Mietteitä taipparikoulutuksen ideasta ja Ladies summer show näyttely

Olen jo pitkään aikaan yrittänyt saada Simon ilmoitettua taipparikurssille, mutta joko kurssi on ollut huonona ajankohtana, tai sitten se on täyttynyt noin minuutissa (esimerkiksi UMN:n taipparkurssi). Mutta kevään lopussa bongasin eräästä facebookin koiraryhmästä ilmoituksen taipparikurssista, joka järjestettäisiin kesälomani aikana Fiskarsilla. 

*"Eikös nyt ole kesäloma eikä mikään treeniloma?!"*

Sanottu ja tehty. Sähköpostiin tuli pari päivää ennen ajo-ohjeet metsätielle, jonne tulimme puoli tuntia etuajassa, kurssin alkaessa kuudelta. Kohtapuolin alkoi muita kurssilaisia tulla, mutta kouluttajaa ei näkynyt. Hieman kuuden jälkeen tuli joku tiedottamaan, että ollaan vähän aikataulusta myöhässä ja edellisestä ryhmästä on vielä joku koirakko tekemättä. "Hieman myöhässä" on tietysti suhteellinen käsitys, mutta 45 minuuttia myöhässä aika kalliista kurssista on mielestäni jo liikaa. Vähän vaille seitsemän saimme kuitenkin aloitettua koulutuksen. Kurssi järjestettiin rastitehtävinä; vesinouto, haku ja jälkiosioon.

Simon kanssa aloitimme vesinoudosta mistä olin kiitollinen, sillä ulkona oli lähemmäs 30 astetta ja hyttysiä pilvin pimein. Selitin vetäjälle, ettei olla Simon kanssa hirveästi vesinoutoa treenattu, eikä varsinkaan lokilla. Vetäjä tähän totesi lyhyesti ok, ja heitti ensimmäisen lokin lampeen. Simo nouti lokin hienosti, vaikkakin tiputti sen rantaveteen. Seuraava heitettiin vastarannasta veteen, sillä venettä ei ollut. Jostain ihme syystä Simo ui lokin ohi ja nousi maihin vastarannalle. Pillitin häntä kääntymään, jolloin Simo meni nuuskimaan lokkia heittänyttä henkilöä, löysi kassin missä oli lintuja ja nappasi yhden suuhun. Tässä odotin, että kouluttaja olisi kieltänyt Simoa tai sanonut jotain, koska koulutus ja nuori koira, mutta hän antoi Simon ottaa lokin. Simo sitten juoksi ylpeänä lokin kanssa lammen ympäri luokseni. Kyllä nauratti tämä tempaus! Kouluttaja ei kuitenkaan suupieliään nykäissyt vaan totesi, että saamme lähteä seuraavalle rastille. Koska kyseessä oli koulutus eikä möllitaipparit olin uskonut, että saisimme uusia toisen noudon hieman avustettuna. Mutta emme näköjään. Itse hämmennyin tilanteesta niin, etten älynnyt pyytää uusintaa. 

Hakuruutua olemme treenanneet Simon kanssa,kosksa uusilla paikoilla lähettäminen on tuonut haasteita, sekä palautukset. Tosin olemme treenanneet dummeilla koska itsellä ei ole ollut lintuja. Tämän selitin hakuruudun ohjaajalle, joka ystävällisesti heitti ensin yhden variksen muutaman metrin päähän nähdäkseen miten Simo siihen reagoi. Tämän noudossa ei ollut mitään ongelmaa, joten siirryimme hakuruudun pariin. Simo teki hienoa, joskin ei niin nopeaa, työtä ja yllätti minut todella positiivisesti! Aluksi juoksi ohi ja jätti yhden linnun noutamatta mutta kun ymmärsi, että täällä noudetaan lintuja eikä dummeja, hän nouti hyvin jopa taaimmaiset linnut. Käytti hyvin vainua ja palautukset tulivat suoraan käteen. Päivän päätteeksi sain kuulla, että Simo oli tehnyt parhaan hakuruudun kaikista kurssin koirista!

*Ei tullut ollenkaan tylsää odottaa kurssin alkua melkein tunnin...*

Jälkeä Simo on tehnyt motivoituna tasan kerran nuorten koirien katselmuksessa syksyllä. Pyysin siis ohjaajalta, jos saisimme tehdä sen nytkin motivoituna, koska en uskonut, että Simo muistaisi mitä piti tehdä. Ohjaaja kuitenkin sanoi, että tehdään perus jälki. Simo nuuski aloituskohdan tarkasti ja lähti jälkeä pitkin, mutta sitten iski epävarmuus mitä piti tehdä ja hän menetti jäljen hajun, kuten arvasin. Kävelimme sitten yhdessä jälkeä pitkin ja lopuksi hän löysi kanin ja nouti minulle. 

Koko kurssi oli siis enemmän möllitaipparimuotoinen (lukuun ottamatta hakuruutua), kuin mikään koulutus. Emme ole juurikaan treenanneet riistalla, ja siksi kerroin jokaisella rastilla rehellisesti mitä osaamme ja mitä emme. Kuitenkin kaikki piti tehdä kokeenomaisesti, enkä oikein näe ideaa miksi näin piti tehdä. Varsinkin kun koira on vielä suht nuori olisin halunnut onnistumisia. Tietysti sain testattua mitä Simo osaa ja mitä ei, mutta ne asiat olisin tiennyt myös ilman tätä kallista "koulutusta". Ei jatkoon siis. Nyt yritämme itse saada treenattua, josko syksyllä voisimme osallistua taippareihin.

Viikonloppuna oli Sagan vuoro loistaa kauniina Ladies Summershowssa Tuomarinkatanossa. Tuomarina Sandra Kavén. Paikan päällä oli kasa muita Harvahampaan koiria sekä Mei Danin kennelistä koiria. Kuumudesta huolimatta neiti oli paras narttu ja lopuksi ROP Miran taitavana handlamaana! Sagan kuvat ovat myös Miran ottamia. Ryhmässä noutajia tuskin vilkaistiin eikä sieltä tullut sijoitusta.

Miten teillä on kesä lähtenyt käyntiin?

Taipuvainen noutaja

Lauantai-aamun sarastessa pakkasimme N kanssa kanin, variksen, saappaat, koiran ja muut kimpsut ja kampsut autoon. Käänsimme auton nokan Perniöta ja noutajien taipumuskoetta kohti.

                                                                            *Kokeen lokit puussa kuivumassa*

Aamu oli kolea ja utuinen, eikä montaa autoilijaa näkynyt tiellä. Noin puoli kahdeksan aikaan käännyimme hiekkatielle joka vei meidät syvemälle metsään. Hyvin kyltitetyn ajomatkan jälkeen saavuimme koepaikalle, missä ilmoitauduimme ja saimme numerolapun. Olimme aamuryhmän viides koirakko Sagan kanssa. Meillä oli noin kolme varttia aikaa ennen kokeen alkamista jonka päätimme käyttää tutustumiseen koeympäristöön. Tehtiin pieni lenkki Saga kanssa jotta neiti saisi rauhassa tutstua ympäristöön ja samalla päästää pahimmat höyryt. Lenkillä tein muutaman pilli luoksetulon ja lyhyen noudon variksen kanssa, jotta neiti pysyisi kuulolla.

*Pakollinen aamu-selfie*

*Kokeen alkaessa aurinkokin pilkahti esille, ja teki ihanan syksyisen aamun*

Olimme viikolla tehneet sekä ruutua, jälkeä, että vesinoutoa ja suht turvallisin mielin tultiin kokeisiin. Ainoa pelko oli että Saga kuumuisi liikaa, jolloin pelleilee markkeeraus variksen kanssa, tai suuntaa jäljelle vauhtihuumasta sokeana ja juoksee kanin ohi, päälle tai jotain... Viime hetken vinkit treenikaverilta ja koutsiltamme oli; "Se EI ole tokokoe, ota rennosti!" ja "Muista luottaa koiraan!" Minäkö siis kontrollifriikki ja hermostunut? Ei ollenkaan... ;)  Pohjimmiltaan tiesin että Saga kyllä tämän homman osaa, mutta kun sitä ei koskaan tiedä...

Kaikkien koirakoiden tultua alkoi koe sosiaalistumisella. Tuomari Ari Huttunen otti kaikki aamuryhmän kahdeksan koirakkoa ympärilleen ja selitti mitä kokeessa käytännössä tapahtuu. Todettuaan että kaikki koirat suhtautuvat ystävällisesti muihin koiriin ja ihmisiin, lähtivät kaksi ensimmäistä koirakkoa koepaikalle. Yksi koira jäi odotuspaikalle ja yleisö (=muut kokelaat, tuomari, sihteeri ja pyssymies) menivät yhden koirakon luokse vesinoudolle ja hakuruutuun. Tuomarin selvitettyä koiran iän, sukupuolen ja nimen siiryttiin vesinoutoon. Vesi oli matalahko järvi jolla oli jyrkkä ranta. Toisin sanoen koiran oli itsenäisesti heti hypättävä veteen, eikä nähnyt pohjaa. Tuomari heitti ensimmäisen lokin veteen noin 3-5 metrin päähän, jonka koiran tuli noutaa. Seuraavaksi ammuttiin haulikolla laukaus, ja toinen lokki heitettiin soutuveneestä veteen noin 10 metrin päähän. Tällä testattiin koiran reagointia laukaukseen ja noutointoa vedestä.

Mitään ongelmia veteenmenon kanssa Sagalla ei koskaan ole ollut, eikä ollut nytkään. Tuomarin sanojen mukaan hän syöksyi veteen (hyvä ettei hypännyt ensimmäisen lokin päälle...) nappasi lokin ja toi suoraan käteen. Saga ei ole hirveän innostunut lokeista, noutaa ne kyllä, mutta tiputtaa ne rantaveteen. Varmuuden vuoksi otin itse askeleen veteen ja menin vastaan, mutta palautuksen kanssa ei ilmennyt ongelmia. Laukauksesta Saga vain innostui ja toi ripeästi toisen lokin. Tämän tosin tiputti juuri käteni eteen tapansa mukaan, mutta taippareissa koira onneksi saa vielä tehdä niin.

Seuraavaksi siirryttiin hakuruutuun niin, että järvi jäi selän taakse. Tämä osoittautui Sagalle hieman ongelamalliseksi, koska neiti ei millään halunnut kääntää selkäänsä vedelle. Yleensä ei koiraan saa koskea kokeen aikana, mutta tuomari antoi ystävällisesti minun hieman työntää Sagaa että sain neidin rintamasuunnan metsään päin. Viisi varista oli piilotettu metsään, ja kuudes heitettiin laukauksen jälkeen koiran nähden motivaationa. Tässä Saga usein pelleillee, jos on kuumunut liikaa ja varis heitetään lähelle. Mutta meidän onneksemme koko hakuruutu oli loivassa rinteessä ylöspäin ja ensimmäinen varis heitettiin ylämäessä suht kauas. Saga siis nouti sen ilman ongelmia ja palautti suoraviivaisesti käteen. Mikä myös yllätti oli että neiti ei ollenkaan pyrkinyt takaisin veten palautuksen yhteydessä vaikka on treeneissä tehnyt niin. Rannan edessä oli pusikkoa ja muutama puu joka luultavasti auttoi Sagan unohtamaan järven.

Markkerauksen jälkeen lähetin Sagan hakuun, joka heti aluksi meni taaimille variksille ja tasatahtisesti nouti varikset minulle. Olemme harjoitelleet paljon pidemmillä etäisyyksillä, joten tämä ruutu tuntui meille aika pienelle. Kerran neiti vaihtoi varista, mutta toi kuitenkin molemmat perille. Neljä varista saatiin tuoda, lähetin noutaamaan viidettä mutta tuomari käski sitten laittaa hihnaan nähtyään, että noutointo kestää myös useammalle noudolle.

Tyylillä ja taidolla siis selvisimme kahdestä ensimmäisestä tehtävästä! Tämän jälkeen laitoin Sagan autoon odottamaan jälkeä. Yksi aamuryhmän kahdeksasta koirasta ei selvinnyt vesinoudosta ja hakuruudusta. Kun kaikki koirat olivat tehneet vesinoudon ja hakuruudun oli vuorossa kanijälki. Kanilla vedettiin noin 60-80 metrinen hajujälki, jonka koira tulisi vainun perusteella löytää ja tuoda kani ohjaajan luo. 

Saga jäljestää useimmiten ilmavainnun avulla, mutta on viime aikoina alkanut ymmärtää nenän käytön jäljellä. Tosin on välillä ollut ongelmaa kuumumisen suhteen jonka seurauksena Saga pinkoaa täyttä vauhtia metsään, yleensä kanin ohi koska ei malta tarpeeksi. Jälki oli tehty aika rosoisessa metsässä missä oli paljon risuja joten hieman mietitytti miten Saga siitä selviää. Olin ennen jäljelle lähtöä näyttänyt oman kanimme autolla vähän auttaakseni Sagaa että nyt etsitään kania eikä variksia.

Meidän vuoromme tullen pidin innosta repivän ja vetävän flattini ensiksi hihnassa ja näytin huolella jäljen alun. Vasta varmistuttuani että Saga oli oikeasti löytänyt jäljen hajun, päästin jäljestämään. Nopeasti neiti löysi kanin, mietti hetken mitä pitikään tehdä (antoi ohjaajalle pari sekunttia paniikin aihetta) mutta toi kanin tasavauhtisesti takaisin. Takaisinmatkalla piti ylittää oja jossa Saga hetken pysähtyi ja mietti miten sen ylittäisi. Luulin melkein että tiputtaa kanin siihen, mutta neiti prinsessa tassutteli varovaisesti ojaan ja siitä ylös ja toi kiltisti kanin minulle. Taipparit läpi!

NOU1 tulos plakkarissa! Ja Saga oli koko päivän tehnyt aivan mahtavan tarkkaa ja hienoa työtä! Ei ollenkaan kuumunut turhaan niin kun pelkäsin. Palkkioksi neiti sai mennä veteen riehumaan flattikaverinsa Lucian ja Lydian kanssa. Lucia oli myös ollut taipumassa kokeessa ja myös hän selvittänyt kokeen hyväksytisti. Kaksi koiraa ei selvinnyt jäljestä, mutta kaikki kolme aamuryhmän flattia teki kokeen hyväksytisti. 

Niin iloinen että selvisimme tästä, nyt vain jahtaamaan viimeistä serttiä niin meillä on Suomen ja Viron muotovalio kotona! 

Arvostelun kokonaisvaikutuksessa luki seuraavasti:
"Miellyttävä ja tehokas narttu, joka helposti selviää tehtävistä. Osoittaa hyviä taipumuksia." Tulos: NOU1.

Sagan metsä- ja vesityöskentely oli nähtävästi niin hyvässä mallissa että monet kehottivat meitä osallistumaan NOMEkokeisiin ensi kesänä. En ollut oikeistaan aikeissa treenata niihin, WT kokeet kiinnostaisivat ehkä enemmän, mutta kieltämättä tästä jäi niin hyvä mieli että myös kiinnostus NOMEkokeita kohti kasvoi. Varsinkin kun katsoi miten iloisesti ja innokkaasti Saga teki työtä, hän selvästi nautti siitä ja meillä molemmilla oli hauskaa!

Saga ja Lucia NOU1!

Pitkä mutta hauska ja iloinen päivä kaikenkaikkiaan!

Toivo elää!

Viime viikonloppuna olimme Sagan kanssa taipparikurssilla Vihtijärvellä, samaisen porukan kanssa kun oltiin talvellakin. Pitkän helleputken jälkeen sää oli sopivasti vähän viileähkö ja pilvinen joten koiruudet jaksoivat hyvin juosta metsässä.

Aloitimme johtajuus ja vaihtotehtävillä. Mika tuli ensimmäiseksi moikkaamaan jokaista koiranohjaajaa jonka jälkeen oli damin heitto jonka ohjaaja haki. Tämän jälkeen oli damien välinen pujottelu, dami suussa, ja viimeiseksi kutsuttiin damirivin ylitse luokse. Nämä kaikki harjoitukset sujuvat Sagalta moitteettomasti. Onhan niitä tullutkin jonkun verran harjoiteltua.

Sitten olikin vuorossa meidän ongelmatehtävä; varisten haku. Talven kurssin jälkeen tein paljon nosto- ja kantoharjoituksia riistan kanssa. Siinä ei ollut ongemia ja otettiin pikkuhiljaa noutoja. Alusi tämä sujui ongelmitta, mutta pikkuhiljaa Saga rupesi omimaan enemmän ja enemmän kunnes yhtenä päivänä jäi napostelemaan varista ja nyppimään sulkia siitä. Tämän jälkeen unodhin riistan ja keksityttiin vain damien kanssa työskentelyyn. Siitä johtuen kurssin ensimmäiset tehtävät sujuivatkin niin hyvin, olemme panostaneet erittäin paljon malttiin ja tottelevaisuuteen damien kanssa. Mutta ne varikset... Edellisenä kesänä ne eivät ollenkaan kiinnostaneet neitiä, nyt ne tekevät sitä jopa liikaakin!

Mutta asiaan. Kerroin tästä ongelmasta Mikalle joka heti pisti Sagan liinaan. Aluksi tehtiin ihan normi luoksetulo, mutta varis suussa. Mikan juostessa liinan perässä, lähetin sitten Sagan yhden variksen hakuun. Vähän neiti mietti kun löysi variksen ja lähti sitten juoksemaan kohti. Muutama metri ennen minua tiputti variksen ja oli alkamaisillaan sen nyppimistä kun Mika juuri oikealla sekunnilla sai liinasta kiinni ja kielsi Sagan nyppimästä varista. Ei muuta kun varis takaisin suuhun jonka jälkeen Mika juoksi aivan Sagan vieressä, liina tiukkana, ja varis tuotiin talteen perille asti. Tämän jälkeen tehtiin pari luoksetuloa, niin ikään liinassa, varis suussa. Mikan painostaessa Sagaa perällä juoksemisella alkoi varikset tulla paremmin ja paremmin käteen. Liinan ja apparin perässäjuoksemisen tarkoitus oli siis painoistaa koiraa tuomaan varis nopeasti luokse, ja jos/kun tiputtaa variksen tiellä saa liinalla asian heti oikaistua vaikka ei olisikaan heti koiran vieressä.

Pikkuhiljaa alkoi noutaminen parantua ja ihan lopuksi uskallettiin päästää Saga vapaaksi(vauhti parantui ainakin tuplasti!). Mika tosin oli varmuuden vuoksi vielä Sagan lähettyvillä. En ollut uskoa silmiäni kun Saga suoraviivaisesti ja reippaasti toi vaakun suoraan käteen. Niin monen epäonnistumisen jälkeen olin itse melkein heittänyt pyyhkeen kehään taippareita koskien, mutta muutamassa tunnissa oli Mika taas palauttanut toivoni tuohon koiraan! Ehkä tästä vielä tulee jotain...ehkä...

Kotona olen kokeillut samalla tapaa laittaa Sagan liinaan, ja N on kärsivällisesti juossut perässä. Tähän asti (kop kop!) on noudot sujunut hyvin, tosi ollaan vain tehty yhdellä vaakulla vielä. Mutta pieni toivonkipinä on taas alkanut elää minussa, josko uskaltaisimme käydä kokeilemassa taippareita kesän lopussa. Siis vain katsoakseemme miten sujuu ja mitä osia täytyy treenata enempi. Toivo elää!

Flattien taipparikurssi

Viikonloppuna oltiin kahden päivän flattien taippari/nomekurssilla Vihtijärvellä. Kurssilla oli siis sekä nomeryhmä, taipparista selvinneille, ja taippariryhmä meille joilla on se vielä edessä. Taippariryhmällä oli Satakunnasta asti tullut Mika Sarekivi kouluttajana, joka osoittautui oikein sympaattiseksi ja osaavaksi vetäjäksi joka hyvin huomioi kaikkien koirien eri tarpeet.

Ensimmäisenä päivänä aloitimme erilaisilla maltti- ja johtajuus harjoituksilla. Koirat asetettiin riviin ja vuorotellen piti jokaisen ohjaajan hakea dummy jonka Mika heitii jokaisen koirakon eteen. Koiran tuli pysyä aloillaan odottamassa, eikä saanut hyppiä dummyn perään. Johtajuutta harjoiteltiin muun muassa seuraavasti, vieraan koiran kävellessä ohi, ohjaaja meni tervehtimään koiraa, mutta oma koira tulisi pysyä paikallaan odottamassa.

Tämän jälkeen tehtiin pillipysäytyksiä ja koirat saivat myös kuulla laukauksia. Sagalla oli muutenkin ihan yli-kieroksilla ja kuullessaan laukaukset hän jähmettyi paikalleen, nosti katseen ja "skannasi" koko lähialueen metsän että mihinköhän joku riista olisi tippunut. Vähän kyllä nauratti kun tasan kerran ollaan neidin kanssa käyty ampumaradalla ja silloin vain heitetty muutama dummy paikan päällä. Mutta onneksi ei ainakan pelkää laukauksia!

                              

Sitten siirryttiin yksilötehtäviin. Ensimmäisenä vuorossa oli luoksetulot pillillä. Mika meni koiran kanssa piiloon ja  ohjaajaan piti sitten pillittää koira luokseen. Saga tuli luokseni kun tuli olisi ollut perässä!

Tämän jälkeinen tehtävä siipidummyen kanssa ei valitettavasti mennyt yhtä hyvin. Ei olla niiden kanssa oikeastaan harjoiteltu Sagan kanssa, vaan hypättiin heti riistaan. No eiköhän neiti jäänyt jyrsimään dummyn päällä olevaa siipeä kun tuli hänen vuoro... Yritettiin sitten Mikan neuvojen mukaan tehdä erilaisia pitämis- ja liikkumis harjoituksia siipidummy suussa, mutta kyllä meillä on siinä tekemistä...





















































Viimeiseksi laitettiin koirat sitten jälkiliinaan, ja kaikki saivat vuorollaan jäljestää hajuvanalla variksen. Jopa Saga nosti variksen, tiputti sen pari kertaa, mietti, mutta otti sen lopulta nätisti suuhun ja pystyimme palauttamaan sen lähtöpisteeseen! Edellisen tehtävän jälkeen tämä tuntui megavoitolta! Joten iloisin mielin suuntasimme pitkän päivän jälkeen kotia päin.

Lauantaiaamu valkeni sumuisessa ja sateisessa säässä kun Sagan kanssa suuntasimme kohti Vihtijärven maastoja. Kun sohjoisella metsätiellä koitin pitää auton hallinnassa, opin etä seuraavaksi hankintalistalla on nelivetoinen auto... Hieman dramaattisen aamun jälkeen tapasimme iloiset taipparikurssilaiset metsässä, jonka kanssa kävimme läpi päivän ohjelman.

Mika oli suunnitellut kolme tehtävää koirille. Jokainen koira saisi vuorollaan tehdä kolme erilaista riistanoutoa. Ensimmäiseksi oli yhden variksen nouto lähialueelta. Metsään oli piilotettu kaksi, ja eiköhän Saga lähtenyt vaihtamaan varista heti kun sai mahdollisuuden. Kiitos Mikan kärsivällisyyden ja hyvien neuvojen, saimme kuitenkin neidin ymmärtämään, ettei tällainen peli vetele.  Lopuksi saatiin ensimmäinen varis noudettua, ilman vaihtoja. Toinen tehtävä oli sama kuin perjantain, eli hajuvanalla koira jäljestää yhden variksen.  Viimeiseksi oli vuorossa kolmen variksen sokkonouto ilmavainun avulla. Tämä oli ensimmäistä kertaa kun Saga teki noutoa sokkona ja kyllä sain olla tyytyväinen neidistä! Tyylillä ja taidolla ja hyvällä vauhdilla Saga toi kaikki kolme varista, ilman mitään epäröintiä tai vaihtoa. Palautuksessa ilmeni vähän omistamista, mutta siitäkin selvittiin.

Lopuksi oli vielä loppupalaveri, mitä opimme ja mitä tehdään kotona. NOME kurssilaisten valmistuttua istuuduimme kaikki nuotion ääreen kiinnostavine koirakeskusteluineen ennen kuin kotiinlähdön aika koitti.

Ihan supermukavat kaksi päivää ja mahtava kurssi hieman erilaisine tehtävineen! Sain uusia idoita ja tutustuttiin taas uusiin mukaviin flatti-ihmisiin!

Tästä kurssista jäi seuraavat asiat muistilistaan:

- Luoksetulot ja haut alamäkeen
- Hakuruutu ja noudot vastatuuleen

Kiitos ja kumarus kouluttajille ja kaikille mukana olleille minulta ja Sagalta! <3