskokaa tai älkää! Meidän neiti joka AINA juoksee pallon perään, istui jo toisella kertaa paikallaan käskystä lähtemättä pallon perään. Lupaava alku!

Kokeiltiin myös muutama kerta kutsua Leo minun ja Sagan välistä, ilman että neiti lähtisi perään. Haastava mutta erittäin hyvä harjoitus arkisia tilanteita ajatellen!

Lopuksi kokeiltiin sitä mikä ei ollenkaan alussa onnistunut, Sagan pitäminen vapaana, ilman käskyä. Ensin vain Marianne “häirikkönä” ja lopuksi otettiin vielä Leo mukaan peliin. Neiti tuli nätisti kun käskin, eikä lopuksi mennyt edes hevillä Leon lähelle. Nämä harjoitukset ovat todella hyviä, Saga pärjää niissä hyvin kun ymmärtää jutun jujun. On vain yksi ongelma. Neiti tietää milloin on treenit ja mitä häneltä odotetaan, eli nytkään ei mennyt lähellekään Leoa, mutta arkielämässä hän olisi mennyt toisen koiran perään jo aikoja sitten… Yritä nyt siinä sitten kouluttaa oikein! Todistaakseen tämän neiti lopetti päivän treenit juoksemalla ohikulkevien koirien luokse, jonka isäntä ei hirveästi siitä ilahtunut… Nyt pitäisi sitten keksiä joku kouluttamistapa jonka Saga ei ymmärrä treenitilanteeksi jotta saataisiin näitä “aitoja” reaktioita ja ne pois koulutettua. Ideoita anyone?

                                                          Isä-Leo katsoo pentujen riehumista yhtä tottelevaisesti kuin aina

Koira ei ole lapsi

Viime treenikerralla harjoiteltiin auktoriteettia käskyjen suhteen, sekä vapaana olemista häiritsevissä tilanteissa. Varsinkin viimeksi mainittu on Sagalle erittäin hyvää harjoitusta, sillä jos ympärillä on muita ihmisiä, tai varsinkin koiria, neiti menee kyllä ihan omia menojaan eikä kuuntele mitään jos ei ole hihnassa kiinni. Treenaamme siis vieläkin Sagan Morris veljen kanssa, Mariannen valvovan silmän alla. Tosin ollaan treenattu nyt vuorotellen , niin kauan kuin Sagalla on juoksuaika.

Aloitettiin ihan laittamalla koirat istumaan perus käskyllä ´istu´. Tämähän on käsky joka opetetaan useimmiten melkein ensimmäiseksi koiranpennuille, ja oletetaan sen olevan helppo käsky jonka joka koira hallitsee. Väärin sanomme me neidin kanssa. Kun koira saa käskyn istu, sen onkin istuttava paikallaan mitä ikinä ympärillä tapahtuu, kuunnellen vain sitä henkilöä joka antoi käskyn. 

Tätä harjoiteltiin sitten hartaasti, sillä se osoittautuikin hieman vaikeammaksi kuin ensin luulimme. Tässä harjoituksessa tuli siis myös sitä auktoriteettia harjoiteltua. Kun koira saa käskyn, sen on toteltava sitä henkilöä, ja ainoastaan tätä,  kunnes se vapautetaan käskystä. Käskyn antaja on auktoriteetti jota koiran tulee kuunnella. Kun neitimme oli saanut käskyn ´istu´, peruutin pari askelta ja treenarimme Marianne yritti houkutella Sagan liikkeelle muun muassa puhumalla ja innostamalla sitä juoksemaan. Jos neiti liikahti tai oli lähtemäisillään hän sai heti kiellon, ei. Jos hän lähti mukaan vahvistettiin käskynantajan(eli minun) auktoriteettia pitämällä pieni puhuttelu. Käytännössä tämä tapahtui niin että sanoin terävästi  EI, otin neidin poskista kiinni ja puhuin määrätietoisesti sille kunnes huomasin sen alistuvan ja ottavan silmäkontaktia.

Puhuttelun ideana on siis antaa koiralle heti palautetta jos tekee väärin, sekä näyttää että käskynantajaa kuunnellaan ja tehdään niin kuin hän sanoo. Piste. Koira on eläin, ei lapsi, eli sitä saa ja melkein pitää käskyttää jolloin sen tulee totella. Jos koiran kanssa liikaa keskustelee ja antaa vaihtoehtoja se ei koskaan tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, eikä pidä ihmistä auktoriteettina. Jos ei koira hyväksy/tunnusta ihmistä/omistajaa auktoriteetiksi ja lauman johtajaksi, voi siitä koitua isojakin ongelmia tulevaisuudessa. Koirien kanssa tulee olla todella mustavalkoinen, joko se tekee oikein tai sitten väärin. Mitään siinä välillä ei ole.

Tätä saatiin harjoitella aika montakin kertaa neidin kanssa, jonka keskittymiskyky muutenkin on ollut hieman alhainen nyt juoksujen jälkeen. Mutta monen toiston, pitkän kärsivällisyyden ja tiukan johdonmukaisuuden jälkeen, neiti ymmärsi harjoituksen ytimen. Marianne yritti pallojen kanssa (jota Saga rakastaa!!), makkaroiden ja monen muun asian kanssa, mutta nyt riitti että hieman äännähdin negatiiviiseen sävyyn niin neiti istui peppu maassa (hän siis ei istu takatassuillaan kun normaalit koirat vaan pepullaan…) hievahtamatta mihinkään.

Tämän jälkeen tuli suurin koetus neidille. Marianne otti harjoitukseen mukaan oman flättikoiransa, Lahjan, ja leikki sillä minun ja Sagan ympäri pallolla. Tässä täytynee huomauttaa, että jos on jotain mihin meidän neiti on hullaantunut, se on pallot ja toiset koirat. Ja tässä siis oli molempia. Sanon vaan että harjoitus tekee mestarin! Ei hän täydellisen paikallaan istunut, ja lähti alussa muutaman kerran pallon peräänkin, mutta vahvistettuani asemani lauman johtajana, hän tyytyi siirtelemään tassujaan mutta istui muuten paikalaan. Kyllä olin yllättynyt!!

Tämä harjoitus oli erittäin antoisa! Mitä enemmän treenaamme, sitä enemmän huomaan auktoriteetin ja omistajan ja koiran välisen kontakti tärkeyden. Tämä on patistanut treenaamaan enemmän, koska olen päättänyt että jonain päivänä meidän neiti on vielä niin tottelevainen että voin pitää häntä vapaana, ilman että neiti juoksee kaikkien koirien luokse jotka on vapaana. Se tarkoittaa kylä kovaa työtä ja pitkäjänteisyyttä, puhumattakaan johdonmukaisuudesta, mutta ehkä vielä joskus voin sanoa että neitimme tottelee erittäin hyvin!

Tätä harjoittelimme pellolla tänään, ja samalla tuli otettua muutama kesäkuva kun kerran oli niin ihana sää!

Juoksuen treeneihin

Otsikko on meikäläisen erittäin hauska sananleikki. Eli selkokielellä puhuen meidän neidillä on alkanut nyt ensimmäiset juoksut ja samalla ollaan alettu treenaaminen Mariannen valvovan silmän alla.

Neitimme on jo jonkin aikaa antanut merkkejä siitä että juoksut alkaa kohta. Kesti kuitenkin melkein kuukauden ennen kuin ne alkoi. Nyt sitten karvaa lähtee aivan ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n paljon(olen lakaissut makkarin lattian kolme kertaa päivässä ja kuitenkin se on karvojen peitossa…) ja neiti on myös ollut todella väsynyt. Mutta suhteellisen hyvin hän putsaa itsensä, joten tähän asti kaikki on sujunut aika hyvin.
Sopivasti juoksuaikaan ollaan myös aloitettu treenaus hieman enemmän. Se on nyt muuton ja opiskelujen ohella jäänyt vähän vähäksi, mutta nyt Sagan isän emäntä on ollut ystävällinen ja lupautunut vetämään muutaman treenikerran meille ja Morris-veljelle. Tähän asti meillä on ollut yksi treenikerta jossa harjoiteltiin aika perusjuttuja, Kontaktin ottoa ja luoksetuloa. Huomasi kyllä ettei kontaktia ollut treenattu vähän aikaan, mutta hienosti neiti sitten lopussa jaksoi keskittyä.
Hieman ollaan tätä treenattu mökillä ja tänään meillä oli sitten kunnon harjoitus Sagan kanssa seuraavaa treeniä varten, jossa tehtiin kotitehtävät oikein huolella! Eli suunnattiin lähimmälle ruohokentälle, jossa aloitettiin ihan perus kontaktinottoa. Kuitenkin korotettiin hieman vaikeusastetta pidentämällä kontaktin aikaa, eli en antanut heti namia kun Saga katsoi silmiin, vaan kehuin ja odotin muutaman sekunnin ja sitten vasta nami. Tätä ollaan nyt harjoiteltu ja se alkaakin sujua oikein hienosti kunhan sitä ei tee liian kauan että neiti tylsistyy.
 
                                                             
                                     
                               “Ai mikää oli? Kontakti? ei kun tossahan menee ruohonleikkuri, paaljon kiinnostavampi!”
Sen jälkeen siirryttiinkin kontaktiin etäisyydellä ja luoksetuloon. Eli otin Sagan sivulle, annoin käskyn ´istu´ ja kävelin vähän matkan päähän. Sitten kutsuin luokse jolloin Sagan tulee istuutua suoraan eteeni aj ottaa heti kontakti. Muutaman kerran jouduin palaaman neidin kanssa takaisin, kun tuli perään, mutta muuten sujui hienosti! Nostin vaikeusastetta vaihtelemalla etäisyyttä ja aikaa ennen kuin kutsuin luokse. Viereisellä kentällä haukkui toinen koira ja ruohonleikkuri pörräsi, joten tuli ihan kivasti häiriöitä mukaan treeniin myös! Lopuksi otettiin pari damin noutoa metsästä, mitä neiti rakastaa, jotka myös oli vähän harjoitusta ensi treenikertaa varten kun harjoitellaan dameilla (eihän neitimme nyt voi nolata itseänsä täysin… ) Treenin jälkeen paistoi vielä aurinko, joten suunnattiin sitten metsän kautta kotiin. Ihanan aurinkoinen päivä oli kaiken puolin!
                               

Murrosikäisen kurinpalautus

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt ymmärtää ettei meidän 9,5 kuukautinen hännänheiluttaja enää ole mikään pikkupentu. Mutta ei toisaalta mikään täyskasvuinen aikuinenkaan, mitä neiti vissiin itse luulee. Toisaalta neiti voi olla niin pentumainen, innoissaan, saa hepulikohtauksia, ja haluaa syliin. Mutta toisaalta hän itse vissiin luulee että on jo aikuinen ja saa tehdä tasan niin kuin itse tykkää. Meille on siis tullut murrosikäinen neiti.

Saga on myös tässä vähän aikaa antanut merkkejä siitä että ensimmäiset juoksut alkaisivat kohta. Hänestä lähtee mahdottomasti karvaa ja kaikki urokset ovat nenä pepussa kiinni. Tämä varmaan on edesauttanut neidin itsenäistymistä ja harhaluuloa siitä, että olisi aikuinen. Meillä murrosikä näkyy eniten perustottelevaisuudessa, ja varsinkin luoksetulossa.

Yhtäkkiä emme voineetkaan luottaa siihen että hän tulisi kutsuessa takaisin jos lenkillä tulee toinen ihminen tai  koira vastaan. Metsässä hän on aina pysynyt noin viiden metrin etäisyydeltä meistä, ja katsoo tarkkaan missä me menemme. Ei tietoakaan ennän tästä. Ei neiti karkaa, mutta reviirit suurenevat ja suurenevat ja saamme kutsua kolme-neljä kertaa ennen kuin neiti viitsi tulla kutsusta. Meillä on myös tapana laittaa neiti istumaan ja ottamaan katsekontaktia kun hihna laitetaan kiinni/otetaan pois. Tästäkin on tullut oma projektinsa nykyään. Nooh, ne koirathan aina testailevat vähän väliä että kuka talossa määrää, ja nyt ollaan tosiaan tullut sellaiseen pisteeseen. Asiaa ei varmaan ole auttanut hussen ja maten muuttaminen, jonka vuoksi Sagan treeni on jäänyt minimiin.

Mutta nyt kun on ollut vähän enemmän vapaa-aikaa päätin tehdä asialle jotain. Siitä seurasi sitten parin päivän kunnon kurinpalautus. Eli ensimmäiseksi kontaktitreeniä hihnassa ja ilman. Sitten paljon paljon luoksetulotreeniä. Lyhyillä välimatkoilla, pitkillä välimatkoilla, liinalla ja ilman. Meillä on yleensä ollut nakit ja lihapullat näyttlynamenina, mutta nyt olen käyttänyt niitä myös luoksetulossa. Iso pala namia kun tulee nätisti luokse, ja jos ei tule niin heti torumista. Joko niskasta ote jos on tarpeeksi lähellä, äänellä tai hihnasta nykäiseminen. Toisin sanoen nollatoleranssia tottelevaisuuteen. Jos tulee käsky tulee totella- heti.

Myös ihan pikku asioissa ollaan oltu todella tarkkoja. Kun hihna laitetaan kiinni tai otetaan pois neidin on istuuduttava ja otettava kontaktia ennen kuin liikutaan mihinkään. Ja ennen kuin saa juosta vapaasti on odotettava käskyä eikä pikkuhiljaa hiipiä pois maten näkyvistä. Metsässä ollaan vähän pienennetty reviiriä vanhalla mutta toimivalla tempulla, menemällä piiloon! Aina kun neiti menee vähänkin liian pitkälle – heti puun taakse piiloon.

Kolmisen päivää ollaan nyt pidetty kurinpalautusta ja perustottis treeniä. Ja täytyy tunnustaa että se nyt jo on auttanut! Meidän neiti joka ennen ei kuulut eikä nähnyt ellei itse halunnut, on taas alkanut tulla luokse käskystä ja yleisesti käyttäytymään kuuliaisemmin ja tottelemaan paremmin.

Täytyy vain ottaa se aika jostain saadakseen sitä tottelevaisuutta treenattua. Flätithän tunnetusti tarvitsevat treeniä ja tekemistä että pysyvät nahoissa.

“Tästä ei kyllä tule mitään..!”

Hellurei!
Perjantai iltana suunnattiin Sagan kanssa Espooseen pakkaamaan ja ottamaan N mukaan lauantain Erikoisnäyttelyitä varten! Viikolla ei ehditty hirveästi treenata Sagan kanssa, mutta ajattelin että mennään nyt kuitenkin ensimmäitä kertaa kaikki kolme näyttelyihin pääasiassa katsomaan mitä se on, joten ei kannata liika stressata… sanoi hän joka tuskin nukkui koko viikolla ennen näyttelyitä…! Mutta stressi sikseen! Pe iltana pestiin Saga hänen uudella shampoolla. Olin varta vasten käynyt Mustissa ja Mirrissä ostamassa uutta shampoota kun huomasin että neidin karva alkaa olla hieman kiilloton ja nahka kuivahko ja hilseilevä talven jäljiltä. Sitä paitsi neidiltä lähtee aivan järkyttävästi karvaa nyt kun luultavasti on ensimmäiset juoksut tulossa kohta. Tämä tiesi sitten harjaus ja puunaus sessiota melkein joka päivä.
Pesu teki kuitenkin tehtävänsä ja neiti kiilsi kun mikäkin puunattu timantti pesun jälkeen! Sitten oli tiedossa harjaus ja kynsien leikkaus, sekä muiden tavaroiden pakkaaminen. Noin kello yhdeltä kaikki oli valmista seuraavan päivän lähtöä varten klo. 7.

Aamulla suuntasimme siis Hyvinkään päin. Tultuamme perille menimme ilmoittamaan Sagan ja näyttämään rokotuskortit jne. Siinä samassa tapasimme naisen jolla oli oikein rodunomainen pomppiva ja iloinen flätti. Nainen kuitenkin tästä pomppimisesta hermostui ja tokaisi tuon otsikossa olevan kommentin. “Tästä ei kyllä tule mitään!!” Tämän seurauksena kehätoimitsija katsoi häntä rauhallisesti ja totesi siihen että “tuo on kyllä flätinomistajalle aika tavallinen lause!”. Hupaisa alku!

Kohta alkoi sitten porukkaa tulla, joillakin puoli taloa mukana. Mutta useimmilla oli häkki koiralle ja jonkinlainen telttatuoli. Aloittelijoina meillä oli koira mukana, eikä mitään muuta, mutta onneksi neiti viihtyy autossa joten hän sai sitten odottaa siellä aina kun oli tauko. Hauskinta alussa oli kyllä tavata tuttavia! Ensikertalaisia kun olemme, ei niitä hirveästi ollut, muut tuntuivat olleen kuin kotonaan. Mutta Ainakin Sagan veli, Morris oli paikallaan sekä Harvahampaan kennelin omistaja, Sagan kasvattaja koirineen. Ihanaa oli hieman keskustella heidän kanssaan ja vaihdella kuulumisia jotta sai hermostuksen pysymään kurissa.
 
Klo 10 alkoivat kehät Sileäkarvaisten noutajien erikoisnäyttelyissä Hyvinkäällä 12.4. Ensimmäisinä oli pienten pentujen luokka. Ne olivat kyllä niin pieniä ja hurjan söpöjä pikku flättejä, eikä ikinä uskoisi että meidän Saga neiti on ollut niin pieni joskus! Tässä vaiheessa oltiin otettu Saga sisään halliin. Vähän juoksutin häntä, harjoteltiin seisomista ja otettiin hieman kontaktitreeniä ettei neiti heti ryntäisi kaikkien muiden, n. 170 flätin sekaan…

Kun pikkupentujen luokka oli ohi, oli sitten meidän vuoro, eli narttu pentujen luokka 7-9kk. Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt seistä katselemassa mitä siellä kehässä tapahtuu ja hermoilla aivan valtavasti miten tämä menee. Hermojani ei hirveästi rauhoittanut se, että “kaikki” muut treenasivat koiriensa kanssa, juoksivat sinne tänne, tiesivät tarkkaan mitä tekivät ja koirat olivat superhienoja! Me sitten tultiin metsämörrimme kanssa sinne näyttäytymään… Juuri ennen meidän kehän alkua näimme sitten hienon flättipennun joka olikin Sagan sisko, Harvahampaan Look Like a Typhoon “Luna”! Hauskaa oli nähdä heitäkin, vaikka tieto siitä että he, ja Sagan toinenkin sisko Harvahampaan Like a Hurricane “Akka”, olivat tulossa samaan luokkaan ei kyllä yhtään rauhoittanut.
 
No kun kehä alkoi menimme Sagan kanssa sinne sitten seisomaan ja tekemään parhaamme! Parin neuvon jälkeen löysimmekin oman paikkamme, ja siitä se sitten alkoi! Ensin kaikki seisottivat koiransa, jonka jälkeen oli juoksuttamisen aika kehän ympäri.


Yllä olevassa kuvassa näkyy Saga ja hänen siskonsa. Vasemmalta: Harvahampaan “"Laughing Wind “Saga”, Harvahampaan Like a Hurricane “Akka” ja Harvahampaan Look Like a Typhoon “Luna”.


Juoksuttamisen jälkeen piti seistä kehän reunalla odotellessa omaa vuoroaan tulla arvostetuksi. Narttuja Sagan luokassa oli kuusi kappaletta, joten onneksi oman vuoron odottaminen hirveän kauan kestänyt.



Saga taisi ymmärtää tilanteen vakavuuden ja istui nätisti vieressäni odottelemassa. Tämän jälkeen oli sitten tuomarin arviointi vuorossa. Sagan “ongelma” on oikeastaan se, että neitimme on liian rauhallinen. Jos näin voi/saa sanoa. Toisin sanoen flättien melkin kuuluu hyppiä ja olla hieman villejä näyttelyissä. Varsinkin hännänheilutus kuuluu rodunomaisiin ominaisuuksiin jota flätin enemmän tai vähemmän tulee tehdä näyttelyissä. Meidän neiti kyllä osaa seistä paikallaan, mutta seisottuaan vähän aikaan, hän “vakavoituu” eikä heiluta enää häntää. Neiti pitää nätisti katsekontaktia ja niin edespäin, mutta tämä pieni villeys ja into puuttuu.
Tietoisena tästä lähdimme tuomarin eteen seisomaan. Niin kauan kuin oli lihapulla kuonon edessä Saga antoi tuomarin tutkia itseään kiltisti, mutta hampaat olivat sitten ihan eri juttu! Niitä ei kyllä kukaan vieras ihminen tule tonkimaan! Pienen ylipuhumisen jälkeen tuomari kyllä lopuksi sai hampaatkin katsottua. Mutta sitä täytyykin tulevaisuudessa treenata!

Sagan vahvuus on ehdottomasti juokseminen. Hän juoksee nätisti vierellä kevyin askelin vetämättä ja pomppimatta kuten monet muut flätit.

 

Kun kaikki oli arvosteltu yksitellen, kaikki saivat juosta vielä kierroksen kehässä. Tämän jälkeen tuomari kätteli pari koiraa, ja kesti hetken ennen kuin ymmärsin että nämä tippuivat pois ja me olimme Sagan kanssa neljän parhaan joukossa! Tämä oli erittäin suuri yllätys ja puolisokissa juoksutin Sagaa vielä kierroksen kehän ympäri,neljän parhaan kanssa.

                  

Neljän parhaan joukossa oli Sagan lisäksi hänen molemmat siskonsa! Juoksuttelun jälkeen tuomari alkoi jakaa voittoruusukkeita kolmelle parhaalle koirakolle. Ensin hän kätteli Sagan siskoa, jonka jälkeen luulin tämän voittaneen. Mutta heidän poistuessaan kehästä ymmärsin että olimme kolmen parhaan joukossa Sagan kanssa! Tämän jälkeen sai sitten joku vihreän ruusukkeen ja Sagan sisko Akka sai sinisen ruusukkeen. Tässä vaiheessa meikäläisen muistiin ei enää ole luottamista. Yllätys oli niin suuri kun näin koirakon koirakon jälkeen poistuvan kehästä, että hämärästi vain muistan tajunneeni minun ja Sagan voittaneen narttujen pentuluokan!!! Kuten alla olevasta kuvasta näkyy(ei mitään tietoa milloin se on otettu) shokki olikin aika iso! Meidän piti tulla Sagan kanssa tutustumaan näyttelyihin, ja sitten voitimmekin luokan ja saimme kunniapalkinnon!


En siis edes muista Sagan siskon saaneen ruusuketta ja kuitenkin he seisoivat vierelläni…!


Pentuluokan nartut sijoittuivat seuraavasti:
PEN 7-9kk (6)
1 KP, PNP1 Harvahampaan Laughing Wind
2 KP Harvahampaan Like a Hurricane
3 Pikestar’s Omenankukka
4 Angelique Tulip Rock On Fire
Chiccoxen Sound of Silence
Harvahampaan Look Like The Typhoon




Yllättyneinä ja shokissa suuntasimme sitten Sagan kanssa hallista ulos pienelle kävelylle. Aivan mahtava aloitus! Ainoa huono puoli tässä oli se, että jouduimme odottamaan iltapäivään asti rodun parasta pentu kilpailua, mihin Sagan oli tarkoitus osallistua kun kerran voitti narttu luokan.

Rodun parhaasta tittelistä kilpailee pentuluokkansa voittanut narttu ja pentuluokkansa voittanut uros. Jutun ironia oli siinä, että pentujen paras uros ei ollut kukaan muu kuin Sagan rakas veli Morris!


Laitoimme sitten Sagan autoon ja menimme sisälle katsomaan muita luokkia. Flätti näyttelyissä paras asia kyllä on sosiaalinen ilmapiiri! Monet tulivat onnittelemaan meitä voitosta ja saimme puhua monen koiraihmisen kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä.
Parin tunnin jälkeen kävimme pienellä metsälenkillä Sagan kanssa jotta hän hieman rentoutuisi ja saisi muuta tekemistä kuin autossa kököttäminen. Päivän mittaa selvisi kuitenkin valitettavasti että vaikka ROP(rodun paras) pentu kilpailu yleensä pidetään heti pentujen kehän loputtua, oli nyt päätetty pitää se viimeisenä eli vasta myöhään iltapäivällä. Lisäksi koko ohjelma oli n. kaksi tuntia myöhässä, joten Saga parka joutui odottamaan kuusi tuntia seuraavaa kehää.

Odotus oli pitkä ja neitimme kyllä väsyi vaikka autossa odottelikin nätisti. Mutta lopulta saimme astua kehään Morriksen vastapäätä.


Sitten oli samat jutut taas, ensin yhdessä juoksuttaminen, sitten tuomari katsoi Sagaa ja Morrista yksitellen ja sitten taas juoksemista. Tässä vaiheessa kyllä huomasi että Saga oli lopen uupunut, ihan niin kuin Matte myös. Eli kaksi väsynyttä aloittelijaa oli kehässä kilpailemassa.

Mutta hienosti Saga jaksoi yrittää tehdä parhaansa! Lopuksi saimme vastaanottaa vihreän ruusukkeen, ja Sagasta tuli VSP pentu, eli vastakkaisen sukupuolen paras pentu. Selkokielellä puhuen, hän sai toisen ijan kaikista pennuista ja ihana Morris veli valittiin ROP pennuksi! Aika ironista että sisarukset keskenään kilpailevat, mutta toisaalta hauskaa, ei ollut niin hirveästi väliä kuka voittaa!
Loppujen lopuksi oli ollut piiitkä päivä täynnä yllätyksiä ja odotusta! Mutta ihanaa oli ollut ja kyllähän se näyttelykärpänen puraisi toden teolla! Seuraavan kerran Saga on jo junnu luokassa, joten saa nähdä miten menee…

Vasemmalta yllä olevassa kuvassa: Harvahampaan Live Like a Thunder “Morris” ROP pentu, Harvahampaan Laughing Wind “Saga” VSP pentu.




Tämän jälkeen alkoi pitkä matka Vaasaan. Väsyneinä mutta onnellisena kiitämme tältä päivältä kaikkia mukana olleita ja varsinkin meidän taitavaa pikkuneitiä joka todellakin osaa yllättää! <3