Näyttelykauden avaaminen

Melkein puoli vuotta on meillä ollut taukoa näyttelyistä jotta Saga saisi rauhassa kasvaa ja saada turkkinsa takaisin. Tauon aikana neiti on saanut viettää kotikoiran elämää, jonka lisäksi olemme ehtineet aloitta TOKOn harrastamisen sekä treenata hiukan nomea. Nyt on turkki kasvanut jokseenkin hyvin takaisin ja “pikku-neiti” onkin kasvanut huimaa vauhtia eikä ole mikään pikkuinen enää… Yhtenä päivänä havahduimme siihen että neiti onkin nartuksi jopa iso! Flattinarttujen ihannekorkeus on 56,5-59cm ja Saga onkin siinä 59 centtimetrin paikkeilla!

Avaamme tämän kauden näyttelyt Turussa Turku KV näyttelyissä 29.3, emäntää hermostuttaa jo nyt… Mutta ennen näyttelyitä ja näyttelysesongin avaamista on hyvä valmistautua. Ehkä tärkein asia tarkistaa on rokotukset. Onko ne kunnossa ja jos tarvitsee päivittää niitä niin se täytyy tehdä ajoissa. Toinen asia on itse koira ja sen ulkonäkö. Sagalla on muun muassa alkanut “kotikoirakilojen” laihdutuskuuri. Pari kiloa pitäisi saada vielä pois niin neiti olisi just sopivan hoikka. Painaa nyt noin 31,8kg ja ihanne olisi noin 30kg. Eli pitkiä lenkkejä ja paljon palloilua ja juoksutusta tiedossa!

Tämän lisäksi olemme olleet erityisen tarkkoja ruoan suhteen että saa turkkiinsa kaikki tarvittavat vitamiinit ja lisät. Tähän käytämme muun muassa Chia siemeniä josta lisää tietoa löytyy TÄSTÄ. Nämä siemenet(muiden vitamiinien ja zinkin avulla tietysti) ovat todella tehneet ihmeitä ja palauttaneet Sagan karvan elkein entiseensä muutamassa kuukaudessa!

Kolmas asia on kehässä käyttäytyminen ja esiintyminen. Siksi meidän pitäisi, ruoan ja laihdutuskuurin lisäksi, alkaa motivaatiotreenillä. Tätä blogia pidempään seuranneet tietävät, että Saga on flatiksi (useimmiten, paitsi TOKO treeneissä…) todella rauhallinen ja pelkkä seisominen kehässä ei kuulu näihin hauskimpiin asioihin mitä voi tehdä. Kun flattia seisotetaan sen tulisi heiluttaa häntäänsä ja olla iloinen ja energinen, kun taas meidän neiti keskittyy niin kovasti kontaktin pitämiseen ja seisomiseen että ilo unohtuu. Ellei muuta niin häntä on se kuuluisa piste i:n päällä joka viimeistelee koiran ryhdin. Joten ajatuksena on pistää ja näyttelyhihna päälle, mennä kentälle ja vain leikki’ ja palloilla. Muutama sekunti seisotusta että saa tassut ojennukseen, mutta sen jälkeen heti intensiivistä leikkiä, jotta koiralle jäisi mahdollisemman positiivinen ajatus seisotuksesta.

                                               

Keväämmällä, kun lumi on sulannut, olisi tarkoitus aloittaa taas juoksulenkkeily tai pyöräileminen neidin kanssa jotta raviaskel pitenee. Huomasin pelkän juoksulenkkeilyn auttavan syksyllä, joten sitä vaan taas kokeilemaan!

Saga on vielä nuori joten katsotaan miten käy tämän kauden ajan ja mitä tuomarit neidistä sanovat. Mutta syksyn EH saaliin jälkeen tavoitteena olisi taas saada ERI ja jokunen sertti. Monet tuomarit ovat pennusta kehuneet Sagaa että on lupaavaa narttu, joten toivotaan että se vielä pätee ja alkaa kehässäkin näkyä!

Onko joku teistä lukijoista menossa Turku KV näyttelyihin maaliskuussa?

Priimakuvat tappuraiselle kuvaustoipilaalle

Käytiin tänään eläinlääkärikeskuksessa Mevetissä, Helsingissä ottamassa viralliset kyynär- ja lonkkakuvat sekä tarkistuttamassa silmät ja polvet. Olin sopivasti lukenut, olisiko ollut edellisestä, Koiramme lehdestä miten rauhoitus ja nukuttaminen vaikuttaa koiriin. Yleinen vihje kaikille: älkää lukeko mitään tutkimuksia mistään jos olet menossa tutkituttamaan koiraasi! Tämä ei ollut pelkästään positiivista lukemista, joten meikäläinen on sitten koko päivän töissä hermoillut ja kun lähdettiin eläinlääkärille ja neiti rauhoitettiin, niin siinä vasta hermostutti! Pitikin joka toinen sekunti tarkistaa että neitimme varmasti hengittää….

                                   Kuvien laatu surkea, koska napsittu nopeasti kännykällä, pahoittelen!

Tulimme siis Mevettiin ryhmäkuvaukseen. Paikalla oli myös muutama muu koira Harvahampaasta, muun muassa Sagan rakas Morris veli. Kaikille koirille laitettiin ensiksi silmätipat silmätarkistusta varten, ja sitten vuorotellen tutkituttamaan silmät. Duracellflättimme oli tavallisesti yli-innoissaan kaikista uusista ihmisistä ja oli täysi työ vakuuttaa neidille ettei kaikkia ihmisiä tarvitse pussailla ja moikata heittäytyä avosylin kaikkien syliin…

Eläinlääkäri joka tutki koirat (Per B. Axelson) totesikin että näillä eläimillä riittää huumorintajua, kun neiti väkisin yritti pussailla lääkäriä naamasta. Ei ainakaan eläinlääkäripelkoa meillä! Tutkiessaan Sagan silmät hän kuitenkin kehui neidin hyvää ja rauhallista käyttäytymistä kun oli tutkittavana. Todettiin että silmät ok, ja sitten laitettiin rauhoittavaa neidille. Yllättävän nopeasti se alkoi vaikuttaa, ehdittiin tuskin silmähuoneesta ulos, kun Saga jo alkoi väsyneenä valua maahan. Siellä sitten odotettiin omaa vuoroa, neitiä silitellen ja tarkistaen että varmasti hengittää. Samalla ehdittiin vaihtaa vähän kuulumisia muidenkin koirien omistajien kanssa. On aina yhtä mukavaa vaihdella kokemuksia ja koirien painoa yms.

 

Lopulta tulikin neidin vuoro tulla kuvattavaksi. Tässä vaiheessa hän olikin jo melkein kokonaan nukahtanut. Nostettiin kaikki koirat kaksi henkilöä per koira kuvattavaksi. Sitten salista ulos ja odotettiin. Itse kuvaus kesti vain muutaman minuutin, Kun kaikki koirat oli kuvattu käytiin yhdessä läpi alustavat tulokset. Näytti siltä että kaikilla Harvahampaan koirilla oli A/A lonkat ja 0 kyynärpäät, eli parhaat mahdolliset! Tulos vahvistetaan vielä Kennelliitolta, eli voi hieman muuttua vielä, mutta kuvat näyttivät kyllä olevan ihan kunnossa, joten tuskin hirveää muutosta tulee. Mutta odotetaan ja katsotaan!

Tämän aikana koirat saivat herätyspiikin ja alkoivat pikkuhiljaa heräilemään. Oi sitä onnea kun Saga nosti päänsä, näki minut ja häntä rupesi heilumaan! <3 Kaikki kunnossa ja neiti oli hengissä! (en enää koskaan lue mitään eläinlääkäritutkimuksia!!!) Kotiin mennessä neiti jaksoikin kävellä jonkin matkaa itse, mutta onneksi oli Morriksen apujoukot auttamassa kantamisessa rappusia alas autoon! Kiitos Janille kantoavusta!

 

Kotiin tultua neiti jaksoi hitaasti kävellä autosta sisälle, ja mötkähti sitten heti lempimatolle nukkumaan. Koska meillä on aika viileää sisällä, laitoin varmuuden vuoksi viltin vielä päälle, kun toinen on niin tappurainen vielä rauhoituksen jälkeen. Neiti on luultavasti väsynyt koko illan, ja saa rauhassa levätä lempimatollaan vilttiin käpertyneenä.

 

Tänään (luultavasti) onnistuneet lonkka- ja kyynärkuvat ja huomenna jatketaan viimeistä kertaa TOKO treenejä!

Synttärisankari Saga 1v!! <3

Tänään tuo meidän pikkuneitimme tosiaan täyttää vuoden! Vuodessa on tapahtunut paljon, neiti on kasvanut pikkuriikkisestä karvapallosta flätiksi. Toisaalta tuntuu siltä että neiti on ollut meidän luona jo paaaljon pitempää aikaa kuin vuoden. Synttäreiden kunniaksi täältä tulee kuvapostaus neidin kasvamisesta,sekä tarina miten Saga meille saapui.

Edellisenä kesänä rupesimme N kanssa miettimään yhteisen koiran hankkimista. N halusi välttämättä flätin, koska heillä oli ollut sellainen hänen ollessaan pieni. Minä taas halusin bernin, koska omani jouduttiin lopettamaan edellisen kesän alussa. En ollut aluksi niin vakuuttunut fläteistä, ne olivat metsästyskoiria ja kuulemma todella villejä enkä sitten sen enempää oikeastaan tiennyt niistä. Mutta pitkän miettimisen jälkeen kannatin sittenkin rodun vaihtamista, joten eikun autoon ja suuntana Joensuu katsomaan Harvahampaan kennelin L pentuetta!

Heillä oli pentujen lisäksi siellä pentujen äiti Åsa, 12 uotias Juippi uros, edellisestä pentueesta jäänyt Mooses, sekä 3 vuotias Ukko.Siellä sitten keskusteltiin fläteistä, ja mitä haluamme tulevasta pennusta. Kilpailukoiran, metsästyskoiran…? Vastas oli: Aktiivinen koti-eläin! (nyt sitten sekä treenaamme aktiivisesti ja käydään näyttelyissä, että se siitä kotieläimestä…) Katsoimme pentuja ja totesimme yhteen ääneen että tuo oranssipantanen narttu on hurmaava!  Tarpeeksi itsenäinen, mukava luonne, söpö ja keskikokoinen.

 

Tästä oranssipantasesta neidistä tuli sitten Harvahampaan Laughing Wind, meidän Saga, enkä ole katunut valintaa sekunttiakaan!

Muutama viikko tämän jälkeen tuotiin 7 viikkoinen musta karvapallero kotiin Vaasaan!

 

 

Paljoon piti totutella, uusia ääniä ja tuoksuja, ja joku outo hihna joka pistettiin kaulapantaan kiinni aina kun oltiin ulkona! Myös me saimme totutelle itsemme pikku pentuun, joka aina oli kaikessa mukana. Halusi syliin heti kun vähän pelotti, pussasi kaikkia ja kaikkea, ja kokeili kaikkea hampaillaan.

 

Aluksi ei Saga ollenkaan pitänyt vedestä (ei uskoisi kun näkee hänet tänään!!). Etutassut pystyi vähän kastella, mutta sitten se riitti. Neiti ei ollenkaan ymmärtänyt kun yritimme houkutella hänet veteen…

Pikkuhiljaa neiti kasvoi…

                                                                                 Saga noin neljä kuukautta

Kuin pennut olivat saaneet ensimmäiset rokotuksensa tutustuimme myös Sagan veljeen, Morrikseen joka asui Helsingissä. Siitä päivästä lähtien ollaan tavattu leikkien merkeissä, ja nykyään myös treenien ja näyttelyiden merkeissä.

Nyt neiti on tassutellut maan päällä vuoden. Paljon hän on oppinut, paljon on vielä opittava, mutta ennen kaikkea: paljon hän on meille opettanut! Koirien maailmasta, noutajista ja eri treenityyleistä.  Ja olemme yhdessä tutustuneet näyttelyiden maailmaan!

 

 

 

Ennen kaikkea Saga kuitenkin on meidän oma pikku karvaturrimme, söpiksemme ja pikkutypymme! Paljon onnea rakas pikku tassuttelija <3

                            

Murrosikäisen kurinpalautus

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt ymmärtää ettei meidän 9,5 kuukautinen hännänheiluttaja enää ole mikään pikkupentu. Mutta ei toisaalta mikään täyskasvuinen aikuinenkaan, mitä neiti vissiin itse luulee. Toisaalta neiti voi olla niin pentumainen, innoissaan, saa hepulikohtauksia, ja haluaa syliin. Mutta toisaalta hän itse vissiin luulee että on jo aikuinen ja saa tehdä tasan niin kuin itse tykkää. Meille on siis tullut murrosikäinen neiti.

Saga on myös tässä vähän aikaa antanut merkkejä siitä että ensimmäiset juoksut alkaisivat kohta. Hänestä lähtee mahdottomasti karvaa ja kaikki urokset ovat nenä pepussa kiinni. Tämä varmaan on edesauttanut neidin itsenäistymistä ja harhaluuloa siitä, että olisi aikuinen. Meillä murrosikä näkyy eniten perustottelevaisuudessa, ja varsinkin luoksetulossa.

Yhtäkkiä emme voineetkaan luottaa siihen että hän tulisi kutsuessa takaisin jos lenkillä tulee toinen ihminen tai  koira vastaan. Metsässä hän on aina pysynyt noin viiden metrin etäisyydeltä meistä, ja katsoo tarkkaan missä me menemme. Ei tietoakaan ennän tästä. Ei neiti karkaa, mutta reviirit suurenevat ja suurenevat ja saamme kutsua kolme-neljä kertaa ennen kuin neiti viitsi tulla kutsusta. Meillä on myös tapana laittaa neiti istumaan ja ottamaan katsekontaktia kun hihna laitetaan kiinni/otetaan pois. Tästäkin on tullut oma projektinsa nykyään. Nooh, ne koirathan aina testailevat vähän väliä että kuka talossa määrää, ja nyt ollaan tosiaan tullut sellaiseen pisteeseen. Asiaa ei varmaan ole auttanut hussen ja maten muuttaminen, jonka vuoksi Sagan treeni on jäänyt minimiin.

Mutta nyt kun on ollut vähän enemmän vapaa-aikaa päätin tehdä asialle jotain. Siitä seurasi sitten parin päivän kunnon kurinpalautus. Eli ensimmäiseksi kontaktitreeniä hihnassa ja ilman. Sitten paljon paljon luoksetulotreeniä. Lyhyillä välimatkoilla, pitkillä välimatkoilla, liinalla ja ilman. Meillä on yleensä ollut nakit ja lihapullat näyttlynamenina, mutta nyt olen käyttänyt niitä myös luoksetulossa. Iso pala namia kun tulee nätisti luokse, ja jos ei tule niin heti torumista. Joko niskasta ote jos on tarpeeksi lähellä, äänellä tai hihnasta nykäiseminen. Toisin sanoen nollatoleranssia tottelevaisuuteen. Jos tulee käsky tulee totella- heti.

Myös ihan pikku asioissa ollaan oltu todella tarkkoja. Kun hihna laitetaan kiinni tai otetaan pois neidin on istuuduttava ja otettava kontaktia ennen kuin liikutaan mihinkään. Ja ennen kuin saa juosta vapaasti on odotettava käskyä eikä pikkuhiljaa hiipiä pois maten näkyvistä. Metsässä ollaan vähän pienennetty reviiriä vanhalla mutta toimivalla tempulla, menemällä piiloon! Aina kun neiti menee vähänkin liian pitkälle – heti puun taakse piiloon.

Kolmisen päivää ollaan nyt pidetty kurinpalautusta ja perustottis treeniä. Ja täytyy tunnustaa että se nyt jo on auttanut! Meidän neiti joka ennen ei kuulut eikä nähnyt ellei itse halunnut, on taas alkanut tulla luokse käskystä ja yleisesti käyttäytymään kuuliaisemmin ja tottelemaan paremmin.

Täytyy vain ottaa se aika jostain saadakseen sitä tottelevaisuutta treenattua. Flätithän tunnetusti tarvitsevat treeniä ja tekemistä että pysyvät nahoissa.

Vesipedon mökkireissu

 

Nyt kun kevätaurinko vihdoin on(toivottavasti!) tullut jäädäkseen, ja alkanut sulattaa talven kourissa olevaa maata, päätimme lähteä perheeni mökille kurkkaamaan miltä paikka näyttää talven jäljiltä. Samalla Saga sai myös ensimmäistä kertaa tutustua, ja totutella, mökkiin ja sen ympäristöön. Vähän ollaan mietitty miten hän siellä käyttäytyy, kun siellä niin paljon hirviä ja kauriita liikkuu. Mutta neiti oli nätisti vapaana koko ajan ja pysytteli lähellä meitä. Häntä kyllä heilui kun sai uudessa metsäpaikassa juosta vapaana ja nuuskia just niin paljon kuin tahtoi ilman että joku nykäisee remmistä!

Lähdettiin aamupäivällä ajelemaan, ja huolimatta matkan aikana uhkailevista pilvistä, aurinko paistoi kun tulimme perille ja sää oli mitä ihanin! Oikein tunsi miten pk-seudun kiireet ja vastuut sulivat pois kuin jää auringossa. Myös Saga riehui ympäriämpäri tontilla kun mikäkin ylivilkas jänis.  

Ollaan myös mietitty miten Saga suhtautuu mereen kun hän kerran pääsee sen äärelle. Flätithän tunnetusti rakastavat uimista ja vettä, ja meidän neitikin on ihan hiljattain kiinnostunut enemmän ja enemmän vedestä ja polskuttelusta. Pikkupentuna hänelle riitti että tassut kastuivat, mutta nykyään sitä kahlitaan kaikki ojat läpi!

Nooh…eihän siinä montaa minuuttia mennyt siitä kun neiti pääsi autosta ulos, ennen kuin hän pulahti mereen ihan yli-onnellisena. Tosin hän kyllä meni niin syvälle että vesi tuli selkään asti, mutta huomattuaan veden olevan niin syvää, etteivät tassut enää kosketa pohjaa, hän epäröi eikä ihan uskaltanut mennä syvemmälle kunnolla uimaan. Vaan leikkiessä voi käydä vähän köpelösti kun vesi yhtäkkiä onkin vähän syvempää kun aluksi luuli, kuten alla olevasta kuvista näkee…

Mutta ihana vapaapäivä oli kaiken kaikkiaan, Saga nautti täysin siemauksin , ja niin mekin! Parasta antaa kuvien kuvailla ihanaa ja hauskaa päivää! En ole kyllä pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin katsoin Sagan touhuamista vedessä…!

 

                

Vähän yritettiin tutkia Sagan noutajataitoja vedessäkin. Toki leikin ohella ja keppejä heittämällä näin ensimmäistä kertaa. Mutta kyllähän se merihirviö sieltä vedestä nousi joka kerta keppi suussaan, eikä suinkaan välittänyt siitä että vesi oli jäätävän kylmää…

Ensin ravistus ja putsaus…jaaa menoks!

Kun kaikki paikat oli tutkittu suuntasimme oikeaan metsään metsätielle jotta Saga saisi vähän “kunnon” liikuntaa. Mutta täytyy kyllä sanoa että harvoin näkee tätä neitiä yhtä onnellisena, kun silloin kun hän saa riehua ja juosta vapaana metsässä! Jossain kai sen täytyy huomata että neiti on oikeastaan metsästykseen tarkoitettu, vaikka emme ole aikeissa käyttää häntä siihen.

 

Metsässä tietysti hän myös saa nuuhkia kaikkea rauhassa, ja mitä parasta; kantaa ja jyrsiä joka ikistä keppiä mitä metsiköstä löytyy!

 

Aivan ihana päivä kaiken kaikkiaan, sää oli keväinen ja lämmin ja oli kyllä todella hauskaa ja rentouttavaa nähdä Saga niin vapautuneena ja iloisena <3