TOKO-SM

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna TOKO-maailman ihmiset käänsivät katseensa Vantaalle, Hakunilan jankoon, jossa järjestettiin tottelevaisuuden Suomenmestaruus. Myös joukkueet saivat kilpailla tästä tittelistä, ja ensimmäistä kertaa koskaan(?) flateilla oli oma joukkue näissä karkeloissa, vilä ihan varakoirineen kaikkineen. Ne, jotka seuraavat meitä facebookissa tai instagramissa tietävätkin jo hieman miten sm:eissä meni. Kovasti olttin treenattu, sekä yksin, että ohjatusti sekä sm joukkueen kanssa. Olimme hankkineet koko joukkueelle samanlaiset hupparit joissa luki koiran ja ohjaajan nimi. Täytyyhän kokeisiin aina laittautua, jos se ei sitten menisikään putkeen niin ainakin on näyttänyt hyvältä!

Perjantaina meillä oli puolen tunnin ostettu treeniaika paikan päällä. Pystytettiin valmiiksi teltta ja tehtiin Sagan kanssa muutama siirtyminen, maahanmeno, ruutu ja sitten leikittiin ja neiti sai ruoan kentällä. Kaikenkaikkiaan jäi  hyvä fiilis unnuntain kokeeseen! Lauantai aamuna tultiin laittamaan tavarat telttaan, sekä ilmoittamaan joukuue.  Lauantaina oli EVL ja ALO koirien vuoro. Katsottiin ,kuvattiin ja videoitiin kaikkien joukkuejäsenien suoriukset talteen, ja aina yksi meistä seurasi kilpailevaa koirakkoa palkkojen kanssa. Varmaan oli hupaisa näky kun kuusi lilaa hupparia juoksee kameroineen ja nameineen kaikkineen kehästä toiseen..! Sää oli yleisölle kylmä, mutta koirille juuri sopivan viileä ja pilvinen. Lauantaina kilpailevat pärjäsivät loistavasti saaden tulokset 2x ALO1, EVL3 ja EVL1! Päivän mittaan ehti myös kierellä kojuja, ja eiköhän mukaan tarttunut muutama tokojuttu, kuten karvapötkö Sagalle leluksi, kolme turkoosia ohjatun noudon kapulaa ja Naturish meat namipötkö kokeiluun.

Sunnuntaina oli vuorossa EVL:n finaali, sekä AVO ja VOI luokat. Tämä tarkoitti sitä, että meidän joukkueella oli EVL finalistit Marianne ja Lahja jotka luultavasti kilpailisivat samaan aikaan kuin AVO koirat, eli minä ja Saga sekä Jenny ja Hertta. Paikalle saavuimme kukonlaulun aikaan vähän yli seitsemän, eläinlääkäritarkastukseen. Tästä alkoi sitten piiitkä odotus. Vasta kymmeneltä oli AVO luokan nollakoira. Jenny ja Hertta olivat onneksi luokan alussa, mutta minä ja Saga valitettavasti loppupäässä. Odotusajasta tuli niin pitkä ettei ainakaan hermostuttanut, lähinnä pitkästytti. Ehdittiin onneksi nähdä puolet EVL finaalista, ennen minun ja Sagan kehään menoa. Päivän mittaan sää oli lämmennyt, ja meidän astuessa kehään oli jo hellettä ja auronkoista. Sagalla oli silmin nähden lämmin, eikä pitkän odotuksen jälkeen ollut ihan parhaassa moodissa. Neidillä on ollut jonkin sortin valeraskaus viimeisinä viikkoina ja ollut todella flegmaattinen, joten toivoin, että vire ei laskisi liikaa.

                                                            *Kuva: SporttiRakki*

Ensimmäinen kehä; ruutu, kaukot ja seuraaminen:

 Ruudun olivat todella monet koirat jostain syystä nollanneet, vaikka se omissa silmissä näytti suht helpolta. Ruutunauhat olivat oranssit ja aika pölyset vaaleaa hiekkaa vasten, joten luultavasti koirat eivät sitä kertakaikkiaan bonganneet. Siirtymäalueet kehässä olivat minimaaliset, joten koitin itsenäisesti suurentaa niitä hiukan liikkeiden välissä. Kävellessämme ruutua kohti huomasin, ettei Saga ollut tarpeeksi keskittynyt ja seilaili vähän sinne tänne. Mutta tämä ei osoittautunut meidän päiväksi ollenkaan, Saga aloitti hyvin juoksemalla kohti ruutua, mutta ei sitten lopuksi bongannut sitä ja juoksi ohi. Vasta kolmannella käskyllä ja käsiavulla sain neidin oikeaan kohtaan ruudussa. Kaukot olivat täysi kymppi, seuraaminen meidän tasoa, mutta todella hyviä pätkiä löytyi myös! Kokonaisvaikutus tästä kehästä saatiin kuitenkin 10.

Ruutu: 0
Kaukot: 10
Seuraaminen: 7,5
Kokonaisvaikutus: 10

 *Puoli vuotta sitten meidän seuruusta ei olisi saatu tällaista valokuvaa! Etananaskelin, mutta hiukan ehkä ollaan tässä edistytty.*

Toinen kehä, estehyppy, nouto ja liikkeestä istuminen:

Tämän kehän ajattelin olevan helppo, koska sisälsi kaksi vauhtiliikettä, mikä aina nosti Sagan virettä. Estehyppy menikin oikein mallikkaasti. Kehien välissä olin palkannut Sagaa eilen ostamallani namilla: naturish meat lihalla, joka eilen illalla oli noussut suuren suosioon Sagan namiraadissa. Mutta kantapään kautta sitä oppii, ei kannata koskaan(!) vaihtaa uusia asioita kokeeseen, ei edes namia! Tämä liha nimittäin "mureni" ja käteen jäi puolet namista kun annoin koiralle.
Noudossa Saga tämän huomasi, ja mitä tapahtui; käskyn kaikuessa kehässä Saga istui tyytyväisenä nuolemassa kättäni! Emämoka suomeksi sanottuna! Toisella käskyllä lähti kapulan perään, mutta tiputti sen takaisintullessa. Emme siis enään treenaa vauhtinoutoja pari päivää ennen koetta...
Liikkeestä istuminen jatkui samaan malliin, eli Saga jäikin seisomaan. Tämä kehä oli kyllä niin totaali katastrofi etten sanoja löytänyt! Eniten kismitti tuo namimoka, että koira SM:issä istuu nuolemassa kättä namin toivossa...ei hyvää päivää. Ei kuitenkaan auttanut kun yrittää kokoa itsensä ja suunnata kolmanteen kehään.

Estehyppy: 10
Nouto: 0
Liikkeestä istuminen: 0
Kokonaisvaikutus: 7

*Ohjaaja on harjoitellut heittotekniikkaa!*

                                     *Kuka nyt jaksaisi noutaa kapulan ohjaajalle asti?! Tulkoon itse hakemaan!*

Kolmas kehä, luoksetulo, merkin kierto ja liikkeestä seisominen.

Ideat alkoi olla vähissä viime kehien jälkeen, mutta pakko oli yrittää nollata itsensä ja suunnata viimeiseen kehään. Luoksetulo meni oikein hyvin, hieman Saga tökki kuonolla kättä josta lähti piste. Merkin kiertoa pelkäsin hieman kun ei ollut ruutuakaan bongannut. Onneksi tunsin heti kun annoin valmistelu sanan Sagalle, että tämä bongasi tötsän. Lähti hyvällä vauhdilla ja kiersi ja palasi hyvin. Valitettavasti vain tötsä kaatui matkalla josta pri pistettä. Vauhdista ja nopeasta bongauksesta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen! Liikkeestä seisominen meni ok, pysähtyi napakasti ja hyvin, mutta kävellessäni ohi kääntyi melkein 90 astetta..! En siis tiedä mikä tuohon koiraan meni, kun ei vaan pystynyt keskittymään! Pettymys oli niin suuri enkä käsittänyt mitä me olimme tehneet väärin. Koko talven ja kevään olimme treenanneet tätä varten, ja tuloksena kolme nollaa ja paljon muita pikkuvirheitä! Siirtymiset liikkeestä toiseen meni todella hyvin, näissähän meillä ennen on ollut ongemia kun Saga on haahuillut sinne tänne. Myös muista liikkeistä löytyi toki positiivista, mutta tässä vaiheessa ei löytynyt sanoja kuvaillakseen pettymystäni.

Luoksetulo: 9
Merkin kierto: 7,5
Liikkeestä seisominen: 6
Kokonaisvaikutus: 9

Neljäs kehä, paikallaolo:

Ennen paikkista juotin Sagaa ja koitin selittää neidille että nyt on pakko parannettava tulosta tai nolaamme itsemme totaalisesti. Neljännen koirakon saavuttua, askelsimme kaikki paikallaolo riviin. En ehtinyt montaa metriä kävellä ennen kuin kuulin "koira seuraa" ja käännyin varmana että se oli Saga. Noussut koira oli kuitenkin naapuricollie, joka oli noussut nuuskimaan Sagaa. Neiti yritti topakasti vältellä nuuskijaa ja etsi katsellaan minua, että mitä nyt tehdään. Onneksi pysyi kuitenkin paikallaan, ja nuuskija saatiin pois kehän laidalle. Hieman levoton tunne jäi tästä ja Saga tassutteli paikalla muutaman kerran. Palatessamme koirien taakse ei kuitenkaan nostellut tassuja.
Lovootomista tassuista huolimatta saimme 10 paikkiksesta, tuomarin sanojen mukaan "jos voisin antaa enemmän kuin 10 niin antaisin, mutta nyt on vain tämä 10 annettavana". Kokonaisvaikutuksena sama numero. Tuomarin sanat ilahdutti minua varmaan paljon enemmän kuin mitä hän uskoi, tämän katastrofaalisen kisapäivän jälkeen positiivinen palaute oli enemmän kuin tervetullut!

Paikallaolo: 10
Kokonaisvaikutus: 10

Tulos: AVO3 193p.

Kehien jälkeen yritti kisatoverit lohduttaa, mutta itse oli vain aivan pakko päästä hetkeksi pois. Nappasin siis koiran ja puhelimen ja soitin miehelle purkamaan tunteitani... Mieheni lohduttavien sanojen jälkeen tunsin, että pystyin taas kohtaamaan lohduttavia joukkuejäseniäni. Kohta alkoi jo pettymys hiukan helpottaa ja lähdimme katsomaan EVL finaalin viimeistä osaa. Vikonlopun kruunasi iltapivän finaali kun Marianne ja Lahja liitivät tottelevaisesti finaalin voittoon!!! 19 bordercollieta ja Lahja-flatti, joka voittaa finaalin ja on lopulta SM-4! Aivan huikea suoritus! Flattijoukke oli lopulta 13, 42:sta joukkueesta.

*Maailman paras joukkue!*

Ihana tokomainen viikonloppu kaikenkaikkiaan, johon mahtui mukaan sekä iloa, että pettymyksen tunteita. Olen kuitenkin erittäin onnellinen, että saimme Sagan kanssa tämän mahdollisuuden olla mukana SM karkeloissa, vielä mitä parhaimman joukkueen kanssa. Toivon mukaan saamme joskus uudestaan tämän mahdollisuuden, ja voimme näyttää kunnolla mitä me osaamme. Ainakin opin ottamaan pettymyksen vastaan. Mutta tämähän tämä koiraurheilu on, iloa ja pettymykisä, eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Iso kiitos kaikille mukana olleille, taustajoukoille, tsempaneille ja joukkueelle! Oli upea elämys!

TOKOn valmennusrenkaan koulutuspäivä

Viikonloppuna järjestettiin Vantaan Ojangossa TOKOn Valmennusrenkaan koulutuspäivä. Kouluttajina toimi valmennusrenkaan jäsenet, ja jokainen koirakko sai 20 minuuttia kahdella kouluttajalla. Koska myös SM kilpailut järjestetään Ojangossa, oli erittäin hyvä että olin ilmoittanut meidät Sagan kanssa koulutukseen.

Lauantai-aamu oli aurinkoinen ja lämmin kun noin kymmenen aikaan pysäköin auton Ojangon parkkipaikalle. Olimme Sagan kanssa vasta iltapäiväryhmän koulutuksessa, joten aamupäivällä kuuntelin muita koulutuksia.

*Osa kuvista on SM TOKO joukkueen treeneistä ja Sennin käsialaa, ja osa viikonlopusta Baabun ottamia kuvia.*

Ensimmäisellä kouluttajalla tehtiin seuraamiseen liittyviä jutuja. Uudessa paikassa kun oltiin, Saga oli todella löysä ja seuraaminen oli jotain aivan katastrolfaalista. Toisaalta hyvä, että ongelma tuli kunnolla esille.

Seuraaminen:
- Namien häiriköinnin kautta vahvistaa mitä "fot" käsky tarkoittaa
- Hitaasti syttyvä koira -> keksi aktivointi juuri ennen seuraamiskaaviota

Huomattiin, että seuraaminen parantui aina hetken kuluttua kun oli tehnyt jotain pientä ennen. Nyt pitäisi siis itse pistää mietintämyssyyn mitä pientä aktiovointia tai aktivointisanaa voisi keksiä juuri ennen seuraamiskaaviota? Jotain mitä myös voisi käyttää keskellä koetta. Ideoita?

Toisella kouluttjalaa oli merkin kiertoa, VOI luokan luoksetulo ja liikkeiden välit.

Merkin kierto:
- Namipalkka merkin takana, vahvista ja auta alussa sivu käskyllä.
- Ohajukset, opettaa koiran juoksemaan ohjauksien välistä.

VOI luokan luoksetulo:
- Juokseminen kahden henkilön välillä, välillä pysäytys ja palkka henkilöltä joka on koiran takana
- Seis käsky eri paikoissa, paljon juoksuja läpi ettei ennakoi

Liikkeiden välit:
- Palkkaa myös "väliseuraamisesta" jotta se tulisi koiralle tärkeäksi

Aurinkoisen päivän olikin naama aivan punainen ja koira väsynyt. Emme ehkä saanet tästä koulutuksesta niin paljon irti kun oilisin toivonut, mutta jotain pientä miettimistä sitä aina saa. Jos ei muuta, niin oli todella hyvä päästä Ojankoon treenaamaan ja kokeilemaan pohjaa ennen SM kisoja.

Enään pari viikkoa SM TOKO-kisoihin, kohta iskee paniikki!

SM tokotreenit ja erikoisnäyttely

Viikonloppuna oli vuorossa flattimaailman suurtapahtuma; flattien erikoisnäyttely. Melkein parisataa mustaa noutajaa oli imloitettu erkkareihin jotka pidettiin Hyvinkäällä. Itse lähdin rakkaan ystäväni polttareille perjantaina, jotka sitten kestäisivät lauantaille asti. Onneksi mies oli kotona hoitamassa pikku-neitiä perjantaina. Lauantaina koirakaverimme Jaana otti neidin kyytinsä Hyvinkäälle, antoi siellä Sagan kasvattajamme hellään huomaan, joka myös esitti neidin kun meikäläiselle oli tällainen ikävä tuplabuukkaus sattunut.

Perjantaina N tosin soitti töihin että oli nyrjäyttänyt nilkkansa, eikä voinut mennä Sagan kanssa ulos. Itse olin heti töistä lähdössä polttareille joten pieni kriisi tuli. Onneksi veljeni oli armeijasta lomalla, ja pystyi auttamaan hädässä jotta N sai leputtaa jalkaansa, ja minä pystyin rauhallisin mielin viettää polttareita. Lauantaiaamulla ajoin Hyvinkäälle erkkareihin. Narttujen kehät olivat myöhästyneet niin paljon että myöhästyin vain viitisen minuuttia jotta olisin nähnyt Sagan kehässä. Tosin ei olisi ollut hirveästi nähtävää, neiti kun nappasi EH:n, aivan kuten sisarensa ja äitinsä joka myös oli siellä. En kuitenkaan ajanut 200 kilometriä turhaan, sillä Flat Powerin kenneli kaipasi handlausapua kasvattajaluokkaan, jossa sain esittä Jenni veteraania. Tämä daami ei ollut neljän vuoteen pyörähtänyt kehässä, mutta vielä löytyi intoa ja tarmoa! Kasvattajaluokasta ei tosin tullut sijoitusta.

Tässä välissä olin ehtinyt ostaa Sagalle uuden noutajahihnan, Flattikerhon juhlavuosidummyn, sekä tietysti rupatella tuttavien kanssa. Olin juuri ottamassa Sagan häkistä ja pakkaamassa tavarat, kun sain äkillisen kutsun tulla handlausapuna jälkeiläisluokkaan. Eikun Saga takaisin häkkiin, joku työnsi lihapullat käteeni, ja näin ollen sain Pädi flatin haltuuni. Jälkeläisryhmän esittäminen meni todella hyvin, ja loppujen lopuksi olimme BIS 1 jälkeiläisryhmä! Oikein tyytyväisin mielin pakkasin lopulta neidin autoon ja iltaseitsemältä pääsimme ajelemaan kotiinpäin. Vaikka erkkarit eivät Sagan puolesta useimmiten mene hirveän hyvin (englantilaisilla tuomareilla on flateista hieman eri kuva kuin meillä), ovat nämä kuitenkin erittäin mukavia tapahtumia kaikkine tuttavineen ja hienone koirineen!

Ajaminen ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan sunnuntaina oli vuorossa SM tokon flattijoukkueen treenit Oittiksessa. Joukkueessa on korkea taso koiria, ja sitten me Sagan kanssa... :D Kun aikaisemmin olen kehunut Sagan tekemistä hallissa, on minulla aivan eri koira ulkona. Hallissa nin tehokas ja keskittyväinen neiti on ulkona löysä, tehoton ja jopa hieman flegmaattinen. Emme tietysti ole vielä montaa kertaa treenanneet ulkona tällä kaudella, mutta niin tylsä tunne kun tietää mihin neiti pystyy. Tähän vielä juoksut päälle, ja Saga ei todellakaan näyttänyt parastaan SM treeneissä.

                                              *Osa SM tokon flatti joukkueesta*

Merkin kierrossa merkin bongaaminen on vaikeaa, mutta meni ihan hyvin näissä treeneissä. Kapulan noudossa tarvitsisimme lisää vauhtia ja napakkuutta nostoon. Paluu on ok. Yritimme saada lisää vauhtia toisen henkilön juostessa kilpaa Sagan kanssa, mutta neitihän siitä vähät välitti. Nouto on muuten tasaista ja varmaa. Ruudun bongaaminen on ollut neidin vahvimpia puolia, mutta punainen ruutu punaisilla merkeillä osoittautui liian suureksi haasteeksi. Lopuksi näytin ruudun paikan ja laitoin namikupin palkaksi, ja silloin alkoi sujua. Treenattava on seuraavia asioita:

- Intensiivisyys ja tehokkuus. Ohjaajan asenne.
- Vauhti ja napakkuus noudossa.
- Merkinkierron ja ruudun erottelu. Aseta merkki ja ruutu nin 90 asteen kulmaan, lähetä molempiin ja pienennä pikkuhiljaa kulmaa.

                                                   *Hämeenlinnanväylä tuli tutuksi viikonlopun aikana*

Saimme kuitenkin hyviä vinkkejä treenaamiseen. Yllättävän paljon oppii myös katsellessa muiden treeneja, varsinkin kuin joukkueessa on MM tasoinen koirakko. Jo ohjaajan asenteella on paljon merkitystä!

                                                          *Sunnuntai iltana oli väsynyt neiti*

Intensiivinen, mutta mukavan koiratäytteinen viikonloppu kaikinpuolin!